alkuraskaus ja harrastuksena ratsastus?

ja tuu sitten kertoon tänne, mitä siellä vastattiin.

Sain Espoon kaupungin äitiysneuvolan ohjeet -sivulta tällaisen vastauksen kysymykseeni:

" Liikunta lisää myös äidin lihasvoimaa ja vähentää esim. selkävaivoja. Raskaus väljentää lantion alueen sidekudoksia ja siirtää elimistön painopistettä alas ja eteenpäin, mikäaiheuttaa naisen tukirangalle ylimääräistä rasitusta. Liikuntaa voi jatkaa rajoituksitta yli normaalisti sujuvan raskauden puoliväliin, noin 24. viikolle. Raskauden puolivälin jälkeen on syytä jättää tauolle ¿rajut¿ lajit, tapaturma-alttiit ja kohtua voimakkaasti heiluttavat lajit sekä liikuntalajit, joissa kohtu voi joutua puristuksiin (esim. ratsastus, laskettelu, kamppailulajit). Liikkuessa voi käyttää vatsan tukena vatsaliiviä."



Jätin kysymykseni myös heppasivustolle, joten kommentteja aiheesta voi tulla vielä lisääkin.



Neuvolan ohjeen mukaan siis voin alkuvaiheessa harrastaa myös ratsastusta. Näin minä ainakin ylläolevasta tekstistä asian ymmärsin.

Hevostalli.netissä asiasta on puhuttu monesti. SIeltä löytyy tyyppejä, jotka lopettivat heti plussaan ja toisaalta ihmisiä, jotka kisasivat esteissä suunnilleen synnytykseen asti :D



Virallinen ohje on, että tuollaista rumpsuttavaa liikutaa ei pitäisi harrastaa, jonkun lähteen mukaan ollenkaan, jonkun mukaan puolivälin jälkeen. Lisäksi loppuvaiheessa putoaminen voi tehdä pahaa jälkeä, alussa sikiö on hyvin suojassa. Mutta ratsastustakin on niin monenlaista ja jos kroppa on tottunut ja meno ei ole mitään hölskymistä, mikä ettei. J apljon riippuu hevosestakin.



Itse ratsastin siihen asti, että huono olo rv 10 tienoilla teki hommasta epämiellyttävää. Muuten olisi jatkanut kauemmin. Sitten kun kuvotus loppui, ei tehnyt mieli jatkaa, varsinkin kun ratsastin nuorta ja välillä hyvin arvaamatonta hevosta.

Itse ratsastin rv 8, neuvolassa sitten heti ensi käynnillä kysäsin voinko ko. lajia jatkaa raskaus aikana, niin vastaukseksi sain että on parempi jättää väliin ja aloitella taas sitten vauvan syntymän jälkeen.

Kaikki kohtua " hölskyttävä" liike kannattaa neuvolan tätykän mielestä rajoittaa raskausaikana, sekä riskit minimoida.

Ratsastuksessahan niitä löytyy mm. putoaminen, hevosen potkaisu yms..

Minä lopetin ratsastuksen melkein heti plussaamisen jälkeen. En yksinkertaisesti uskaltanut enää, alkoi pää temppuileen :/

Yhdesti kävin maastossa ihan plussaamisen jälkeen, ja kyllä jännitti ja pelotti sikana että meneekö kaikki hyvin.. Onneksi meni, en lentänyt selästä tms. Seuraavan kerran aion nousta hevosen selkään, kun olen toipunut synnytyksestä.



Mutta on varmasti yksilöllinen asia. Riippuu sun omista taidoista, sun kropasta, hevosesta, sun päästä jne. miten pitkälle raskautta voit ratsastaa.

