Lue keskustelun säännöt.
70-luvun lapset, syötiinkö teillä arkisin lämmin ruoka kotona?
28.08.2007 |
Meillä ei syöty, en muista, että lapsuudessani edes tarhaikäisenä olisin syönyt lämmintä ruokaa enää illalla. Vanhemmat kävivät töissä ja illalla kukin suunnilleen otti oman tarpeensa mukaan leipää kaapista. Ruokaa tehtiin vain viikonloppuna.
Itse teen ruokaa joka arkipäivä viiden, kuuden aikaan ja ihmettelen vanhempieni käytäntöä. Joskus lapsena kyselinkin äidiltä, miksei meillä tehdä ruokaa arkena ja sain vastaukseksi, että " kun me syödään päivällä töissä ja te lapset syötte koulussa" .
Kommentit (40)
Äiti kävi torilla ja osti parikiloisen lahnan. Sen laittoi uunissa,nam. Ja vkl oli patapaistia tai porsaankyljyksiä ja herneitä,snif. olen -68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sanamuodotkin oli ihan kuin oman äitini vastaus. Sitten järsin illalla kuivaa leipää nälissäni, kun muuta ei ollut. Leivän päälle ei yleensä ollut muuta kuin margariinia. Nyt kun voi itse vaikuttaa asiaan niin teen lapselleni aina lämpimän aterian myös iltapäiväksi.
Usein lämmitettiin vaan jotain nopeaa ja helppoa ja kukin söi ruokansa pöydän kulmalla. Viikonloppuisin syötiin normaalit ateriat.
Molemmat vanhemmat kävi töissä ja äiti teki lisäksi " kakkostyötä" noin 10 tuntia viikossa iltaisin eli isä oli meillä lapsenvahtina ja kokkaustaidot sen mukaiset.:)
Meillä syötiin seitsemältä iltaruoka. Keittoa, perunaa ja kastiketta, puuroja jne.
Omasta mielestäni lämmin ruoka ei ole välttämättömyys, mutta syödä tietty pitää.
Te jotka syötte jo jopa ennen viittä, niin mitä syötte sitten vielä illalla? Mulla olisi varmaan kauhea nälkä jo kahdeksalta. Lounaan ja iltaruoan välissä ei meillä olisi kuin neljä tuntia.
Me syödään yleensä työpäivän jälkeen välipalaa viiden kuuden aikaan ja sitten kunnon ruokaa seitsemän jälkeen.
Vasta kun veljeni kasvoi teini-ikään ja oli aina mielettömän nälkäinen niin silloin rupes äiti keittään kattilallisen perunoita iltaisinkin kastikkeen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kotirouva, hänellä oli mahdollisuus laittaa ruokaa perheelle.
Aina syötiin päivällinen. Lounas hoidossa ja vanhempi/kodinhoitaja teki toisen ruoan. Perusruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6. jatkaa...ja vkonloppuisin oli kaksi lämmintä kotona.
Isommat sisarukseni lämmittivät äidin jättämää ruokaa meille, jos äiti oli iltahukissa.
Se oli siihen aikaan vähän niinkuin äitien kunnia-asia, että ateriat oli kohdallaan. Monesta muusta lastenhoitoon ja -kasvatukseen liittyvästä sen sijaan tingittiin: eihän 70-luvun alkupuolella edes PUHUTTU virikkeistä tai kiintymyssuhteista tai turvallisesta aikuisvalvonnasta...
-vm. -67-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti teki ruuan valmiiksi, jos oli itse iltavuorossa töissä - perunat keitettiin, jos ruokaan sellaisia kuului.
Kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Äiti oli kotiäiti/perhepäivähoiotaja, myöhemmin hänellä ura kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka varmaan sillon, kun me lapset oltiin kouluikäisiä, niin äiti ja isä ehkä löysivät usein jotain lämmitettävää ruokaa kaapista. Mutta jos lämmitettävää ei ollut, niin vanhemmat tekivät päivälläkin itselleen ruuan. Ja illalla sitten tietysti koko perheelle.
Nuo tavat on opittu miehenkin perheessä. Joten mekin tehdään arkena ja pyhänä kaksi lämmintä ateriaa kotona. Tosin sen verran on elintaso siitä 70-luvun ajoista kasvanut, että meillä nykyajan vanhemmilla on varaa viedä perhe välillä ulos syömään tai vähintään Heseen. Omassa lapsuudessani tuota tapahtui 0 kertaa.
Äidin aamuvuoropäivinä hän laittoi usein perunoita ja kastiketta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ollut koulupäivä, niin kotona oli kaksi lämmintä ateriaa. ihan aina.
ja sama linja jatkuu nyt omassa kodissani.
mutta illalla oli usein jotain eineksiä ts. purkkihernekeittoa tms. Tai sitten tehtiin iso kattilallinen jotain keittoa, jota syötiin ja syötiin...
Sokerihuurrettuja muroja käskettiin syömään, jos nälkä tuli. Sitten vielä haukuttiin, kun lapset luonnollisesti lihoivat tuolla ruokavaliolla.
Meillä ei koskaan syöty eineksiä. Äiti teki itse kaiken, hernekeitot ja maksalaatikotkin.
jos söi koulussa, ei syöty lämmintä ruokaa enää illalla. Tai ehkä satunnaisesti.
viiden aikaan oli päivällinen. Isä harvemmin ehti mukaan mutta äiti ja me lapset syötiin silloin. Äitini teki lyhyttä työpäivää (usein 9-13) ja oli yleensä jo kotona kun me tultiin koulusta, tai tuli meitä vastaankin usein. isä taas teki tosi pitkää päivää (varmaan 8-20) koska oli myös politiikassa mukana.
Viikonloppuna tietenkin sitten 2 lämmintä ateriaa, lounaan ja päivällisen. Ja huom.! KAIKKIEN LASTEN JA AIKUISTEN MYÖS OLI OLTAVA SYÖMÄSSÄ ILTARUOAN AIKANA YHTÄ AIKAA TAI MUUTEN EI HYVÄ SEURANNUT. Äitini oli erittäin tarkka tästä asiasta, että ruoka-aikana ollaan kotona! Tämä tapa saisi olla nykyisinkin vallalla enemmän, kun kummastuttaa joissakin perheissä sellaiset ruokailut, että jokainen kaivaa kaapista jotain silloin kun sattuu olemaan nälkä ja lämmittää sen sitten mikrossa.