PCO ja odotuksen odotus

Olen jo jonkin aikaa lukenut taustalla keskusteluitanne ja nyt rohkaistuin mukaan! :)



Taustastani sen verran , että Pco mulla todettiin 18- vuotiaana, kun hakeuduin hoitoon siksi, että menkat tuli -kun halusivat- kahen viikon tai puolen vuoden välein, samoin akne oli pahana ja ylimääräisiä karvoja ilmestyi koko ajan lisää. Lääkäri tutki ja ultrasi, ilmoitti, että Pco on ja hän arvasi sen heti ,kun olin kävellyt ovesta sisään! kulmakarvoistani ja finneistä oli asian kuulemma päätellyt jo etukäteen. Tosin kyseessä oli yksityinen ja todella hyvän maineen omaava gyne, joten asiat selvisivät kertaheitolla. Pitkän aikaa Diane novat auttoivat kaikkiin vaivoihin, menkat tuli ja tuntui ,että painokin laski ihan itsestään! Sitä ei tosin koskaan ollut liikaa ollutkaan. Ensimmäistä lasta aloimme aviomieheni kanssa yrittämään kun olin 27 v. Lopetin pillerit ja olin ilman menkkoja ja raskautta neljä kuukautta, sitten tuli menkat ja taas odoteltiin, missä ne menkat viipyy... Paino alkoi ketyä ja näppyjä ilmestyä, heti! RAskaustesteihin menneitä rahoja en halua edes laskea. Mutta parin kuukauden menkkojen odotuksen jälkeen tein raskaustestin , joka plussasi ja terve tyttö syntyi 2004!!! Sen jälkeen menkkoja odotettiinkin puolitoista vuotta ja sain diane novat käyttöön. Ja painoa olikin jo enemmän, kuin koskaan ennen, raskauskiloista oli todella vaikeaa päästä eroon... JA näppyjä tuli taas... Mutta onneksi raskausajan voin hyvin! :)



Dianeita käytin vuoden, kunnes omituiset rankat verenvuodot alkoivat. Veren vuotoa oli noin kaksi kuukautta ja mitään syytä asiaan ei löytynyt, vaikka tutkittiin perusteellisesti. Lopetin kaikki pillerit ja pienen tauon jälkeen ovat menkat tulleet lähes puoli vuotta säännöllisesti noin 40 päivän kierrolla! Mutta niin ovat palanneet kaikki pco- oireetkin! Naama on finneillä ja hiukset rasvoittuvat, painoa tulee ja turvotusta ja karvoitustakin taas... Lasta olemme yrittäneet viimeiset kymmenen kuukautta, mutta kakkosta ei kuulu ja ahistaa. Kuukausi sitten kävin ihanalla gynellä, joka antoi aluksi teroja, jotta kierto säännöllistyisi.... Mutta nyt on kierto kestänyt 40 päivää ja ei menkkoja, yli viikko on kulunut siitä, kun otin vikan teron. Onko tämä normaalia? Pitänee soittaa gynelle... Raskaustestejä olen tehnyt kaksi, mutta tulokset ovat olleet negatiivisia... Voisinko silti olla niin alkuvaiheessa ,ettei testi tunnista? Testinä käytin Predictoria. Taitaa olla toiveajattelua... :)



Olen saanut paljon lisää tietoa ja toivoa teidän kirjoituksistanne!! TSEMPPIÄ kaikille ja kauniita syksyisiä päiviä!

Eletään toivossa!

..Niin siis ei ollut tarkoitus " tukkia" palstatilaa moisella tiedolla :D Viestikin oli tarkoitus osua samaan yrityskertaan.



Elikkäs tervetuloa Serppa ja piittuli! Kiva kuulla onnistumistarinoitakin. Piittuli: Lohdullista tietää, että 40 päivän kiertokin voi pysyä. (itse odottelen toisia menkkojani ikinä saapuvaksi ja näyttäs että kierto ois taas nelisenkyt päivää) Tiedätkö määrääkö lääkäri säännollisehkön pitkän kierronkin heti hormoneilla kontrolloitavaksi vai voisiko olla mahkuja raskautua?



