PCO ja odotuksen odotus
Löytyykö ketään muuta, jolla ollut PCO-diagnoosi jo kauan ennen vauvan ajankohtaisuutta? Itselläni ollut teinistä alkaen tauti tiedossa ja nyt yrityksen alettua tuntuu vähän pinnallisilta jotkut " normaalikuumeilu" -puolen jutut. Itse olen niin varautunut että lapsen saanti voi olla vaikeeta, että haluaisin keskusteluseuraa kaltaisistani. Vai otanko liian varman päälle ja vakavasti nämäkin jutut ja voisin ryhtyä kuumeilemaan " normaalisti" , suunnittelemaan iloisesti että nyt kun polkastaan niin se syntyy silloin ja silloin... :)
Minulla on siis lapsettoman identiteetti, vaikka hedelmällisyyttäni ei ole koskaan koetettu ennen. Kuukautisia kehoni ei ole koskaan itse tuottanut, nyt Diane Novan jälkeen ekoja " oikeita" /tärppiä miehekkeen kanssa odotellaan. Itsestäni sen verran, että olen kohta 20-vuotias ja mies 32 ja elämäntilanne haastava: minä opiskelen eri kaupungissa viikot kuin missä mieheni asuu. Kuume miehen iän takia jo kova. Juttuseuraa kaivataan! :)
Kommentit (102)
Kiva kun löytyy uusia kohtalotovereita!! :)
Millä keinoilla te kaikki laihdutatte? Mä laihduin männäkesänä kaupan työssä ihan " itestään" (no, ruoista jäi lähes kaikki herkut ja pyöräilimme mieheni kanssa jonkun kerran viikossa) eli tuntui etten urheillut erityisesti ja söin alituiseen mutta kymppi lähti melkein painosta.
Nyt kun palasin opiskelupaikkakunnalle niin tuntuu, että en syö kun ruokaa ja silti on jo 2-3 kg hiipinyt takaisin. Kiva kun oikeesti lähtisin nyt jumppiin (muutaman kerran viikkotuntitahdilla kerkesin jo konkreettisestikin aloittaa) niin heti pamahtaa tuo sama " ollako vai eikö olla flunssassa" -olo... Iltaisin on nälkä koko ajan ja syön voileipiä ja jugurtteja jne. kun omena riittäisi. Syöttekö te muut laihtuneet vielä illansuussa toisen kunnon ruoan ja jos, niin tarvitseeko teidän syödä enää kummemmin illalla? Olisi kiva tietää miten tää turvotuksen keruu loppuu ilman nälkää!
Yllättävän paljon tähän laihduttamiseenkin liittyy kriisiä. Ite ainakin kun nyt tiedän että mun luomukierto on laihduttamisen ansiota niin tulee paineita... Vauva ON todellakin nyt kiinni siitä mitä meikäläinen ahtaa suuhunsa. Onko teillä muilla ollut tällaista vai onko vauvahaaveen edestä ollut helppo laihduttaa?
Täällä on menossa kp13/37. (vau miten siistiä ensimmäistä kertaa kirjoittaa toi /x tuohon!!!!! Nyt kun mulla on jo yhden kierron kokemus asiasta :D) Ei angstia minkäänlaista, kävin terapeutillani tällä viikolla ja jotenkin nyt on myönteinen olo vauvanyrityksen suhteen. Ahmin vauvakirjoja 24/7. Koska mahdollinen ovis voi olla tyyliin ihan milloin sattuu, en paineile myöskään siitä että ukko kerkee vasta kp15-17 yrittämään oman osuutensa. Mutta silti olen Even tavoin ostanut sen lämpömittarin... :) Just in case.
Meni nyt oman napukan tuijotteluksi, mutta kertokaa ihmeessä muutkin kuulumisia..!
Enää 2 yötä viikonloppuun! -A
Mistähän meidän yrityksen voi sanoa alkaneensa. No oikeastaan " yritystä" oli hetken jo entisen poikakaverin kanssa, mutta onneksi se jäikin vain yritykseksi. Aviomieheni kanssa kun rupesimme seurustelemaan, hain pillerit ja ehdin syödä niitä muutaman vuoden kun aloimme puhumaan vauvasta. Mies ei ole vieläkään täysin lämmennyt, mutta minun tilanteen tietäen ei halua kauhesti enää viivytelläkään. Eli ehkäisyä emme ole käyttäneet yli vuoteen, mutta aavistelinkin heti kun ehkäisy jätettiin pois, että ei se vaavi sieltä varmasti noin vaan putkahda.
Olen ajatellut itsekin tilata noita ovistikkuja ja testailla, koska kuten aikaisemmin kirjoitin olen luullut ovuloivani, mutta lääkäri meinasi ihan muuta. No onneksi jo ensiviikolla alkaa tutkimukset ja pääsee ultraan ja saa toivottavasti ne metut.
