Suomalaisia kummitusjuttuja ja kauhutarinoita!
Kertokaa omia kummitusjuttuja tai kuulemianne kauhutarinoita. Missä on Suomen kummitustalot? Missä kummittelee eniten? Onko teille kummiteltu?
Omia kummituskokemuksia minulla ei oikeastaan ole. Kerran heräsin siihen, että joku nauraa pahaenteisesti sänkyni jalkopäässä mutta veikkaan, että säikähdin uninaurua ja heräsin siihen.
Kertokaa omia kokemuksianne. Palaan illalla lukemaan niitä ja pelottelemaan itseäni!
Kommentit (71)
Puukko viiltää kurkku katkeaa pimeässä kuuluu kimeä huuto (isä tee minulle kurkku leipä 🍞)
Kerron mitä on tapahtunut. Olin veljeni kanssa ulkona ja näin sellasen pienen tytön sillä oli ruskea pitkät hiukset ja minä näin sen mut veli ei ja se ei ole mielikuvitusta.😒 (et ei tarvi sit sanoo et se on mielikuvitusta)
Jalaton mies:
Oli kerran pikku tyttö, äiti ja isä. Äiti ja isä teki pitkiä työvuoroja. Eräänä päivänä Isä ja äiti olivat menneet lentokoneella työmatkalle jotka sanoivat: -Älä missään nimessä mene ulos, katso telkkaria tai kuuntele radiota. Tyttö vannoi ettei tekisi mitään niistä, mutta hän teki niitä kaikkia ja vei jopa roskat. Sitten kun hän meni telkkarin ääreen hän kuuli ääniä ja tunti että joku tarkkailisi ääntä. Sitten tyttö meni huoneeseensa ja kuulu taas sen saman äänen. Kun hän katsoi taakseen hän näki jalattoman miehen joka saman tien tappoi hänet moottorisahalla.
Tää on mun oma keksimä: Olipa kerran Arja niminen tyttö jonka äidin nimi oli Silja ja isän Kimi. Arja oli täyttänyt juuri ja juuri 7.vuotta joten Arjan oli aika mennä kouluun. Arjan ensimmäisenä koulupäivänä Silja tuli herättelemään tytärtään. Herätys kulta! On kouluaamu,sanoi Silja ja silitti Arjan poskea. Arja huitaisi käden pois ja huusi: Joo,joo. Silja ei pannut tytön reaktiota pahakseen. Arja oli muutenkin aika kova tyttö. Silja päätti avata verhot,ja lähteä sitten pois. Kun hän avasi pikkuhiljaa sälekaihtimia,hän huomasi valkeat kasvot ikkunassa. Ne olivat varjoisat ja kasvot tuijottivat tyhjyyteen. Sitten ne katosivat. Silja,juoksi alakertaan kovemmin kuin koskaan ennen. Arja,raotti silmiään ja näki ne samat kasvot. Tyttö,hypähti pystyyn ja tarkasteli kasvoja. Arja hieroi silmiään mutta kasvot eivät millään lähteneet. Arja hermostui ja häntä alkoi pyörryttämään. Arja hoippui ja kieppui kunnes kompastui korurasiaan joka oli aukinaisena lattialla. Simpura,huusi Arja. Silja juoksi yläkertaan katsomaan mikä oli hätänä. Mikä nyt on? Kysyi Silja kauhistuneena. Tämä korurasia joka ei ollut eilen lattialla kaatoi minut,tivasi Arja. Silja kauhistui ja sanoi: Katso,kuinka paljon kello on! Myöhästyt koulusta! Vielä ensimmäisenä päivänä! Arja vilkaisi kelloa ja huudahti: Totta,minä myöhästyn kohta! Arja otti repun nopeasti selkäänsä. Kimi ei ehtinyt edes heippaa sanoa kun Arja jo viilletti eteiseen. Koulussa Arja tapasi kivan