Miten koiran hankkiminen voi olla näin vaikeaa ?
Olemme ostamassa koiraa ja nyt kun rotu on valittu niin koko homma tuntuu tosi vaivalloiselta. Joudut kelaamaan kaikki kennelit läpi ja anomaan koiraa: pitää valehdella että osallistuu agilityyn tai näyttelyihin, muuten kennelit eivät edes myy koiriaan... minä kun en koiraa ota pelkästään näytteluesineeksi vaan perheenjäseneksi jonka kanssa touhuamme kaikkea - sohvakoiraa emme ole hankkimassa.
Kukaan kenneli ei lupaa varmasti mitään vaan laittavat nimen " listalle" . Vieläkään en ole varma siitä, saammeko koiran vai emme kun kukaan ei osaa luvata varmasti. Kummaa porukkaa nuo kennelin pitäjät. Miten te muut olette koiranne hankkineen ?
Kommentit (284)
Itse tuolla totesin, etten ottaisi rescue-koiraa yksinkertaisesti siksi, että tahdon tietää koiran taustan. Mielestäni rescue-koiran ottaminen on kunnioitettava teko, jos todella ollaan valmiita tekemään töitä sen mahdollisten ongelmien kanssa. Rescue-koirakaan ei sovi kaikille.
Vierailija:
.
Suurin osa bordercollieista on ihan tavallisia kotikoiria ja bordercollien kanssa pärjää aivan tavallinen ihminen, ei tarvitse olla superihminen. Toki koira vaatii liikuntaa ja tekmistä kuten muutkin rodut. Fanatikot haluavat nostaa omaa arvostustaan toisten fanaatikkojen silmissä sanomalla bordercollieta niin vaativaksi roduksi että se ei sovellu kuin heill itselleen. Keskustelun avaajan kannaattaa jatkaa pennun kyselyä kasvattajilta, ei kaikki kasvattajat ole samanlaisia.
miten musta tuntuu että bc:n omistajat haluavat korottaa itsensä jalustalle, " katsokaa nyt miten MINÄ olen nin hyvä ihminen että pystyn kouluttamaan niiiin vaikean koiran ja miten se on jotenkin täysin erikoislaatuinen koira, jota ei tavallisille ihmisille voi antaa "
Olen täysin eri mieltä. BC sopii taviskotiinkin. Meilläkin on, eikä ole mitään ongelmia
Itselläni oli seropi 12 vuotta, parempaa koiraa en kykene kuvittelemaan.
Tällä hetkellä olen etsimässä pienikokoista rotukoiraa ja olen ollut yhteydessä kasvattajiin. Suhtautuminen ollut suorastaan loistavaa, olen saanut hyvin tietoa rodusta ja runsaasti neuvoja. Tällä hetkellä pariviikkoinen pentu on varauksessa.
Kiinnittäkää hyvät ihmiset huomiota millaisesta kodista pentu tulee. Ensimmäiset viikot ovat tärkeitä pennun luonteen muovaajina, jopa tärkeämpiä kuin perimä ja rotu. Kasvattajan tulee osata ammattitaitoisesti huolehtia pennuista, tällöin niistä tulee luottavaisia ja sopeutuvaisia. Jos kasvattaja ei osaa sopeuttaa pentuja oikein, tuloksena voi olla säikky tai agressiivinen koira. Myös emon käytöstä on hyvä käydä arvioimassa, pentu kopioi suoraan emoaan. Arka emo tuottaa arkoja pentuja, samoin emon kokema stressi vaikuttaa pentuihin.
Eli kasvattaja voi olla todellinen koiranystävä ja rakastaa lemmikkiään, mutta jos ammattitaito puuttuu, näkyy se suoraan pennuissa. Hiukan ennemmän maksamalla sinulla on suurempi mahdollisuus saada priima pentu.
Ja tutkikaa sukupuut ennen päätöstä. Jos niissä on epäselvää, jättäkää ostamatta. Kunnollinen kasvattaja tutkii uroksen ja naaraan sukupuut ennen siitosta sukusiittoisuuden vähentämiseksi.
