Lue keskustelun säännöt.
Kysymys papeille: kirkosta eronnut jumalanpalveluksessa
20.10.2008 |
Saako aikanaan konfirmoitu mutta sittemmin kirkosta eronnut osallistua jumalanpalvelukseen?
Jo, onko jotain rajoitteita esim. siunauksen tai ehtoolisen vastaanottamisen suhteen?
Onko tästä olemassa yleisempää phjeistusta kirkon keskuudessa vai onko jokaisella papilla oma mielipiteensä, jonka mukaan toimitaan?
Ymmärrän, että käytännössä kirkossa kävijältä ei jäsenyyttä kysellä, mutta jos henkilöä itseään kiinnostaa tietää, mikä on oikein, niin mitä vastaisitte?
Kommentit (7)
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuminen on omantunnon asia. Kuten edellä sanottiin, ihminen joka ei usko ehtoollisen merkitykseen tai ylipäätään Jeesukseen, nauttii sen omaksi turmiokseen.
luterilainen kirkko jakaa ehtoollista kaikille noin yleensä (paitsi joskus esim. naispappeutta puolustavalle piispalle tai homoille tai jne...)
katolinen kirkko on tarkempi kirkon jäsenyydestä ja tiukempi ehtoolliskäytäntöineen muutoinkin.
kunhan käyttäytyy kunnioittavasti. Tottakai toisenuskoisen ja uskoon tuloa harkitsevan on montakin kertaa osallistuttava jumalanpalvelukseen saadakseen selville, mihin on ryhtymässä. Samoin voi kirkkoon tulla sellainen, joka on uskostaan luopunut - vaikka vain tietääkseen mistä on luopunut, tai sitten kunnioittaakseen vaikka sukulaislapsen konfirmaatiota tai vastaavaa. Mutta kunnioittava pitää olla toisen uskon ja sen muotojen suhteen.
Ehtoolliselle sen sijaan ei ole asiaa, jos ei usko, eikä kuulu kirkkoon. Se on tarkoitettu vain saman ehtolliskäsityksen jakaville, siis samaan kirkkokuntaan kuuluville.
Siunauksen suhteen asia sitten vähän vaihtelee. Kirkossa siunataan kyllä mielellään kaikki läsnäolevat ja kauempanankin olevat, myös sellaiset, jotka eivät kuulu kirkkoon. Siunaushan voisi vaikka saada heidät ymmärtämään "oma parhaansa" ja liittymään joukkoon. Mutta haluaako hän itse meidän kirkon siunauksen? Jos hän on ateisti, hän ei ehkä välitä siitä, sillä ei ole hänelle merkitystä. Siunausta ei pidä vastaanottaa myöskään vitsinä, sitä se ei ole. Jos taas hän on toisen uskon uskova, vaikka muslimi, hän voisi pitää meikäläistä siunausta uhkaavana tai rienauksena omaa uskoaan kohtaan. Hän ei varmaan itse haluaisi sellaista.
Jumalaan ja Jeesukseen uskon, mutta "omalla tavallani", jotkut kirkon tulkinnat raamatusta yms hiertävät minua liikaa. Hassua kyllä kirkosta eroamisen myötä omiin rukouksiini yms on tullut enemmän henkeä ja sisältöä, ja vasta eroamisen jälkeen olen saanut kokea niihin myös konkreettisia vastauksia (jopa "ilmestyksen").
Itse en yleensä kirkkoon hakeudu paitsi juuri ystävien ja sukulaisten kirkollisten juhlien aikana, ja sitten retriiteissä, joiden olenut kokevan hyviä ja tärkeitä hengellisen elämäni ja jaksamiseni kannalta. Toki silloinkin huomaan "suodattavani" julistusta siltä osin kuin se ei vastaa omaa uskoani ja käsitystäni. Omasta puolestani tuntuu, että uskoisin "tarpeeksi" voidakseni osallistua siunaukseen ja jopa ehtoolliselle, mutta en halua loukata kirkkoa, mikäli sen mielestä ei-jäsenen olisi syytä pysyä poissa noista toimista. Siksi mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritetään miettiä, hiertääkö oppi väärässä paikassa ehtoollisen suhteen.
Ehtoolliselle sen sijaan kutsutaan vain uskovia, kirkon jäsenyys ei ole ratkaiseva asia, vaan usko Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä.