Kieltäydyin eilen antamasta lisää jälkiruokaa naapurin ylipainoiselle 6-vuotiaalle joka oli meillä syömässä.

Sitä ei vain fiksu ihminen näytä tai sano ääneen. Vaikka ajattelisin, että juma mikä läski, ilmeeni ei kyllä värähdäkään.

Vierailija:

Siis ap on rehellinen itselleen. Kyllä varmaan lähes kaikilla, jotka näkevät reilusti ylipainoisen lapsen, ensireaktio mielessä on että " lapsi on lihava" . Siis ihan havaintona, ei välttämättä mitenkään arvostelevana. Samaan tapaan kun että ai, tuolla ihmsellä on ruskea tukka.

Vierailija:

on niitä joilla itsellä on jotain traumoja ylipainosta. Itse hoikkana, kaksi hoikkaa lasta omaavana en todellakaan näe tuossa lauseessa " etköhän ole jo saanut tarpeeksi makeaa" mitään millä viitattaisiin ylipainoon. Jos minä sanoisin omalle lapselleni noin, tai vaikka naapurin normaalipainoiselle lapselle, ei hänelle tulisi mieleenkään että väitän häntä lihavaksi, eikä varmasti mitään syömishäiriöitä aiheuttaisi tulevaisuudessa. Makean syöntiä on ihan fiksua rajoittaa, oli lapsi ylipainoinen tai ihan normaalipainoinen.

Tuo että lapsi tulkitsi jälkiruoka kiellon viittaavan painoonsa on kyllä perua jostain ihan muualta kuin ap: n sanomasta. Ikävää että lapselle. Jos ihmisellä on negatiivinen kuva itsestään, se löytää piilonaljailua mistä vaan, mitä sanotaan, jos näin haluaa.

En nyt viitsinyt koko ketjua lukea, luin vain ap:n ensimmäisen kirjoitelman...



Mutta siis: käyttäydyit todella ajattelemattomasti. Minäkin olisin suuttunut, jos olisit omalleni tehnyt noin...



Mielestäni ette ole " vihoissa" turhaan, naapurillasi on kaikki perusteet olla vihainen sinulle. Itse olisin huolissani lapseni päästämisestä teille vastaavassa tilanteessa, koska ei selkeästi voi luottaa siihen, mitä " ilkeyksiä" lapselle tulee sanotuksi...

Mutta olen itse entinen syömishäiriöinen (vaikkakin hoikka jo lapsenakin) ja vierastan erittäin voimakkaasti kaikenlaista lasten painoon typerästi puuttumista.



Tuolla edellä oli hieno vastaus siitä, miten lapsen ylipainoon tulisi oikeasti puuttua, hienovaraisesti.



t. teini-iässä anoroksiaa sairastanut, nytkin syömisillä stressiin reagoiva " hoikka" äiti

Vierailija:

Minä ja minä ja minun lapseni...Mihis katosi yhteisvastuu?!? Eikös se nyt ole kaikkien meidän etu että joskus ajattelemme muitakin kuin itseämme. Onhan yhteiskuntamme päättäjätkin ilmaisseet huolensa lasten liikalihavuudesta ääneen, mikä meitä tavallisia tallaajia estää tekemästä samoin???

Nimenomaan. Mihin katosi yhteisvastuu, empatia ja hienotunteisuus? Jospa kantaisimme vähän huolta myös ihmisten mielenterveydestä emmekä pahoittaisi toistemme mieliä tahdittomilla ja turhilla kommenteilla!

Yhteiskuntamme päättäjät ovat YLEISELLÄ TASOLLA huolestuneita asioista, ja se ei tarkoita, että me alamme toinen toisillemme huomautella heidän henkilökohtaisista asiostaan, tietämättä yhtään, mitä kaikkia asiaan mahdollisesti vaikuttavia ongelmia heidän elämässään on!

Vai huomautteletko sinä kaikille tupakoitsijoillekin tupakan vaarallisuudesta ja kaikille, jotka juovat alkoholia, sen riskeistä? Vai ovatko ylipainoiset ainoa ryhmä, jonka elämään saavat ulkopuoliset mielin määrin puutua ikävillä kommenteillaan?

Entä jos ihmisen ylipainon takia on vaikka esimerkiksi lääkitys tai masennusta aiheuttava elämäntilanne, kuten vaikkapa avioero? Myös lapsilla nämä ovat ihan mahdollisia syitä!

En voi käsittää, millaisella järjenjuoksulla varustettuja ihmisiä täällä liikkuu! Hävetkää vähän!

Luuletteko oikeasti että lihavalle lapselle on jotain hyötyä ja onnea siitä tulevaisuudessa että hän saa makeaa yllinkyllin ettei häntä vaan loukattaisi sitä kieltämällä vaikka laihoille saa luvan riittää yksi annos.

kyllä minäkin olen sen miljoonat kerrat sanonut omille lapsilleni että olet syönyt jo tarpeeksi makeaa eikä sillä ole vihjattu ylipainoon millään tavalla.

vaan valitettvasti tuon toisen perheen vanhemmat ovat vastuussa lastensa ruokailusta

Näin he samalla ilmaisevat, että et ole hyväksytty sellaisena kuin olet vaan ainoastaan laihana. Tai, että läskisi inhottavat minua.



Itse heillä on yleensä kaiken maailman syömishäiriöt ja anoreksiat ja elämä liikkuu laihdutuksen ja ruoan tarkkailun ympärillä.



Entä sitten, jos maailmassa on lihavia ihmisiä. Onko se niin kamalaa?



Lapsi kyllä ymmärsi mitä ap tarkoitti. " Olet lihava ja ruma ja siksi et saa enää lisää jälkiruokaa."

Kyllä ne on ne kotona olevat ruokatottumukset, eikä mitkään vierasherkut syynä ylipainoon.

miksi sen pitäisi teillä syödä kattila tyhjäksi, pitäähän sille kotiin töistä tulevalle isällekin jättää...

Ja sitten et edes häpeä.

Vierailija:

Hehee... Ei tainnut 64 ymmärtää vertauksen pointtia!

Sitä paitsi, se EI ole vertaus, vaan erittäin hyvä elämänohje. Ei liene mitään järkeä laukoa tällaista, jos sitä ei kerran noudata?

64

tarvitsi hermostua puhelimessa, hänhän vain halusi selvittää mikä tilanne oli, mistä hänen poikansa tunsi olonsa loukatuksi.



Tässä tuntuu että ap välillä aina kirjoittaa viesteja tyyliin oikein toimit, hyvin tehty.

Halusin ihan oikeasti kuulla mitä mieltä TE olette, miksi ihmeessä pönkittäisin omaa toimintaani kun ette edes herranjumala tiedä kuka olen! Mitä iloa saisin siitä? Ihan sama se on mulle kuinka moni tässä ketjussa haukkuu mut lyttyyn ja kuinka moni tukee, kunhan saan rehellisiä vastauksia.



Ilmeisesti joku muu tässä ketjussa kuitenkin harrastaa itsensä komppaamista kun kerran epäilee muita siitä...



ap

Se meinaa lähinnä, että erikoistilanteissa (joulu, synttärit jne.) ei tarvitse kauheasti pingottaa, kunhan ne arjen tottumukset ovat kohdallaan. Arkea kun piisaa aika lailla enemmän kuin juhlaa...

Vai mitä pitäisi sanoa??

Vierailija:

Se meinaa lähinnä, että erikoistilanteissa (joulu, synttärit jne.) ei tarvitse kauheasti pingottaa, kunhan ne arjen tottumukset ovat kohdallaan. Arkea kun piisaa aika lailla enemmän kuin juhlaa...

61, mikä siinä ap:n viestissä oli niiiin vaikeaa ymmärtää?

Vierailija:

Sanon omillekin lapsille tämän tästä että ovat syöneet tarpeeksi karkkia/makeaa/herkkuja ym. ym. Ei se sisällä ajatusta että lapset ovat liian lihavia (koska eivät ole) vaan ajatuksen että ei määräänsä enempää herkkuja.

Pojalle on ylipaino herkkä kohta kun teki tuollaisen tulkinnan. Ja naapurin äiti oli naurettava kun soitteli perään että miksei meidän pojalle annettu lisää jälkiruokaa. Hyvänen aika, eihän jälkiruokaa olisi tarvinnut antaa ollenkaan.

Ensinnäkin, ap kirjoitti ensimmäisessä viestissään näin:

Kieltäydyin eilen antamasta lisää jälkiruokaa naapurin ylipainoiselle 6-vuotiaalle joka oli meillä syömässä.

