En tiennyt että äitiys olisi näin rankkaa :(
Meillä on pienet lapset, joita rakastan yli kaiken, mutta musta on alkanut tuntua enemmän ja enemmän siltä että en jaksa enää olla äiti. Tuntuu että kaikki päivät on yhtä samaa huutoa, vaipanvaihtoa ja väsymystä. Molemmat lapset on ollut toivottuja ja mieskin auttaa kotona niin paljon kuin ehtii, mutta haluaisin vaan olla yksinäni niin että ei tarttis huolehtia kenestäkään. En oikeasti uskonut että se olisi näin rankkaa olla äiti. :(
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Minä kestän vauvan heräämiset (1-3 kertaa, nukahdan helposti imetyksen jälkeen) hyvin ja korkeintaan kaksi taaperon heräämistä. jos taapero herää useammin niin mä menen ihan koomaan ja alkaa tosiaankin masentamaan. Masennus senkun vain pahenee, jos ei tehdä mitään.
Nyt taapero herää vain kerran, kun pidetään erittäin tarkasti kiinni siitä, että nukkuu päiväunet jokapäivä samaan aikaan. Sekä nukkumaan samaan aikaan. Aikaisemmin taapero heräsi kuusikin kertaa ja tuolloin mies nukkui meidän sängyssä taaperon kanssa. Taapero herättyään nukahti uudelleen, kun huomasi olevansa isänsä vieressä.
Meillä siis mies saa nukkua ilman herätyksiä mutta sitten nousee aina kuudelta, kun tuo taapero herää, ja menee aamupalalle. Minä saan nukkua vauvan kanssa pidempään viikolla ja viikonluppuna vaikka puoleenpäivään. Vauvankin voin viedä miehelle viikonloppuisin hoitoon.
Meillä ei ole turvaverkkoja. Mutta näillä järjestelyillä kumpikin saa tarpeeksi lepoa.
Teillä on asiat hienosti hoidettu!
Minulla ei ennen omia lapsia ollut mitään kokemusta lasten hoitamisesta. Mutta netin perusteella oletin että se on rankkaa. Silti vähän yllätti kuinka ärtynyt olen, kun yöllä en saa ikinä nukkua ja olen 24/7 vastuussa lapsista ilman taukoja. Toki mies on, mutta sekin on kiukkuinen kun ei ole saanut nukkua, enkä halua jättää sitä huutamaan lapsille. Muita hoitajia ei ole. Mutta kai tämä pikkulapsiaika kohta loppuu.
Luuletteko teinien vanhemmilla helpimoaa haha! On se niillä joilla ei sydäntä ja muksut pyörii päihteissä ja epämääräisyksissä. Rakastavien vanhempien kersat voivat hyvin.
Olihan se aika rankkaa pikkulapsiaika ja toinen lapsista on nepsy, joka toi ja tuo paljon lisähaastetta. Mutta lopulta se aika menee tosi nopeasti ja yhtäkkiä huomaa, että lapset ovat jo kohta teinejä. On helpompaa tavallaan, mutta erilaisia haasteita ja huolta tulee tilalle. Nyt jo tuntuu haikealta, että teini-iän jälkeen lähestyykin jo se, että lapset muuttavat kotoa. Toivottavasti haluavat olla paljon tekemisissä vielä sittenkin.
Ihan kuin suurin osa lapsistanne olisi neitseellisesti syntyneitä.
Eikö isällä ole minkäänlaista roolia? Ei kelpaa selitys, että isä käy töissä. Ei hän siellä 24/7 ole.