Nelle83: Kiitos kysymästä, tentti meni miten meni, ei niistä ikinä uskalla arvailla ennenku näkee tuloksen ;) Toissaviikonloppuna mieheni ja minä ajatuksen tasolla aloimme tunnustaa, että olemme asuneet käytännössä yhdessä jo kauan. Tämä on ehkä sekavaa... Siis mä oon minimissään kolmasosan ajasta hänen luonaan ja rahat ja tavarat on aikalailla yhteisiä, mutta kirjoilla oon vielä lapsuudenkotona ja käyn koulupäivinä punkkaamassa Jyväskylässä opiskelijaluukussani. Aiotaan varmaan viimeistään raskaaksi tullessani irtisanoa Jkl:n luukku ja mä muutan Varkauteen ja käyn koulua päiväseltään...



10kaks: Ymmärrän laihariangstin! Siis itsehän sitä tietennii on vastuussa syömisestä ja liikunnasta, mutta välillä vaan tuntuu et ei sitä syöpöttele tahallaan/huvikseen. Ei vaan kykene kontrolloimaan ja saa persettä penkistä. Mutta tsemppiä! Mä retkahdin eilen ja tänään herkuttelemaan :(



marson: Haa! Mä arvasin ettei oppilaitoskuppiloiden salaatit aina oo yksistään ihmiselle hyödyksi, oon monesti miettiny et onko ne moneen kertaan kilpailutetut halpisjäävuorisilput mitenkään ravinteikkaita. Toivottavasti motivaatiosi on korkealla edelleen! Ootko muuten ihan testauttanu iteltäs noita rasva- ym. arvoja? Tehdäänköhän sitä nuorille?



mimskeli: Hauska " nähdä" taas! :) Kyllä ne laatikot kävelee paikoilleen pikkuhiljaa... Mua ei ollenkaan häiritse, että kerrot negatiivisia juttuja(nimim. kokemusta on). Siitä tuli mieleen, että ootko harkinnu psykologin juttusilla käyntiä ihan oman hyvinvointisi kannalta? Ite oon ollu masentunut lapsesta saakka ja vasta nyt 1/2 vuotta oon käyny psykolla ja on ollu avartava kokemus... Ihmeen paljon tää mun ihan oppilaitoksen yleinen psykologi on ollu avuksi näissä lapsettomuustuntemuksissakin, ottanu ilmeisesti selvää hoidoistakin jne.



Tänne oman navan alle odotellaan menkkoja sunnuntain hujakoilla. PMS on päällä kun avannossa kasteltu huopa. Raskausoireita oon elätelly joitain päiviä, mutta itkeskelystä ja kiukusta päätellen eiköhän se oo vaan menkkahommia.



Viikonjatkoja, meikäläinen viettää huomenna boheemin vapaapäivän!



A

Mukava kuulla, että joillakin, kuten SERPALLA ja PIITTULILLA raskautuminen on onnistunut luomusti. Osaispa vaan valaa itseen toivoa, että ehkä meilläkin vois onnistua¿



10KAKS: On se jännä, että gynekologit, jotka ei oo suuntautunut lapsettomuushoitoihin, ei tunnu hirveesti välittävän tuleeko raskaaksi vai ei. Toivotaan, että varsinaisen lapsettomuuslääkärin kanssa asiat sujuu paremmin, jos sinne ootte menossa.



MIMSKELILLE tsemppiä lääkärikäyntiin, toivottavasti saatte hommat etenemään!



AINOKKI: Mahtavaa, että sulla on PMS-oireet, sittenhän oot ovuloinut. :)



ON: Mun menkat oli aivan ihmeelliset, vuosin yhden päivän ja senkin just ja just sen verran, että tunnisti kuukautisiksi. Eli sen lisäksi ettei mulla oo progestiiniä, ei oo vissiin tarpeeksi estrogeeniäkään!!! Nyt on e-pillerit käytössä, joilla tilannetta vois korjata, mutta niistä on nyt jo tullut hirveen huono olo ja kiukuttelu. Vähän aikaa vois vielä kokeilla, tottuuko mun elimistö niihin.

Nelle: Onko varmaa ettei yhden päivän vuoto ollut esim. kiinnittymisvuoto vaan nimenomaan kuukautisvuoto..?



Mimskeli: Tuuthan sitten heti pian huomenna kertomaan mitä lääkäri sanoi! Mulla on menny hieman ohi (jos olet kertonut), että missä päin Suomea menet lääkäriin?



(.) Olin sitten ääliö... Menin " ihan huvin vuoksi" testaamaan vaikka tänään vasta menossa vasta pp5. No negahan se tietenkin oli kuten odottaa saattoi. Mieleni pahoitin siitä kuitenkin ja epätoivo iski.. en uskonut, että voisin olla näin tyhmä ja malttamaton.