Niin, tuosta painon pudotuksesta. Laihduin viime keväänä 6 kiloa. Söin tosi terveelisesti, kävin uimassa 1-2 kertaa viikossa sekä salilla 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi harrastan ratsastusta ja hyötyliiikuntana hevosten karsinoiden puhdistamista:). Vaikka monen mielestä liikuin tosi paljon ja söin terveellisesti niin ei paino tippunut tuon enempää. Nyt en ole ehtinyt juuri liikkumaan ja paino on noussut takaisin:(. Kauhean huono omatunto ja pitäisi saada itseään niskasta kiinni.
M@@ri: Täällä toinen gorilla. Karvoja on enemmän kuin vanhoilla DDR:n naisvoimistelijoilla. Ei minullakaan voi puhua aknesta, mutta yksittäisiä näppyjä on aina jokunen naamalla. Ompa kiva kuulla taas PCO:sta huolimatta raskautuneita.
Mäkin palailen taas " lomalta" sorvin ääreen... Oltiin miehen kanssa viikonloppuna kotipaikkakunnalla kaverin häissä ja kivaa oli! Aika perinteisissä merkeissä meni... ;) Oltiin otettu hotellihuonekin yhdeksi yöksi, mutta eipä siitä juuri päässyt nauttimaan. Mies sitten aamulla pohdiskeli: " Mitä jos ootkin nyt raskaana... kun eilen sellai dokasit?" Mitäpä tuohon sanomaan? Nii-in, eipä tullu testattua. Mutta häiden jälkimainingeissa saatiin sitten omakin hääpäivä lyötyä lukkoon, joten nyt se on sitten semi-viralllista! Nyt vaan odottelen, että kaveri saatehtyä meille uudet sormukset ja sitten julkistetaan tuo päivä. Jee!
Eilen mulle sitten tehtiin tatuointi... Esitietolomakkeessa kysyttiin olenko raskaana. Mitä mä siihen voin vastata? En tiedä? Hitto, pitäis kai tehdä testi kun kierto alkaa taas olla aika kovissa lukemissa, mutta kun en millään haluis taas nähdä sitä negaa!
Kaikille uusille oikein paljon tervetuloa, kyllä tähän porukkaan mahtuu! Pino on edelleen vaiheessa, Mimskelillä taitaa olla se muutto käynnissä, niin projeksti ei etene... Raakaversio on olemassa, mutta jotain muutoksia vielä olis tulossa.
Mulla ei oo koskaan ollu mitään muita PCO:n oireita kun tuo äärimmäisen pitkä ja epäsäännöllinen kierto. Ei aknea, ei hirsutismia, ei ylipainoa... Noista muista en osaa sanoa mitään mutta kerran harjottelussa kautta rantain kyselin yhdeltä gyneltä PCO:sta ja se sano että jostain syystä alkujaan normaalipainoiset on hankalampi hoitaa kuin ne joilla on sitä ylipainoa. Että iloitkaa ylimääräisistä kiloistanne te joilla niitä on tai on ollut... :D Vaikka näköjään noita kiloja alkaa pikkuhiljaa hiipiä itsellekin, tällä hetkellä painan enemmän kun koskaan aiemmin. Mutta kohta alotetaan miehen kanssa oikein kunnon kuntokuuri jotta ollaan hyvässä tikissä sitten hääpäivänä. ;)
-S-
Tervetuloa Meeri ja Eve! =)
Hyppään samantien omaan napaan kun olen NIIN innoissani!!
Juurikin aamupäivällä varasin ultra-ajan kun viimeisestä Terolutista on 4 päivää ja menkkoja ei vaan kuulu ei näy, kp 63/39-ikuisuus siis menossa.
Ultra-aika varattiin maanantaille ja sitä ennen kannattaisi vielä varmuudeksi ottaa raskaustesti. No, pyysin samantien lähetteen verikokeeseen (kun töissä olin vielä labran vieressä) ja meninkin sinne mutta lähete ei näkynyt koneella, joten verikoe jäi ottamatta. Palasin omaan työpisteeseen ja sitten tuli tunne, että " nyt vessaan" ..
Kp 63 olikin vaihtunut kp1!!!!!!!!!! =D ei muuta kuin uusiksi soittamaan Väestöliittoon.
Huomenna siis alkaa viiden päivän Clomifen-putki ja maanantain ultra siirtyi torstaille. Ihanaa, nyt siis ultrataankin " epätietoisuuden" sijaan munasolujen kasvua. Toivottavasti kasvaa vain 1-3, että sais alkaa sitten piikityksetkin ja pääsis inssiin....
