****SyysSissien sunnuntai****

Ja kovasti onnea AuringonTyttärelle hyvänkokoisesta tytöstä! Kuulosti siltä, että synnytys oli mennyt hyvin, ei ainakaan turhan pitkä ollut. =) Saatiinhan sitten tähänkin viikonloppuun vauvauutisia. Voihan niitä tulla lisääkin...



Täällä illalla vauva oli niin levoton ja suppaili, että mietin jo, että nyt se on päättänyt tulla ulos. Mutta sitten parin tunnin jälkeen vauva nukahti ja nukahdin muutamaksi tunniksi onneksi minäkin, kunnes heräsin tuon kolmosen peitto-huutoihin ennen neljää ja valvoin taas pari tuntia. Saas nähdä millainen päivä tulee.



Taidanpa lähteä nauttimaan vielä toisen mukillisen teetä ja orientoitua tähän päivään. Ei ole mitään suuria suunnitelmia. Miestä odotellaan kotiin iltapäivällä. Eiköhän siinä olekin jo ohjelmaa kerrakseen!



Mukavaa päivää ja suppareita niille, jotka niitä kaipaavat!



apinaemo tasan 39 tänään

Ihanaa ja kaihoisaa lukea vauva uutisia....mitenkään ei malttais odottaa et sais oman nyytin syliin.



Oot Colis ihan oikeessa, mies yrittää saada puskettua ylitöitä saadakseen meille rahaa, koska tietää et tän kuun jälkeen loppuu ylityöt ja koko firma on vaarassa loppua vuoden lopussa, mut niinhän sanotaan et " skorpiooni pistää ja satuttaa" , eli mulla on muutenkin ehkä turhan terävä kieli välillä ja kun siihen lisää pienen tytön joka ei nuku päikkäreitä, oman väsymyksen ja kärsimättömyyden, niin paketti on valmis.....ja ei miehet (suurin osa ainakaan), tajua et kotona oleminen pienen lapsen kanssa, toinen vielä mahassa, ei ole leppoisaa lomaa jossa kerkeää huilata ja lähin ja ainut mummola on 350 km päässä, et apuja ei pahemmin tuu sieltäkään.....



mutta rakastan toki perhettäni yli kaiken, mutta höyryjä on joskus pakko päästää ulos tai käy huonosti.......



vettä sataa, taäytyy keksiä jotain kivaa sisätekemistä likalle, jos vaikka leivottais jotain hyvää



maitohamsteri ja kirppu 39+4

laho pää kun on.....tsemppiä Porin reissulle!!!!!!!!!

Ihana syksyinen ilma! Tälläisellä säällä toivoisi pääsevänsä ulos reippaalle lenkille mutta lapset sen verran huonossa kunnossa että nyt se ei onnistu. Toivotaan näitä kelejä lisää!!



Onnea AuringonTyttärelle vauvasta!!

Ehkä se meidänkin vauva sitten joskus syntyy....



Olis kiva kuulla jo vauvansa saaneilta, kuinka arki tai ensimmäiset viikot vauvan kanssa on sujunut ja miten isommat sisarukset on suhtautuneet alku " innostuksen" ohi mentyä..



Oletteko te, joilla laskettu aika vasta loppukuusta, laittanut jo kaikki valmiiksi vauvalle?

Me ei olla vielä koottu sänkyä enkä ole vaatteita vielä pessyt. Koitan psyykata itseäni siihen että vauva menee yliajalle ettei sitten loppu odotus olisi niin kovaa tuskaa sitten. Tosin entiedä onko siitä mitään hyötyä.. 8)



Muuten, mitä veikkaatte, kumpi tippuu bbstä tänään? 8) 8)



No mutta nyt, ihanaa syksyistä sadepäivää sisseille!!!



Fiia ja ISOmasu 36+1

Onnea paljollisesti kaikille vauvan saaneille!!!!



Ihme flunssa päällä, nenä tukkoinen ja aivastuttaa mutta muuta ei sit tapahdukaan. Inha olo kun muutenkin alkaa hengitys olla vaivalloista sisätiloissa, meillä tosi tunkkanen sisäilma mut jos laitan ikkunoita auki alkaa naukuminen " mua paleltaa" . Siis lasten suusta. Läähätetään sit vielä jokunen viikko...yliajalle asennoituminen päällänsä myös minulla... Meillä rakennus-rojekti starttaili männä viikolla ja tontilla on kyllä ollu kiva stetsailla raikkaassa syysilmassa. Harmittaa vaan kun ei pysty ite tekemään raksalla mitään A) jalat niin turvoksissa ettei mahu kumpparit jalkaan B) ei taivu... no, yritän ottaa vähän takasi toimimalla muonittajana. Kivasti talkoohenkee löytyny, eilen oli viisi traktoria hiekanajossa. Eikä ketään tarvinnu " pyytää" , miehiä traktoreineen vaan tuli siihen notkumaan tyyliin tarviitteko apua.