Kennelliiton etusivulla on linkki järjestelmään (KoiraNet).
KoiraNetistä löytyy kaikkien rekisteröityjen koirien sukutaulut, koe- ja näyttelytulokset ja viralliset terveystutkimukset. Tulevan pentueen sukutaulun voi rakentaa, kun tietää aiotut vanhemmat.
KoiraNet paljastaa myös sen, minkälaista jalostuspolitiikkaa kasvattaja harrastaa: minkälaisia koiria valitaan jalostukseen, kuinka monta pentuetta yhdellä koiralla teetetään, kuinka usein kasvattaja teettää pentuja jne.
Tähän järjestelmään kannattaa ehdottamasti jokaisen koiraa hankkivan ihmisen tutustua.
Lähin kuvauspaikka yli 100 km täältä, eikä muutenkaan ole halpaa lystiä. Tosin jos lonkkien kuvaus olisi ollut ainut vaadittava asia, pentu olisi tullut meille, mutta niitä olikin iso lista...
Meille on parempi tuollainen rakki vain (jolla muuten on ainoana perheenjäsenenä passi).
Vierailija:
Arvostan mielettömästi metsästäjien metsästyskoiria, mm. dobermannien ja rottweilereiden omistajia, jotka kykenevät kouluttamaan koirastaan suojeluskoiria.
Surulliseksi tulin kun tätä luin. Saattaa olla, että bordercollie pärjää " tavallisessakin perheessä" , meidän portsumme on tavallisessa perheessä. Tavallistakin perhettä on kuitenkin laidasta laitaan, minun koirani on kennelistä, sen kasvattajaa kiinnosti, paljonko aktivoimme koiraa. Vaatimuksia ei ollut näyttelyiden eikä kokeiden osalta, vain se, että koira piti lonkkakuvata.
Jos bordercollie teille sopii, olkaa hyvä ja ottakaa. Minulle se sopi, se voi sopia teillekin. Mutta jos kasvattajalle täytyy valehdella koiran aktivoinnin määrästä, ei sitä aktivointia ole bortsulle riittävästi.
nimim. vihatkaa vain minua, en ole palaamassa palstallenne.
Minä kävin hakemassa 650 kilometrin päästä, syötän kallista penturuokaa, makupalat on lihaa tai sisäelimiä. Rokotus, lonkkakuvaus, luonnetestaus on itsestään selvyys. Kuten jäsenyydet ja vakuutukset. Ja minun palkkani on alle 1000 euroa kuussa. Isännällä onneksi on enemmän. Lapsen harrastukset, koulumaksut ja kuljetukset ja asuntolainat remontoineen päällä.
Mutta minun mielest, jos koiran aikoo hankkia niin on varauduttava kuluihinkin.
Harvemmin niitä vanhempia on terveystarkastettu, saatikka että emä hoidettaisiin kantoaikana asianmukaisesti. Pentuja ei terveystarkisteta, niitä ei hoideta muutenkaan laadukkaasti, jonka jälkeen pennusta pyydetään helposti yli 500e. Ei taida kauheasti uroksen käyttömaksujakaan olla kun naapurin koira on käynyt vieraisilla.
Kumpihan jää plussalle? " Rakkaudenhedelmien" " kasvattaja" , joka ei pistä latin latia pentuihin, vai oikea kasvattaja, jolla pentueesta on myös kuluja?
Hieman järkeä käteen nyt.
Tuo seropi nimitys on sanoista sekarotuinen piski. Miksi se sitten on salonkikelpoinen?
En hyväksy sekarotuisia, en vaikka miten ne selittäisitte.
Karu ajatusmaailmani vain nyt sattuu perustumaan johonkin kokemusperäiseen, ei vain siihen " rakkaus" pennutukseen.
Esierkiksi labbiksen ja mäyräkoiran sekoitus sai minut voimaan suoraan sanottuna, huonosti.
Se oli vastenmielisen näköinen yhdistelmä. Toivottavasti se labbis oli edes se emä.