Pitäsköhän sitä lähteä huomenna kaupungille ja ostaa joku kiva vauvanvaate taas varastoon?? ;)
Mulla on jo yks kannellinen sängynaluslaatikko täynnä " löytöjä" ..
t. Erittäin tyytyväinen Raitis
[color=8B1A1A]Onnea Raitis! Ihanaa kun edistystä tapahtuu, nyt mä pidän teille peukkuja niin pystyssä ettette uskokkaan. :D
Iloisena hypähdellen,
Sonnai, joka on tänään varannut vihkikirkon ;)
Raitikselle onnittelut uudesta kierrosta ja hirveästi plussatuulia hoitoihin!
Sonnaille onnittelut tulevista häistä, ihanaa!
Ja kaikille painonpudottajille tsemppiä!
Itellä ei ylipainoa ole, vatsamakkaroita kyllä sais olla vähemmän, mutta syön jo suht terveellisesti ja liikun aika paljon, joten vaikeeta saada painoa alas. Eikä laihduttaminen normaalipainoisella välttämättä ees säännöllistä kiertoa. Mäkin on kuullut, että ylipainoisen ja normaalipainoisen PCO saattais olla eri tauti, ikävää omalta kannalta, jos normaalipainoisen hoidot tulee olemaan vaikeempia, niin kuin Sonnai sanoi. :(
Tänään kävin hakeen Yasmin-pillerit, yritän syödä niitä nyt ainakin vuoden, josko oma hormonitoiminta vähän rauhoittuis. Enää pitää vaan oottaa, milloin menkat suvaitsee alkaa, nyt on kp 30, eikä peruslämmöt oo hetkahtanut mihinkään. No neljä viikkoa voin ainakin vielä ihan rauhassa oottaa kuukautisia, 8 viikon kierrot on ihan ¿normaaleja¿ mulle.
Oon nyt yövuoroputkessä, pikkusen on tukka jumissa kun ihan vasta heräsin... Mutta pakko tulla kertomaan, että oon keskiviikkona menossa lääkäriin. Kyllästyin menkkojen odotteluun, kp alkaa kai taas olla jotain 90 pintaan... Mutta kun en ollut merkannu viimesten kuukautisten alkamispäivää. :/ Noh, mies sanoi eilen että " eikö samalla vois pyytää jotain mikä auttais raskaaksitulossa?" Ja vaikka kuinka olin ajatellu vähän aikaa vielä odottaa, ei meikäläistä tarvii kahta kertaa pyytää, kun noin nätisti ottaa asian puheeks. :D Sitä paitsi nyt olis muutenkin hyvä sauma, jos raskautuisin muutauman kuukauden sisään, ehtisin synnyttää ennen häitä... Ja vähän palautuakin. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä, mutta toivossa on hyvä elellä! :D
Eli katotaan nyt miten käy, oon menossa Mehiläiseen ihan normigynelle. Ilmeisesti me kumminkin alotellaan aikakin yksityisellä puolella, pitää miettiä jos sit jossain vaiheessa vaikka siirtyis Väestöliittoon...
Edelleen onnesta pompahdellen,
-S-
Kiva kuulla että monella menee lujaa! Onnea Raitis ultraan! :)
SONNAI: Mä oon niin hengessä mukana, onneksi olkoon! :) Tuu heti kertoileen gynen kuulumisista sitten...
Meilläkin oli kesällä just tommonen lyhyt jakso kun suhteessa liikahti hirmu paljon nopeesti. Munkin piti mennä hormonikierukkaa hakeen kun pillerit niin epäsopivat. Kun lääkäriaika läheni, niin mieheni yhtäkkiä kanssa kysäisi että jos et hakiskaan sitä kierukkaa kun sehän on monen vuoden juttu. Harmistuin, mutta mies tarkensi että ei tarvii jatkaa pillereitä kun et jos lopettaisit kaikki semmoset... Oli ihmeen tarkasti perillä näistä ehkäisyvälineistä ja muistakin, ihan kuin ois opiskellu jostain kun ei ennen ollu niistä yhtään kiinnostunut.
Nyt huimat 2 kk myöhemmin se rupes häistä jutskaileen, ei vielä kosinu mutta vihjaili kesällä jo melkein... kysyi arvasinko miksi hän pyysi minua kaveriporukkansa matkalle yyteriin mukaan. Ois sittenkin pitäny mennä! ;) Ja nyt viikonloppuna tuli yhtäkkiä suhteen ekat ruusut. Oisko ukko vaan taas jänistänyt?
Tilasin ovulaatiotestejä ja muutaman r-testinkin. Jos ovis ois niin se ois n. ens viikonloppuna. Kerkeeköhän tänään Kotitestistä tilatut enää tällä viikolla, onko kellään kokemusta? Netissä siis saman tien verkkopankilla maksoin. Aloitin myös peruslämpökikkailut, mutta mitään en oo sillä vielä havainnu.