Raitis

Kyllä mä itekin epäilin, onko nää nyt ihan oikeet kuukautiset vai jotain muuta. Mulla vaan ei ikinä oo ollut minkäänlaista välivuotoa. Aloitin kuitenkin pillerit, ku ne pitää aloittaa kp 1. (Niin ja täytyy tunnustaa, että tuli tehtyä jälleen kerran raskaustesti, ku niitä oli jäänyt laatikkoon, oli sitä pahoinvointiakin... Mieskin vaan nauro, että ootko sä nyt ihan tosissaan testaamassa, ku just alko menkat ;)



Koita vielä malttaa oottaa RAITIS, kyllä ne kaksi viivaa ens viikolla ilmestyy!

kun eilen oli niin vikkelät sormet :)



En ottanut nokkiini ja itteänikin on ärsyttänyt aikanaan lääkärien kommentit laihduttamisesta. Olen ollut painonvartijoissa ja paino on sahannut eestaas. Ja erityisesti ärsytti sitten jo raskaana ollessani kommentit, että " näin oli tarkoitus" ja " nyt osui oikea mies kohdalle" tai " raskaaksi tulee, kun unohtaa yrittämisen ja antaa tulla kun on tullakseen" ARGH!!! Raivostuttavaa!!!



Mutta siis näin luomuna raskaaksitulleena ei voi muuta kuin kannustaa just siihen laihduttamiseen ja erityisesti rasvaprosentin laskemiseen, jo laihduttamisen aloittaminen vaikuttaa hormonipitoisuuksiin. Suosittelen painonvartijoita, sosiaalinen ympäristö kannustaa ja kohtalotovereita on siinä firmassa paljon!



Sydämestäni toivon teille kaikille odotuksen odottajille voimia ja toivon, että onnistutte :)!!



MIMSKELI: Pelkosi ovat aiheettomia, äitiys on juuri niin ihanaa ja samalla kamalaa, pärjäät varmasti!

Kiitos tsemppauksista!



Asuskelen täällä pohjois-savossa. Nyt kävin Iisalmessa ja jos joutuu jotain rankempia juttuja tekemään, niin sitten Kuopioon.



Raitis: Nyt vaan jäitä hattuun ja odottelemaan sitä plussaa ;o)...



Nyt on kyllä pakko kertoa tuosta lääkärikäynnistä. Oli erittäin hyviä uutisia, mutta samalla sitten vähän ehkä huonojakin...tavallaan. Olen siis tässä parin vuoden aikana saanut painoa pois ihan hyvin, ja nyt olikin sitten käynyt niin että MINULLA EI OLE ENÄÄ PCO:ta!! Painonpudotus siis auttoi, ja munaskut oli ihan normaalit. Kaikki hyvin, paikat kunnossa. Ei tulehduksia, ei mitään lapsettomuutta aiheuttavaa vikaa. Toisaalta tuo sitten on ehkä vähän minua mietityttävä asia, koska jos vikaa ei kerta ole, niin miksi emme saa waawaa.



Hoidoksi lääkärisetä määräsi, yllätys yllätys, clomit. Helpottavaa oli kuulla se, että näin mennään puoli vuotta ja jos ei mitään sinä aikana tapahdu, niin siirrytään tähystyksiin ja rankempiin hoitoihin. Helpottavaa siis se, että jos ei puolessa vuodessa clomit auta, niin kauempaa ei pelkästään hormoneilla edes yritetä. Nyt ensimmäisestä clomikierrosta katsotaan sitten hormonaalinen kierronkartoitus.

Ottivat myös sen hcg:n, eli tsekataan olenko nyt raskaana vai en, vaikka tiedän etten kummiskaan ole. Kysyin että tarviiko vielä laihduttaa, niin lääkärisetä katsoi vinosti ja totesi hyvin kuivasti: No ei!. Hihih...