Ajatelkaa kuinka tahdotte, mutta miettikää samalla, mitä toiminnallanne tuette.
Vierailija:
Olen aina ollut kenneleitä vastaan, ja tarkalleen selvittänyt taustat yksityisestä ettei vain tulisi vahingossa kennelikoiraa. Alkaa kenneleillä nuo sukusiitosprosentit olla jo niin korkeita ettei kiinosta.
Mitä tarkoitat " kennelikoiralla" ? Kasvattajathan ovat enimmäkseen " yksityisiä" jotka ovat rekisteröineet kennelnimen itselleen ja samalla ikäänkuin ilmoittavat, että ovat sitoutuneet noudattamaan kennelliiton sääntöjä pennuttamisesta (ei voi samalla nartulla teettää liikaa pentueita, sukusiitosprosentit on otettava huomioon, PEVISA-ohjelma jne.) Lisäksi monilla tietyn rodun kasvattajilla on vielä oman rotunsa yhdistyksen tms. " ohjeet" tai suositukset kasvattajille. Toisin sanoen, ei kennel mikään laitos ole, vaan se on (useimmiten ainakin) osoitus siitä, että koirankasvattaja tuntee vastuunsa. Itselläni ei kenneliä ole eikä tule, mutta vierestä olen seurannut ystävääni joka asuu naapurissa, jolla on " kennel" - toisin sanoen kennelnimi ja narttu, jolla on teetetty pennut, uros HYVIN huolellisesti valikoiden, jotta perinnöllisiltä sairauksilta vältyttäisiin. Pennut rekisteröidään, niitä " käsitellään" -jotta tottuisivat käsittelyyn- ja pidetään hyvänä jokaista vuorotellen huolella ja hartaasti, jotta saisivat kaikki hyvän lähtökohdan elämäänsä, ja jotta tuleva omistaja saisi luottavaisen ja tervepäisen pennun itselleen.
Itse ainakin maksan mieluummin tällaisesta pennusta kuin mahd. vahinkopennusta tai rahaa varten teetetystä pennusta. Ei " kennel" mikään elinkeino tai tulonlähde ole. Ehkä pennusta pyydettävä hinta tuntuu suurelta, riippuu varmaan sekin rodusta, mutta jos pentu on asianmukaisesti lääkärintarkastettu, (+silmäpeilattu, jotkin rodut), madotettu, tunnistusmerkitty (kasvattajan maksamana) jne. ei hinta ole varmaankaan kohtuuton? Enkä epäile, etteikö voisi löytää/saada myös loistavaa x-rotuista (on sellainenkin mulla ollut) mutta varmempaa on oikeesti hankkia koira " KENNELISTÄ" ! :) Suuremmalla todennäköisyydellä tietää, mitä saa.
Kasvattaja (kennel!) haluaa myös tietää mitä koiran kanssa aiotaan tehdä, minkälaiseen eläämään se pääsee/joutuu, mutta ei varsinaisesti ehkä sitä, kuinka paljon tuleva omistaja ansaitsee...
Joo, en paljon tiedä mutta jotkut tietää näköjään vielä vähemmän.
Vierailija:
tiedän parikin bs:tä jotka ovat ns. kotikoiria/näyttelykoiria
Joo, mutta ei nlylinjaisuus tee kyllä bc:stä sohvaperunaa noin vaan... mulla on sellanen, ja se näyttää tylsistyvän jollei sen kanssa tee jotain (ei kylläkään kilpailla, vielä, mutta harrastetaan ohjatusti sekä tokoa että agilitya, josta se, by the way, näyttää nauttivan SUUNNATTOMASTI) eli 5v. bcn joka silloin, kun sen kanssa ei tehdä mitään, tyytyy kohtaloonsa ja lojuu, (kun ei kerran ole työlinjainen:)) mutta kun aletaan tehdä jotain, pakataan reppua (namit, vesi, lelu) treenejä varten niin jopa alkaa tyttö käydä kierroksilla...:) Liian vähä tekeminen kostautuu bortsumaisella " bitcheilynä" .