Harmittaa kun ei oo mittanauhaa, ois varmaan kivat ympärysmitat :o) masu on tosi terävästi edessä, takaa eikä edestä ei näy siunattu tilani lainkaan. Eikä tämäkään rääpäle halua vissiin laskeutua, keikkuu tosi korkealla ja vaihtelee asentoaan. Kaksi edellistä ollu ihan samanlaisia. Jollain lailla vaan otti pannuun kun neuvolassa sanottiin viime viikolla että tää on niin korkeella ettei synny vielä pitkään aikaan. Totuus satuttaa...



Vesisateisia terkkuja keski-suomesta, t. tonttis ja sahara 38+ jotain

Sateista sunnuntaita.

Vauvauutiset aina piristää!! Olitkos Auringontytär Taysissa? Vai muistanko väärin missäpäin asustat?



Tänään meillä on eka kaverisynttärit ja nyt sitten jännätään. Taas katosi kaikki kommentoitavat muistista. Niin....



Mulla on laskettu aika ihan kuun lopussa ja kaikki on kyllä jo valmista vauvan tuloa varten. Olen sen verran huonossa kunnossa, että en ole uskaltanut jättää pyykkejä ja muita juttuja loppukuuhun. Jos olo vielä tästä huononee, en jaksa mitään. Nyt jo pyykkikoneeseen kurkkiminen mahan yli on ihan mukava urheilusuoritus. Mies on jo riittävän kovilla, kun lähes kaikki lattialla oleva roina, siivoukset ja monta muuta asiaa on jo hänen vastuullaan. Tytöt ovat onneksi nyt oppimassa edes vähän tavaroiden keräämistä. Oppivat kun on pakko ja itse kun ei voi muuta kuin harjoittaa verbaliikkaa ja kannustustaa.



Nyt ruokaa uuniin.

terv peikkoäet ja turkulainen 36

Ja olihan ihania vauva uutisia jälleen :D Onnea AuringonTyttärelle! Hyvän kokoinen pimatsu tuli :)



Apinaemolle piti jotain sanoa, mutta unohdus iski...! Ja Rakkausvauva, Jep, siivous intoilija olen. Mutta siis ihan vain omaksi iloksi, harrastukset kullakin ;)



Nyt pitää joutua serkun rippijuhliin!! Palaillaan taas iltapäivällä. Mukavaa sunnuntaita, vaikkakin sateista taitaa olla pitkin Suomea..

Auringontyttärelle onnittelut lämpöiset:))



Enpä tiiä milloin täältä kuuluu vauvauutisia kun tää on tälläistä sahaamista koko ajan.Viime yön taas valvoin koko yön kun mahaan sattu ninkuin menkkakivut koko yön,pläääh.

Aamupäivästä lähdettiin kuitenkin taas kirpparille kiertelee vaikka silmät oli kuin santapaperilla hangatut ja maha tosi arka yön jäljiltä.No rundi tuli vedettyä kirpparilla ja mukaan tarttui 2 termarimukia(uutta),joku aikuisten seurapeli ja vauvalehti yht:3e.et ihan edullinen satsi ilman tinkaamista.



äitiyspakkauksesta oli aiemmin puhetta.Otin sen,oli tosi kivat värit ja esikoiselle otin aikoinaan myös,pakko käyttää hyväksi noin hieno etuus.



Olikait jotakin muutakin kommentoitavaa mut nyt ei muista mitään...



palataan taas...

Täälläkin sataa joten olemme tytön kanssa sitten siivoilleet koko päivän kotosalla. Ihmeen paljon apua on tuollaisesta kolmevuotiaasta. Toki aiheuttaa myös harmaita hiuksia kun olen yrittänyt vahata pesun jälkeen lattioita ja niidenhän pitäisi saada kuivua.. Nyt on tytön huone jo kunnossa ja eteinenkin hinkattu- onneksi nyt loppui vaha joten loput olkkarista jää sitten ensi viikolle. Ja nyt pitää muutenkin majoittua vaakatasoon katsomaan keihäsfinaalia.

Sitten vuorossa lihapullien tekemistä, ei ne äitien hommat taida loppua ikinä. Yllättävän hyvin sitä vielä pystyy konttailemaan tuolla lattioilla ja noukkimaan vaikka mitä. Jos pitkään on kumartuneena suoraan eteen niin sitten alkaa ahdistus, mutta muuten kyllä kunto vielä menettelee. Joo, katsotaan vaan mitä mieltä kroppa on illalla kun koko päivän vaan touhuaa- voi olla että perun puheeni :)

Näyttäisi siltä että ilmakin hiukan kirkastuu joten toivoa on ulospääsystäkin iltapäivällä tai illalla. Kyllähän tämän vahan hajun jälkeen tekisikin raitis sadeilma hyvää.