Tänään sitten soitti pojan äiti ja kysyi miksi olin pahoittanut hänen poikansa mielen. Poika oli kuulemma vaikuttanut illalla surulliselta ja kysyttäessä kertonut että hänen ystävänsä eli meidän poikamme äiti (eli minä) en ollut antanut hänelle jälkiruokaa koska hän on kuulemma lihava. En tietenkään sanonut hänelle mitään sellaista, sanoin vain että " etköhän nyt ole jo syönyt tarpeeksi makeaa" kun hän pyysi lisää jälkiruokaa. [b] Pojan oma tulkinta on se että tämä johtui hänen kiloistaan... kyllähän se johtuikin, mutta en minä sitä hänelle sanonut! [/b]

Hän siis tuossa kertoo, ettei antanut jälkiruokaa koska pitää poikaa liian lihavana. Ei siksi, että heillä on tapana syödä vain yksi annos jälkkäriä. Ei siksi, että pelkäsi pojan saavan liikaa makeaa ja käyvän ylikierroksilla. Vaan siksi, että hänestä poika on läski jonka ap tahtoo laihtuvan.

Etkö todellakaan tajua, että saman asian sanomiseen voi olla monia eri motiiveja ja lisäksi paljon riippuu myös siitä miten asia esitetään? Sinun tapasi on hyväksyttävä, ap:n loukkaava ja suorastaan vittumainen.

Ja sitten tuo pojan äiti ja hänen naurettavuutensa...

Ymmärräthän sinä, että tapahtumahetkellä äiti ei luonnollisestikaan ollut lukenut tätä koko selostusta täältä, toisin kuin sinä ja minä? Hän ei tiennyt tilanteesta mitään, kunnes poika tuli (ehkä itkien?) kotiin ja kertoi äidille oman versionsa. Jos sinun lapsesi tulee kotiin masentuneena ja surullisena, etkö sinä kysy mikä hänellä on? Jokainen normaali äiti tekee niin! Ja kun poika on sitten kertonut mitä tapahtui, niin eikö ole normaalia yrittää selvittää asia? Ja eikö soittaminen tuolle toiselle osapuolelle ole järkevin ja aikuismaisin ratkaisu jonka keksiä saattaa?

Eihän tässä nyt herrajumala ole kyse siitä, että poika ei saanut lisää jälkkäriä! En käsitä millaiset ihmiset täällä käyvät sitä jankkaamassa... Olen aivan 100% varma, että äiti ei vaatinut ap:ta antamaan pojalle tulevaisuudessa jälkkäriä enemmän, vaan uskon äidin kysyneen miksi ap antoi pojan (HUOM: 6v!) ymmärtää että jälkkäriä ei tipu lisää koska poika on läski!!!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse oli siis siitä, että 1) ap loukkasi poikaa 2) pojan äiti soitti ja yritti selvittää tilannetta jolloin ap loukkasi myös tätä. Ja täältä löytyy kasa puusilmiä jotka eivät edes tajua alotusta ja silti komppaavat täysillä ap:ta.

Pojan äiti ei uskonut kun yritin kertoa hänelle miten asia todella oli ja hemostuksissani minulta lipsahti sitten lopulta että olisit kiitollinen etten suostunut lihottamaan lihavaa poikaasi yhtään enempää... tiedän, ei kovin fiksua ja koitin pyytää sitä heti perään anteeksi.

Nyt en vaan tiedä että miten naapurisopu tästä korjaantuisi. Ikävää on jo poikien äidit on turhaan riidoissa, kun pojat sattuvat olemaan hyviä ystäviä.

Ja vielä lopuksi:

Hyvänen aika, eihän jälkiruokaa olisi tarvinnut antaa ollenkaan.

Olen sanaton.

Siis ap on rehellinen itselleen. Kyllä varmaan lähes kaikilla, jotka näkevät reilusti ylipainoisen lapsen, ensireaktio mielessä on että " lapsi on lihava" . Siis ihan havaintona, ei välttämättä mitenkään arvostelevana. Samaan tapaan kun että ai, tuolla ihmsellä on ruskea tukka.



No, sitten vaikka sitä ajatteliskin arvostelevasti niin mitä sitten. Tosiasia on, että lihavuus ei ole hyvä asia lapselle eikä aikuiselle - ei se kuitenkaan kenenkään ihmisarvoa määrittele.



Varmaan useamman ensiajatus olisi, että lihava lapsi ei tarvitse ylimääräisiä herkkuja. Toivon ainakin näin!! Siksi minusta ap:n reaktio oli täysin ymmärrettävä, ja edelleenkin, jos lapsi tulkitsi siitä että häntä pidetään lihavana ja että se lihavuus liittyy herkkujen syöntiin (mm) niin asia on täytynyt olla esillä jo kotonakin tai josskin muualla.



Toivon ja uskon myös, ettei lihavuus vaikuta mitenkään lapsen arvoon, hän on hyvä lapsi silti. Musta on ihan turha peitellä ja hyssytellä sitä että lihavuus itsessään ei ole hyvä asia ja sitä vastaan pitää tehdä töitä.