Noh, käynti ei kummiskaan ollut kuiteskaan mitenkään " tyydyttävä" . Lääkäri oli tosi kiireinen ja olin vastaanotolla 10min. Olisin halunnut kertoa että suvussani on lapsettomuutta ja kaikennäköisiä hyytymistekijä-häiriöitä ym usein periytyviä juttuja. Eli mitään en ehtinyt sanomaan tai sen kummemmin kysyä, tyyli oli että housut alas ja survaus. Käytännössä ainoat tiedot mitä hän kysyi oli kierron pituus (kuulemma pitkä on, eli 34 päivää), millon ekat kuukautiset alkanu (kuulemma myöhään alkanu), millon edelliset kuukautiset alkanu (kuulemma ois vuoto pitänyt jo tulla), onko ollut koskaan tulehduksia (no hyvä ettei ole ollut). Siinä se, ei mitään muuta. Ihmetyttää suuresti että tuollasilla perustiedoilla muka aletaan hoitaa lapsettomuutta ja seuraava aika puolen vuoden päästä tähystykseen jos mitään ei ole tapahtunut. Pää on sekaisin ku lumiukolla eikä oikein tiedä mitä ajatella. Minä kun luulin että täälläkin ensimmäiseen kertaan varataan se tunnin vastaanottoaika niinku hesassakin ja selvitetään taustat ym oikein perinpohjaisesti. Ainahan sitä saa luulla...



Että tällaista...Mutta mites nyt on, saanko minä vielä olla tässä pco-pinkassa mukana vai minne mää häivyn? Musta tuli koditon! Vai tuliko?

... Mimskeli, oot ehdottomasti yksi meistä!



Mutta sen enempää mihinkään puuttumatta tai kommentoimatta, julistan meidän uuden pinon avatuksi ja pistän pisteen tälle pinkalle. Kirjotellaan marraskuun pinoon... Jatkossa laitan ne esittelyt omaan pinoonsa, mutta kirjottakaa nyt alkuun esittelynne sinne niin joku päivä sitten kokoan ne yhteen erilliseen pinoon. Että semmottiis...



Piste.

Nyt tuli jo paha mieli omasta kirjoituksesta. En siis väitä tietäväni oikeasta sanakirjan määrittelemästä lapettomuudesta hoitoineen mitään. Koen käyneeni monivuotisen kriisin, jona aikana olen tuntenut samoin kuin monet tällekin palstalle (jonka ahkera lukija uskaltamatta kirjoittaa olen vuosia ollut) kirjoittaneet: surua menetetystä unelmasta, johon kuuluu oma, siis ihan biologisesti oma perhe ja surua omasta kyvyttömyydestä kantaa jollekulle lasta, surua monesta monituisesta muustakin asiasta. Siksi sanoin omaavani lapsettoman identiteetin, anteeksi jos joku loukkaantui siitä.

Mulla on myös PCO ( tai no nykyt kuulemma ei taas ole..) mutta täytin juuri 27 ja samalla viikolla loppuivat elämäni neljännet kuukautiset. Olivat kerran 15v, kerran 17v ja nyt sitten vuoden Diane Nova-kuurin jälkeen kahteen kertaan. Kuusi vuotta olivat kokonaan välissä poissa. Siis ettei pillereilläkään pidetty kiertoa voimassa.



Kannattanee hakeutua jonkun asiantuntijan puheille, esim. Väestöliittoon.



Meillä nyt menossa kolmas clomikierto ja kierrot on pitkiä kuin nälkävuodet.



Tervetuloa palstalle! Äläkä suotta " ylennä" muita itsesi edelle. Jokaiselle lapsettomuus on ikävä asia. Kukin tuntee niinkuin tuntee. =)



Raitis

Joo ihana kuulla toisenkin kokemuksia siitä, ettei ole menkkoja. Semmoisesta ei ole lähipiirissä moni tyyliin kuullutkaan... :D Nyt kun ollaan alettu toivoa lasta (olemme nyt yrittäneet muutaman viikon ja ekoja pillerivuotojen jälkeisiä kuukautisia ei ole tullut) tuntuu melkein että odotan " ihan omia" kuukautisiakin kuin kuuta nousevaa, vaikka raskaushan tässä pääasia olisi...



Menittekö te suoraan clomeihin vai oletteko yrittäneet luomuna? Mä en oo vielä hakeutunut hoitoihin, koska pillereiden lopettamisesta on niin vähän aikaa, ettei voi tietää josko hommat lähtiskin toimimaan. Lääkärini on ainakin sanonut että joskus pillereiden syönti voi " virkistää" omia paikkoja.