tytön,nimeltään Enni. Tytöistä tuli parhaat ystävykset. Sitten vuodet kuluivat ja kuluivat kunnes Arjasta kasvoi iso tyttö,kuten Ennistäkin. Nyt Arja oli iso tyttö. Oikein 12.v. Eräänä koulupäivänä Enni tuli tapansa mukaan koulusta suoraan ystävälleen. Tytöt päättivät mennä shopailemaan. He kävelivät keittiöön missä Kimi teki parhailllaan ruokaa. -Iskä,voidaaks me mennä Ennin kaa shopailemaan? -Huoh..... Huokaisi Kimi,kai te voitte kun olette noin isoja tyttöjä. Yh'täkkiä Silja tuli essu päällään keittiöön. Vai on tytöt menossa shopailemaan,nauroi Silja ja rutisti Arjaa. Kyllä. Siltä se vähän näyttää,hymyili Kimi ja suuteli Siljaa. Hei! Mehän voisimme mennä kaikki 4yhdessä kauppaan! Ööh... En oikein tiedä.... Mumisi Arja. Me oltais haluttu mennä mieluummin kaksin. No mutta ei! Te haluatte mennä Kimin ja minun kanssa,eikö totta!? Kimi nyökkäili. Siitä tulee varmasti hauskaa,kiljui Silja. Mutta ensin Ennin pitää kysyä kotoa lupa,ja Arjan pitää syödä. Okei,sanoi Arja ja kääntyi taas Ennin puoleen. Mee sä kotiin niin mä soitan sit kun mä oon syöny. Joo,sanoi Enni ja vilkutti. Mutta Arja juoksi vielä perään ja huusi: Muista laittaa joku koru kaulaan! Joo,minä... Mutta Arja ei kuullut enempää lauseesta. Kun Enni oli kotonaan,hän ensi töikseen kysyi luvan omalta PEHMOLELULTAAN!(?) Ja hän sai TIETYSTI luvan. Lopuksi hän siirtyi meikki-salonkiin ja laittoi poskipunaa,helakan pinkkiä huulipunaa ja laittoi hiukset nutturalle. Sen jälkeen hän laittoi vielä keltaisen t-paidan jossa luki: I don't like....... Ja farkut. Peilaillessaan kokovartalo peilin edessä hän muisti mitä Arja oli sanonut. "Muista laittaa joku koru kaulaan". Enni katsoi koru lippaaseensa jossa oli vain YKSI ainut koru. Se oli hänen rakkain tavaransa. Enni ripusti sen kaulaansa ja lähti pihalle odottamaan. Lopulta punainen auto ajoi pihaan ja Enni hyppäsi Arjan viereen. Enni kertoi,että koru oli hänen rakkain tavaransa ja Arja kehui sitä todella kauniiksi. Arjaa alkoi kaduttaa,koska hän oli mielestään ottanut liian ruman korun. Siinä oli pinkkejä helmiä ja kukkia jotka nekin olivat helmiä. Auto ajoi 80kymppiä tyttöjen jutellessa kiihkeäsi. Lopulta tytöt vain katselivat ikkunasta ulos. Sitten Arja kysyi Enniltä: Oletko koskaan käynyt Idea-Parkissa? Kun Arja ei saanut vastausta hän katsoi Enniin päin mutta Enni ei ollut enään siinä. Arja pelästyi ja meni suorastaan shokkiin! Hän katsoi ikkunasta ja huomasi Ennin KÄVELEVÄN suojatietä pitkin! Arja käski pysäyttämään audon ja juoksi suojatielle missä hän näki Ennin. Mutta Enni ei ollut siellä. Enää. Tunti kausien etsiskelyn jälkeen Kimi viittoi Arjaa(ja Siljaa sillä hänkin auttoi etsimisessä) palaamaan takaisin autoon. Silja lähti kävelemään mutta jäi odottamaan Arjaa joka tuijotti suojatielle. Arja! Siellä ei ole ketään! Tule,huusi Silja. Arja kääntyi ja käveli hitaasti pää riipuksissaan Siljan luo. Silja otti tyttöä kädestä ja talutti tämän autolle. Kun Arja oli auton penkillä Enni istui hänen vieressään! Enni! Ihanaa että olet siinä! Huusi Arja ja halasi Enniä. Totta kai minä olen tässä,sanoi Enni hölmistyneenä. Arja,irrotti otteensa ja kummastui. Oliko Enni koko aika tässä?! Jaaha,neiti oli sitten koko ajan autossa,nauroi Kimi. Yh'täkkiä kuului kova ääni. Silja ja Arja pitelivät korviaan mutta Ennille kolahdus ei merkannut mitään. Lopulta Kimi sanoi: Bensa on lopussa. Eihän! Joko taas?! Voivotteli Silja. Sinun pitäisi ostaa uusi parempi auto! Tytöt,tuletteko tekin bensa asemalle? Haukkaamaan happea. Okei,sanoi Arja. Kun he palasivat autoon he huomasivat Ennin taas kadonneen. Tälläkertaa ikkunassa. Enni tuijotti naama verisenä Arjaa. Perhe pysähtyi ja huomasivat korun olevan ainoa kohta joka selvisi tuhoutumiselta. Mutta silti se oli veressä. Arja olisi halunnut sen muistoksi Ennistä mutta vanhemmat kielsivät. Ja niin koru jäi asfaltille makaamaan. Mutta kauppaan oli mentävä vaikka mikä olisi. Ainakin ruoka oli loppu. Kaupassa Silja ehdotti että hän ja Arja kävisivät korupuodissa. Puodissa Silja antoi Arjan ostaa ihan minkä tahansa korun. Arjasta se oli outoa. Eihän perhe ollut edes rikas! Katsellessaan koruja Arja huomasi samanlaisen korun mikä Ennilläkin oli ollut. Sinä yönä Arja katosi. Kerrotaan että tämä koru on jollakin henkilöllä. Jos sinulla on tämmöinen koru jonka nauha on kultainen ja siinä on jalkoivi joka on musta jonka sisällä on violetin värinen pieni kukka. VARAUDU!
No,
Olin kaverin kanssa lenkillä kello oli kai jotain 8.00 siis illalla. Käveltiin yhen "kummitustalon" ohi katottiin sit sinne ikkunaan ja sit mun kamu huus mun korvaan et "KATO TOI TUIJOTTAA MEITÄ!!!" Sit mä kysyin että kuka, ja kamu sanos että " Toi tyttö!"
Enkä vieläkään ymmärrä mitä se näki :D
no minulle on kerran käynyt sellainen aave juttu kuin : Olin serkuilla yötä. ja kuulin mielisairasta naurua ja joku sanoi i sew YOU (kukaan perheestä ei osaa Englantia!! miksi aikuiset pelottelisi?
Tämän tarinan nimi on halloween:
Oli Halloween, mies ja hänen kaksi tyttöä sekä vaimo olivat nukkumassa. Kuitenkin noin kello 00.45 tyttö kuuli pamauksen olohuomeesta ja heti sen jälkeen nukahti. Aamulla vaimo kuuli tarinan ja meni olohuoneeseen ja sanoi ettei sielä olisi mitään. Isä sanoi että menisi ulos kastelemaan kukat ja että toinen tyttö ja hänen vaimokin menee. Kuitenkin hän huusi "Tule sinäkin kohta ulos!" Tyttö huusi "Joo Joo:)" ja meni pelaamaan I Padillaan moviestarplanettia. "Ei tyttö ikinä tullutkaan ulos"
Vierailija kirjoitti:
no minulle on kerran käynyt sellainen aave juttu kuin : Olin serkuilla yötä. ja kuulin mielisairasta naurua ja joku sanoi i sew YOU (kukaan perheestä ei osaa Englantia!! miksi aikuiset pelottelisi?
eipä osaannut se haamukaan..