Nyt alkoi kuntokuuri täällä, lenkkeilyt on nyt toteutuneet, valitettavasti syönti ei niinkään hyvin...
NELLE: Kertoile kuin Yasminit sopii. Vaihdatko siis Diane Novasta vai aloitatko suoraan? Itse kun vaihdoin Dianesta, niin verenpaine kyllä vähän rauhoittui mutta masis paheni ja epäilen vahvasti pillereitä ainakin osasyylliseksi.
Hauskaa viikonalkua kaikille! :)
A
Istunkin tämän yön vierivahtina... Eli tekemistä ei ole nimeksikään, kunhan vaihdan vaipat välillä. Vieressä siis tuhisee puolitoistavuotias potilas, on toi vaan niin sulosen kuulosta!
Mä söin Yasminia puolisen vuotta ennen kun lopetin pillerit kokonaan... Mulle ne sopi ainakin vähän paremmin kun Mercilonit. Ei ollu ongelmaa minkäänlaista... Alottaminenkin suju ongelmitta, Mercilonit alottaessa sain alkuun ihan hulluja raivokohtauksia ennen kun tasaantu. Ajastaan mulla katos Merciloneilla halut ihan tyystin, Yasminilla meni vähän paremmin, mutta kyllä pillereiden lopettaminen oli haluttomuuteen mun kohdalla paras ratkaisu. Sitten mä olinkin ihan himoissani aamusta iltaan, ennen kun omat hormonit vähän sit tasaantu... Loppujen lopuksi luulen että haluttomuus liitty mun järjettömään vauvakuumeeseen ja ylipäätään pillereiden syömiseen. Niin se luonto vissiin hoitaa hommansa, koska nykyäänkin alan käydä kuumana aina kun puhutaan miehen kanssa vauvoista. ;)
Kuinka moni teistä muuten on hoidoissa julkisella ja kuinka moni yksityisella puolella? Pähkäilen vielä itse kummalle puolelle sitä lähtis... Yksityisellä kun varmasti asiat hoituis nopeemmin, mutta se kyllä tulee pidemmän päälle niin kamalan kalliiks...
Yöllä on aikaa pohdiskella,
-S-
SONNAI: Mahtavaa, kun oot saanut miehen mukaan kuumeiluun. Toivottavasti ¿normigynellä¿ selkenee asiat.
Mä oon tosi pettynyt YHTS:n gyneen, ku valitin mun pitkiä ja epäsäännöllisiä kiertoja, eikä se mitenkään ottanut puheeksi, että hormonaalinen ehkäisy ois paras mun tilanteessa terveyden kannalta. Ite saa sitten etsiä tietoa kaikki illat. Ja sitten ku kysyin asiasta sähköpostilla, vastasi vain, että kyllä PCO:sta huolimatta saattaa ovuloida ja progesteronia on riittävästi. Niin, mutta mistä mä tiedän ovuloinko? Ja jos en ovuloi, joka on todennäköisempää, miten sitä progesteronia vois olla? Ja jos progesteronia ei oo tarpeeksi, kohtusyövän riski lisääntyy huomattavasti, joka on mun mielestä iso asia, varsinkin, kun sitä voidaan helposti hoitaa e-pillereillä. Eikä se gyne ees kehottanut mua harkitsemaan pillereitä! Tekis niin mieli mennä yksityiselle PCO:hon perehtyneelle gynelle, mutta eipä se muuttais mun tilannetta mitenkään, ku sen pillerireseptin oon nyt saanut. Mutta kauheasti vaivaa asia.
AINOKKI: Toivottavasti sormus kohta löytää tiensä sun sormeen¿ Mä oon tilannut netistä raskaustestejä (miten naurettavaa niitäkin oli tehdä, ku oikeesti tietää että menkat jää tulematta ihan muusta syystä) ja ne tuli parissa päivässä. En tosin tilannut samasta paikasta ku sinä.
Yasminit aloitan nyt ilman edeltävää hormoniehkäisyä, vuosi ollaan sählätty kumien kanssa. Oon kokeillut aikoinani Mercilonia, Melianea, Yasminia ja Nuvaringiä ja kaikista on tullut ongelmia korvien väliin. Mies oli ensin sitä mieltä, ettei halua mun enää syövän pillereitä, mieluummin käyttää kumia ku kuuntelee mun kiukuttelua. Nyt on ollut ihmeen kiinnostunut tästä taudista, kyselee hirveesti ja on sitä mieltä, että kohonneen syöpäriskin ja lapsettomuuden pelossa on parempi vielä kerran kokeilla pillereitä. Ehkä ne sivuvaikutukset kestää paremmin, ku tietää, että tässä on kyse muustakin kuin pelkästä raskauden ehkäisystä.
