huh huh kun tuo mamma synnytti sairaala-ohjelmassa ilman kivunlievitystä

Napit, neulat ja kaasut tänne vaan!

Eipä tarvinnut karjua pää punaisena ja ohimo hiessä.

suhtaudutaan niin, kuin hän olisi jokin uhka lääkkeelliselle synnytykselle. Kyllä nykyaikana varmaan jokaiseen eukkkoon pumpataan niin paljon piriä kuin vaan haluaa ja voidaan. Siitäkin huolimatta, että joku ei niitä halua.

jos kipu (supistus) tulee minuutin välein, tarvitsen lievityksen. Jos taukoa taas on useita minuutteja, pärjään ilman. Näin minulla. Kivun kokemus ei siis määritä vaan kivun määrä.

Tuolla logiikalla kipu ei ole se, mikä määrää kivunlievityksen tarpeen

.

Mä en kestä useitakaan minuutteja. Ällöttävää kehua

jos kipu (supistus) tulee minuutin välein, tarvitsen lievityksen. Jos taukoa taas on useita minuutteja, pärjään ilman. Näin minulla. Kivun kokemus ei siis määritä vaan kivun määrä.

Tuolla logiikalla kipu ei ole se, mikä määrää kivunlievityksen tarpeen

.

aina kun kokee tehneensä jonkin asian hyvin. Minusta on kovin lapsellista - ja hyvin suomalaisen kateellista - tämä aikuisten muunneltu versio lasten lällätyksestä "Oma kehu haisee!"

Eri ihmiset on ylpeitä eri asioista. Toiset autoista, rahasta ja vaatteista, toiset sitten vaikkapa synnytyksestä ilman kivunlievitystä. Jälkimmäinen on mielestäni luonnollisempi ja parempi syy ylpeillä, kuin materialistiset arvot, joita yhteiskuntamme on pullollaan.



Olisi jo aikakin lopettaa jatkuva suomalainen toisten kyräily ja välillä ihan iloita toisten onnistumisista -- niissä asioissa jotka ovat heille (ja maailmalle) tärkeitä! (siis järkevyyden rajoissa toki. eettisesti epäilyttävä toiminta ei ole kenellekään sopivaa eikä sillä tule ylpeillä.)

Moni äiti on todennut, että synnytyksissä on kipumäärän suhteen eroja jo yhdelllä ja samalla äidillä, saati sitten eri naisilla.

Se miksi tästä aina jankataa on retostelu asialla joka ei ole omassa vallassa välttämättä ollenkaan.

Jos toisen kättä väännetään ja toiselta leikataan irti ilman puudutusta (joo, huono esimerkki mutten jaksa keksiä muuta), niin onko mitään mieltä vähemmällä päässeen retostella ylenkatsetta tuntien että kuule kyllä mäkin selvisin siitä kädenväännöstä ilman puudutusta, sulla oli vaan väärä asenne tuossa amputaatiossas. Ja kyllä, se kädenvääntötapauskin saattoi kovasti hyötyä oikeasta asenteestaan, mutta kun tilanne oli niin eri että on älytöntä verrata.



Mulla myös kokemusta tuosta kalvojen puhkaisua seuranneesta JÄRISTYTTÄVÄSTÄ ja yhtäkkisestä kivusta, ei siinä asenteella ollut paskaakaan väliä.

Minä kärvistelin "luomuna" 12 tuntia supistusten kanssa, joista 4 viimeistä tuntia todella kipeänä. Ja mitä oli tapahtunut, vain 3cm auki.

Siinä vaiheessa lääkäri lupasi epiduraalin, vaikka epäilikin, että synnytys hidastuu entisestään. Mutta kahden tunnin päästä olinkin jo 8cm auki ja siitä pari tuntia eteen päin sain alkaa ponnistamaan.

satutko tietämään, että myöskin kipulääkkeettömyys voi olla vauvalle ja äidille riski? Kipu voi pahimmillaan pitkittää synnytyksen etenemistä, ja aiheuttaa vauvalle hapenpuutetta.



t. toinen kätilö

satutko tietämään, että myöskin kipulääkkeettömyys voi olla vauvalle ja äidille riski? Kipu voi pahimmillaan pitkittää synnytyksen etenemistä, ja aiheuttaa vauvalle hapenpuutetta.

t. toinen kätilö

- itselläni rentouttaminen onnistunut siirtämällä painoa jaloilta käsille esim. sängynreunaan nojaten. Miksi muuten Suomessa ei lainkaan puhuta tuosta että ilokaasu menee hyvinkin paljon lapseenkin, miksi sitä käytetään kun se on esim. Keski-Euroopassa kielletty? Ja miksi kalvot puhkaistaan kun se aiheuttaa liian kovia äkillisiä kipuja, miksi synnytyksen kulkuun turhaan puututaan?

