huh huh kun tuo mamma synnytti sairaala-ohjelmassa ilman kivunlievitystä

Mä olin synnytyksessä ekat 15 h ilman kivunlievitystä (siis muuta kuin suihku ja yksi henkäys ilokaasusta joka sai oksentamaan). Ihan kamalaa, suurin osa ajasta on mustaa aukkoa josta ei ole mitään mielikuvia. Pyysin jotain kipuun, en saanut kun synnytys etenki hitaasti (avauduin sen 15 h aikana noin 3 cm). Vihdoin sain epiduraalin (+oksitosiinin), taivas aukeni kun kivut hävisivät ja tunnin kuluttua epiduraalista sainkin jo ryhtyä ponnistamaan.

Ei kannata puhua mistään hyvästä kivunsietokyvystä kun et oikeasti tiedä minkälaisia muiden kivut ovat olleet. On varsin puusilmäistä ajatella, että synnytyskipujen määrä olisi joku vakio.

Kipujen määrä korreloi pitkälti esim. sen kanssa miten helposti kohdunsuu avautuu. Monella esim. ensisynnytys on kivuliaampi kuin seuraavat. Samoin eri yksilöiden välillä on iso ero siinä, miten voimakkaasti kohtu supistuu ja kuinka helposti kohdunsuu aukeaa. Sitten tietysti on vielä repeämiset erikseen, pitkittyneet synnytykset jne.

Onhan niitäkin, joilla vauva lähtee (usein valitettavasti ennenaikaisesti) syntymään ilman yhtäkään supistuksia. Tuskin nämä äidit kehuskelevat kivunsietokyvyllään.

Tosiasiassa olen siitä onnellisessa asemassa, että kivunsietoni on korkea, sillä minä en voi ottaa niitä puudutteita vaikka kuinka haluaisin.

Se, että olen synnyttänyt ilman näitä aineita ei pitäisi olla tabu

ilman kivunlievitystä synnyttänyt. Mun mielestä se on hienoa. Tosin se että olen ilman synnyttänyt, johtuu siitä että olen nopea synnyttäjä, ja synnytyksessä olen kyllä armoa ja lääkkeitä huutanut ja kerjännyt. Mutta näin jälkikäteen, joo, mä olen ylpeä siitä että kaikki on silti mennyt ihan ok ja olen ilman kivunlievitystä synnyttänyt. Miksi siitä ei saisi olla ylpeä, kuka määrää sen mitä minä tunnen?

Vaikka en tuntenut sitten pienintäkään kipua, niin hyvin nopeasti vauva syntyi.



Synnytys käynnistettiin, hyvin pian alkoi järkyttävät kivut. Luulen, että olisin mennyt shokkiin ilman epiduraalia. En olisi ikinä uskonut, että niin kovaa kipua on olemassa. En pystynyt liikkumaan, enkä puhumaan, olin todella järkyttynyt kivun kovuudesta. Onneksi sain melkein heti epiduraalin. Synnytys kesti vain reilun tunnin, mutta silti olen tyytyväinen, että otin kivunlievitystä. Vaikka minulla kipu ei ainoastaan lievittynyt, vaan lähti kokonaan.

Sitä on testattu monella muullakin tapaa kuin synnyttämisellä, kuten esimerkiksi irtonaisella kämmenellä.

Mutta toi on vähintään yhtä puusilmäistä väittää, että mä vertaisin omia synnytyksiäni muiden synnytyksiin, toteamalla, että mun synnytykset eivät ole olleet tuskaisen kivuliaita enkä ole tuntenut järjetöntä kipua ilman puudutteita. Mä vertaan omaa kivun tunnettani aikaisempiin kokemiini kivun tunteisiini, ja kovempia kipuakin on siedetty.

Mun eka synnytys oli huomattavasti helpompi kuin kaksi muuta, kun lapsi oli huomattavan paljon pienempi.

Mutta siis, vastasit siihen, että en saa puhua omasta puolestani, että kivunsietoni on korkea enkä koe synnytyskipua lamaannuttavan suurena.

Minun pitää siis sanoa, että kipurajani on matala ja kärsin siitä, etten voi puudutteita saada ja säälikää minua.

