G: Mitä sait mieheltäsi synnytettyäsi?
Moi!
Kiinnostaa tietää muistavatko tuoreet isät synnyttänyttä äitiä mitenkään? toivatko kukkia tai lahjoja?
Meillä isäntä toi upean ruusukimpun laitokselle synnytystä seuraavana päivänä.
Kommentit (44)
" Osti kukkakaupan tyhjäksi..." Mun rakas on tietty tosi huomaavainen ja kultanen ja muisti mua ruusulla ja nameilla ja on mukana joka hetkessä...
Olen jo aikaisemmin saanut edellisistä lapsista Kalevala-korun, jossa on ns. tynnyrit, sinisellä kivellä varustettu tynnyri pojasta ja punaisella kivellä tytöstä. Nyt sain sitten ketjuuni kolmannen tynnyrin sinisellä kivellä. Mieluinen lahja, olisin muuten toivonut tätä joululahjaksi.
Kaisastiina
ja sitten esikoisen synnyttyä mies kaivoi taskustaan aivan ihanan sinisafiirisormuksen. Myös nyt kuopuksen synnyttyä yllätti minut Kalevalan vauva-korulla! (ei muuten ole todellakaan mikään lahjojen ostaja, saati yllätysten tekijä)
...oli anoppien " pienellä" avustuksella siivonnut koko talon. Minua odotti myös suurin herkkuni voileipäkakku ja kasa vaaleanpunaisia ruusuja, joiden seassa oli kalevalan hopeinen äiti-lapsi koru puneaisella kivellä!!
Kyllä oli ihana yllätys!
Olin kyllä vihjassut tuosta sormuksesta etukäteen..
Poika tuli ja sain hienon kaulakorun. Ruusuja sain vasta kotiin, itse asiassa aika pitkän ajan kuluttua vasta:)
rymy:
..kun tuli paha mieli. En mitään vaikka toivoin ja odotin =(
Mitäs jos näin jälkeenpäin sanoisit asiasta ihan suoraan, vaikka että haluaisit lapsesta jonkun kauniin korun tms? Koruunhan voi vaikka kaiverruttaa lapsen nimen ja syntymäpäivän. Mielestäni voi ihan reilusti ottaa asia puheeksi, minäkin " kehtasin" sanoa miehelle, että jos tulee tyttö, haluan timanttisormuksen ja jos tulee poika niin joku muu koru.
Miehet eivät aina tajua itse näitä asioita:) Minun mieheni on ainakin iloinen kun sanon suoraan mitä haluan.
Kiitos Kiiamaria kannustuksesta =)Kyllähän se nyt jo pitäisi itsekin tietää ettei rakas mies ole edelleenkään mikään ajatustenlukija.
Tästä keskustelusta rohkaistuneena päätinkin lähteä ostamaan itselleni TIMANTTISORMUKSEN veronpalautusrahoilla-ja jos lapsia saamme lisää älyän jo pyytää tähän lisää timantteja!! Heti tuli parempi mieli =))
Mutta mun mies ei kans ole mikään lahjaihminen eikä muista mun syntymäpäiväänikään aina oikein. Noh minusta oli ihanaa kun olin sairaalassa viikon, lapsen tehohoidon takia. Niin hän kävi minua/meitä joka päivä katsomassa vaikka matkaa tulee edestalaisin yhteensä 130 kilometriä. Se oli liikuttavaa ku isi ajoi joka päivä. Niin ja kerran toi lehtiä, jotka oli postissa siis minulle tullut, huomaavaista kuitenkin. Ja kysyi tarviinko mitään ja pyysin tuoda mehua ja liivinsuojia. Nii sit kysyi tarviinko rahaa, että pääsen kanttiiniin. Oli se muuten jännää aikaa se vauvan saanti. Haikea muistella....
mä suhtaudun tähän vähän kaksijakoisesti.
Toisaalta oli kiva saada lahjoja ja kukkia laitokselle, tosin lahjat toi vieraat, koska ei se mies sieltä päässyt, perhehuoneessa kun oltiin, oikeen minnekään shoppailemaan. Hoiti vauvaa ja auttoi mua.
En oikeastaan odottanut mieheltä mitään erityistä huomiota, koska suhtaudun tähän lapsensaantiin niin, että kyllä se on meidän molempien juttu ihan tasa-arvoisesti. Jos siis minä olisin saanut mieheltä jotain lahjaksi, olisi ollut vähintäänkin normaalia, että hän olisi saanut multa. Mutta me saatiin molemmat lahjaksi se lapsi!
Me myös hoidetaan vauva puoliksi, en tässä " minä ole vain vauvaa saanut" , kyllä se mieskin kukkansa ansaitsi!
En siis kaivannut sen enempää onnitteluja ja lahjoja kuin mieskään. Olisin ehkä ollut vähän nolona, jos mies olisi jotain kallista tuonut. En näet koe " lahjoittaneeni miehelleni lasta" tai muuta sellaista vanhanaikaista, kyllä me se ihan yhdessä pusattiin!
YA
...sain ensimmäisenä päivänä ison kimpun kukkia ja kotiin palattua ihanan juhlaillallisen kynttilän valossa sekä Kalevalan " talon sydän" -sarjan sormuksen...
Samoin saimme lahjaksi pienen kiltin ja terveen poikalapsen. Kasvanut aivan mahdottomasti. Syntymäpaino 3620g, lähtöpaino Kättäriltä 4vrk ikäisenä 3480g ja tänään kotikäynnillä paino oli jo 3820g eli 200g yli syntymäpainon. Siinä on meille lahjaa, nukkuu, syö ja katselee tummilla silmillään meitä hereillä ollessaan.
Toisekseen saimme lahjaksi onnistuneet tonttikaupat ja lainan pankista. Isoja muutoksia, mutta ihania!
Parasta apua, mitä ikinä olen kuvitellut on kun mies on 2,5 viikkoa isyyslomalla, auttaa kovasti kotona
Äityli ja poikavauva 7vrk
rymy:
Tästä keskustelusta rohkaistuneena päätinkin lähteä ostamaan itselleni TIMANTTISORMUKSEN veronpalautusrahoilla-ja jos lapsia saamme lisää älyän jo pyytää tähän lisää timantteja!! Heti tuli parempi mieli =))
Niin sitä pitää! Tee unelmistasi totta!!!
.
En oikeastaan odottanut mieheltä mitään erityistä huomiota, koska suhtaudun tähän lapsensaantiin niin, että kyllä se on meidän molempien juttu ihan tasa-arvoisesti. Jos siis minä olisin saanut mieheltä jotain lahjaksi, olisi ollut vähintäänkin normaalia, että hän olisi saanut multa. Mutta me saatiin molemmat lahjaksi se lapsi!
Juuri näin. Muita merkkipäiviä voi muistaa, mutta tämä oli yhteinen LAHJA.
timanttiriipuksen ja kuopuksesta sain jo sairaalassa erikseen teetetyn timanttisormuksen.
Molemmilla kerroilla ollut yllätys.
Rautalääkettä ja mustikkakeittoa toi sairaalaan kun minulla pääsi tuo hemoglobiini putoamaan turhan alas.
Sain mieheltäni sairaalassa kimpun ruusuja ja vihreitä kuulia, rakastamiani marmelaadi karamellejä.
Myöhemmin kotiuduttua kävimme ostamassa kauniit kultaiset korvakorut.
Kukin mies tyylillään...........
lahjoista huolimatta se kun miehellä valui kyynelet pitkin poskia kun näki poikamme ensi kertaa.
kuten ensimmäiselläkin kerralla.Muuutoin lämmintä kättä, jees ja koti ei ollut ihan niin pahassa kunnossa kuin pelkäsin.