Vierailija:
kuitenkin ko. henkilö myy bc keskustelupalstalla ainakin yhtä koiraansa " joka ei sovellu laumaan" eli ei ilmeisesti ole tarpeeksi hyvä. Kiertoon vaan
Oletpa tyhmä. Kyseinen koira on hänen kasvattinsa, joka alunperin siirtyi omaan kotiinsa 8 viikkoisena pentuna. Kasvattaja auttoi etsimään koiralle uuden kodin. Näin kasvattaja-omistaja suhde toimii. Kontaktia pidetään pentuihin myynnin jälkeenkin. Siksikin ostajien valkkaus on erityisen tärkeää.
jos ei halua rotan kokoista rääpälettä, vaan KOIRAN. ei ole vieläkään selvinnyt
Vierailija:
jos ei halua rotan kokoista rääpälettä, vaan KOIRAN. ei ole vieläkään selvinnyt
Vain aavistuksen isompi on esim. pitkäkarvainen collie, jonka varmasti saa tavisperheeseen, jos nyt kohtuullisesti lupaa lenkittää tai suunnilleen samankokoinen on suoman lapinkoira, jonka myös saa edes hieman lenkkeilevään tavisperheeseen. Totta on, että keskikokoinen koira tarvitsee aina sen pari tuntia päivässä liikuntaa, mutta jos siihen ei ole valmis, niin sitten ei pidä ottaa koiraa.
Vierailija:
jos ei halua rotan kokoista rääpälettä, vaan KOIRAN. ei ole vieläkään selvinnyt
t. edellinen
kuulostaa vain siltä että mikään rotu ei sovi tavisperheeseen....
Kertoi rodun jo ihan alkupään viesteissä.
Vierailija:
t. edellinenkuulostaa vain siltä että mikään rotu ei sovi tavisperheeseen....
1. Valitse oikea rotu, joka sopii perheen elämäntilanteeseen. Älä katso vain koiran ulkonäköä. Jos useat rodun harrastajat tai kasvattajat sanovat, ettei rotu ovi teille, usko heitä. Hyvä paikka tutustua koiriin ovat koiranäyttelyt. Kun oikea rotu löytyy, rodun erikoisnäyttelyssä voi tavata useita rodun kasvattajia.
2. Varaudu jonottamaan hyvää koiraa. Koiria ei voi ostaa tilaamalla kasvattajalta ruskean narttupennun ensi kesäkuun alussa. Jos rotu soveltuu kotikoiraksi, suurin osa kasvattajista kyllä myy koiran ihan mielellään tavalliselle perheelle. Lupaavaa pentua kasvattaja tuskin myy ihan vain kotikoiraksi, mutta tavallisesti pentueisiin syntyy myös vähemmän lupaavia pentuja.
3. Vakuuta kasvattaja siitä, että koira saa hyvän kodin. Kerro heti alkuun, miksi olet kiinnostunut kyseisestä rodusta. Ota selvää rodusta ja kysele kasvattajalta paljon. Kerro mahdollisimman paljon perheestänne. Kerro myös siitä, mitä aiotte koiran kanssa tehdä. Älä valehtele!
4. Jos rotu on suosittu, ja tahdot parantaa mahdollisuuksianne saada koira, mieti, olisitko valmis teettämään koiralla terveystutkimukset, viemään sen luonnetestiin tai ehkä jopa kerran näyttelyyn. Kasvattaja voi jopa haluta esittää koiran näyttelyssä.
Näillä pääsee jo alkuun. Lisäksi asiaan kuuluvat tietenkin normaalit hyvät käytöstavat. Kasvattajat kasvattavat koiria tavallisesti harrastuksenaan ja tahtovat varmistaa koiralle mahdollisimman hyvät kodit.
Vierailija:
kyllä ainakin oulun seudulla on näitä superfanaatikkoja
Minkään rodun omalla keskustelupalstalla et pysty taviksena keskustelemaan, sinut savustetaan välittömästi ulos kun huomataan että olet ns. tavis etkä himoharrastaja