Ylihuomenna on lääkäriaika varattuna, ihan normigynelle ja siellä ehkä selviää jotakin mun munasarjojen nykytilasta. Jo viikoissa oon huomannu vanhan aknetaipumuksen lievästi tulleen takaisin, muut PCO-oireet sais kyllä jäädä tulematta koskaan enää. Oon miettinyt, että oonko vakavammasta päästä PCO-tautisia just tän amenorrean takia vai voiko silti olla lievä muoto jos on ollut hirsutismia, kuukautisten puuttuminen ja akne. Sillon neljä vuotta sitten kun sain diagnoosin, olin 90-kiloinen ja olin sitä viime kevääseen saakka. Nyt kesän töiden ja kannustavan miehen kanssa vietetyn avoliiton ansiosta olen keventynyt kymmenisen kiloa. Onko sulla ollut painonvaihtelua, että onko sillä oikeasti huomattava vaikutus?



Kyselen kauheesti kun vihdoin on joku jolta kysyä! :)

Yritän tässä BB:n lomassa kirjoitella.. =)



Tuo on just " hauska piirre" kun ei ole menkkoja olenkaan ja ihmiset ei ymmärrä sitä.. Paras on ehkä ollut perhesuunnitteluneuvolan terkka joka intti ja intti pitkältä kolmatta minuuttia, että " Mutta mikä vaihe sulla on kierrosta menossa?? Mikä ehkäisy sulla on käytössä?" Ja minä selitän, että niinkun mun viimeisistä siis niistä toisista menkoista on nyt viis vuotta ja x kuukautta aikaa ja ei siis meillä mitään ehkäisyäole koskana tarvittu.."



Lopetin Diane Novat (söin 13kk) helmikuussa ja toukokuussa mentiin väestöliittoon. Eipä paljon auta odotella vaikka ikää meillä " vasta" 27&29v. Luomuna sais varmaan puuhata kasikymppiseksi asti.



Sen huomasin heti Diane novien lopettamisen jälkeen, että pienen pientä finniä tuli kasvoihin ja kulmakarvojen kasvu lisääntyi. Mulla ei ole ollut ongelmia aknen eikä hirsutismin kanssa. Ylipainoa on ollut lapsesta asti mutta laihdutin 26kg (100-->74) ennen Diane novia ja sen johdosta varmaankin alkoi alavatsakivut (hormonitoiminta pyörähti käyntiin) ja siksi hakeuduin gynelle, joka siis aloitti dianet.



Seksi kiinnostaa PALJON enemmän nyt pillerien lopetuksen jälkeen ja limakalvot sallii jopa viikoittaisen yhdynnän.. Hiivatulehdukset ja limakalvovauriot on vähentyneet tosi paljon. *ei enää ikinä diane novia*



Nyt syön siis metformiinia 1500mg/ver ja clomeja 1tbl/vrl kp 3-7.



Ekassa kierrossa söin clomeja kp 10-14 kun hoidot alkoi kierron siinä vaiheessa ja siinä kierrossa ovis oli " jo" kp 26. Tokassa kierrossa ovis kp33 ja nyt kolmas kiero menossa kp 31.. ovista ei näy ei kuulu.

Tuntuu, että ne clomit auttaa vasta vähän myöhemmin otettuna kun tu kierto itsessään on niin laiska (40-43vrk).



Kerrothan sitten mitä se gyne sanoo!! =)



Raitis

Siis.. Nyt syön siis metformiinia 1500mg/VRK ja clomeja 1tbl/VRK kp 3-7.

Enpä nyt enää tälle puolelle kuulu. Meillä on tyttö 1-v ja uusi yritys käynnissä (ovulaation induktio) mutta vastailen kuitenkin, koska olet aikalailla samassa tilanteessa kuin itse muutama vuosi sitten.



Ainakin itse koin, että tuossa tilanteessa (että tietää jo valmiiksi ettei ehkälapset tule helposti) on hyvät ja huonot puolet. Mulla oli aikoinaan sama juttu. Mullekin lääkäri totesi jo teininä, että lapsen saanti luultavasti tulee olemaan hankalaa.. kyllähän sitä jäi miettimään ja kyllä se aikamoisen lapsettoman identiteetin kasvatti jo valmiiksi. Miehellekin sanoin, ennenkuin alettiin seurustella, etten ehkä voi saada lapsia, mutta haluisin kuitenkin yrittää saada niitä mahd. aikasin :D en tiedä tajusko jutun vakavuutta tosissaan kuitenkaan ennen kuin oltiinkin sitten jo kaikenmaailman tutkimusten ja lääkkeiden keskellä ;) mutta tässä ainakin oli se hyvä puoli, että molemmat osasimme sitä tulevaa kuitenkin jollain tasolla odottaa, vaikkei sen rankkuutta täysin tiennytkään, ennenkuin pettymykset tulvivat yli kuukausi toisensa jälkeen. vaikka mekin aika helpolla sit kuitenkin päästiin moniin muihin verrattuna. ja sitten toisaalta pettymykset alkoi tuntua heti, ettei ollut ollenkaan sellaista positiivista lapsen yrittämistä vaan paineet heti tosi kovat ja pelot myös.



