Jaksaako kukaan kuunnella?

Pieni hetki niin kerron.

Suhdetta takana pari vuotta ja siinä siunaantunut jo yksi ihana lapsikin. Itse olen päälle kolmekymppinen ja mieheni 40. Ihana ja huomaavainen mies, mutta jokin mättää ja pahasti. Hän valehtelee. Tässäpä esimerkkejä. Tavatessamme hän sanoi olevansa eläkkeellä (tapaturma) jonka vuoksi hän ei käy töissä ja tulee omillaan toimeen muutenkin. No eipä siinä mitään, enhän mitään rikasta miestä ollutkaan etsimässä. Mutta mutta, eipä aikaa kun mies muutti muutaman kuukauden jälkeen tapaamisestani luokseni pikkuhiljaa hivuttaen ja tuolloinhan se oli minusta ok, mies möi asuntonsa, möi autonsa. Oli päivät " vapaalla" kun itse raadoin kolmivuorotyössä. Ei tehnyt töitä siis. Itse uskoin että eläke juoksee..



Kunnes tuli synnytykseni.. Ennusmerkkejä oli ilmassa jo ennen sitäkin. Synnytystä ennen olin pyytänyt häntä hankkimaan auton, jossa myös lapsi voisi matkustaa. Omaani kun ei mahdu. Autoa ei kuulunut runsaista lupauksista huolimatta. Synnytyslaitokselta hän haki minut laina-autolla johon hänella ei ollut rahaa ostaa bensaa vaan minun piti maksaa bensat. Ei ollut kotona ruokaa, siivo oli kauhea ja siinäpä oli mukavaa alkaa vauvan hoito. Koko kevät meni siinä kun miehellä ei ollut rahaa ja hän paljasti ettei sitä eläkettäkään ollut tullu vuosiin vaan hän on vasta hakemassa sitä.



Että näin. Vaikka nämä nyt ei niin kauheilta kuullostakaan niin tuntuu kyllä. Vaikuttaa että miehellä on peliongelma ja rahat menevät siihen. Itselle tästä on tullut rankka masennus (syön lääkkeitä masnnukseen) kun koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja miehen sanaan en enää voi luottaa.



Mikä avuksi?

Pakko sanoa, että aika nopeaa toimintaa teillä. Ja olet tullut petetyksi, mies ei ollutkaan sellainen kuin luulit... Helpointa olisi sanoa,että jätä se. En nyt osaa neuvoa, itsellänikin vähän luottamuspula mieheen sen orastavan alkoholismin ja muiden seikkojen takia...

Miehessä on toki hyvätkin puolensa ja lapsen takia jaksan. Hän on hyvä isä kuitenkin lapselleen. Parempi kuin minä äitinä tämän masennukseni kanssa,

ammattiapua!

Helppoa sanoa jätä, mutta käytännössä ei niin helppoa sitten kuitenkaan. Parasta se olisi kuitenkin itsellesi ja lapsellesi kertomastasi päätellen.

Pyydä miestä hommaamaan oma koti ja laittamaan asioita kuntoon, että saisitte vähän etäisyyttä asioihin ja jotain tolkkua tilanteeseen. Noin ette voi jatkaa! Voimia!

Nyt kyllä vähän provo haiskahtaa.

Vierailija:

Miehessä on toki hyvätkin puolensa ja lapsen takia jaksan. Hän on hyvä isä kuitenkin lapselleen. Parempi kuin minä äitinä tämän masennukseni kanssa,

On hankittu yhteinen asunto. Ei siitä noin vaan pyydetä lähtemään eikä tarvitsekaan.



Ei ole todellakaan provo. (niinkö pahalta se kuullosta!??)



Olen kyllä nähnyt näitä vakuutuspapereita lukemattomat määrät, mitä mies eläkeasioissa pyörittelee.



Voiko tällaiseen mieheen luottaa?? Missään muussakaan?

Ei sitä nelikymppiselle eläkettä myönnetä ilman syytä.

Vierailija:

On hankittu yhteinen asunto. Ei siitä noin vaan pyydetä lähtemään eikä tarvitsekaan.

Ei kai me täällä osata sanoa voiko mieheesi luottaa vai ei. Teidän kahden välinen juttu se on.

tapaturmasta

Mutta kun on noita elikoita.. Ei stä niin vaan silloin lähetä.



Tietääkö kukaan mistä tuon peliongelman parhaiten tunnistaa? Luulenpa, että miehen rahat menevät peleihin aika pitkälti.

mutta eikö mieleesi tullut kysellä tarkemmin millainen tapaturma miehellesi on sattunut ja miten se edelleen aiheuttaa työkyvyttömyyttä kun ei pysty käymään töissä?



Kuulostaa siltä että et tunne miestäsi kovinkaan hyvin. Kyllä luulisi että tuollaisesta perustavaa laatua olevasta asiasta olisi keskusteltu esim. ennen asunnon ostoa, kyse kuitenkin toimeentulosta.



Toivottavasti asiat selviävät kuitenkin.

Vierailija:

Mutta kun on noita elikoita.. Ei stä niin vaan silloin lähetä.

Tietääkö kukaan mistä tuon peliongelman parhaiten tunnistaa? Luulenpa, että miehen rahat menevät peleihin aika pitkälti.

Kyllä on keskusteltu. Tapaturma johtuu työnantajan huolimattomuudesta johon mieheni luulee ilmeisesti saavansa hyvän korvauksen. Helppoa rahaa.



Työssä on käynyt satunnaisesti muissa hommissa yhteiselommekin aikana, mutta vaikuttaa olevan melko vastenmielistä työnteko.

Elikoita riittää nurkissa. Suurin osa omiani, joita ei voi kaikkia mukaan ottaa vaikka toisaalle lähtisinkin.



Kyllä pidän myös miehestäni, mutta luottaa en osaa.

suhdetta, joka ei toimi. Vaika en kyllä olekaan sitä mieltä, että heti pitäisi erota. Pikemminkin selvittää yrittää selvittää ja saada asiat raiteilleen!

Mutta lemmikkieläimet syynä yhdessäoloon...

Se tässä ihmetyttää miksi miehellä oli niin kiire muuttaa luokseni, myydä asuntonsa ja autonsa. Ja meni muka muuten hänellä hyvin. Ihmeellisesltä kuullostaa. Millainen ihminen toimii näin??

Nimittäin omista karvaista kokemuksistani olen oppinut, että ihmisen pitää todellakin oppia tuntemaan itsensä. Monissa tapauksissa, joista miehesi voi hyvin olla yksi, diagnoosi voisi selventää elämää aivan huomattavasti.



Harmi kyllä, pitää olla itsellä kova hinku selvittää itse mistä omassa kummallisessa toiminnassa on kyse. Lääkäreiden kolmessa vartissa syntyvät diagnoosit ventovieraista potilaista ei vaan ole läheskään aina oikeita. Nimimerkillä kaksi väärää diagnoosia saanut, kunnes itse älysin mistä on kyse.



Ja vaikka kova hinku olisikin selvittää omaa elämää, vielä jää ongelmaksi se ettei omia omituisuuksia näe kovin helposti. Kun ne ei itselle ole ollenkaan omituisuuksia. Niitten kanssa on elänyt pienestä asti, sehän on päinvastoin se normaalin mittapuu.



Joten suosittelen internetin ahkeraa käyttöä. Sitten kun se oma vaiva selviää, elämässä voi tapahtua iso muutos positiiviseen. Kauhistuttaa vaan kuinka monella ei selviä koskaan!