Mukavaa sunnuntaipäivää ja onnittelut taas vauvoja jo saaneille. Täältä me loputkin perässä taaperretaan.

t: Typykkä siivoushullu ja Hermis 37+ sekä isosisko 3 vee, mies arvatenkin töissä

ps. toiveissa mitalikaffeet vähän ajan päästä, saas nähdä saavatko pojat mitään Osakassa aikaiseksi

Onnea Jondeliinille myöhässä ja Auringontyttärelle!



Ihailen todellakin teidän joidenkin energisyyttä! Minulla on veto ihan veks ja pinnaa kiristää, olen kiukkuinen kuin ampiainen, enkä edes tiedä miksi. Mitään en jaksaisi tehdä, ehkä se on se, mikä ärsyttää, kun kuitenkin haluaisi tehdä kaikenlaista, ja pitäisikin....



Isommat lapset pistävät kämpän ylösalaisin, mutta pääasia, että viihtyvät. Kaikki keittiön tuolit on raahattu olohuoneeseen, josta on tehty maja. Ja puolet lastenhuoneen tavaroista ja osan keittiön kaappien sisällöstä on tietenkin kannettu majaan. Kantaisivat sitten yhtä sutjakasti myös takaisin paikoilleen...



Pikkusisko 3v on innostunut vauvaleikeistä. Nytkin hän makaa tuolla vauvan vaunuissa ja huutaa " tuokaa leluja!!" ja isosisko 5v kiikuttaa hänelle vauvan helistimiä ja muita tavaroita ja sitten hän huutaa " haluun sosetta!!" , jolloin isosisko tulee purkin ja lusikan kanssa syöttämään. Välillä sataa, ja sitten pitää saada sadesuoja vaunuihin ja sitten taas pois. No, kiva, että tuo vauva osaa ilmaista tarpeensa selvästi...:)



Nyt täytyy raahautua laittamaan pyykit narulle ja keittämään spagettia. Kohta lähdetään mun siskon synttärikahveille.



Syntyis jo tämä poikanen, en jaksaisi enää millään odottaa, en niin millään. Huomaa, että ajatukset alkavat olla vain ja ainoastaan vauvassa, päivin ja öin.



Kolme päivää laskettuun aikaan, eikä mitään merkkejä siitä, että vauva aikoisia syntyä...



sateisia terkkuja kaikille sisseille, mahan kanssa tai ilman



pikkuvarpunen ja poikanen rv 39+3

Näistä uutisista tulee aina niin hyvä mieli =D. Oikein paljon onnea Auringontyttärelle ja koko perheelle!!

Sade on loppu ja heti kun keihäs loppuu alan ruikuttamaan josko mies lähtisi mun kanssani sinne Nuuksioon sienestämään.. Kiitti vinkistä Apinaemo =). Mies ei tosin ole TODELLAKAAN mikään sienestäjä tyyppi mut josko sentään suostuisi mukaan..

Mä tykkään vain sienestämisestä, marjojen poiminta on mun mielestä aivan kammottavaa!! Sama homma täälläkin niinkuin Rakkausvauvalla, lapsuuden traumat ja pahat sellaiset!! =)

Maitohamsteri, mä ajatteliinkin että kuulostat aikalailla skorpionilta.. Samma här! Osataan me tosiaan pistää, mut sit taas suhteessa myös pyytää anteeksi. Mä olen ainakin kun salamanisku aina välillä.. Ja uskon kyllä että mies tykkää siitä.. Ainakin useinmiten!

Apinaemolle ihanaa aikaa miehen kanssa!

Nyt mä lähden takas sohvalle. Täällä myös maha kipiänä yön jäljiltä.. Onkohan siellä taas jotaina tapahtunut yöllä.. Vaikea sanoa kun nukun niin sikeästi =).

Huomenna sit se ultra kättärillä. Jännittää!! Tuskin ne sentään heti alkaa käynnistämään vaikka Kihlis oliskin jo 4 kiloinen.. Kai ne siis tuollaisissa tapauksissa sopii ajan muutaman päivän päähän? En mä ainaka mitään kassia ala mukaan raahaamaan!! Jos niin tekisin niin sit ne ei ainaka käynnistä! =)



