Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kieltäydyin eilen antamasta lisää jälkiruokaa naapurin ylipainoiselle 6-vuotiaalle joka oli meillä syömässä.
30.08.2007 |
Tänään sitten soitti pojan äiti ja kysyi miksi olin pahoittanut hänen poikansa mielen. Poika oli kuulemma vaikuttanut illalla surulliselta ja kysyttäessä kertonut että hänen ystävänsä eli meidän poikamme äiti (eli minä) en ollut antanut hänelle jälkiruokaa koska hän on kuulemma lihava. En tietenkään sanonut hänelle mitään sellaista, sanoin vain että " etköhän nyt ole jo syönyt tarpeeksi makeaa" kun hän pyysi lisää jälkiruokaa. Pojan oma tulkinta on se että tämä johtui hänen kiloistaan... kyllähän se johtuikin, mutta en minä sitä hänelle sanonut!
Pojan äiti ei uskonut kun yritin kertoa hänelle miten asia todella oli ja hemostuksissani minulta lipsahti sitten lopulta että olisit kiitollinen etten suostunut lihottamaan lihavaa poikaasi yhtään enempää... tiedän, ei kovin fiksua ja koitin pyytää sitä heti perään anteeksi.
Nyt en vaan tiedä että miten naapurisopu tästä korjaantuisi. Ikävää on jo poikien äidit on turhaan riidoissa, kun pojat sattuvat olemaan hyviä ystäviä.
Kommentit (87)
osallistumasta aterialle ollenkaan.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa tai älkää, mutta tuo mitä tapahtui on ihan todellisesta elämästä, niin karulta kuin se kuulostaakin. Ja minulla itselläni on tilanteesta todella, todella kurja olo! Asiaa ei auta teidän ilkeät kommentit. ap
En minäkään anna omielle enkä muille lapsille asioita, jos en katso tarpeelliseksi. Sanon, että tämä ei ole ravintola, jossa tilataan. Täällä syödään, mitä tarjotaan.
Vaikka kyllähän se on lapsen omien vanhempien (ja mahd tervhoitajan) tehtävä pistää syömiselle rajat, mutta silti..
Jos kerran menit jo syynkin lapsen äidille kertomaan, et varmaan voi kuin pyytää kaunnisti anteeksi ja pahoitella puuttumistasi toisten asioihin - turha enää valehdella mistään käytännöistä kun jo sanoit, että johtui lapsen lihavuudesta.
Ystävälläni on ylipainoinen poika ja voi hitto kuinka se on saanut kiloistaan kärsiä.
Mietippä hetki miltä pojasta tuntuu! Häntä hävettää tapahtuma ja hän häpeää itseään. Itsetunto on olematon ja sen takaisin saaminen on todella hankalaa. Lapsena saadut henkiset arvet paranevat hitaasti, jos koskaan. Hän luultavasti miettii voiko enää tavata tätä ystäväänsä, jonka edessä häntä nöyryytettiin. HÄNELLÄ on paha olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekin olen joskus sanonu naapurin penskoille että no niin, nyt riitti, menkääs takas leikkimään... mutta siinäkin on monia tapoja tehdä tuo kieltäytyminen! Jos ap:n naapurin poika on loukkaantunut niin varmaankin ap on sanonut sen sitten jotenki ilkeästi...
Alue: Aihe vapaa
Ylipäätään provoissa pitää pysyä hyvän maun rajoissa.
AP turhaan tuo oman tyhmyytensä tällä esiin.