Isä ja poika
Olipa kerran isä ja poika, jotka asuivat kahdestaan onnellisina. Eräänä iltana isä peitteli poikaansa nukkumaan, kuten jokaisena iltana tapana oli. Poika oli kuitenkin kovin surullinen ja itkeskelikin hieman. Isä kysyy, mikä sinulla on hätänä? "pelkään poikaa, joka on sänkyni alla" kuiskaa isän poika itkuaan nieleskellen. "Älä höpötä, mitä ihmeen poikaa"? Isä kysyy hieman huvittuneena. Pojan mieliksi hän kuitenkin tarkistaa sängyn alusen. Siellä makaa pieni poika. Poika joka on kuin miehen oma poika. Hän itkee ja kertoo miehelle, että hän pelkää poikaa, joka on sängyssä.
Kumpaa sinä uskoisit?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.10.2012 klo 17:57"]
Tassa talossa kuuluu jonkun levoton henki melskanneen niin, etta taloa jouduttiin urakalla saneeraamaan. Yon aikana tyomiesten tyokalut oli kuitenkin lennatetty rayhanhengen toimesta yltympari tupaa, kirveen oli tuntematon kasi iskenyt seinaan kiinni. Taman jalkeen talon suhteen luovutettiin ja ovi naulattiin kiinni. Viela toisinaan syyspimealla talon ohi kuljettaessa nahdaan tuvan ikkunasta outoja valonkajastuksia, kuin joku sisalla paretta polttelisi. Hauskaa Halloweenin odotusta kaikille! Siina on hauska Suomeen kotiutunut juhlapaiva!
Kuulin samankaltaisen tarinan siitä yhdestä keltaisesta pienestä kartanosta, joka sijaitsee Helsingissä. Sen voi nähdä junan ikkunasta Pasilan aseman ja rautatientorin välillä. Yksi työmiehistä jäi yöksi taloon, mutta ryntäsi kauhuissaan ennen aamua ulos ja vannotti, ettei kukaan enää yöpyisi saatika viipyisi siellä liian pitkään. Syytä hän ei ikinä pystynyt kertomaan ääneen.
Böö!
Juu siis oon nähny sen keltasen kartanon joskus nuorempana ko käytiin isän kanssa vierailemassa mummolla, se kartano vaa jäi jotenki mulle mieleen ja sijaitsee jotenki oudossa paikassa.. kieltämättä se kartano on kyllä aika pelottavan näköne. :o
Mulle on käyny joskus uutena vuotena näin: Asuttiin keskellä korpea ja olin kävelemässä meidän tutuille joskus kello 23.59 ja kävelin yhden puukasan ohi just sillo alettiin ampumaan niitä raketteja jossan kauempana ja se valaisi reittiä mitä olin kävelemässä. Just sillon mun eteen ilmesty reilu 2 metrinen hahmo joka oli kokonaan musta eikä sillä näyttänyt olevan kasvoja. Hetken ihmettelyn jälkeen lähdin juoksemaan kotiin. Hetken päästä lähdin uudestaan kävelemään reittiä tällä kertaa isäni saattamana. Oli paljon lunta eikä lumessa näkynyt muutakun omat jälkeni ja tunnen kaikki 10 naapuriani eikä heistä kukaan ole sen pituinen eikä näköinen.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2012 klo 17:35"]tarinan omasta äidistään, joka nuorena kiersi kotiopettajana talosta taloon. Tämä tapahtui siis joskus 1900-luvun alussa. Eli yhdessä talossa yöpyessään heräsi yhtäkkiä siihen, että vanhan mummon haamu seisoo sängyn päässä, ilme vakava, huivi tiukasti päässä. Isoäidin äiti kurkottaa tulitikkuja sytyttääkseen yöpöydällä olevan kynttilän, ja samalla kun kynttilä syttyy, aave katoaa.
[/quote]