Colis ja Kihlis 37+3

Viimeinen päivä siis ison masun kanssa, sitten se muuttuu sellaseksi löllyväksi, tosin isona kuitenkin pysyy... ;D Huomista aamua siis odottelen toisaalta ihan innolla ja toisaalta itku kurkussa haikeudesta. Vähän ehkä jännittää, ja neidille hali pusun anto lähtiessä pelottaa. Siksi se olisikin niin helppoa lähteä vaikka yöllä. Tällainen itkupilli kun olen... Kävin jo kioskilla hakemassa pari lehteä, että saa sitten lukea, kun odottelee tositoimiin pääsyä. Olen siis kallitunut jo siihen käynnistykseen. Toivottavasti antavat sitten kans sen mahdollisuuden. Pitää varmaan juoda lasillinen tavallista maitoa, että saa mahansa tyhjennettyä. :D



Eilen otin isännän " hellään syleilyyn" ja ajattelin jos vaikka lähtö tulisi sitten ensi yönä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut minkäänlaisia enteitä. No, toki pikkusen ollut maha sellanen kipeän oloinen, mutta voihan se olla jännitystä huomisestakin.



Kukat pitäisi tänään vielä kastella ja yläkerrassa siivota, jos sitten vaikka oikein puunaisi, ajatellen sitä ens yötä... Laukkua pitää pikkusen vielä rustata, ja nyt kun kerran menee näin, niin saa mukaansa oikein kunnon hampuharjankin, kun siellä on nyt valmiina sellainen matkamalli.



Mutta nyt menen laittamaan pikkusen teetä ja vaikka pullaa tai jotain muuta hyviäistä... Voipi olla, että tulen yöllä jotain kommentoimaan, jos uni ei tahdo tulla simmuun. Vikat masukuvatkin pitää tänään vielä ottaa. Palailen kertoileen uutisisa, kun kotiudun...vaavin kanssa tai vielä masun kanssa.



Onnea AuringonTyttärelle vaavista!!!!!



Jaksuja ja suppareita niitä tarvitseville!



vm78 ja iiro 41+3

yot on mita on- ja kun kuumaa on viela +27 tienoilla yollakin, niin aikas vasy sita on!!

Taa muuttojuttu otti kylla kovemman paalle vaikkei onneks kauemmas muutettu kuin tien toisel puolel! Nyt on sitten mies, esikko ja kolmonen viela flunssassa kaiken paalle, etta saa oikein pelata ettei tarttuis itteeni....

Mun jalat huutaa kuolemaa, vaikka kaikkinensa taa ylenpalttinen kavely on piristany nollakuntoa; mika johtui siita 8kk ' rauhallisesti otosta' . Mutta turvotus on aivan hirveeta, varpaat ei taivu ollenkaan ja rapuissa ramppailu on yhta tuskaaaaaa...

Meillapain nyt sitten kaikki raskautetut on jakautuneet, nekin joitten lasketut oli jossain aivan eri viikoilla mun jalkeen. Eivat vaan kestaneet helteita ja kaynnisteltiin. Paljon siis suvussa ja ystavissa vauvautuneita samaan aikaan, Mun listamerkinnassa on muuten sellanen juttu, etta mun vanha LA on 15.9. joka sitten aikastui 10.9.!!

Eli viikko olis oikeesti tuohon, mutta paatin yrittaa ainakin odotella suppareita alkavaksi. Kuitenkin joudun vp:t mittaamaan jokapaiva ja jos nousee yli 140/ niin eikun sisalle.

Huomenna aattelin kayda hiukan ronkittavana, josko auttais ees hiukan.



Auringontyttarelle onnea uudesta syysneidosta!

Epiduraalista; etta ekassa se annettiin; muissa ei oo ehtiny!

Omasta painosta; ettei hirveesti oo laitokselle jaany, ja imettaessa paino senkun nousee taallapain. Melkein vuosi on mullakin menny tuohon oikeeseen mittaan paasyyn!

Ristiaisia meilla ei vieteta; nimi on valmiina kun synnarille mennaan ja heti siita kaytossa.

Vauvan paikka on siis tanaan laitettuna omaan makkariin, tuon muuton takia kun en aiemmin viittiny vaivautua.

Eilen iski hiukan paniikkiakin ilmaan kun en loytany neuvolakorttia

eli siis kun en korttia enka papereita loytany sitten mistaan milla meen sairaalaan, ja oltiin viela myohaan haajuhlissakin, niin aattelin tasantarkkaan synnytyksen alkavan just tollasena yona! Tana aamuna ekaks kaivoin kaikenmaailman pussukat etta paprut loyty! Nyt olo on taas rauhallinen!

Mutta voikaahan hyvin ja jakautukaa

-levinia ja Hope neito rv 39+2-

Niinko en muuten sitä kahvia saisi keitettyä, mutta nyt on ainakin hyvä syy :) Saatiin sentään yksi maailmanmestari Suomeenkin.

Tyttö heräsi, joten me ryhdytään lihapullien ja perunamuusin tekoon.

t: Typykkä, kerrankin lyhyestä virsi kaunis

Ihan aluksi haluan ONNITELLA kaikkia vauvan saaneita :)



Matias on vienyt huomioni niin, etten ole koneella kuin käynyt. En ole ehtinyt lukemaan mitään, joten olen täysin pihalla mitä täällä on tapahtunut...



