Vauva 9kk, eikä kiinteät ruoat maistu. Tukea kaivataan!
Meidän tyttö on jo 9kk, eikä koskaan ole syönyt muutamaa lusikallista sosetta/puuroa enempää. Aloitettiin harjottelu 5kk vanhana. Tuntuu että kaikki keinot on jo kokeiltu, mutta suu vaan pysyy tiukasti kiinni. Välillä oli ehkä viikon verran että sentään maistoi mitä olisi tarjolla eikä tuntunut pahanakaan pitävän, muttei vaan halua enempää. Ihan kuin olis periaate. Tällä hetkellä iltapuuroa soseella voi mennä muutama lusikka ja muita ruokia päivällä (huijaamalla suu auki -muttei sekään tahdo mennä läpi) pari lusikkaa, aina ei sitäkään. Ja kokeiltu on omatekemät ja kaupan, makeat ja vähemmän makeat, kylmänä ja lämpimänä, leikin kanssa ym. ym.
Sormiruokia annan, mitä uskallan ja keksin. Niitä laittaa suuhun vaihtelevasti, ennen kuin alkaa leikkiä sapuskalla. On sihtikurkku, joten uskallan antaa vaan ihan pehmeitä kasviksia, banaania, tai kovaa leipää, raakaa porkkanaa. Hampaitakaan ei viel oo, mut eka taitaa olla kohta tulossa. Omalla lusikalla myös leikkii kovasti, ruokaa sillä ei koita ottaa lautaselta.
Rintamaidolla siis miltei mennään. Pulloa tai mukia ei ole huolinut. Tosin velliä ollaan nyt koitettu iltaisin antaa nokkamukista, ja yhtenä iltana meni vajaa puol desiä. Tissi onkin tytölle tärkeä: lohtu, ravinto ja myös nukahtaa siihen. Olen kuullut että jotkut alkais paremmin syömään, kun imetyksen lopettaa, mut en uskalla sitä tehdä kun ei kerran suostu muusta maitoa ottamaan.
Ollaan sairaalan seurannassa huonon syömisen takia. Kasvanutkin on ihan hyvin 8kk asti, mut nyt painoa oli tullu kuussa vaan 60g, pituutta kyl liki kaks senttiä (8040g,73,3cm) Syntyessään vähän alle 3kg,48cm. Pitkä ja hoikka tyttö siis ollut koko ajan. Sanoivat, että syömään tarttis jollain keinolla saada, kun ei maito enää riitä ja että joskus joudutaan antamaan ravintoa nenämahaletkulla, kun ei itse suostu syömään. :( Tutkittu on myös ja terve on. Ja alkaahan hän kuluttaakin enemmän, kun lähtee liikkeelle. Ei viel ryömi, mut yritys on kova.
Kyllä laittaa mielen matalaksi, kun kaikki yrität, eikä syöminen vaan lähde sujumaan. Masentavaa ja turhauttavaa tarjota ruokaa, kun ei välttämättä edes suostu maistamaan. Ja silti pitää yrittää, taukoakaan en uskalla enää pitää. Ollaan kuitenkin koitettu pitää ruokahetket rentoina ja mukavina ettei siitä tilanteesta tule ikävää. Ja syödään itsekin samaan aikaan jos mahdollista. Eikä oo eroa kuka syöttää.
Onneksi tyttö on muuten aivan ihana. Hyväntuulinen, oikea päivänsäde. Toi syöminen vaan huolettaa niin kovasti.
Olen kuullut että jotkut alkaa syömään kunnolla vasta vuoden ikäisinä, mut miten ne kasvaa ja miten se siitä sit on lähtenyt? Löytyykö täältä muita huonosti syövien lasten äitejä? Olis mukava kuulla kokemuksia. Tuki olisi nyt tarpeen!
Kommentit (8)
Hei!
Meillä on aikalailla samanlainen tilanne. Poika on nyt 8 kk vanha ja syö kiinteitä todella huonosti. Pulloa, tuttia tai nokkamukia ei ole huolinut koskaan, vaikka tuttipulloa (jos jonkinlaista) olemme tarjonneet säännöllisesti. Poikamme on aika allerginen, ja syö tällä hetkellä rintamaidon lisäksi vain riisiä, maissia, bataattia, possua, päärynää ja vadelmaa. Kauraa olemme kokeilleet, mutta se ei tunnu poitsun vatsalle sopivan. Sopiva korvikemaito on löytynyt, mutta sitä menee minimaalisen vähän, kun poika ei osaa pullosta juoda. Itse olen ollut jo puoli vuotta maidottomalla, munattomalla ja soijattomalla ruokavaliolla ja voin vain toivoa, että maitoni on pojalle riittävän ravitsevaa. Ymmärrän siis tosi hyvin huolesi!