Ei kannata puhua mistään hyvästä kivunsietokyvystä kun et oikeasti tiedä minkälaisia muiden kivut ovat olleet. On varsin puusilmäistä ajatella, että synnytyskipujen määrä olisi joku vakio.

Kipujen määrä korreloi pitkälti esim. sen kanssa miten helposti kohdunsuu avautuu. Monella esim. ensisynnytys on kivuliaampi kuin seuraavat. Samoin eri yksilöiden välillä on iso ero siinä, miten voimakkaasti kohtu supistuu ja kuinka helposti kohdunsuu aukeaa. Sitten tietysti on vielä repeämiset erikseen, pitkittyneet synnytykset jne.

Onhan niitäkin, joilla vauva lähtee (usein valitettavasti ennenaikaisesti) syntymään ilman yhtäkään supistuksia. Tuskin nämä äidit kehuskelevat kivunsietokyvyllään.

Tosiasiassa olen siitä onnellisessa asemassa, että kivunsietoni on korkea, sillä minä en voi ottaa niitä puudutteita vaikka kuinka haluaisin.

Se, että olen synnyttänyt ilman näitä aineita ei pitäisi olla tabu

ja pitää sitä turhana - kaikille. Itse tosiaan menin kovista kivuista niin sekaisin, etten muista suurinta osaa synnytyksestä enkä todellakaan voinut mitenkään olla tilanteen herranakaan. Vasta kivunlievitys sai tolkun palaamaan siinä määrin että pystyin taas toimimaan, ja synnytyskin alkoi etenemään ihan reipasta tahtia. Synnytyksen kesto olisi varmaan ollut tunteja lyhyempi jos olisin saanut kivunlievitystä aiemmin.

Tottakai ne lääkkeet vaikuttaa lapseenkin, mutta ei kai se että äiti on kivuista sekaisin ole vauvallekaan hyväksi? Saati jos synnytys pitkittyy, kun se kivunlievitys voi synnytystä nopeuttakin.

Enkä mä tosiaan usko, että yksikään ihminen synnyttäisi ilman kivunlievitystä sen takia, että voisi sitten kehuskella jossain nettipalstoilla. Kyllä siihen yleensä on suurin syy se, että tietää itselleen olevan parempi tapa olla ilman puudutteita, eikä tahdo lastaanvkaan niille altistaa. Kun montaa äitiä pelottaa kontrollin menetys synnytyksessä, niin luomusynnyttäjän kohdalla se tarkoittaa nimenomaan sitä, että yritetään itse pysyä tilanteen herrana, eikä altisteta itseä turhille toimenpiteille.

Itse ehdottomasti valitsen mieluummin epiduraalin kuin ilokaasun, koska haluan olla skarppina enkä turruttaa mieltäni. Epiduraali ei sekoita päätä eikä vaikuta esim. muistikuviin toisin kuin ilokaasu.

vaan sitä, miten sitä sietää



Kyllä nyrkkeilijä ja tavallinen kaupan kassa voi tuntea tasan yhtä paljon kipua, kun saa nyrkin silmäänsä, mutta nyrkkeilijällä voi olla enemmän kykyä sietää sitä tunnetta kuin kaupan kassa. Myös emootiot ja persoonallinen vahvuus vaikuttavat kivun sietämiseen, onko kipu pelottava ja ahdistava kokemus vai onko kipu aggressiota ja taistelua nostattava tunne.



Kun puhutaan ihmisistä, joilla on korkea kivunsieto, luullaan, että he eivät tuntisi kipua, mikä on väärä johtopäätös. Kyse on ihmisistä, jotka sietävät sitä, että heihin sattuu.



Tämä siis hänelle, joka viittasi siihen, että kivun määrällä olisi merkitystä. Määrä voi olla vähäinenkin ja siitä tulee sietämätöntä, jos on sellainen ihminen.

mutta eikö lähtökohtana kannattaisi kuitenkin pitää sitä ettei tropeja käytetä ellei ole pakko? Lapsen hyvinvoinnin vuoksi! Jos on pakko, käytetään aineita, joudutaanhan joskus leikkaukseenkin vaikkei se ole hyväksi äidille eikä lapselle. Mutta jotkut tuntuvat ihan lähtökohtaisesti haluavan lääkityksen edes yrittämättä kestää.

että joissain tapauksissa kivunlievitys on vain eduksi sekä äidille että syntyvälle lapselle nopeuttaessaan synnytystä.

