Tyks pelkopoli, kokemuksia?

Sinne varmaan itsekkin joudun jos kolmatta uskallan yrittää....minulla siis kaksi raskausmyrkytystä takana ja kova olisi vauvakuume mutta kun ei uskalla. Mitä sinä eniten pelkäät ?

Oliko sulla toisen raskauden myrkytys pahempi vai lievempi kun ensimmäisessä? Voitko kertoa enemmän tilanteestasi?



Omalla kohtaa kokemus oli hyvin traumaattinen. Koin tilanteeni aivan järkyttäväksi ja en haluaisi millään kokea sitä uudestaan. Tilanne oli ennen raskautta ristiriitainen, sillä haluisimme enemmän kun yhden lapsen, joten otimme siinä mielessä riskin että saan taudin taas.



Esikoisen kanssa kaikki alkoi siinä rv 30 kun veriarvot lähtivät huonontumaan (mm. trombosyytit) ja tilannetta seurailtiin. Paineeni alkoivat seuraavaksi nousta, pissaan ilmestyi valkuaista vasta ihan ¿loppuvaiheessa¿. Turvotusta ei ollut missään vaiheessa juuri ollenkaan. Paineet sen kun nousivat ja 36+3 sain rajun ylävatsakipu kohtauksen ja lähdimme Tyksiin. Jäin sisälle Tyksiin, koska tilanteeni oli hyvin epäkypsä, eli synnytystä ei voitu vielä käynnistää. Minulle ei annettu mitään lääkitystä (paitsi panadolia rajuihin päänsärkyihin). Anelin verenpainelääkitystä (paineet silloin n. 160/110) mutta ei voitu antaa koska halusivat seurata mihin tilanne kehittyy. Vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin. Joudin yksityishuoneeseen, en olisi saanut puhua kenenkään kanssa jotta paineet eivät nousisi (no en tietenkään noudattanut tätä sääntöä, sillä puhumalla läheisteni kanssa sain itseni vähän edes rauhallisemmaksi), vieraita ei saanut käydä, en saanut nousta ylös suihkuun, ainoastaan vessassa käyminen olo ok. Pissaan alkoi muodostua valkuaista, veriarvot huononivat ja virtsaa alettiin keräilemään. Vihdoin synnytys käynnistettiin 37+3 ja esikoinen syntyi 37+3 5h jälkeen. Synnytyksen jälkeen paineet vaan huononivat.. Olivat korkeimmillaan 220/140. Sain Nifangen lääkkeen joka laski paineet nopeasti hetkeksi mutta koska on angina pectoris lääke niin aiheutti rajuja rytmihäiriöitä. Oilin erittäin huonossa kunnossa, en pystynyt hoitamaan lasta, imetin ainoastaan. Henkilökunta suhtautuivat minuun hyvin hysteerisesti, lietsoivat pelkoa muhun omalla käytöksellään!



Viikon olin synnytyksen jälkeen sairaalassa ja pääsin kotiin Albetolin kanssa jota söin 3kk.



En ymmärrä miten tulen kestämään jos tilanne uusiutuu tai vielä pahenee tuosta??? Olin juuri ennen omaa sairastumistani lukenut suomalaisesta naisesta joka kyoli ko. tautiin Hesassa joten pelotti/pelottaa että minulle käy saman lailla. En halua kuolla (kukapa haluaisi..) mutta tuntuu asia vielä kamalammalta kun olisi 2 lasta joyka jäisivät äidittömäksi, mies vaimottomaksi, vanhemmat lapsettomiksi jne. Kuoleminen tähän tautiin (oma ja vauvan) pelottaa eniten!

5 v. sitten kolmannessa raskaudessapelkopolilla ja se oli minulle hyödyllistä. En muista edes, mitä kaikkea käytiin läpi, mutta pelkoni syyt olivatkin erit kuin sinulla, mutta suosittelen sinne menoa. En usko, että itse " tilanteessa" kukaan ammatti-ihmisistä olisi tyly, vaikka olisi huono päivä.



Mene ihmeessä!

Joo, kyllä periaatteessa se toinen raskausmyrkytys taisi olla pahempi. Ensimmäinen synnytys päätyi sektioon 15 tunnin piinaavan oksitosiini käynnistyksen jälkeen ( täysin epäkypsästä tilanteesta, vauva ei ollut vielä edes laskeutunut) Lääkäri päätyi sitten kuitenkin molempien heikon kunnon vuoksi sektioon. Vauva vietiin heti syntymän jälkeen pois ja minut pimeään huoneeseen pariksi päiväksi....mies vaan päästettiin pari kertaa nopeasti käymään. Tuo tuntui kyllä tosi hirveältä, kukaan ei puhunut, en tiennyt mistään mitään, edes puheluita ei saanut ottaa vastaan. Vaihtoehtoina oli tehohoito synnärillä tai sitten sairaalan teholle makaamaan. No, onneksi kuitenkin vauva voi hyvin ja " selvisimme" tuosta.

Toinen raskaus alkoi loppuvaiheessa tuntumaan samalta kuin ensimmäinenkin, paineet nousivat ja mittailin neuvolan käskystä valkuaista ja verenpainetta kotona. Terkka oli kuitenkin vakuuttunut siitä että raskausmyrkytys ei voi tulla toista kertaa kun mies oli sama ja edellisestä synnytyksestä ei ollut montaa vuotta. Olo kuitenkin huononi niin että tuntui että kotona en enää pärjännyt, olin viikon ollut kamalassa päänsäryssä ja oksennellut. Menin neuvolaan ja terkka lähetti lääkärille tutkituttamaan poskiontelot. No, eipä tajunnut lääkärikään mikä voisi vaivata....Olo oli kuitenkin niin huono että illalla mies vei synnärillä käymään. ottivat sisään ja raskausmyrkytyshän se oli...alettiin heti käynnistämään. Tuolloin minulla epäiltiin ilmeisesti jotain neurologistakin koska ottivat aivojen tt:n huonon kuntoni takia. No, vauva kuitenkin syntyi 4 pisteen arvoisena piiiitkän käynnistyksen jälkeen. Tuo käynnistyksen aloittaminen oli todella henkisesti rankkaa, olihan se viimeksi päätynyt monen tunnin kaameiden supistusten jälkeen sektioon....oli sellainen olo että ei se kuitenkaan synny kuin leikkaamalla. Hoitajat sanoivat lääkärille minun kuullen että se käynnistys niin huonossa kunnossa oli epäinhimillistä....mutta lääkäri ei antanut periksi. 8 tuntia oltuani oksitosiinitipassa sain epiduraalin, jota ei saatu kunnolla laitetuksi. Toinen puoli kropasta meni aivan tiedottomaksi ja toisella puolella oli kivut jäljellä. Vauva kuinkin syntyi kuin syntyikin alakautta 20 tuntia käynnistyksen aloittamisesta. En ehtinyt kuin vilkaista sinistä vauvaa ja hänet vietiin hoidettavaksi....ja minut taas yksin pimeään huoneeseen.



Lopputarkastuksessa lääkäri sanoi että on todellinen ihme että istut siinä ja sinulla on kaksi tervettä lasta, kannattaisi harkita uskaltaako kolmatta lasta yrittää



Näitä tuntoja on oikeasti todella vaikeaa purkaa sanoiksi, mutta kuoleman pelkohan niissä on kamalin, ja huoli vauvasta. Myös täydellinen epäonnistunut olo oli synnytyksen jälkeen on raastava.

Toivon niin kovasti että saisin vielä joskus kokea normaalin synnytyksen, ihan normaaleine supistuksinen ym.