Samalla laitan synnytyskertomuksen tähän. Se on pötköön kirjoitettu ja pitkä joten en kyllä loukkaannu jos joku ei halua tai jaksa lukea ;)



Synnytyskertomus, yhteenpötköön kirjoitettuna....:



Lauantaina 25.8.07 olimme kaveriperheen luona kaffettelemassa. Ihailtiin kestovaippoja ja syötiin kakkua ja kaverin mies naureskeli mun kenkien laittoa tyyliin: \" Eikös olekkin mukavaa, kun on niin helppoa?\" ja naureskeltiin päälle. Mä siihen totesin, että vois oikeasti toi matonen tuolta tulla. Kotona sitten laitettiin lapset yöpuulle ja itse sitten päädyttiin tähän ihanaan ässään.... ja ai että teki terää enemmän kuin koko raskauden aikana. Ei tullut supan suppaa, mutta itsellä tuli yhtäkkiä olo, että huomenna olisi hyvä päivä synnyttää ja nukahdin ennen kuin ehdin sen miehelle sanoa...

Aamuyöstä viiden aikoihinko se oli, heräsin ihme tunteeseen, että ihan kuin olisin kuullut jonkin plop-äänen ja samassa tunsin miten housuihin valui lämmintä ja kipsutin vessaan jossa se jatkui ja jatkui. Siellä sitten laittelin kestositeen pökelöihin ja kipitin miehelle kuiskaamaan: \" Kulta, mä en oo nyt ihan varma, mut multa tais mennä osa vesistä, mut ei mitään hätää et nuku vaan...\" ja mies siihen: \" okei...tuu sit hei sanomaan jos pitää lähteä\" ja mä siirryin alakertaan. Samassa alkoi taas lirisemään ja juoksin alakerran vessaan. Side oli ylitäynnä välittömästi ja aloin jo epäilemään tosissani, että kyse voisi olla lapsivedestä... Taittelin froteepyyhkeen housuihin ja soitin sitten TYKSiin kysyäkseni, että kuinka kauan uskallan olla kotona, kun ei suppaa ollenkaan ja siellä sanottiin, että kunhan aamupäivän aikana käyn ainakin näytillä, että mikäs on alakerran tilanne. No tietysti heti kun laskin luurin, alkoivat supat ja kunnolla joten soitin ja herätin äitini rauhallisesti sanoen, että \" Nyt voisi alkaa harkitsemaan tänne tuloa, että mulla meni vedet\" ja äiskä sai hepulin... Isä siinä vieressä myös. Mä olin viileä kuin viilipytty, olo niin rauhallinen ja tyyni. Menin herättämään mieheni ja hän bongasi aivan uskomatonta vauhtia sängystä ylös. Kyseli, että ehtiikö kahvia keittämään ja mä sanoin et tietty, en l\' hde mihinkään ilman et saan kahvia, kun synnärillä en kuitenkaan saa. Sitten soitin vielä siskolleni joka tuli mukaan synnytykseen, ei tosin H-hetkeen, mutta sitä edeltävään aikaan.

Äiskä, isukki ja sisko saapuivat sangen nopsaan. Mä olin vielä yöpaita päällä ja äiti se hätäili, että mä synnytän pian kotona ellen lähde ja mä yritin rauhoitella sitä. Supparit vaan tihenivät ja kipeytyivät. Väli oli 4minuuttia, mutta mä tunsin, että ei ole mitään kiirettä ja mä luotin siihen tunteeseen ja mies muhun. Sitten iski isohätä ja oli pakko mennä vessaan. Äiti panikoi oven takana, että entä jos vauva syntyy, olenko varma ettei se nyt synnyt ja meinas jo soitta 112... Mä tokaisin vaan, että kai mä nyt hajusta erotan, että kumpi sieltä tulee, peeaskaa vai vauva ja tää on sitä ihteään... ja mies repesi sellaiseen nauruun, että alta pois. Sitten mä puin ja pesin vielä hampaat ja äiti panikoi edelleen. Päätin päästää äidin piinasta ja lähdettiin kohti synnäriä, isäni kuskina ja me kyydissä. Äiti jäi lasten kanssa joita ei herätetty.