Esim. minulla cytotecilla käynnistetty synnytys sai aikaan erittäin tiheät ja voimakkaat supistukset. Synnytys pysähtyi täysin koska kipu sai koko kehon "kouristumaan" mm. reisilihakset menivät kramppiin. Lisäksi sikiön sydänäänet alkoivat laskea näiden "supersupistusten" aikana.

Epiduraali rentoutti niin, että puolessa tunnissa aukeni 6 cm ja lapsi saatiin syntymään alakautta. Sekä kätilö että lääkäri olivat sitä mieltä että epiduraali olisi ehdottomasti pitänyt antaa jo monta tuntia aiemmin. Ilman epiduraalia olisi jouduttu leikkaukseen.

Olen ihan oikea kätilö = ) Olet 52 ihan oikeassa siinä, että joissakin tapauksissa kivunlievitys nopeuttaa synnytyksen etenemistä - hyvä niin. Epiduraali (ja spinaali) ovat puudutuksista turvallisimpia vauvan kannalta. Näiden puudutusten riskit liittyvät lähinnä äitiin ja ovat onneksi postspinaalipäänsärkyä lukuunottamatta hyvin harvinaisia. PC-puudutuksessa on aina riski, että puudutetta voi joutua kohtuverenkiertoon, joka on vakava uhka syntyvälle vauvalle. Nämäkin tapaukset ovat onneksi harvinaisia. Petidiini voi aih. hengityslamaa vauvalle, mikäli sen annosta ei ole kulunut riittävän pitkää aikaa vauvan syntymään.

En todellakaan vastusta lääkkeellistä kivunlievitystä. On loistavaa, että se on keksitty. Mutta haluan myös omalta osaltani tukea taitojeni mukaan jos äiti haluaa synnyttää luomuna. Mielestäni se on hienoa.

Esim. itselläni käynnistetty synnytys oli erittäin kivulias, myös supistusten tiheys aivan eri kuin "tavallisessa" synnytyksessä. Ensimmäisessä tarvitsin kivunlievitystä, toisessa en. Kivunsiedossani tuskin oli eroa eri kerroilla.

Tämän vuoksi en yhtään ihmettele sitä, että joku pystyy synnyttymään ilman kivunlievitystä ja toinen ei. Synnytykset ovat erilaisia. Toki kivunsiedossakin voi olla eroa, mutta outoa väittää että itse kipu ei voisi vaihdella hyvinkin paljon.

vaan sitä, miten sitä sietää

Kyllä nyrkkeilijä ja tavallinen kaupan kassa voi tuntea tasan yhtä paljon kipua, kun saa nyrkin silmäänsä, mutta nyrkkeilijällä voi olla enemmän kykyä sietää sitä tunnetta kuin kaupan kassa. Myös emootiot ja persoonallinen vahvuus vaikuttavat kivun sietämiseen, onko kipu pelottava ja ahdistava kokemus vai onko kipu aggressiota ja taistelua nostattava tunne.

Kun puhutaan ihmisistä, joilla on korkea kivunsieto, luullaan, että he eivät tuntisi kipua, mikä on väärä johtopäätös. Kyse on ihmisistä, jotka sietävät sitä, että heihin sattuu.

Tämä siis hänelle, joka viittasi siihen, että kivun määrällä olisi merkitystä. Määrä voi olla vähäinenkin ja siitä tulee sietämätöntä, jos on sellainen ihminen.

mutta eikö lähtökohtana kannattaisi kuitenkin pitää sitä ettei tropeja käytetä ellei ole pakko? Lapsen hyvinvoinnin vuoksi! Jos on pakko, käytetään aineita, joudutaanhan joskus leikkaukseenkin vaikkei se ole hyväksi äidille eikä lapselle. Mutta jotkut tuntuvat ihan lähtökohtaisesti haluavan lääkityksen edes yrittämättä kestää.

