huh huh kun tuo mamma synnytti sairaala-ohjelmassa ilman kivunlievitystä

Ilokaasu ON yksi kivunlievytyksistä.

avautumisvaiheen nukuin sikeästi, ponnistuvaihe oli täysin kivuton. Tosin epiduraali oli niin tehokas että mies tiiraili monitoreja ja ilmoitti minulle koska tulee supistus niin että osaan ponnistaa oikeaan aikaan. Todella hyvä kokemus, pelkään vaan että seuraava synnytys ei millään voi olla noin helppo.

sillä pelkäsin sitä piikittelyä niin paljon että mieluummin kärsin synnytyskivut...

Ite puhun kolmannesta synnytyksestä niin, että *lääketieteellisinä* kivunlievityksinä oli vaan 1g panadol ja ilokaasu. Lisänä sitten lantion keikuttelu, jumppapallo, amme ja loppu ajasta se kun mies painoi selkää semmosella hierontapulikalla supistuksen ollessa päällä.



Kersku en kellekään, mutta olen jotenki ylpeä itestäni ku synnytys meni niin hyvin ja pärjäsin ilman tujumpia aineita. Ekan ja tokan synnytyksessä oli muitaki kivnunlievityskeinoja ja tuntui että olin sillon huomattavasti kipeämpi koko synnytyksen ajan ja sen jälkeen. Kolmannen synnytyksen jälkeen olo oli niinku ei ois ees käyny synnyttää!! =D

Itsellä oli kyllä tarkoitus harjoittaa synnytyksessä sitä kuuluisaa "oikeaa asennetta". Että ottaa aivoon tuo että sellaiset joilla on siedettävät kivut kuvittelee sen olevan jotenkin omaa ansiotaan. Minä kuuntelin ennen synnytystä Synnytä rentoutuneena -CD:tä, käveleskelin ja pyöritin lantiota ja kaikkea mahdollista luomupaskaa. Niin vaan kävi että kipu kävi kalvojen puhkeamisen jälkeen täysin sietämättömäksi yhtäkkiä, kuolemanpelko tulee lähinnä mieleen. Kipu ei ole edes oikea sana, koska kivusta voi sanoa missä se on ja miltä se tuntuu. Tuo olotila oli kuolemankauhun kaltainen kokovartalopaniikki, mistä ei voi jälkikäteen edes sanoa että miltä se tuntui koska sitä ei pysty muistamaan tai sijoittamaan mihinkään vartalon osaan.

sillä pelkäsin sitä piikittelyä niin paljon että mieluummin kärsin synnytyskivut...

Voinpa kertoa kovat synnytyskivut kokeneena, että siitä piikistä ei ole MITÄÄN havaintoa. Että pistikö se, sattuiko se mahdollisesti. Se "kipu" mikä siitä tuli (tuliko?) oli niin naurettavan surkean säälittävä siinä kivun meressä, että vaikka mua pistettiin kaksi kertaa, ei ole minkäänlaista mielikuvaa pistämisen hetkestä tai siitä sattuiko se mahdollisesti.

joka lähtee oikein tavoittelemaan synnytystä ilman kivunlievitystä. Niin kuin siinä olisi jotain saavutettavaa.

Itse ajattelen olevan täysin turhaa kärsiä turhaa. Ja olenkin niitä, jotka ensimmäisenä synnärille tultaessa ilmoittaa haluavansa epiduraalin eikä mikään muu kelpaa ;)

Molemmissa synnytyksissä ennätin e:n saada ja molemmissa synnärin petiä tuli kulutettua alle tunti. Se siitä kivunlievityksen hidastamisesta.

Nyt jälkeen päin se tietenkin tuntuu sille, ettei siinä mitään olisi tarvinnutkaan kun kaikki kävi niin nopeasti... mutta itse synnytystilanteessa muistan kyllä kiljuneeni miljoona kertaa, että "antakaa nyt jotain myrkkyä tähän helvetin kipuun"...

Olen yrittänyt pitää sitä mielessäni etten vaan erehdy kerskumaan kenellekään, että "se nyt oli kuin ois vettä heittäny..." kyseisiä kommentteja kun olen kuullut ja varmasti ne osalle kaikkien myrkkyjen kokeneille synnyttäjille tekevät pahan mielen...

Osa luomusynnyttäjistä kokeilee rajojaan. He asennoituvat synnytykseen kuin maraton-juoksuun, testaavat kestävyyttään ja kivunsietoaan.Mitä pahaa siinä on? Ja kyllä, niin ikävää kuin se onkin, kaikki lääkkeellinen kivunlievitys synnytyksessä voi olla riski joko äidin tai lapsen terveydelle.

T: Kätilö