Klo 6:30 saavuttiin synnärille. Vastassa ihan järkyttävä hapannaama-kätilö. Valitti heti mun siskoni läsnäolosta johon mä tiukkana totesin, että mun siskoni on mukana ja piste jonka jälkeen täti luovutti. Mulle pätkäistiin toivomukseni mukaisesti peräruiske ja laitettiin käyrälle. Edelleen tympeä kohtelu. Sitten mä hälytin kätilön paikalle, kun kivut alkoivat olemaan sitä luokkaa, että pakko saada ilokaasua. Mun paperit oli löytyneet ja varmaankin siellä oleva valitus-asia vaikutti niin, että samainen kätilö tuli hymyillen paikalle ja saatteli saliin toivotellen onnea. Teki sisätutkimuksen ja todettiin, että 4cm auki pehmeästi ja kanavaa ihan hitusen jäljellä. Salissa aloin naukkaamaan ilokaasua minkä ehdin ja ah sitä olotilaa. Siskoni poistettiin vain tutkimuksen ajaksi toivomukseni mukaan. Kätilä muuten vaihtui sopivasti saliin tallustaessani ja tämä uusi oli aivan mahtava!!! Luki mun paperit, kyseli toivomuksia ja ennen kuin lähti huoneesta, opasti ilokaasun saloihin ja sitten kyseli, että onko vielä jotain mitä voisi tehdä mun hyväksi. Kiitin ja totesin, että tällä edetään. Mä olin ihan pihalla, naureskelin tyhmänä ja mies ja sisko ravasivat kahvilla, tupakalla ja käytävällä ja mua katsomassa ja jututtamassa välillä. Sitten iski kipu niin lujaa, että halusin epiduralin ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mua valmisteltiin jo. Tutkittiin ja todettiin, että sentti pari auennut lisää eli hyvin etenee. Anestesialääkäri tuli nopeasti, tai ainakin musta tuntui siltä. Olin ihan pöllyssä. Vedin ilokaasua urakalla. Sitten kaikki kävi niin nopeasti ja kivuttomasti, että alta pois ja pian alkoivat supparikivut hellittämään ja sain irroitettua ilokaasumaskista. Ah sitä olotilaa. Epidurali meni niin hyvin kohdilleen kerralla, että mulle jäi suppareiden tullessa häntäluun paikkeille paineentunne joka viestitti mulle koko ajan, että etenee kyllä. Vaikutusta kesti sellaiset vajaa pari tuntia ja pyysin lisää. Tutkittiin ja hups, olinkin jo 9cm auki ja reunakin lähes kadonnut. Sain silti annoksen ja sovittiin, että odotan ponnistamisen tarvetta jota ei ollut. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua, mutta vauva ei ollut täydellisesti laskeutunut ja mä sanoin, että odotetaan, en halua samaa kuin esikoisen kanssa vaan annetaan luonnon hoitaa ja kätilö oli samaa mieltä. Sydänkäyrälaite alkoi hälyttelemään liikaa ja päädyttiin pinniin vauvan päähän. Laiton aikana vyöryivät loput vedet ja ei mennyt kuin hetki niin vauva oli paikoillaan. Samoin oli mun ponnistamisen tarve. Siinä sitten aloin harjoittelemaan ponnistamisen paikkaa ja kätilö kävi ottamassa uuden synnyttäjän vastaan ja sitten alkoi tositoimet...

Se oli jotain hirmuista. Musta tuntui, että en saa vauvaa mihinkään ja esikoisen synnytyksen aiheuttama pelko hiipi mukaan. Jännityin niin, että ponnistin 2 kertaa ihan pieleen ja sain todella räikeät verenpurkaumat naamaan, kaulaan ja rintakehään ja mies rauhoitteli ja kätilö. Mies kannusti, kätilö kannusti. Mies pyyhki mun hikeä ja helpotti kylmällä kääreellä oloa aina ponnsitusten välissä. Kätilö öljysi alapäätä ja hieroi välilihaa. Vauva liikahti pieninä sykäyksinä eteenpäin - itse väsyin ja väsyin... Sitten vaihtui kätilö. Tilalle tuli toinen aivan IHANA kätilö, ulkomaalaissyntyinen, mutta täysin suomea puhuva nainen, tai voi olla, että vain vanhemmat ovat ulkomaalaissyntyisiä ja tämä sitten elänyt koko elämänsä täällä...no aivan sama, mahtava hän oli!