Mutta siis, hyvää tuossa tilanteessa on, että osaat sitten varhain hakeutua hoitoihin, eikä tartte ihmetellä jos ei tule raskaaksi, eikä pettymys tule niin yllätyksenä, kuin jos et tietäisi. Mutta huonoa tietty on se, että nyt varmaan jo ihan hirveet paineet asiasta, vaikka periaatteessa voi tärpätä helpostikin luomunakin tai ihan kevyillä hoidoillakin tms.



Mutta itse hiukan samassa tilanteessa olleena, suosittelisin, että jos ei menkkoja kuulu ollenkaan nyt pariin kolmeen kuukauteen, niin hakeudu heti lapsettomuuslääkärille.. mitäpä sitä turhaan odottelemaan, kun jos ei menkkoja, ei kyllä usein mitään luomuihmeitäkään, ikäväkyllä. ja mitä sitä hoitoihin hakeutumista sitten lykkäämään, jos se edessä on kuitenkin?



vähän omasta tilanteestani, eli ennen kuin me aloitettiin yritys, söin pillereitä noin vuoden ajan, jotta olisi säännölliset menkat edes joskus. Kun jätin pillerit pois, niin luomuna tärppäsi heti ekaan kiertoon. varmaan pillerit oli jotenkin tuupannut omaa hormoonitoimintaa? No, keskenmeno tuli silloin, ei oma elimistö kuitenkaan sit varmaan toiminut kunnolla. SIt ei enää tullut menkkoja ja omalääkäri laittoi lähetteen hormonipolille.



Eli me menimme julkiselle, ja nyt jos olisin samassa tilanteessa, niin marssisin suoraan yksityiselle, ei tarvitsisi suotta montaa vuotta julkisen jonoissa ja hitaasti tapahtuvissa toimenpiteissä kärvistellä. Julkisella tutkittiin ja jonotettiin ja tutkittiin, terojen kanssa luomuiltiin ja jonotettiin sitten taas clomeja yms. mistä nyt harvemmin apua. Mutta siis pari vuotta kului, eikä varsinaisesti mitään konkreettista tapahtunut. näin jälkiviisaana näkee kuinka turhaa se kaikki siellä oli, mutta silloin sitä ei oikein osannut nähdä niin.. sitä vaan tyytyi odotteluun.



Yksityiselle mentiin kahden vuoden julkisen pelleilyn jälkeen. Tyttö sai alkunsa toisesta ovulaationinduktiohoidosta ( pistoslääkkeet ) eli melko helpolla hoidolla sitten kuitenkin. Olenpa miettinyt, että aika paljon olisi säästynyt aikaa ja kyyneleitä, jos olisimme menneet heti vaan yksityiselle ja siellä asiat olisivat edenneet nopeammin.



Nyt olemme tosiaan aloittamassa jälleen ovulaationinduktiohoitoa (yksityisellä) jos vaikka saisimme vielä toisenkin pikkuisen :´)



Tsemppiä sinulle.. kovin järkevältä kuulostaa ajatuksesi ja kyllä se tosiaan lapsettoman idintiteetti tulee jo siitä pelosta ja tiedosta, että lapsen saanti ei itselle ehkä olekaan itsestään selvää.

Kiitos neuvoista! Mulla oli pahimmat paineet lapsensaannista joskus ennen kun ees sovittiin yrittämisestä. Kummallista, miten silloin tuntu että kaikki (eli yritys ja tärppi ja lapsi) täytyis heti saada tilaukseen. Nyt tosipaikan tullen kumminkin intoni on ehkä mennyt toiseen suuntaan, rennommaksi.



Toisaalta mun opiskelun takia voi olla ettei raha riittäisi niin hyvin yksityishoitoihin, mutta toisaalta mieheni ei enää nuorene ja voi olla että hoitojen mahdollisesti tullessa kyseeseen on tiukasti priorisoitava elämän projekteja tai ainakin että mikä (ammatti vai lapsi) toteutetaan ensin. Jos tarvisin rahaa niin onneksi ois melko varmaa joskin ihan eri alan kuin opiskelemani hommaa tiedossa.