Kävin ostaa vaa´an. Ylipainoa ei varsinaisesti ole, mutta kun joka paikassa kerrotaan kuinka laihdutus auttaa kaikkiin PCO-oireisiin, en voi olla kokeilematta. Tosin taitaa ne pilleritkin poistaa oireet. Tässä ois vielä ainakin vuosi aikaa pudottaa painoa, kolmekin kiloa ois ihan hyvä saavutus, joten eipä mun hirveesti tarvi elämäntapoja remontoida. Kerroin miehelle, että aion syödä pillerireseptin loppuun, siinä oli 15 liuskaa, ja sen jälkeen on vois aloittaa vauvaprojektin, jossa todennäköisesti kuitenkin kestää. Eipä tuo mitään kummempaa siihen sanonut (ehtiihän sitä vielä vastustella), joten eihän tässä välttämättä mee kuin hetki, ennen ku yritetään ihmeentekoa. :)
Huh, tulipa pitkä sepostus!
Nelle
Kävin eilen ultrassa ja toisella puolella näkyi 12 rakkulaa ja toisella puolella 9 rakkulaa. Tiedän, että rakkuloiden määrä vaihtelee kierron eri vaiheissa, mutta miten teillä on yleensä ollut?
Minulta otettiin myös verikokeita ja tehtiin sokerirasituskoe. Sairaanhoitajan piti soittaa tulokset iltapäivällä ja soittikin, mutta olin töissä enkä pystynyt vastaamaan juuri silloin. Oli sitten jättänyt viestin vastaajaan, että kaikki arvot olivat ok ja voin alkaa lääkkeiden syönnin.
En sitten soittanut takaisin, mutta myöhemmin jäi vaivaamaan, että mitähän testejä ne nyt sitten otti. Puhuivat hormoonitesteistä, mutta oisko kellään tarkempia tietoja noista. Olisi kiva tietää, että mitä testejä ovat ottaneet, kun kerran kaikki oli ok. Nyt on jotenkin helpottunut olo. Jospa tämä tästä taas menisi eteenpäin.
Onnea kaikille yrittäville ja paljon plussatuulia ja tsemppiä!
Kävin tänään siellä gynellä. Ja enpä juuri pettyneempi voisi olla saamaani hoitoon... Lääkäri oli täysin epäpätevä! Ja mä tietysti yövuoron jäljiltä niin tokkurassa etten osannut vaatia... No, sain Terolutia ja Diforminia eli jotain hyötyä sentään tästäkin käynnistä. Ja miehen sperma tutkitaan... Mutta esim. multa ei oteta uusia hormonikokeita, kun vuoden takaiset on niin " tuoreet" ... Ymmärtääkseni kokeet pitäisi ottaa kun hoidot aloitetaan. Kierronkartoitus oli tän mielestä " turha" . Siis täh? Eikä aukiolotutkimuksesta ollu puhettakaan.
Mun kilpirauhashormoni oli vuosi sitten ollut tosi matala, mutta en sitä tiennyt, kun en siinä kriisin painaessa päälle tullu koskaan soittaneeksi verikoevastauksia hormonipolilta. Noh, tunnin päästä mulla on aika sisätautilääkärille, joka saa luvan tehdä labralähetteet. Johan kilpirauhasen vajaatoimintakin heikentää hedelmällisyyttä! Kunhan niistä kokeista ja miehen sperma-analyysistä saadaan vastaukset, marssin kaikkien papereiden kanssa väestöliittoon. Helvetti. Diforminiakin sain reseptille vaan 30tbl eli käytännössä se riittää vaan pariksi viikoksi... Prkl.
Kyllä kannatti.
Tuossa raivotessa unohtu vastata. :/
Kysymällä lääkäriltä saat taatusti luotettavamman vastauksen kun täältä meiltä, mutta ehkäpä sulta on otettu FSH, LH, prolakstiini... Ehkä testosteroni? Kilpirauhashormoni? Luultavasti ainakin nuo kolme ensimmäistä. Mutta soittelepa takaisin sille hoitajalle niin se kertoo sulle. :)
...mitä kaikkea ootte joutunu kohtaamaan! Siis tuntuu että koko lääkärikuntaa (niitä jotka on näiden ihmiskunnan herkimpien asioiden eli hedelmällisyyden kanssa tekemisissä) vaivaa joku kylmyys. Että lääkärissä käynnistä tulee huono/entistä sekavampi olo ja tunne ettei ole tullut kuulluksi. VÄHINTÄÄN nyt pitäis tiedon kulkee, että mikä sulla on ja mitä sille tehdään.
