Miten koiran hankkiminen voi olla näin vaikeaa ?
Olemme ostamassa koiraa ja nyt kun rotu on valittu niin koko homma tuntuu tosi vaivalloiselta. Joudut kelaamaan kaikki kennelit läpi ja anomaan koiraa: pitää valehdella että osallistuu agilityyn tai näyttelyihin, muuten kennelit eivät edes myy koiriaan... minä kun en koiraa ota pelkästään näytteluesineeksi vaan perheenjäseneksi jonka kanssa touhuamme kaikkea - sohvakoiraa emme ole hankkimassa.
Kukaan kenneli ei lupaa varmasti mitään vaan laittavat nimen " listalle" . Vieläkään en ole varma siitä, saammeko koiran vai emme kun kukaan ei osaa luvata varmasti. Kummaa porukkaa nuo kennelin pitäjät. Miten te muut olette koiranne hankkineen ?
Kommentit (284)
meidän perhe retkeilee paljon, ympäri vuoden. Koira saa käyttää päätään juoksennellaan vapaana metsissä.
Talvisin jykevä uros vetää lapsia pulkassa, on muutenkin aivan mahtava " lastenvahti" :)
Koristeeksi emme tätä koiraa tosiaankaan hankkineet. Usean lapsen keskellä kasvaessaan koira saa kyllä kaiken tarvitsemansa virikkeen. Yhtäkään huonekalua ei tuo poika ole vielä tuhonnut.
Kovin onnelliselta ja rauhalliselta tapaukselta muutenkin tuo hurja " työkoiramme" vaikuttaa, vaikka emme mitään virallista ole sen kanssa koskaan tehneet/harrastaneet. En usko että se oikeasti sellaista kaipaisikaan.
t:se rotikan omistaja
Vierailija:
Onko se oikeasti niin vaikea tajuta, että kaikki koirarodut eivät sovi tavisperheen lemmikiksi? Roduissa todellakin on eroa. Ettehän te saa F1 autoakaan kauppakassiksi, onko sekin huutava vääryys?
että kertokaa yksikin " näyttelylinjaisia" bordecollieita myyvä kennel, itse sellaista en ole löytänyt
Vastaavasti on harrastavia koiria, jotka ovat omistajilleen kisakoneita. Jos eivät ole tarpeeksi hyviä, lähtevät kiertoon tai monttuun. Kasvattajan on todella vaikea tietää ennalta, saako koira viettää onnellisen elämän ostajaehdokkaan kanssa. Eihän kukaan suoraan sano, että koiran lenkitys ei aina kiinnosta. Eikä kukaan sano sitäkään, että koira lähtee monttuun, jos ei toimi. Jälkimmäisessä tapauksessa juorut kyllä kulkevat ja ostajaehdokkaan koirahistoriasta löytyy kyllä tietoa. Tässä mielessä harrastamaton on aina kasvattajalle suurempi riski.
Rotikka alkaa nykyisin olla vain tavallista vaativampi ja vahtiviettisempi seurakoirarotu, jonka vaikeusaste tulee lähinnä siitä, että tarvitsee jämäkän ja johdonmukaisen kasvatuksen ja aavistuksen enemmän huomiota peruskoulutukseen kuin keskiverto seurakoira. Ja en sano tätä millään pahalla, voisin itsekin ottaa rotikan, mutta ei se millään tavalla työinnossaan vertaudu bordercollieen, käyttömaliin tai suomenajokoiraan.
Vierailija:
meidän perhe retkeilee paljon, ympäri vuoden. Koira saa käyttää päätään juoksennellaan vapaana metsissä.
Talvisin jykevä uros vetää lapsia pulkassa, on muutenkin aivan mahtava " lastenvahti" :)
Koristeeksi emme tätä koiraa tosiaankaan hankkineet. Usean lapsen keskellä kasvaessaan koira saa kyllä kaiken tarvitsemansa virikkeen. Yhtäkään huonekalua ei tuo poika ole vielä tuhonnut.