Kannusti ja kannusti, tuki jalkaa ja öljysi alakertaa ja venytti ja hieroi välilihaa. Musta tuntui, että en jaksa ja kannusti vaan, käski huutaa jos auttaa ja sitten hiljenemään etten väsy liikaa. Sain kun sainkin voimaa. Hän näytti jokaisen ponnistuksen jälkeen kuinka paljon enää siihen, että pää tulee hollille ja se kannusti. Mies kannusti sanomalla, että en ole ennenkään luovuttanut enkä kyllä tee sitä nyttenkään. Ja mä vaikersin, että ottakaa pois se sieltä...leikatkaa vaikka... ja kätilö siihen, että ei todellakaan, pieni mahtuu tulemaan ja mä pystyn siihen kyllä. Mies sanoi, että hiuksia näkyy jo... Ja sitten kuin ihmeen kaupalla en saanut enää ponnistamista loppumaan ja sentti sentiltä tunsin miten pää tuli esille ja sain sen pihalle. Mä meinasin pillahtaa itkuun kun näin pienen mustan hiuspehkon ja aivan käsittämätön tarve saada pieni ulos iski. Kätilö käski olla ponnistamatta ja toinen kätilö tuli huoneeseen. Napanuora oli kaulan ympärillä. Sitten se saatiin höllättyä ja sain ponnistaa ja niin teinkin. Tein kaikella sillä voimalla mitä meihin naisiin ollaan isketty. Päätin etten anna periksi ja ponnistin vaikka ei supistanut. NYT kuuntelin vain ja ainoastaan oma kroppaani, ei mitään hajua mitä huoneessa tapahtui. Ja sitten....se lämmin solahdus kun vauva syntyi...se tunne, kun kaikki kipu kaikkosi. Vauva nostettiin ylös, näytettiin kaikki kalleudet ja mä itkin... Äidin ensimmäiset sanat uuelle vauvalleen: Kai noi tosta herttinen sentään pienenee??? Odotus ensihuudosta, pelko, kun näin miten sininen ja veltto vauva on... Silmät auki ja pientä ääntä...Elossa, poika on elossa. Isä leikkasi napanuoran. Ja hetkessä kätilö otti pojan ja hänet vietiin lämpökaappiin virkoamaan ja itse tulin levottomaksi. Toinen kätilö lohdutti, että ei mitään hätää. Napanuoran takia väri mikä oli ja kyllä poju hengitti, oli vain flaati ja sitten tulikin toinen kätilö kertomaan, että kaikki on erittäin hyvin ja että annetaan vauvan vähän levätä ja häntä maskitettiin 5 kertaa ja se oli siinä. Sitten mut paikattiin, vain 3 tikkiä ja nekin enemmän ulkonäön vuoksi ja pian tulikin ylpeä isä poika sylissä mua katsomaan. Siinä välissä juoksi isä kameran kanssa salin ja hoitohuoneen väliä näyttämässä mulle kuvia meidän pojasta... ja itkuhan siinä tuli. Sitten olikin aika syödä ja nautiskella maljat, myös siskoni sai maljan ja kilistettiin meidän pojalle... ja itse nostin maljan isälle, jota ilman en olisi selvinnyt!



Ponnistin yhteensä 59minuuttia, puolet vähemmän kuin esikoista.

Sairaalasta päästiin tiistaina, muutamaa tuntia ennen kuin poika täytti 2 vrk. Nyt nautitaan kotona vauva-arjesta ja äiti tihrustaa onnenkyyneliä vähän väliä... Matias... Niin täydellinen...äidin oma Elvis pulisonkien kera <3



Tuleva nimi: Erkki Aarne Matias xxxxxx

Syntyessään 3625g ja 53cm, pipo 36,5cm



ps. Se toinen ihana kätilö ehti kuin ehtikin nähdä pojan, tuli katsomaan syntymän jälkeen mikä pieni sieltä tulikaan ja sitten lähti kotiin :)

Kiitos PippuriMammalle synnytyskertomuksesta! Täällä päässä itkee meikäläinen aivan vuolaasti. Neiti kävi kysymässä, että miksi äiti sulla silmät on noin punaset... :) Nauttikaahan poitsusta!

Onnea vaan taas vauvautuneille. Ja Pippurimamma: ihana synnytyskertomus.



Täällä alkaa olla jos sellainen olo ettei jaksais enää yhtään. Siis vatsa on tiellä ja vaatteet ei mahdu ja jalat on paksut ja kaikki v..ituttaa. Voisin tältä seisomalta lähteä synnärille. Sitä jo niin ajattelee miten kaikki on helpompaa sitten kun vauva on syntynyt ja voi ja jaksaa tehdä ihan erilailla kaikkea. Nyt kaikki ajatukset keskittyy tuohon synnytykseen. Pitäis järjestää esikoisen synttäreitä ja leipoa vähän kaikenlaista pakkaseen mutta kun ei saa itsestään irti niin ei saa. Taitaa jäädä mummon harteille, no onneks hällä alkaa loma ja on luvannut tehdä jos mä en jaksa tai olen synnärillä.



Perjantaina kävin neuvolassa, paineet edelleen koholla mutta muuten kaikki hyvin. Vauvan sydänäänet olivat rauhalliset 130-140 kun tiistaina ne kävi siellä lähes 200:ssa. Mukelo on musta rauhoittunut, tiiä sitten olisko jo merkki pian alkavasta synnytyksestä. Tekis mieli käydä hakemassa jotain oikein tulista ruokaa illaksi josko vaikka pelästyisi ja päättäis lähteä tulemaan. Esikoinen on syntynyt 39+6, kakkonen 39+3 joten jos samaa sarjaa menee niin huomenna pitäis tämän sitten tulla ;) Sinällään oliskin aika hassua kun miehen kesäloma loppuu just huomenna niin siinähän olisikin kiva ilmoittaa pomolle että sorppa mä meen nyt synnärille, hih.