Nelle: YTHS vaikuttaa käpyseltä... Mutta ei ne kaikki yksityisetkään välttämättä mitenkään ihmeellisiä ole. Ehkä töykein ja mun älyä aliarvioivin lääkärini oli yksityisklinikalla. Mut kannattaa vaihtaa lääkäriä jos tuntuu että yksi lääkäri ei kuuntele sun todellista huolta. Tosta painonpudotus- tai elämäntaparemontista tuli mieleen että mun nykynen lääkäri sanoi, että liikunta vaikuttaa (suotuisasti) suoraan munasarjoihin, eli että se liikkuminen on ite kiloja tärkeämpää. Siis että se liikuntapuolen hyöty ei ainakaan ole pelkästään laihtumisen kautta tulevaa, eli normaalipainoisetkin voi hyötyä täysillä... Olinko sekava... :)
Eve: Mulla on vaan ultrassa näytetty että kato, siellä niitä follikkeleita on ja epikriisissäkään ei lukumäärää sanottu. Hormonitasoista katsottiin ihan sen mun ekan gynekäynnin ikinä yhteydessä vapaa testosteroni, ADIONI, DHEA, E2, SHBG, TSH, prolaktiini ja FSH. Kun pääsin naistenpolille testattiin verensokeri, FSH ja LH.
pitkästä aikaa...!! onnea vaan teille kaikille!!
mä kyllä tunnen itteni vielä vähän ulkopuoliseksi näissä teijän keskusteluissa..itellä tää parisuhdekin vielä niin hankalaa että ei paljon vauvoista oo ollu puhetta...toisella puolen maapalloa kun asustellaan,ei tässä oikeen kannattais miettiä kun hetki kerrallaan...mutta yksin ollessani aina välillä iskee kauhea ahdistus..niin kun nyt taas kerran,iltavuorosta tullessani tyhjään hiljaiseen kotiin:/ pelottaa koko tulevaisuus!!!kumpa voisin tietää mitä se tuo tullessaan!!säälittää mun rakas mieheni,jos se ei ikinä tuukaan saamaan paljon toivomiaan lapsia mun takia!!!toivoisimpa olevani jo samassa tilanteessa teijän kanssa...haluaisin kertoa teille omia hyviä uutisia:)
mutta niin..sitä ajattelin kysyä että onko meillä pco laisilla paljon suurempi todennäköisyys saaha keskenmenoja tai sairaita lapsia??siis sillon jos raskaus on alkanut ihan omin voimin. ???tai no, hoitojenkin kanssa....
EVE: Hienoa kuulla, että hormonit on sulla kunnossa. :) Mitä lääkkeitä sä aloitkaan syömään, clomejako?
SONNAI: Voi ei, ikävää palvelua oot saanut gyneltä. Miten sisätautilääkärillä meni?
MARSON: Täälläkään ei olla vielä vauvantekohommissa, en oo saanut vieläkään vakuutettua miestä, että just nyt ois oikea aika jättää ehkäisy kokonaan pois. ;) PCO:laisilla on suurentunut keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riski, mutta se liittyy todennäköisesti enemmän ylipainoon kuin itse monirakkulaisiin munasarjoihin. Ja sairaiden lasten riski ei oo suurentunut, paitsi tietty PCO itessään on jossain määrin perinnöllinen. Näin ainakin oon lukenut.
Oon viikonlopun aikana miettinyt adoptiota. Siis, jos en onnistu biolapsia saamaan, kansainvälinen adoptio kiinnostais kovasti. Ja nyt oon ihan adoptiolapsikuumeessa, netistä kattelen pienten tummaihoisten adoptiovauvojen valokuvia ja huokailen ihastuksesta. Ei biolapsi mikään välttämättömyys mulle olis. Mies ei oo mitenkään tyrmännyt ajatusta, vaikka itelle tulee kyllä mieleen, että mä pilaan sen mahdollisuuden levittää geenejään. Ja sanoihan se itekin ensisijaisesti toivovansa, että lapsi näyttäis isältään. Näitä asioita ehtii onneksi vielä miettiä¿ Adoptioprosessi vaan on niin pitkä, että ehkä joskus kymmenen vuoden päästä vasta saadaan oma pienokainen syliin (ku ensin pitää lapsettomuushoitoihinkin jonottaa). :(
[color=FF7F00]NELLE: Lääkärissä meni siinä mielessä hyvin, että se määräs mulle kontrollilabrat. Ne vaan täytyy ottaa aamupäivän aikaan, joten menee vielä muutama päivä ennen kun pääsen labraan siihen aikaan... Vähän tietty alko huolettaa kun se puhu että joillakin kilpirauhassairaudet on täysin oireettomia. :/ Mutta katsotaan, yritän nyt olla miettimättä asiaa.
Myös mä oon kiinnostunu kansainvälisestä adoptiosta, mutta mies on ainakin nykyisellään adoptiota vastaan. Tai jos ei saada ollenkaan biologisia lapsia, sitten adoptiota voidaan kuulemma harkita, mutta mä kun haluisin biologisten lisäks mahdollisesti adoptoidakin pari... Ja se ei sitten käy. Kattelin tänään kadulla semmosta tummaa poikaa ja kysyin mieheltä voitaisko pyytää se meille asumaan... Sain vaan pitkän katseen vastaukseks. ;D
MARSON: Myös mä oon ymmärtäny että PCO:hon liittyy kohonnut keskenmenon riski rv:oon 12 saakka, sen jälkeen riski on samaa tasoa muidenkin kanssa. Jotkut lääkärit kuulemma kehottaa jtkamaan Metformiinin syömistä sinne rv 12 saakka, se kuulemma saattaisi pienenpää keskenmenon riskiä, mutta mulle gyne nyt sano, että se ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Mutta enpä kyllä luota sen lääkäriin sanaan ollenkaan. PCO nostaa myös raskausdiabeteksen riskiä ja siitä taas voi olla haittaa myös vauvalle. Mutta en noita pidä liikaa miettiä... Totta kai sitä huolestuu, mutta helpommalla pääsee kun yrittää olla ajattelematta liikaa.
ON: Mä alotin Terolutin ja metut viime viikolla. Aika kivuttomasti on metujen alotus menny, välillä on ollu tosi huono olo, mutta ei nyt mitään mistä ei olis selvinny... Huomenna täytyis sitten nostaa annosta siihen maksimiin joka mulle ny on määrätty. Kiinnitin huomiota että pakkausselosteessa sanottiin että annosta saa nostaa aina viikon välein, mutta mulle gyne sano että muutaman päivän välein aina pitää nostaa... Voi jessus, mä en kyllä yhtään luota mihinkään mitä se mulle sano. Muutama kuukausi me nyt katsellaan näin ja jos ei tärppää, mennään sitten sinne väestöliittoon. Tai paljolti tietysti ratkeaa siinä vaiheessa kun saadaan miehen simppatestin vastaus... Jos sielläkin on jotain häikkää, mennään ehdottomasti aiemmin.
Miten MIMSKELIN muutto sujuu? Mitä RAITIKSELLE kuuluu, joko inssi on tehty? Tulkaahan kaikki kertoilemaan kuulumisia!
-S-
Mä kierrän niin pahasti omaa napaa etten ole viitsinyt vielä tähänkin ketjuun kirjoitella. Mutta viime torstaina ja eilen kirjoitin " Lokakuun inssiläisiin" . Otan ne ihan copypastella tähän.
******************************
Torstai 12.10
En jaksa...
Tänään on kp 8/39-ikuisuus. Olen syönyt Clomeja alkuperäisen suunnitelman mukaan kp 2-6 eilen oli ultra, jossa oli tarkoitus katsoa mikä on tilanne. Oletuksena oli, että siellä kasvaisi muutama hyvä munasolu ja saisin aloittaa pistoshoidot.
No ei ollut sitä mitä odotin. Kohdun limakalvo oli O-H-U-T ja munasarjat näytti viinirypäletertuilta. ITKUITKUITKU....
Molemmilla puolilla oli paljon (n. 20-30 per puoli) pieniä folleja ja yksikään ei ollut ylitse muiden. Nyt jatketaan siis samaan putkeen clomeja vielä sunnuntaihin asti ja maanantaina uusi ultra.
Onko kukaan muu syönyt Clomeja 9 päivää yhteen menoon?
Pari päivää on ollut vähän huono istua, varsinkin etukumarassa ja farkkuja ei kannata jalkaan laittaa kun olo on niin epämukava. Munasarjat tuntuu turvonneilta. Pahinta on kuitenkin tämä mieliala.. Olen yksi iso p*ska.. Kaikki ärsyttää (miehessä siis tietenkin) ja saan kauheita itkuraivareita. Ei yhtään minun tapaistani.
Vähän väliä tulee mieleen ajatus, että tästä ei tule mitään ja olen ihan p*ska ja viallinen yksilö. Päästäänköhän me ikinä inssiin vai kasvaako siellä vaan maanantainakin kymmeniä samankokoisia folleja ja piikitykset voi unohtaa kokonaan..
********************************
Ja eilen sitten kirjoitin toisen viestin..
Maanantai 15.10
Heippa hei! Taas jaksaa tallustaa eteenpäin! :)
On nämä hoidot vaan aikamoista vuoristorataa nyt jo vaikka meillä ollaan vasta ekaan inssiin menossa. Viime viikkoinen teinityylinen itkuraivari oli aika kurja mutta tämän päivän hyvät uutiset potkivat taas eteenpäin.
Tänään siis kp 11, eilen viimeinen yhdeksästä Clomista otettu ja äsken ultrassa näkyi yksi folli ylitse muiden!! Kokoa n. " hurjat" 13mm.
Sitä aletaan tänään tehokasvatella Puregonilla ja torstaina katsastetaan tilanne uudelleen. Perjantaille suunnitteilla sitten inssi!!