Kovin onnelliselta ja rauhalliselta tapaukselta muutenkin tuo hurja " työkoiramme" vaikuttaa, vaikka emme mitään virallista ole sen kanssa koskaan tehneet/harrastaneet. En usko että se oikeasti sellaista kaipaisikaan.t:se rotikan omistaja
huh huh, tässäkin näkee miten he aliarvioivat tavallisia perheitä.. vain tietyllä tavalla harrastavat ovat niitä " oikeita" koiranomistajia ja muita katsotaan alaspäin.
Heille itselleen koirat ovat kuitenkin bisnestä ja tapa jolla päteä muiden samanlaisten silmissä. Parhaimman kodin koirat saavat tavallisesta eläinrakkaasta perheestä.
Kultsuistakin löytyy paljon huonopäisiä yksilöitä. Esimerkiksi labradorinnoutaja tai lapinporokoira voisivat olla hyviä " perusperhekoiria" .
Sitä voi kuvitella, että se rekku on onnellinen makaillessaan siinä sohvalla tai leikkiessään lasten kanssa, jos ikinä ei ole nähnyt, kuinka onnellinen se rekku oikeasti voisi olla, jos saisi jotain mieleistään tekemistä. Kennelinpito on Suomessa turkkasen huonoa " bisnestä" , tuottaa useinmiten tappiota. Ainoa keino tehdä koirilla voittoa on pentutehtailla ja myydä niitä juuri näille tavisperheille, jotka eivät asiasta mitään ymmärrä. Harrastajat vaativat laatua ja laadukkaiden koirien kasvattaminen tulee kaliiksi.
Ymmärrät muuten kai, että niiden kennelinpitäjien ja harrastajien koirat elävät juuri samanlaista arkea kuin tavisperheidenkin, mutta sen lisäksi ne pääsevät tekemään kaikkea sellaista, mikä on niistä huippukivaa.
Vierailija:
huh huh, tässäkin näkee miten he aliarvioivat tavallisia perheitä.. vain tietyllä tavalla harrastavat ovat niitä " oikeita" koiranomistajia ja muita katsotaan alaspäin.
Heille itselleen koirat ovat kuitenkin bisnestä ja tapa jolla päteä muiden samanlaisten silmissä. Parhaimman kodin koirat saavat tavallisesta eläinrakkaasta perheestä.
Tavallisesti kennelissä on muutamia omia koiria, sijoituksessa vaihteleva määrä ja pentueita tulee noin 0-3 vuodessa. Mammonaa ei tule. Mitä pätemiseen tulee, niin varmasti jokaisella kasvattajalla on toiveena saada mainetta ja kunniaa siitä, että on onnistunut kasvattamaan rodunomaisia, terveitä ja toimivia koiria. Maineen ja kunnian voi mitata monella tavalla, esim. tyytyväisillä peunomistajilla. Ja tässä tulee jälleen avainasemaan se pennunostajien tarkka valinta.
Vierailija:
Sitä voi kuvitella, että se rekku on onnellinen makaillessaan siinä sohvalla tai leikkiessään lasten kanssa, jos ikinä ei ole nähnyt, kuinka onnellinen se rekku oikeasti voisi olla, jos saisi jotain mieleistään tekemistä.
Vierailija:Himoharrastajien mielestä tavisperhe ei tee muuta kuin käytä koiraa kusella, lopun aikaa saa maata sohvalla. Kävipä hyvin ilmi tästäkin kirjoituksesta.
Me olemme tavisperhe ja meidän jo edesmennyt sakemanni oli kotikoira mutta ei sohvaperuna. Koira sai juosta päivittäin irti metsässä, pellolla, merenrannassa, sai olla irti pihalla niin pajon kuin halusi. Pihassa oli oma agilityrata, jossa harjoittelimme huvin vuoksi. Sisällä sai etsiä lapsia, esineitä, nameja. Harjoittelimme myös huvin vuoksi tokoa kotona jne. Mutta kennelinpitäjien mielestä olemme varmaan tavisperhe, joka hankkii koiran sohvaperunaksi koska meillä ei ole " n' äyttöä" että olemme harrastaneet koiran kanssa. Niin väärin
Jos en harrastaisi, saattaisin kuvitella, että juuri kuvailemasi elämä on parasta mahdollista koiralleni, mutta kun harrastan ja näen sen koiran, kun se saa oikeasti tehdä sellaista, mihin se on jalostettu, niin harhaluulo karisee.