Esikoista odottaessani ratsastin ihan normaalisti päivittäin rv 20 asti. Tuon jälkeen alkoi harjoitusravi tuntua epämiellyttävältä ja supistelukin alkoi vaivata(myös levossa). Loppuraskauden ratsastelin käyntiä muutaman kerran viikossa ja hevosen hoitaja teki rankemmat treenit. Neuvolasta ja lääkäriltä kysyin asiasta ja kummankaan mielestä ei ollut estettä ratsastamiselle. Molemmat tosin hevosihmisiä ja itsekin ratsastaneet odotusaikana.



Nyt kakkosta odottaessani olen olen myös ratsastanut, mutta pelkästään pitkiä maastolenkkejä käynnissä. Alkuraskaudessa sattunut jalkavamma odottaa vauvan syntymää ja leikkausta, eikä kestä juurikaan rasitusta. Tätä kakkosta odottaessani käyn eri neuvolassa ja sielläkin olen saanut siunauksen ratsastuksen jatkamiselle.



Hevosia hoidan ihan normaalisti ja teen kaikki mahdolliset tallityöt, koska hevoset ovat omassa tallissa. En ole osannut pelätä potkuja tms., koska 29 vuoden aikana ei ole hevonen minua potkaissut. Varpaille astumiset ja puremat taas eivät vavan henkeä uhkaa. Varovainen olen tietysti, mutta niin olen normaalistikin.

Minulle on ainakin annettu ihan selkeät ohjeet: 3 ensimmäistä kk voi ratsastaa, mutta sen jälkeen ei enää ole suositeltavaa. Jos on " riskiraskaus" voi pelkkä hölskyttely saada keskenmenon aikaiseksi (yleensähän ei riskiraskaus ole välttämättä tiedoss ennenkuin on jo myöhäistä). Sikiö on sen 3 kk ajan niin pieni, ettei putoaminenkaan haittaa, mutta sen jälkeen jos putoaa hepan selästä voi käydä huonosti.



Itse olen ratsastanut alussa, mutta toista lasta odottaessa oli paikat varmaankin niin " löystyneet" jo, että selkää rupesi särkemään ja lopetin aika alussa.



Käyntimaastoja ym. rauhallisella hepalla varmaan voi jatkaa pidemmälle, jos uskaltaa. Pomminvarma kuitenkaan mikään heppa ei ole :-)

ja nyt viikolle 20 asti... pitempäänkin olisin jatkanut, jos ei oli alkanut tuntua pahalta. Oma hevoseni kuitenkin on rauhallinen enkä ole siltä koskaan tippunut.. otin varman päälle vatsan kasvaessa, eli nousin selkään vasta kentällä/maneesissa ja kävelytin alku/loppu käynnit. Suurin osa putoamisista ym. vahingoissa tapahtuu löysin ohjin. Vieraiden hevosten selkään en kiivennyt.



Ekalla kerralla liitoskivut äityivät pahoiksi. Ratsastaessa ei tuntunut, mutta aina illallla. Luulin sen olevan issiaskipua, mutta ilmeisesti tärinä oli pahasta lantion takaliitoksille.



Nyt tässä raskaudessa ratsastin vain muutaman kerran viikossa... n viikolla 16 harjoitusravi ei tuntunut enää mukavalta joten menin pajon käynti ja laukka työskentelyä (hevoseni laukka on tosi tasaista). Viikolla 20 enää kevyt ravikaan ei tuntunut hyvältä. Ilmeisesti syvät vatsalihakset huusivat hoosiannaa, joten jätin ratsastamisen muille.



Itse olen kuullut vain sen ohjeen, että hölskyvä liike loppraskaudessa ei ole hyvästä ja syke ei saisi nousta yli 150. Ratsastaessahan helposti sykekin nousee huomaamatta, joten kevyemmin kaiken kaikkiaan kannattaa ottaa.



Se on aina minua kumastuttanut, että ratsastamista aina paheksutaan, mutta esim aerobick-tunneilla ihmiset käyvät ahkeraan eikä sitä paheksuta. Tietenkin turvallisuus on se mikä kannattaa ottaa huomioon.