Terv. maallikko

tiedän kyllä.... et tainnut lukea mitä jo aiemmin vastasin.

kun niitä on kerran niin kovasti raportoitu.

Mä voin sen jälkeen kertoa epiduraalin vaikutukset vauvaan. Ja niitä vasta onkin. Ilokaasussa on se hyvä puoli, että se haihtuu saman tien, mutta vauva jonka sydämen epiduraali on lamannut ei niin vain toivukaan.

siis nimenomaan vauvaa kohdistuvia. Ilokaasu on monessa maassa kielletty.

Itse ehdottomasti haluan sellaisen kivunlievityksen, joka on vauvalle täysin vaaraton. Ilokaasu ei sekoita vauvan päät eikä pahimmillaan lamaa sydäntä, kuten epiduraali tekee.

Itse ehdottomasti valitsen mieluummin epiduraalin kuin ilokaasun, koska haluan olla skarppina enkä turruttaa mieltäni. Epiduraali ei sekoita päätä eikä vaikuta esim. muistikuviin toisin kuin ilokaasu.

luomusynnyttäjä sinänsä paheksuu lääketieteellisen kivunlievityksen käyttöä, siihenhän perustuu se, ettei hän sitä itse halua käyttää. Miten se on sulta pois? Kukaan luomusynnyttäjä kun ei voi tulla sun epiduraalipiikkiäsi estämään. Ja jos itse olet sinut valintojesi kanssa, niin miksi märiset?



Ja kuten sanottu aiemmin, jos siihen synnytykseen valmistautuu niin, että aikoo sen luomuna vetää läpi, silloin panostaa ennen kaikkea toimivien renotutumiskonstien opetteluun. Siitähän siinä on kyse, mitä paremmin pystyy rentoutumaan, sen helpommin ja nopeammin synnytys sujuu. Mutta on täysin naurettavaa kuvitella, että siinä synnytyskipujen keskellä pystyisi yht´äkkiä renotutumaan, jos ei ole koskaan tietoisesti itseään rentouttanut/ mitään hengitystekniikkaa tms. opetellut. Se on vähän sama kuin jos lähtisi kylmiltään vetämään sen maratonin, ja sitten kun epoäonnistuisi toteaisi, että joillain toisilla on vaan paremmat jalat juoksemiseen, kun ne sen onnistuu juoksemaan.

En tiedä lisäsikö ne mulla samalla oksitosiinia, vai voiko pelkkä kalvojen puhkaisu yhtäkkiä saada aikaan sellaisen hirvittävän kivun. Oli miten oli, olisivat voineet edes varoittaa :o. Kiva kun yhdessä vaiheessa sattuu kyllä kovasti, mutta kipu oli täysin siedettävää, pystyin liikuttelemaan lantiota ja nojailemaan käsiä vasten jne. Lääkärikin sanoi että kipu näyttää olevan hallinnassa. Sitten yhtäkkiä täysi helvetti päällä, oksennus lensi kaaressa ja niin hirveä kipu ettei sitä voi kuvata. Mies sanoi että minusta ei näkynyt ulospäin mitään, itse olen sitä mieltä että se tila läheni shokkia.



Olin jotenkin ihan sekaisin koko loppusynnytyksen. Kun sektiopäätöstä tehtiin, multa kyseltiin että ymmärrätkö mitä tapahtuu koska puristin vaan silmiä tiukasti kiinni yli kahden tunnin ponnistuksen jälkeen. Ponnistuksen kipu oli inhottavaa, ja yhtä helvettiä kun ei saanut ponnistaa. Mutta se oli kumminkin vaan kipua ja kestettävissä kyllä, kalvojen puhkaisun jälkeen laitettu epiduraali oli siinä vaiheessa jo haihtunut. Myöhemmin satuin lukemaan postraumaattisen stressireaktion oireita ja todella suuri osa sopi muhun pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

synnytys ei ole tapahtuma, jota voisi itse ohjailla. Esikoiseni synnytys käynnistettiin sillä seurauksella, että supistukset tulivat ilman taukoja. Kyllä, kokonaan ilman taukoja. En pyytänyt puudutetta, koska ajattelin että pärjään. Mentyäni useamman kertaan tajuttomaksi minulle laitettiin epiduraali sen enempiä kyselemättä. Eipä tuollaisessa tilanteessa paljoa asenteet ja rentoutustekniikat auta. Henkisesti olisin kestänyt kivun, mutta fyysisesti en, joten minkäs teet?



Toivon vain, että seuraavaa synnytystäni ei tarvitse käynnistää, niin pääsisin kokemaan sen luomuna. Ymmärtääkseni kun "tavallisissa" synnytyksissä supistuksilla on välit, joiden aikana voi kerätä voimia. Kivun määrä ei voi olla sellainen, ettenkö sitä kestäisi (henkisesti ainakaan). Eikä minulla kyllä ole mikään korkea kipukynnys, ei todellakaan. Mutta kestän kipua ja olen vahva. Kokemuksen pohjalta kyllä tiedän, että eivät nämä välttämättä riitä!

kehuskelun niin että luomusynnyttäjä paheksuu ja vähättelee lääketieteellistä kivunlievitystä käyttänyttä synnyttäjää.



ei se nyt kovin kivalta tuntunut kun laitokselta kotiuduttua kysyttiin että miten synnytys sujui, ja heti perään vastattuani että kamalaa oli todettiin että: MINÄ olen synnyttänyt KAKSI lasta ilman mitään! ja hyvin ylemmyydentuntoisesti tämän sanoi.



no siitä vaan ihan vapaasti voi jokainen synnyttää just niinkuin haluaa, muttei tarvitse tulla väheksymään sitä miten joku toinen on tämän kokenut, koska jokainen synnytys on erilainen.



ja mun mielestä ihan JOKAINEN synnyttäjä niitä kehuja ansaitsee oli sitten sectio vai 38 tuntineyn luomusynnytys.



ap

Normaali synnytys etenee nopeammin ilman kipulääkkeitä siksi, että epiduraali lamaa supistuksia, siksi sen rinnalle joudutaan aina laittamaan se oksitosiinitippa. Jos taas jännittää todella kovasti lihaksiaan, niin silloin avautumista ei pääse tapahtumaan, ja silloin epiduraali voi rentouttaa niin, että avautuminen tapahtuu nopeammin.

Minä kärvistelin "luomuna" 12 tuntia supistusten kanssa, joista 4 viimeistä tuntia todella kipeänä. Ja mitä oli tapahtunut, vain 3cm auki.

Siinä vaiheessa lääkäri lupasi epiduraalin, vaikka epäilikin, että synnytys hidastuu entisestään. Mutta kahden tunnin päästä olinkin jo 8cm auki ja siitä pari tuntia eteen päin sain alkaa ponnistamaan.

aivan hormooneissasi kun sieltä laitokselta kotiuduit. Sulle tuskin on sanottu ihan noin, vastasynnyttänyt vaan on pikkasen herkemmässä tilassa kuin normaalisti.

VAIKKA synnytin ilman kivunlievitystä. Sitähän en ole uskaltanut kenellekkään kertoa, sillä varmasti olisi piirissä kännetty selkä ja pian. En halua ylimielisen ja toista väheksyvän ihimisen leimaa.



Mutta kolme lasta olen synnyttänyt ilman kivunlivitystä, ilman jumppapalloa, ilman vesiallasta, keinutuolia, hierontaa jne. Olen vain maannut avautumisvaiheen kyljelläni ja antanut kaiken tapahtua, koska synnytykset ovat olleet niin nopeita. . Kivun olen kuitenkin kokenut, uskallan sen tässä sanoa, vaikken haekkaan sillä ihailua tai nosta itseäni ylemmäksi kuin ne jotka eivät koskaan ole sitä edes tunteneet.

Mutta sitten mennään metsään kun seuraavassa lauseessa sanotaan että kyllä sinullakin olisi ollut samanalainen synnytys jos olisit vaan yrittänyt enemmän.

haluanko kivunlievitystä. Esikoinen tuli kolmessa tunnissa ja seuraavat neljä alle kahdessa tunnissa. ilokaasua koitin hengitellä mutten osannut ja muuhun ei ollut aikaa tai tarvetta. Pitkä synnytys ei varmasti ole hyväksi äidille tai lapselle ilman kivunlievitystä.