Vierailija:
Himoharrastajien mielestä tavisperhe ei tee muuta kuin käytä koiraa kusella, lopun aikaa saa maata sohvalla. Kävipä hyvin ilmi tästäkin kirjoituksesta.
Me olemme tavisperhe ja meidän jo edesmennyt sakemanni oli kotikoira mutta ei sohvaperuna. Koira sai juosta päivittäin irti metsässä, pellolla, merenrannassa, sai olla irti pihalla niin pajon kuin halusi. Pihassa oli oma agilityrata, jossa harjoittelimme huvin vuoksi. Sisällä sai etsiä lapsia, esineitä, nameja. Harjoittelimme myös huvin vuoksi tokoa kotona jne. Mutta kennelinpitäjien mielestä olemme varmaan tavisperhe, joka hankkii koiran sohvaperunaksi koska meillä ei ole " n' äyttöä" että olemme harrastaneet koiran kanssa. Niin väärin
Vierailija:
Jos en harrastaisi, saattaisin kuvitella, että juuri kuvailemasi elämä on parasta mahdollista koiralleni, mutta kun harrastan ja näen sen koiran, kun se saa oikeasti tehdä sellaista, mihin se on jalostettu, niin harhaluulo karisee.Vierailija:
koira ei käsittääkseni osaa puhua
muutenkin kuin kilpakentillä, tämän luulisi myös jokaisen kennelin pitäjän tiedostavan.
Uskon että harva kotikoira oikeasti vain pelkästään lojuu sohvalla. Meillä koira on mahdollisuuksien mukaan aina menossa mukana, harvoin se joutuu yksinään kotona lojumaan.
Eikös koiralle yleensäkin ole luonnollisempaa metsissä ja pelloilla juoksentelu, kuin kilpakentillä usein stressaavassakin ympäristössä?
Miten mulla yleensäkin on sellainen kuva että nämä aktiiviset koiranomistajat vaikuttaa aina paljon innostuneimmilta kuin koiransa..
että eivät minullekaan aikoinaan myyneet tiettyä rotua lähiseudun kenneleistä kun " minä en osaa sellaista koiraa kouluttaa kuitenkaan" kun en luvannut alta himoharrastamaan agia tai tokoa. Hankin koiran muuta kautta ja kiinnostuin agilitysta ja tokosta ja nyt pesen kilpailuissa menen tullen minut torjuneen kennelin omistajat... hah hah j aoikein nauratti kun he anoivat koiraani heidän omien koirien astuttajaksi. En antanut.
Vierailija:
muutenkin kuin kilpakentillä, tämän luulisi myös jokaisen kennelin pitäjän tiedostavan.
Uskon että harva kotikoira oikeasti vain pelkästään lojuu sohvalla. Meillä koira on mahdollisuuksien mukaan aina menossa mukana, harvoin se joutuu yksinään kotona lojumaan.
Eikös koiralle yleensäkin ole luonnollisempaa metsissä ja pelloilla juoksentelu, kuin kilpakentillä usein stressaavassakin ympäristössä?
Miten mulla yleensäkin on sellainen kuva että nämä aktiiviset koiranomistajat vaikuttaa aina paljon innostuneimmilta kuin koiransa..
Olen muutaman kerran käynyt katsomassa agilityä ja kyllä ne omistajat ovat niitä jotka ovat eniten kiinnostuneita asiasta. Huomattavaa on myös että omistajat vakuuttelevat tosi paljon (tässäkin ketjussa) miten koira EI VOI olla onnellinen kuin kilpaillessa agilityssa tms. Tottakai kilpailut stressaavat koiria mutta nämä fanaatikot eivät sitä huomaa/halua huomata
Mutta mistä ihmeestä se kasvattaja voi tietää, että sitä koiraa ihan oikeasti aktivoidaan? Tämä on se ongelma. Tietäisit vaan, miten paljon puppua pennunostajat puhuvat. Tämänkin ketjun aloittajan käsitys oli, että pitää valehdella harrastuksistaan. Jos vastakkain ovat oikea harrastaja näyttöineen ja " kotiharrastaja" ilman näyttöjä, niin kasvattajan valinta lienee helppo.