Myös me aloimme tarjota pojalle kiinteitä pikkuhiljaa 5 kk:n iässä. Aloitimme ajoissa, koska poika oli aika reippaan kokoinen ja arvelin, että on hyvä ruveta totuttelemaan kiinteään ruokaan ajoissa, ettei sitten puolivuotiaana iske nälkä, kun alkaa liikkua ym. Ensimmäiset 1,5 kk meni alas jauhoista tehtyjä hienoja puuroja ja paria sosetta kerralla max. 4 tl. Jokainen ruokailukerta oli haastava, kun poika ei halunnut edes avata suutaan. Tuossa yhdessä välissä poika söi vähän paremmin, jopa 0,5 dl kerralla. Mutta nyt ei ole taas pariin viikkoon syönyt oikein mitään.
Poikamme on aikamoinen tissitakiainen ja kovasti kiinni minussa. Ei ole koskaan ollut samalla tavalla innostunut kiinteiden syömisestä kuin esim. esikoisemme oli aikoinaan. Lisäksi luulen, että poju tekee ekoja poskihampaitaan (hampaita nyt jo 8), ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Rintamaidolla siis pääasiassa mennään täälläkin. Muakin painaa välillä huoli siitä, saako poikamme riittävästi ravintoa. Olen huolissani myös nesteiden saannista. Meillä on käytössä apteekin Neocate-korvike, jota poitsu juo tavallisesta mukista ruokailujen yhteydessä, mutta määrät ovat tosi pieniä. Korviketta on tähän saakka mennyt ruoka-annosten kyytipoikana ehkä yhteensä 1 dl /päivä (hyvänä päivänä), mutta nyt ei mene sitäkään. Nälkä ja jano pojalle kyllä selvästi tulee, mutta syöminen ei vain kiinnosta. Imetän tällä hetkellä ainakin 4 kertaa päivän aikana ja kolme kertaa yöllä. Olen kuullut paljon kommentteja vieroituksesta tai imetyksen vähentämisestä, mutta enpä tohdi moiseen ryhtyä, kun mitään nestettä ei saada pullosta menemään. Meillä tarjotaan aina ensin ruokaa, joten rintamaidon ei pitäisi pojalta ruokahalua viedä. Imetyskerrat päivällä ajoittuvat aina unille menoon.
Tiedän kyllä, että tämmöiset syömättömyyden kaudet kuuluvat vauvojen ja pikkulapsien elämään - muistaakseni hyväruokahaluisella esikoisellakin tällaisia kausia pari oli. Mutta ero on siinä, että esikko joi hyvin pullosta ja sai siten varmasti tarpeeksi nestettä ja ravintoa, vaikka kiinteitä kausiluontoisesti ei juuri mennytkään. Tämän kuopuksemme ravinnonsaanti on tällä hetkellä käytännössä täysin äidinmaidon varassa.
Poikamme oli syntyessään 53 cm pitkä ja painoin 4100 g. Nyt 7 kk:n neuvolassa oli 73 cm ja 9,5 kg. Painokäyrä on laskeva, pituuskäyrä on sellaista siksakkia, ettei siitä oikein vielä pysty sanomaan mitään. Käymme noiden allergioiden vuoksi säännöllisesti seurannassa ja testeissä sairaalan allergiapolilla, ja siellä seurataan luonnollisesti myös kasvukäyriä. Huolestuttaa jo etukäteen, miltä käyrät seuraavassa kontrollissa näyttävät. Poikamme on nyt ryöminyt kovaa kyytiä 1,5 kk ja heiluu jo konttausasennossa sekä kiipeilee matalien esteiden yli. Energiaa siis kuluu, mutta jos ei maitoni ole superravinteikasta, niin lopputulos jää kyllä miinuksen puolelle.
Ei varmaan auta muu kuin jatkaa kiinteiden tarjoamista ja odottaa, että ne alkavat upota. Ja toivoa sillä välin, että rintamaitoa riittäisi. Toki varmaan pullokin alkaa joka vauvalle pakon edessä kelvata, mutta me ei ainakaan vielä olla valmiita mihinkään monen päivän huudattamiseen.