Tämänpäiväinen lääkärikäynti ei kovin paljoa valaissut tulevaa. Lääkäri ja hoitaja molemmat kertoivat 10 kg painonpudotuksení varmasti vaikuttavan suotuisasti raskautumiseen. Lääkäri sanoi sen olevan periaatteessa riittävä PCO:n lievittymiseen ja raskautumiseen mutta ei sanonut ovulaation olevan vielä erityisen todennäköistä. Hän kehotti odottamaan pikemminkin kuukautisia (siis raskauden sijaan, kun mulla ei niitä omiakaan oo ennen ollu vielä) ja niitä tarkkailemalla kuulemma saisi parhaimman käsityksen hedelmällisyydestäni.



No mä tietenkin kerroin kaikista nippailuista ja nappailuista lähiaikoina ja kysyin voisko mulla olla jo ollut ovis, mutta se sanoi ettei ovulaatiota välttämättä silleen voi tuntea ja että ei pitäisi mitään ovistestejä ruveta käyttämään vaan ootella ja relata vaan. Jos ei kolmeen kk:n tuu vuotoja enkä oo raskaana niin pyysi ottamaan itseensä yhteyttä (en ole varma onko hän varsinainen lapsettomuuslääkäri). Ymmärsin, että jotain tyyliin teroja/metuja/clomeja voisi sitten jo saada.



Ihme kyllä ei oo tullu negatiivisia fiiliksiä näinkin " raa' asta rehellisyydestä" . Toisaalta tässä lukukauden just alkaessa on tää elämäntilanne semmonen että oottelu ja terveelliseen elämään liikkumisineen keskittyminen sopii hyvin. Hommaa riittää sen verran, ettei semmosta lääkäri- ja testailurumbaa haluaisi ihan vapaaehtoisesti aloittaa :) Joka tapauksessa on vielä kaksi viikkoa ennen kuin tulevat menkat olis ees niin myöhässä että testailuun ois aihetta.



Viikon päästä pitäis menkkojen ruveta tulemaan mutta aion viettää niin rennon piiitkän viikonlopun, että verenpaineet ja adrenaliinit ei pääse nousemaan venaillessa. Toivottelen valoisaa viikonloppua teillekin, kone ja keskustelumme ei ole mun ulottuvilla mieheni luona. EI STRESSILLE!!! ;)

Jos oli niin haluaisin vaihtaa kanssasi muutaman ajatuksen yksityisesti esim. maililla. =)



Raitis

Täällä myös yksi PCO-potilas.

PCO todettu " vahingossa" 2002.



En muista Ainokin kysymyksiä mutta josko omasta tarinastani saisit vinkkejä.



Meillä on suhtluomupoika 11/05 reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Terolutit sain alkuun, hormonikokeet ok. Samaan aikaan pudotin painoa noin 5kg. Vuodot tulivat normaalisti ja sitten raskaus alkoikin.

Nyt painimme saman ongelman kanssa, painoa vain on kertynyt enempi kuin tuolloin oli edes lähtöpaino. Pudotusta saisi siihen verrattuna olla -20kg.

Hormonikokeet on otettu uudelleen, s-testo oli koholla (2.9, normiarvo on 2.4-2.8, riippuen sairaalasta).

Lähete lapsettomuuspolille/gynekologille on eilen laitettu, saa nähdä kuinka kauan tässä sitten saadaan odotella.

Josko sitä menisi yksityiselle, ainakin homma alkaisi toimimaan, toivottavasti.



Omat toiveeni tällä kerralla on, kun terotkin on jo kokeiltu, olisi:

-painon pudotus, joskos avuksi voisi saada metformiinia tms --> paino ei putoa vaikka liikkuisin enemmän, söisin normaalimmin

- Clomifeeni aikaansaamaan ovulaation

- josko ne luonnolliset menkatkin saisin.



Mutta näin yömyöhään ei tule muuta mieleen, yritän muistaa palailla palstalle uudelleen.



10kaks

Emme vielä ole aloittaneet yritystä, odottelemme vielä odottelun odottelua... Mutta PCO-diagnoosi mulla on ollut nyt jo pari vuotta tiedossa, joten varaudun hankaluuksiin kun yritys uudelleen alkaa. Pillerit jätin pois puolitoista vuotta sitten ja puuhastelimme puolisen vuotta ihan ilman ehkäisyä, mutta eipä tärpännyt. Sitten tuli iso iso iso kriisi, josta alamme vähitellen päästä ylitse ja häät ja vauva on taas suunnitelmissa, mutta haluamme ensin antaa ajan vielä vähän kulua.



Kokemus kuitenkin on jo näyttänyt, ettei raskautuminen tule olemaan helppoa... Kun aikanaan ensimmäinen luomukierto läheny kp:ä 90, kävin ultrassa jossa todettiin että olin kuitenkin ovuloinut, mutta ei vain sitten käynyt tuuri, vaikka raskausoireet alkoivatkin heti kun astuin gynen ovesta ulos. ;) Terolutia söin muutaman kuukauden ja se piti alkuun menkat ihan hyvin säännöllisinä, kunnes muutaman kuukauden kuluttua lakkasivat tehoamasta. Testit näytti kuitenkin negaa ja menkat alkoivat sitten muistaakseni joskus pari viikkoa terojen jälkeen... Mutta siihen loppui sitten yritys. Ollaan ajateltu että ensi vuoden puolella alotettaisiin yritys uudelleen, kunhan tämä meidän kahdenkeskinen arki tästä vielä asettuu paremmin omiin uomiinsa... Joka tapauksessa ollaan kai aika pitkälti samassa veneessä. :)



-S-

Täällä samanlainen tausta, eli PCO todettu 8-9 vuotta sitten. Silloinen lääkärini sanoi että ei kannata murehtia lasten saantia. Sanoi kannustavasti että kyllä niitä saa, mutta voi vaatia vaan vähän enemmän potkua.



Ollaan nyt yritetty toista vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Asutaan pienellä paikkakunnalla ja täällä hoitoihin pääseminen on TODELLA hidasta. Varasin lääkäriajan helmikuussa, ja heinäkuussa tuli lappu että arvioitu vastaanottoaika on syys-lokakuu. Mitään ei ole kuulunut...Suosittelen yksityiselle menemistä jos vaan mitenkään on varaa, meillä ei ole.



Itse en PCO:tani pahemmin enää huomaa. Oireet ovat hävinneet melkolailla. Kierto on pitkähkö (33-35pvä) mutta säännöllinen. Ei ole liikakarvoitusta, finnejä, ei mitään sellaista. Ainut " oire" on lievä ylipaino (BMI 27). Silti ei vaan tärppää.



Noh, anyway. Ymmärrän todella hyvin " valmiiksi lapsettomien" ajatuksia. Minäkin olen koko ajan sisimmässäni tiennyt ettei tämä tule kovin helposti onnistumaan, vaikka ikinä ennen olla yritettykkään. Sen vaan tiesi. Surullista on se että emme koskaan pääse " tekemään" lasta ja tämä raskauden odotus ei ole tavallaan sitä sinisilmäistä intoa. Pikemminkin raakaa todelisuutta ja karua pettymistä. Toisaalta, eipähän ole ruusunpunaisia kuvitelmia että nips, naps, ja näin me saatiin vauva. Ja jos se onni meitä joskus potkaisee, niin osaapahan iloita täysillä ja ottaa kaikki ilot ja harmit kiitollisuudella vastaan. Ihan iloisella mielellä tässä mennään eteenpäin, kirvestä ei ole vielä heitetty kaivoon eikä koskaan heitetäkään!

Minulla PCO diagnosoitu keväällä 2003. Tällöin ei muita oireita ollut kuin muutama pitkä (muistaakseni reilut 40pv) kierto. Nykyisellään ennätykseni on ollut 10kk ilman kuukautisia. Olen syntynyt 1983 ja vaikka olen vielä nuori, asia painostaa. Mikäli sopiva mies löytyisi olisin valmis tositoimiin, valmistuminenkin häämöttää ihan lähellä. Elämäntilanne olisi hyvä perheen perustamiselle.



Kävin gynellä viimeksi pari viikkoa sitten ja hänen mukaansa ainoastaan oikeassa munasarjassa rakkulaisuutta. Metuja hän ei kuulema määrää potilailleen ollenkaan. Nyt on kp 31 ja elän toiveessa että tulisi nyt edes kuukautiset suht ajallaan:)



Kyllähän se lapsettoman identiteetti jollain lailla on rakentunut jo, ei siitä pääse mihinkään.



BMI 31 pilkku jotain. Hiljalleen olen laihtunut koko tämän vuoden ja tarkoitus olisi jatkaa maltilla. Tähän mennessä -6-7kg. Korjaavaa vaikutusta ei ainakaan vielä ole ollut.