En oikeesti ymmärrä tätä kärsimyksen maksimointia. Kuka on kärsinyt eniten saa kirkkaimman kruunun. Miksiköhän mulle on koko raskauden ajan sanottu, että ota särkylääkettä päänsärkyyn, puudutus hammaslääkärissä, ettei kipua tarvitse kestää, koska äidin kipu ei ole hyväksi sikiölle. Miksi ihmeessä synnytyksessä äidin tuska olisi hyväksi vauvalle? Kun alkaa kipu tuntua siltä etten enää kestä niin pyydän lääkettä. Kaikissa synnytyksissä oon saanut epiduraalin, eikä lapset ole ollut sen tokkuraisempia tai sairaampia tai muuten vioittuneempia kuin luomusti syntyneetkään.

Synnytyksessä on paljon enemmän elimellisiä tekijöitä ihan kohdunsuun hermotuksesta lähtien. Myös se vaikuttaa milloin lapsivedet menevät, lapsivesi pehmentää supistuskipua.

Yhtä hyvin voisi sanoa että neulan ja puukon pisto sattuu yhtä paljon.

Kyllä nyrkkeilijä ja tavallinen kaupan kassa voi tuntea tasan yhtä paljon kipua, kun saa nyrkin silmäänsä, mutta nyrkkeilijällä voi olla enemmän kykyä sietää sitä tunnetta kuin kaupan kassa. Myös emootiot ja persoonallinen vahvuus vaikuttavat kivun sietämiseen, onko kipu pelottava ja ahdistava kokemus vai onko kipu aggressiota ja taistelua nostattava tunne.

Kun puhutaan ihmisistä, joilla on korkea kivunsieto, luullaan, että he eivät tuntisi kipua, mikä on väärä johtopäätös. Kyse on ihmisistä, jotka sietävät sitä, että heihin sattuu.

Tämä siis hänelle, joka viittasi siihen, että kivun määrällä olisi merkitystä. Määrä voi olla vähäinenkin ja siitä tulee sietämätöntä, jos on sellainen ihminen.

Minä avasin käsitettä kivunsieto, en koetun kivun määrän mittaaminen

Esim. itselläni käynnistetty synnytys oli erittäin kivulias, myös supistusten tiheys aivan eri kuin "tavallisessa" synnytyksessä. Ensimmäisessä tarvitsin kivunlievitystä, toisessa en. Kivunsiedossani tuskin oli eroa eri kerroilla.

Tämän vuoksi en yhtään ihmettele sitä, että joku pystyy synnyttymään ilman kivunlievitystä ja toinen ei. Synnytykset ovat erilaisia. Toki kivunsiedossakin voi olla eroa, mutta outoa väittää että itse kipu ei voisi vaihdella hyvinkin paljon.

vaan sitä, miten sitä sietää

Kyllä nyrkkeilijä ja tavallinen kaupan kassa voi tuntea tasan yhtä paljon kipua, kun saa nyrkin silmäänsä, mutta nyrkkeilijällä voi olla enemmän kykyä sietää sitä tunnetta kuin kaupan kassa. Myös emootiot ja persoonallinen vahvuus vaikuttavat kivun sietämiseen, onko kipu pelottava ja ahdistava kokemus vai onko kipu aggressiota ja taistelua nostattava tunne.

Kun puhutaan ihmisistä, joilla on korkea kivunsieto, luullaan, että he eivät tuntisi kipua, mikä on väärä johtopäätös. Kyse on ihmisistä, jotka sietävät sitä, että heihin sattuu.

Tämä siis hänelle, joka viittasi siihen, että kivun määrällä olisi merkitystä. Määrä voi olla vähäinenkin ja siitä tulee sietämätöntä, jos on sellainen ihminen.

joku voi kokea puukon piston sietämättömänä ja joku sietää sitä hyvin. Ihminen, joka on harjoittanut kivunsietoansa ja psyykettään siltä osin, kykenee todennäköisesti sietämään sitä paremmin kuin hän, joka ei ole sitä joutunut harjoittamaan.

Ulkoisena toimintana se voi näyttää siltä, että ne sattuisivat yhtä paljon eri ihmisille, mutta siitä ei ole kyse. Eli puukolla pistetty saattaa olla huutamatta siinä missä neulallakin pistetty, mutta se ei tarkoita ettei häntä sattuisi puukolla pistämisen verran.