Tsemppiä ja voimia sinne!
Kyllä nuo lapsen syömättymyydet osaa tosiaan painaa. Välillä osaa ottaa rennommin, ja kun edes vähän menee ruokaa, se rauhoittaa heti, että kyllä se siitä. Niin kauan hyvä kun lapsi on pirteä ja touhuavainen, ja kasvaa nyt edes jonkin verran. Ja kyllä lapset tulee muutamallakin ruoka-aineella toimeen vaikka allergian takia olisikin kovin rajoittunutta niin kuin teillä Lumi_Leopardi. Meillä tytön ei olisi varaa enää kovin paljon laihtua, niin hoikka on jo nyt. Eilen ja edellisiltana meni meillä muutama lusikka puuroa soseen kera ja se saa äidin mielen heti jo paremmaksi.
Meillä tosiaan voi olla ongelma se ettei tyttö ymmärrä muuta kuin mun maidon ravinnokseen. Harjoteltiin kesällä enemmän pulloa/mukia mutta se on nyt jäänyt vähälle kun tuntuu että kaikki energia on mennyt tohon lusikalla syömisen opetteluun. Erilaisia pulloja ja nokkamukeja löytyy meiltäkin erinäinen valikoima. Ja meillä kyllä syödään tissiä usein, varmaan kymmenenkin kertaa päivässä pieniä huikkia ja öisin 2-3kertaa. Miten Lumi_Leopardi pystyt pitämään niin pitkiä imetysvälejä? Olen koittanut sitäkin että pidän tosi pitkän imetysvälin ennen soseen tarjoamista, mut ei auta. Vauvalla menee vaan hermo jos on liian kova nälkä.
että kun edes pari kolme lusikallista saa vaikkapa puuroa uppoamaan, niin olo jotenkin helpottaa. Tarve ruokkia lastaan on aika perustavanlaatuinen ja lapsen syömättömyys aiheuttaa kyllä kovan stressin.
Ja ihan totta on sekin, että lapsi pärjää yllättävän hyvin vain muutamalla ruoka-aineella. Meidän esikoistytöllä oli liki parivuotiaaksi saakka vain kymmenkunta ruoka-ainetta, mutta hyvin on kasvanut, vaikka hoikka onkin. Niinpä olenkin ajatellut, että jos tällaisena huonon syömisen kautena löytyy edes jokin ruoka, jota vauva syö edes vähän, niin syököön sitten sitä. Meillä pojalle alkoi eilen maistua Muksun hienoista hiutaleista tehty riisipuuro, joten sitä on nyt tarjottu sekä päärynän että possun kanssa. Kunhan edes jotain uppoaa. Tänään söi jo kaksi kertaa noin 0,5 dl!
Olen ihan tietoisesti pyrkinyt vähentämään imetyskertoja päiväaikaan, jotta kiinteitä menisi enemmän. Meidän poitsu syö aamupuuroa (n. klo 8) yleensä suht hyvin (vähintään pari lusikallista), kun olen yöllä imettänyt edellisen kerran joskus viiden aikoihin. Seuraavan kerran imetän ekoille päiväunille mennessä, siis jo yhdeksän aikaan. Päiväruoka syödään (tai "syödään") ennen puoltapäivää. Sitten taas imetän ennen päiväunia. Pienen välipalan poika syö ehkä kolmen maissa. Ja iltaruuan viiden aikaan. Siihen päälle yleensä imetän ja useimmiten poju nukahtaa vielä pienille unille. Ja ennen kahdeksaa sitten iltapuuro ja kasilta imetys + nukkumaan. Voi olla, että kun imetän aina ennen nukkumaan menoa, niin se on sellainen tilanne, että poika jaksaa syödä huolella ja imaista maitoa kyllikseen. Ja siten pärjää siis pitkähköt imetysvälit, vaikka muut ruokamäärät ovatkin tosi pieniä.
Täytyy vielä lisätä, että nuo päiväruoka, välipala ja iltaruoka ovat erityisesti niitä aterioita, joiden kanssa on ongelmia. Aamu- ja iltapuuron aikaan poika yleensä avaa jopa suunsa parille kolmelle ekalle lusikalliselle (tosin saattaa kyllä sitten sulkea sen erittäin tiukasti - just niin kuin kyseessä olisi joku periaate), mutta nuo muut ateriat ovat usein sellaisia, että pari lusikankärjellistä uppoaa ja siinä se.
Välillä huvittaa, kun virallisesti yli puolivuotiaan pitäisi jo pärjätä ilman yösyöntejä. Itse en ole kyllä tohtinut käydä noita yöllisiä imetyksiä (yleensä 3 krt) karsimaan, koska aivan saletisti pojalla on nälkä olemattomien päiväaterioiden vuoksi. Täytyy yrittää saada joku roti öihin sitten kunhan ensin alkaisi noita kiinteitä upota kunnolla.
samaa mieltä olen, että syököön sitä mikä maistuu, kun tuo syöminen muuten on minimaalista. Hienoa, että teillä on alkanut puuro maistua! Ihan hyvin voi vaikka lihaa "piilottaa" joukkoon, jos sitä ei muuten saa menemään. Meidän neidille ei aamulla maistu kuin maito, vaikka samaa tarjoan kuin illallakin. Ja iltapuuro onkin ainoa mitä taas suostuu vähän ottamaan. Aamulla menee vaan kiukutteluksi ja d-tipatkin on tosi vaikeaa saada lusikalla (maitotilkan kanssa) suuhun menemään. Nyt sentään on syönyt banaania itse tai mun antamana palasina sormista vähäsen. Se vaan kovettaa masua joten toivottavasti ei tuu ongelmia siinä asiassa.
Meilläkään ei yösyönneistä päästä eroon varmaan piiiitkiin aikoihin, kun nälkähän sitä väkisinkin on. Niin kerran oli yö, että söi vain kerran klo 2 ja aamiaista tarjosin kahdeksan jälkeen, sama nolla tulos. Hänellä on hyvin voimakas oma tahto.
Tyttö on nyt itse vähentänyt imemiskertoja, ja välillä menee jopa 3-4 tuntia syömisten välillä. Se on meille tosi paljon koska aikasemmin söi parin tunnin välein. Ja on nyt alkanut ottaa vain yhdet pitkät päikkärit kaksien sijaan.
Jatketaan taas harjoittelua...
Ekan lapsen kanssa jouduttiin sairaalan painoseurantaan kun kasvu hidastui kovasti. Oli syntyessään 53 cm ja 4210gr, 9kk ikäisenä 7700 gr ja 73cm. Nyt 3,5 v käy neuvolassa n. 4-6 kk välein kontrollissa, on hoikka edelleen, mutta kasvaa hissuksiin. Toisen tytön kasvu kanssa hidastunut, syntyi 54cm ja 4460 gr ja 8kk neuvolassa 7640gr 70,2 cm. ruokaa uppoaa vaihtelevasti, joskus on monta päivää tuppisuuna, vaan tissi maistuu ja ehkä joku sormiruoka. Tänään on pitkästä aikaa mennyt vähän sosettakin. Molemmat ovat olleet huonoja syömään tässä vaiheessa, sitten hoidossa on alkanut ruoka uppoamaan. Kiinteät aloitettiin varhain, mutta se ei ole kasvuun vaikuttanut. Epätoivo meinaa välillä iskeä, tuntuu turhalta lämmittää soseita kun ne ei mene. Pullosta tai mukista maistuu vaan vesi.
Öljylisän olen laittanut annoksiin 1-2tl /päivä. Sormiruokana menevät sydänmakaroni/ kukkapasta/ spagetti keittettynä, raejuusto, maissinaksut, talk-muru murot, tuorekurkku (isoina lohkoina, jyystää sitä pidempään).Maissia pitäisi kokeilla, en vaan muista ostaa sitä. Sormiruoan välissä joskus suu aukeaa sen verran, että jotain sinne saa tyrkättyä. Olen ajatellut, että syöpähän edes jotain. Nyt oli juuri 1,5 vkon jakso, ettei suutaan vapaaehtoisesti avannut ennen kuin tänään.