Puudutteista oli puhetta: Meillä ei kovin helposti epiduraalia anneta. Esikoista synnytin todella pitkään, ensimmäisistä supistuksista pojan syntymään meni peräti 37h josta ponnistuvaihe oli 1h10min ja en kyllä muista että olisin saanut mitään puudutteita. Kakkosesta jo pyytelin epiduraalia mutta ei sitä kuulemma uudelleensynnyttäjä tarvitse. No, en kyllä tarvinnutkaan. Ilokaasulla pärjäsin tosi pitkään ja kaksi kohdunkaulanpuudutetta teki hommansa ja poika syntyi helposti vain 10min ponnistuksen jälkeen.



mutta nyt uimakouluun



minttupipsa rv 38+6

Tässä sitä ollaan kotona päivän vanhana:



http://www.aijaa.com/v.php?i=916104.jpg



Nyt en muista kuka kyseli olinko tays:issa,mutta en ollu tays:issa vaan vammalan aluesairaalassa.

Tyttö oli hyvän kokoinen.Mulla oli raskauden ajan sokerit vähän koholla.Mutta oli 3 v tyttökin syntyessään melkein 3,8 kgSillo ei ollu sokereissa mitään häikkää

.Esikoinen oli 2,7 kg ja voin sanoa että kyllä isompaa vauvaa (vaikka mini on isokin ;) ) helpompi hoitaa ja käsitellä.Ja ei tartte murehtia ruokailujen väleistä saa venyä pitemmäksikin.Kuten viime yönä neiti nukkui syömättä melkein 7 h putkeen.Äiti jo meinas huolestua.Mutta onneks sain nukuttua ku sairaalassa en osannut.



Mun jälkisupistukset on IHAN JÄRKYTTÄVIÄ!!! supistlee nytkin ja ne on vielä suht siedettäviä,mutta kun imetän supistuksia voi verrata synnytyssupistuksiin :(((

Kätilökin varotteli että mitä useampi synnytys takana sen pahempia jälkisupistukset on.



mutta nyt jatkan siivoomista.En ollu kauaa poissa ja kämppä on ku kaaos;)

Ja pyykkiä sain alkaa pesee heti kolme koneellista jo pestynä.

Mun äiti tulee huomenna tänne avuksi.Onneks olen aika raihnainen vielä.Mä kun odotin että raskaus vaivat olis kadonnut synnytyksen jälkeen ;)

Selkä edelleen tosi kipeä.jalat on edelleen elefantin jalat ja niin turvoksissa että varpaat ja nilkat taivu! mutta eiköhän se pikku hiljaa tässä ala helpottamaan.

Vauva on tyytyväinen ja nukkuu paljon.Syö tisua hyvin.

On se niin ihana.Nyt vaan totutellaan ajatukseen että ollaankin suurperhe:)



Voimia kaikille loppu metreille ja voimia tulevaan.Palkinto on onneksi maailman paras!



AuringonTytär ja vauva

Ja kiitos PIPPURIMAMMA aivan ihanasta synnytyskertomuksesta :)



Meillä vaihtui jossain vaiheessa la ja oli lopulta 30.8. Ja sekin nyt sitten jo takana, mitä en sinänsä ihmettele kun esikoinen syntyi vasta 42+2 ja silloinkin käynnistämällä. Kovasti toivon että nyt ei jouduttaisi käynnistämään vaan saataisiin luonnollinen lähtö.



Olen lukenut hiljaa taustalla viestejänne mutta kirjoittanut hyvin harvakseen ja silloinkin lähinnä tuonne Ex-haahuihin. Kovasti kuitenkin hengessä mukana.



Yrittäkäähän kaikki jaksella viimeiset metrit. Täällä on vointi muuten suht ok mutta vihainen ja väsynyt kyllä olen, tunnustan... välillä kävely on huonoa ja tuntuu jo ihan mahdottomalta ajatella muuta kuin synnytystä. Aamuöisin on menkkamaista tunnetta vatsassa ja alaselässä. Koko perhe on meillä jotenkin stressissä, esikoinen kiukuttelee jne. Mutta eiköhän tämä tästä ennen pitkää, pakostakin :) (ja tavoillemme uskollisina mitään ei olla pahemmin valmisteltu, pesty vauvan vaatteita tai edes haettu kehtoa sukulaisilta...)



t Joululahja rv 40+3