Ikävä entiseen asuinkaupunkiin.

Kamala ikävä kotikaupunkiin :( Ollaan mietitty ja pohdittu takaisin muuttoa, vielä ei olla toteutettu. Monet sanovat, että siihen entiseen ei ole paluuuta, eikä se kotikaupunki olekaan sitä mitä on odottanut. Kirjoituksesi vahvistaa tätä, joten ei taideta me muuttaa takas.



Ei ollut minusta apua sinulle, mutta sinusta oli apua minulle! Kiitos!

Elämä onkin mennyt eteenpäin eikä oikein enää " kuulu" siihen.



Me muutettiin vanhalle opiskelupaikkakunnalle takaisin. Olimme olleet 9 vuotta pois sieltä ja aina olin kaivannut takaisin. Sitten kun siellä asuimme tajusin että elämä täällä olikin se mitä sittenkin halusin perheelleni ja myös itselleni.

Sekavaa, joo ;). No, muutimme takaisin kahden vuoden jälkeen ja nyt olemme olleet täällä taas kolme vuotta ja minnekään emme enää muuta! Lapsilla on hyvä olla ja sitäkautta koko perheellä. Luulen että piti mennä kauas että näki lähelle. Näki, kuinka hyvin sitä olikaan kotiutunut ja ettei se elämä siellä vanhalla opiskelupaikkakunnalla ollutkaan nykyisessä tilanteessa meille sitä oikeaa. Toisaalta kyllä luulen että jos olisimme jatkaneet asumista siellä, nyt viiden vuoden päästä olisimme kaikki jo kotiutuneet sinnekin. Emme vaan enää jaksaneet aloittaa sitä kotiutumista alusta.



Luulen siis että tunteesi ovat ihan normaalit. Sinulla on ollut joitain epärealistisia kuvitelmia muutosta takaisin kotiin ja nyt olet huomannut että arki onkin arkea kaikkialla. Luulen kuitenkin että sopeudutte kaikki nykyisellekin asuinpaikallenne, jos vaan annatte sille mahdollisuuden. Me emme jaksaneet antaa.

muuttanut nyt parin viime vuoden aikana ahkerasti, ja aina siihen vanhaan kotikaupunkiin iskee tietynlainen kaipuu - joskus kovempi, joskus heikompi. Kaipaan juuri samanlaisia arkipäiväisiä asioita kuin sinäkin: niitä tuttuja kauppoja, kotimatkareittejä, ihan sitä perusarkea vaikka se onkin saattanut aikanaan tuntua kaikelta muulta kuin mukavalta. Olen kuitenkin huomannut, että se menee ohi. Tosin se vie toki aikansa. Ensin täytyy löytää siitä uudesta asuinpaikasta ne omat juttunsa ja luoda se sama arki siellä. Kai se on sitä paljon puhuttua sopeutumista.

Varmasti lapsesikin saa kavereita ennen pitkää, lapsilla kun on tapana ystävystyä nopeasti.

Tein saman tyylisen aloituksen joku aika sitten. Meillä se tilanne että minä kaipaan takaisin suomeen, olemme asuneet ulkomailla jo monta vuotta.



Miettinyt kans tuota monesti että jos sitä palaa niin tuleeko kuitenki tunne että teimme virheen.



Mä vaan niin kaipaan lähelle sukua, ystäviä, omia juuria.