Jaksamista kasvun kanssa. Minusta lapsesi ei kuulostanut liian 'hoikalta', mutta on hyvä jos imeytymishäiriöt ym. tutkitaan. Rintaa annan edelleen, syö edes jotain, näin ajattelen. Ja öisin usein tissillä.... :)
Löytyyhän näitä luonnonoikkuja näköjään muitakin. Luulis, että kun on nälkä niin silloin ruoka maistuu. Tuo että hoidossa ruokaa on alkanut mennä, johtuu varmaan toisten lasten esimerkistä. Jotenkin olen kuvitellut että alkaisi paremmin syömään siinä vuoden tietämillä, kun alkaa itse syömään, muttei se sitten vissiin aina sit auta sekään. Vaikka onhan niitä nirsoilijoita paljon lapsissa.
Öljyä olen minäkin ruokiin laittanut. Hyviä uusia vinkkejä Eini sormiruokina kokeiltavaksi. Jotenkin vaan pelottaa antaa tytölle mitään mikä ei heti suussa mene mössöksi, ettei tule tukehtumisvaaraa. Kun pieni leivänmurukin saa meillä helposti aikaan yökkäilyrefleksin.
Kiitos vastauksesta!
Meidän vauva on hieman vajaa 10kk ja hänelläkin on jonkinmoisia ongelmia syömisen kanssa. Maitoa poikamme juo nykyään vain tuttipullosta ja rintaruokinnan lopettaminen oli helppoa koska poika on alusta saakka tottunut saamaan jonkun verran maitoa pullosta. Me aloitimme kiinteiden maistelun 4 kk iässä ja huonohkon painonnousun vuoksi siirryimme siihen valtaosin jo ennen 6 kk ikää. Poika kyllä syö mielellään hedelmä- ja marjasoseita, ja joskus puurot + muutkin kiinteät menevät melko helposti. Useimmiten joudumme kyllä houkuttelemaan poikaa syömään. Toisin sanoen kiinnitämme pojan huomion muuhun asiaan ja "salaa" lappaamme ruokaa hänen suuhunsa. Hyviä huomionherättäjiä ovat jääkaappimagneetit ja aikakauslehdet joita poika selailee syödessään. Myös se auttaa jos pöydässä joku muu syö / tekee jotain muuta samaan aikaan. Tähän mennessä ei ole ollut ainoatakaan ruokahetkeä jolloin poika olisi vain syönyt ilman viihdykettä, ja kesällä oli pari sellaista viikkoa jolloin hän ei millään suostunut syömään kuin pari lusikallista (johtui ehkä kuumuudesta).
Teidän tilanteeseen verrattuna meidän "ruokaongelmamme" on toki melko vähäinen. Osaan kuvitella sen avuttomuudentunteen mikä sinulla äitinä on. Luota kuitenkin lapseesi ja siihen että hän pitää itsestään huolta. Luulen että teillä on ongelmana se, että tyttö yhdistää ravinnon vain ja ainoastaan sinun rintaasi. Yrittäkää siirtyä tuttipulloon. Aloittakaa vaikka niin että ruokitte tyttöä tuttipullolla mahdollisten yösyöttöjen aikana ja muulloinkin kun hän on liian väsynyt huomataakseen eroa. Pikku hiljaa (tai ehkä nopeastikin) hän huomaa että muualtakin kuin sinusta irtoaa ihan yhtä hyvää sapuskaa. Silloin hän saattaisi olla vähemmän epäluuloinen myös lusikkaa kohtaan. Voisitte kokeilla sellaista tuttipulloa mitä suositellaan esim. koliikkiin. Ymmärtääkseni sellaisesta tulee maitoa hieman hitaammin kuin tavallisesta pullosta.
Me muuten ollaan myös annettu pojalle näkkileipää imettäväksi ja ollaan huomattu että sen kanssa kannattaa olla varovainen: pehmenneestä leivästä on pari kertaa irronnut suuhun niin iso pala, että ollaan jouduttu sydän kurkussa taputtelemaan pojan selkää. Samoin on käynyt kurkun kanssa.
Meidän poikamme on aika lailla samankokoinen kuin teidän tyttönne, ja neuvolassa ollaan sen takia käyty pari kertaa ylimääräisissä painokontrolleissa. Aluksi moiset ahdistivat minua, mutta eivät enää: poikani on erittäin iloinen ja liikkuvainen, ja hänen isänsä suvussa ihmiset ovat järjestäen hoikkia. Ei sinunkaan lapsellasi mitään hätää ole jos hän on iloinen ja eloisa. Toki kiinteään siirtyminen ja rinnasta vieroittaminen (ainakin osittain) olisi varmasti mukavaa arjensujumisenkin kannalta.
Voimia sinulle!