Kohdun limakalvokin oli ottanut kasvuuntumisspurtin ja näytti ihan hyvältä.
Apua nyt alkoi jännittää!! Tuleekohan tästä sittenkin jotain??
Anteeksi kovasti, että olen ihan oman navan ympärillä koko ajan mutta oletan, että ymmärrätte!
*****************************
Että näin täällä! Torstaina ultrataan ja mahdollisesti sitten perjantaina inssi.
Pari kertaa olen jo itseäni pistänyt eikä se tunnu kyllä tosiaan miltään. On se silti niin erilaista kuin pistää potilaita.
Olen kohta lähdössä rasvanpolttoon ja saas kattoa miten näitten megamunisten kanssa siellä pompitaan..
t. Raitis
RAITIS: Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia... Oman navan ympärillä me kaikki pyöritään, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta tosiaan aikamoista vuoristorataa teillä siellä ja mulla täällä kun tekstiä lukiessa. Itku meinasi tirahtaa kun luin sun ekaa tekstiä... Ei voi aina kaikki mennä pieleen! Mutta onneksi tilanne on korjaantunut. On kai se luotettava siihen että lääkärit osaa asiansa... Tuuthan torstaina kertomaan mitä ultrassa näky? Nyt vaan sitten sormet ja varpaat pystyyn että pääset inssiin ja se onnistuu! Ihanaa!
-S-
Taustaa: vuodesta 2003 yritettiin lasta, turhia testejä tehtiin kymmenittäin. kiertojen pituudet 13 vuoden pillerirumban jälkeen pitenivät 60 päivään, kunnes 2004 keväällä otin terveyskeskukseen lääkäriajan. Oli tosi ymmärtäväinen lääkäri ja sain lähetteen gynelle, joka ultras ja totesi PCO:n, jota terveyskeskuslääkärikin jo epäili. Eka suositus oli 15 kg painoa pois (alkupaino 105 kg) ja metut avuksi. Vähän se säännöllistikin kiertoja, mutta silti en ovistesteihin saanut yhtään viivaa ilmestymään. Tuo lääkärikäynti oli siis toukokuussa. Elokuussa sähköposteilin lääkärin kanssa ja sain hänet lähettämään lähetteen TYKSiin, johon päästiinkin sitten lokakuussa. Paino oli tippunut melkein sen 15 kg. Tehtiin siellä torvien aukiolotutkimus ja se lääkäri totesi, että todennäköisesti en ovuloi luomusti laisinkaan. Tammikuun alussa alkoi taas kierto ja siihen Clomit. Ja voi sitä onnea, kun 2005 tammikuun puolivälissä sain ekan plussan, vaikka se olikin vain ovistestiin. Ja siitä kierrosta tärppäsi ja tuo tulos tuhiseen tuolla sängyssään kaksivuotispäiväänsä odotellessa.
Vuosi sitten imetyksen jälkeen aloitin nuvaringin, mutta se ei sopinut ollenkaan ja maaliskuusta saakka ollaan oltu ilman mitään. Tosin aika harvakseltaan. Kesäkuussa kävin taas lääkärissä hakemassa metukat, kun toi paino on taas noussut tonne 105 kg. Ja lähete TYKSiin on jo muutaman viikon päähän. Paino on tippunut jotain 7 kg, vasta. Eikä kiertokaan ole lyhentynyt juurikaan, niin kuin viime hoitokierroksella.
Tällä kertaa olen käynyt aikaisemmasta hoitokierrosta poiketen myös sokerirasitustestissä. Vähän jännittää, että kuinka käy tuon ajan kanssa, jos iskee tuo tehyn lakko päälle.
Pelkään kovasti, että tällä kertaa ei onnistu ihan yhtä helposti tuo raskautuminen kuin viimeksi.
Hirsutismia löytyy, reidet on kuin gorillalla ja partakarvoja nypitään säännöllisesti. Aknea ei onneksi pahemmin vaivaa.
ikää mulla on jo 34, eli lapsia ruvettiin hankkimaan, kun tuli kriittinen 30 täyteen.
Painonpudotus varmaan auttaisi, mutta se on lääkärin sanojen mukaan 3 kertaa vaikeampaa kuin ' normaaleilla' . Toisaalta ylipaino pahentaa PCOta ja toisaalta PCO ylipainoa. Nyt ei vaan oo oikein energiaa illalla tuon muksun kanssa touhuilun jälkeen lähteä lenkille. Ja töissä ja harrastuksissa on tällä hetkellä aika hektistä, että mielellään menee vapaailtoina aikaisin nukkumaan. Sinne kohta tänäänkin on matka...
Tsemppiä kaikille ja rohkeutta, kyllä se vielä meiltä onnistuu.
terv. Meeri