Kyse on siis siitä, miten sietää kipua, ei siitä miten sen tuntee. Se on kivunsietoa. Muu on muuta.

Synnytyksessä on paljon enemmän elimellisiä tekijöitä ihan kohdunsuun hermotuksesta lähtien. Myös se vaikuttaa milloin lapsivedet menevät, lapsivesi pehmentää supistuskipua.

Yhtä hyvin voisi sanoa että neulan ja puukon pisto sattuu yhtä paljon.

Kyllä nyrkkeilijä ja tavallinen kaupan kassa voi tuntea tasan yhtä paljon kipua, kun saa nyrkin silmäänsä, mutta nyrkkeilijällä voi olla enemmän kykyä sietää sitä tunnetta kuin kaupan kassa. Myös emootiot ja persoonallinen vahvuus vaikuttavat kivun sietämiseen, onko kipu pelottava ja ahdistava kokemus vai onko kipu aggressiota ja taistelua nostattava tunne.

Kun puhutaan ihmisistä, joilla on korkea kivunsieto, luullaan, että he eivät tuntisi kipua, mikä on väärä johtopäätös. Kyse on ihmisistä, jotka sietävät sitä, että heihin sattuu.

Tämä siis hänelle, joka viittasi siihen, että kivun määrällä olisi merkitystä. Määrä voi olla vähäinenkin ja siitä tulee sietämätöntä, jos on sellainen ihminen.

Itse ehdottomasti haluan sellaisen kivunlievityksen, joka on vauvalle täysin vaaraton. Ilokaasu ei sekoita vauvan päät eikä pahimmillaan lamaa sydäntä, kuten epiduraali tekee.

Itse ehdottomasti valitsen mieluummin epiduraalin kuin ilokaasun, koska haluan olla skarppina enkä turruttaa mieltäni. Epiduraali ei sekoita päätä eikä vaikuta esim. muistikuviin toisin kuin ilokaasu.

vai ei.

Toki seKIN voi vaikuttaa, mutta ei ole mielestäni avainasemssa. Varsin monella kun eri synnytyksetkin eroavat toisistaan, toinen synnytys on erittäin kivulias ja toinen taas ei. Synnytyksissä on niin monta muuttuvaa tekijää, jotka vaikuttavat kipuun. Ei voi yksinkertaistaa, että esim. kivunsietokyky olisi se juttu, joka määrää kivunlievitystarpeen.

koskaan luomuna synnyttänyt?



Kaikissa synnytyksissä oon saanut epiduraalin, eikä lapset ole ollut sen tokkuraisempia tai sairaampia tai muuten vioittuneempia kuin luomusti syntyneetkään.

[/quote]

Whatever, mutta itselleni annan kyllä respektiä, että selvisin ilman kivunlievitystä (Käynnistys kyseessä) Mun oli kylläkin pakko, kun olin salissa 25 min, josta kätilö paikalla 15 min.



Voin kertoo, että oli alkukantainen olo. Tosin mulla ei ollut koko aikana mitään otetta ottaa niitä supistuksia vastaan. Mua opastettiin tosi huonosti, vaikka olin osastolla valmiiksi. Supistukset tuntu siltä, että kuolen kohta, jos ne enää yvielä pahenee. Ponnistus ei mulle ollu yhtään mitään. Yksilöllisiä nämä. Ja musta on kiva kuulla, millaisia synnytyksiä muilla on ollu.

siis nimenomaan vauvaa kohdistuvia. Ilokaasu on monessa maassa kielletty.

Itse ehdottomasti haluan sellaisen kivunlievityksen, joka on vauvalle täysin vaaraton. Ilokaasu ei sekoita vauvan päät eikä pahimmillaan lamaa sydäntä, kuten epiduraali tekee.

Itse ehdottomasti valitsen mieluummin epiduraalin kuin ilokaasun, koska haluan olla skarppina enkä turruttaa mieltäni. Epiduraali ei sekoita päätä eikä vaikuta esim. muistikuviin toisin kuin ilokaasu.