Me siis tiedämme kaiken siitä kotielämästä, mutta ei-harrastavat eivät tiedä sitä, miten se koira harrastuksiin suhtautuu. Tottakai koiraharrastuksissa on koirillekin stressielementtejä ja joskus hyviinkiin pentueisiin syntyy niitä maanantaikappaleita, jotka eivät mitään stressiä kestä ja sellaisen pennun kasvattaja usein jo myykin mielellään aikuisten kotikoiraksi, mutta normaalille koiralle satunnainen stressi ei ole sen enempää pahasta kuin normaalille ihmisellekin. Samalla tavalla kuin ei ihmisellekään ole hyväksi aina vain lillutella samassa ilman minkäänlaisia haasteita, tosissaan yrittämistä tai stressiä, niin koirallekin on vain nautinnollista välillä virittäytyä ihan sinne huippuunsa ja tehdä asioita siellä. Se ei sitten ole hyväksi, jos stressi jää päälle, mutta siihen koiraharrastajat koiriensa suhteen kiinnittävät paljon huomiota, että niin ei käy.
Sen sijaan äärimmäisen stressaantuneita kotikoiria näkee tämän tästä. lasten annetaan kiusata ja härkkiä koiraa, kun ei ymmärretä sen stressaavuutta, heitellään tuntikaupalla keppiä, vaikka koira käy aivan ylikierroksilla, eikä pysty rauhoittumaan päiviin sen jälkeen yms. yms.
Vierailija:
Miten mulla yleensäkin on sellainen kuva että nämä aktiiviset koiranomistajat vaikuttaa aina paljon innostuneimmilta kuin koiransa..
sama kuva minulla. Näen oikein silmieni edessä se tuulipuvussa kulkevat rupsahtaneet koiraomistajat jotka naama innosta loistaen kertovat miten meidän koira sitä ja sitä ja koira on sen näköinen että ei voisi vähempää kiinnostaa.
tarkoittanet kasvattajia?
Vierailija:
muutenkin kuin kilpakentillä, tämän luulisi myös jokaisen kennelin pitäjän tiedostavan.
i]
en ole tämä " hokija" jota tarkoittanet. Itse puhun aina kasvattajista, mutta kun tässä keskustelussa on käytetty nimikettä kennelinpitäjät niin mikäpä sitten siinä ;)
Vierailija:
tarkoittanet kasvattajia?Vierailija:
muutenkin kuin kilpakentillä, tämän luulisi myös jokaisen kennelin pitäjän tiedostavan.
i]
Niistä tulee juuri niitä ongelmakoiria, jotka päätyvät kasvattajien riesaksi. En itse kasvata, mutta omistan työrotuisen koiran, joka ei todellakaan selviäisi pelkällä kotikoiran aktiivisuudella. Ja kyse on kuitenkin rodunomaisesti vapaa-aikana hyvin lunkista jätkästä, mutta silti moottori on ihan toista luokkaa kuin kavereiden aktiivisissa kotikoirissa. Ja johonkin se tarmo purkautuisi, jos ei siihen työhön.
Ei niitä työkoirina pysyneitä rotuja niin paljon ole, etteikö rotuja tavisperheeseenkin riittäisi. Riittää, että pitää näppinsä erossa käyttölinjaisista saksanpaimenkoirista ja maleista, bordercollieista, suomenajokoirista, harmaista hirvikoirista, karhukoirista ja saksanmetsästysterriereistä ja muutamien muiden rotujen työlinjoista. Ja en todellakaan ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi saada mitään noista roduista, jos ei niille ole käyttöä.
Vierailija: