Isompien lastemme päivähoito-oikeus vauvan synnyttyä??

Eikä meillä elämä pyöri pelkkien kotitöiden ja lasten ympärillä. Lapsilla on isäkin, käyn kerran viikossa ratsastamassa ja tapaan ystäviä.

Tykkään itsekin vaihtelusta, ja käymme paljon avoimessa kerhossa, puistoissa, kyläilemässä ym..

Mielestäni nykyään kaiken pitäisi olla niin tehokasta ja virikkeitä pitäisi olla niin valtavasti. Eskarin jälkeen jo alkaakin koulumaailma, ja on ihana että meillä esikoinen saa olla kotosalla puolisen vuotta, aamuisin ei ole kiire minnekään.

Ja otin aikanaan toisen lapsenkin syntyessä esikoisen pois päivähoidosta.

Meillä toimii tämä ratkaisu, tämä tuntuu minusta hyvältä ja toisella perheellä on toinen tilanne.

Ai niin, ja olen opiskellut ja ollut työelämässä lasten välillä.

Tämä päivähoito vs. kotihoito taitaa olla aina vähän tulenarka juttu, kerroin vain meidän tilanteemme, toivottavasti ketään loukkaamatta.

En voi ymmärtää miten silloin kun itse olin lapsilaumani kanssa kotona osalla kotiäideistä oli hirveä tarve arvostella äitejä joilla isompi/ isommat lapset jatkoi hoitoa vauvan synnyttyä. Voin vaan sanoa että kertaakaan en ole asiaa kuullut toisin päin.

Mulla oli tosi mukava neljän äidin poppoo joista kahdella lapset jatkoi hoidossa kun vauva syntyi ja minä kun olen ollut kotona ja opiskellut siinä sivussa sekä toisen äidin lapset ,hän oli ennen äitiyslomaa jäänyt työttömäksi, meidän isommat hoidettiin kotona. Kertaakaan emme arvostelleen toistemme valintoja.

Mun kolme vanhinta lasta ei ole edes käyneet eskaria. Neljäs lapseni kun alotti eskarin niin samalla nuorin meni kolme vuotiaana tarhaan jotta pystyin täysipäiväsesti opiskelemaan.

Nyt meillä on eri elämän tilanne mä todellakin haluan nauttia vauva ajasta tämän kuudennen kanssa ja mun pojan hoitoaika tulee olemaan vauvan synnyttyä 9-16 eli eskari +max3h näin lapsista ne jotka pääsee koulusta yhden kahden aikaan saa läksyt luettua rauhassa sekä eskarilainen saa leikkiä vähän pidempään kavereidensa kanssa.

Mua todella suututta se ahdasmielisyys mikä meidän äitien keskuudessa on toisiamme kohtaan eikö reilumpaa olisi tukea toistemme valintoja kuin arvostella? Lapsia voi kuitenkin hoitaa/ kasvattaa hyvin monella erilaisella tavalla eikä niistä mikään ole juuri se oikea tai väärä.





Annlinn

möhköläinen:

Eihän sitä ennenkään lapsia hoitoon viety- äiti oli kotona ja hoiti kaikki lapsensa.

Nykypäivän lapset ovat vieraantuneet vanhemmistaan, ja perheiden vuorovaikutus toimii usein huonosti.

No, minun äitini oli kotiäiti varmaan 10 vuotta, enkä ole itse ollut koskaan päiväkodissa. Mutta asuimme paikassa, jossa meillä lapsilla oli naapurustossa samanikäisiä kavereita ja leikkiseuraa löytyi. Nykyisin tilanne alkaa olla se, että koska kaikki lapset (ainakin yli 3 vuotiaat) ovat päiväkodissa, niin sinne on vietävä nekin lapset, jotka periaatteessa voisivat olla kotona, koska muuten he saavat olla yksikseen. Minä en ainakaan usko, että jos 3-5 vuotiaat ovat osapäivä tai osaviikkohoidossa, he " vieraantuvat" vanhemmistaan. Päinvastoin, se, että on välillä vähän muuallakin kuin kotona, voi tehdä heille ihan hyvää. Toki kerhotoimintakin voi riittää, jos sitä on tarjolla, mutta joka paikassa ei välttämättä ole, ainakaan riittävästi.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä alalla ovat ja millaisen koulutustaustan kotiäitiyttä puolustavat ihmiset ovat. Ei sillä, että haluaisin jotenkin tukeutua tässä asiassa stereotypioihin¿ Kiinnostaisi vaan tietää, että onko mulla näissä työssäkäymishaaveissa vaikuttimena nuori ikä (27) vai akateeminen koulutus. Että kun on 6-7 vuotta opiskellut lukion päälle, haluaisi tehdäkin noita töitä ja aivot kaipaavat haastavampaa nakkia kuin noi, mitä nyt oon täällä kotona kohdannut. Onko se sitten jotain sellaista, että kuvittelee olevansa liian fiksu ja koulutettu pyyhkimään kakkapyllyä ja tiskipöytää. ;)



Ei maar, totta kai tärkeintä mitä voin tehdä, on olla äiti lapselleni, olla läsnä jne. nyt, kun hän on pieni. Ja itse asiassa lapseni just eilen sanoi, että kiva, kun äiti ei oo töissä niin hän saa olla täällä kotona. Piti käydä antamassa pusu liikkikselle tommosen kommentin jälkeen. Ja huomaan itsekin, miten tasapainoiseksi ja paremmin (?) käyttäytyväksi hän on muuttunut kesän aikana. On avuliaampi, huomaavaisempi¿ Onko sitten iän mukanaan tuomaan viisastumista vai äidin seurassa vietetyn kesän tuomaa harmoniaa. En vain voi sille mitään, että en niin kovin hyvin viihdy täällä. On päiviä, joina tämä menettelee, mutta myös päiviä, joina olen täynnä katkeruutta, kun mies pääsee joka päivä töihin ja mun päiväni kohokohta oli, kun sain naapurilta tekstarin.



Mutta toi möhköläinen mua ¿ihan vaan kiinnostaa¿ kans. Hän kirjoittaa: ¿Seurakunnan kerhoja on useimmilla paikkakunnilla 4-vuotta täyttäneille. Ja kaikenlaista toimintaa, kunhan vaan jaksaa selvittää..¿ Noi kolme (kaksi) pistettä viittaavat siihen, että hän olettaa, että en ole jaksanut selvittää. Ilmaisinko itseäni jotenkin epäselvästi? Lapseni siis käy kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan srk:n kerhossa. Mutta älkää pakottako mua mihinkään perhekerhoon! Jos kaipaan aikuisseuraa, haluan, että ne aikuiset puhuvat kanssani muustakin kuin lapsista. En todellakaan kestä tilaisuuksia, joissa kyräillään, miten toiset äidit toimivat, vertaillaan, kenen lapsi osaa tehdä kakat minnekin jne. Aikuiskaverini ovat kavereita vuosien takaa tai muusta syystä kuin siitä, että meillä on suht samanikäisiä lapsia. Mikä ihaninta, monella näistä aikuiskavereista on samanikäisiä lapsia, ja usein keskustelemmekin lapsistamme.



Ja tämän möhköläisen kommentin odotinkin saavani. Olet ennakoitavissa: ¿Ei kannata lapsia tehdä, jos ei heitä jaksa katsella ja kasvattaa. Lapsi kyllä vaistoaa, jos ei äiti häntä jaksa ja kaipaa sitten itsekin muuta.¿ Ihana ;) Toki hän auliisti myöntää, että on ¿toki tilanteita, joissa on parempi viedä isommat hoitoon(väsymykset, sairaudet, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö...)¿ Mitähän hän arvelee minun potevan. Ehkei mitään. Eipä silti, olikin aika pitkä musta putki esikoisen synnyttyä. Onneksi alakulo ei syventynyt pahaksi masennukseksi, pelästytti kuitenkin, ja toivonkin, etten nyt putoa samaan suohon. Riski siihen on olemassa, koska asumme nyt toisella paikkakunnalla, jolta en paljon omia ihmisiä tunne (miehen suku ei ole sitä ihan omaa sakkiani).



¿Ja päiväkotipaikkoja on vaikea saada sitten kun työt aloittaa, koska sielä on hoidossa näitä lapsia, joiden äidit " hengaavat" vauvan kanssa kaupungilla.¿ Ja mitäs pahaa siinä sitten on? Samat oikeudet kaikilla! Kukas se olikaan, joka ilmoitti nauttivansa tämän vauvan kanssa joogat ja kahvittelut kaupungilla ilman huonoa omaatuntoa?



¿Ihmettelen vaan!¿ Minäkin. Ja loppuun vielä pari helmeä kommenttia möhköläiseltä: ¿Eihän sitä ennenkään lapsia hoitoon viety- äiti oli kotona ja hoiti kaikki lapsensa.¿ Ennen oli ennen ¿ nyt on nyt, mutta¿ ¿Nykypäivän lapset ovat vieraantuneet vanhemmistaan, ja perheiden vuorovaikutus toimii usein huonosti. Mietin vain, että olisiko tälläkin asialla vaikutusta..¿ Niinpä J Mummini, joka oli kansakoulunopettajana joskus 50 vuotta sitten pienellä paikkakunnalla jaksaa vieläkin ihmetellä niitä nössyköitä lapsia, jotka tulivat koulua aloittamaan oltuaan kaikki vuodet kotona. Sosiaalisesti taitamattomia, hienomotoriikka kehittymätöntä, kakkivat housuunsa, itkivät äitiä, eivät puhuneet vieraille (opettajalle). Mutta kuten itsekin sanoin, ennen oli ennen vaan nyt on erilaista.



Olen puhunut. Ihania kommentteja täällä joukossa, mm. sparven ja pönttö-örvelö. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja toivotaan, että jokaiselle perheelle löytyy se paras ratkaisu. Annetaan toisten ihmetellä mutta imekäämme me voimia positiivisista ja kannustavista sanoista.



Enni

Haluaisin vähän faktaa taustalle möhköläisen kirjoituksiin, eli miten niin on sääntö pitää isommat lapset hoidossa? Oman tuttavapiirini otoksella näin ei ole.

Ai että vihaan näitä vertauksia että ei sitä ennenkään sitä tai tätä, kun maailma ei millään tavalla ole sitä mitä silloin ennen. On hienoa että naisetkin alkavat olla työelämässä edes jokseenkin tasa-arvoisia miesten kanssa.

Ja vielä kysyisin möhköläiseltä, että mihin perustat toisen väitteesi, että nykypäivän lapset ovat vieraantuneet vanhemmistaan ja että USEIN perheiden vuorovaikutus toimii huonosti. Tämäkään kun ei päde laisinkaan omaan tuttavapiiriini. Mun lapsethan ovat täysin vieraantuneet meistä vanhemmista kun joutuvat olemaan meistä joka arkipäivä 9 tuntia erossa... Mitenhän elämästään selviävätkään...

möhköläinen:

En minä ainakaan halunnut ketään " tuomita" ! Halusin vain korostaa, että nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus pitää isommat lapset hoidossa, kun äiti jää kotiin. Päiväkodissakin kertoivat, että niin se vaan jostain syystä menee!?! Tuskin meidän lapset nyt ainoat kotona viihtyvät ovat.. Itsekään en voi montaa kuukautta pitää hoitovapaata eli nyt kun saan olla kotona niin haluan antaa aikaa kaikille lapsilleni, en vain vauvalle. Ei pidä ottaa itseensä kenenkään! Ihmettelen vaan! Eihän sitä ennenkään lapsia hoitoon viety- äiti oli kotona ja hoiti kaikki lapsensa.

Nykypäivän lapset ovat vieraantuneet vanhemmistaan, ja perheiden vuorovaikutus toimii usein huonosti. Mietin vain, että olisiko tälläkin asialla vaikutusta..

No täytyy sanoa, että hieman kärjistäen olen tässä kirjoitellut. Mutta kovin on ihmettelyni herättänyt keskustelua. Jokainen saa mennä tyylillään, siihen en puutu.

En ole itsekään sitä tyyppiä, joka jaksaa hiekkalaatikon reunalla turista lasten kakoista. Silti nautin jokaisesta hetkestä kotona lasteni kanssa. Lasten kanssa voi kuitenkin tehdä paljon muutakin ja päivistä saa erilaisia.

Sitten siihen tosiasiaan, että todella suomessa on lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Ihan tutkittu asia, ei mikään tuttavapiirin otos.

Ja itsekin mietin työasioita; edeten urallani. Kun lapset ovat hieman kasvaneet, on aikomuksena opiskella vielä lisää. Ehkä lapsiluku jää kolmeen tai vielä mieluummin neljään.

Komppaan tässä vielä Enniä.:) Mielenkiintoinen keskustelu. Mutta joitain menevät kyllä tosiaan välillä vähän puurot ja vellit sekaisin. Kun me kaikki asumme erilaisilla paikkakunnilla ja meillä on erilaiset elämäntilanteet ja eriluonteiset ja erikäiset lapset, niin ei pitäisi alkaa yleistämään ihan hirveästi. Minullakin on kaksi hyvin eriluonteista tyttöä, siinä missä esikoinen oli arka ja kotona viihtyvä vielä 4-vuotiaana, toinen tyttö oli todella reipas ja sosiaalinen ja viihtyi päiväkodissa jo 2-vuotiaana (toki siihen vaikutti myös se, että sai aloittaa hoidossa yhdessä isosiskonsa kanssa).



Tämä menee jo vähän aiheesta ohi, mutta kirjoitanpahan nyt kuitenkin. Itselläni on ainakin iso dilemma siinä, että haluan olla tarpeeksi omien lasteni kanssa, enkä ole koskaan pystynyt ajattelemaankaan, että laittaisin alle kaksivuotiaan kodin ulkopuolelle hoitoon, MUTTA olen opiskellut pitkään (kaksi tutkintoa) ja halu tehdä oman alan töitä on tosi kova. Olen myös tosi sosiaalinen, enkä viihdy kovin hyvin yksikseni, mitä kotona olo täällä meillä " maalla" yleensä on (aikaisemmin Helsingissä asuessani oli vähän toinen tilanne, sosiaalinen (puisto)verkosto lähipiirissä oli todella tiivis ja viihdyin " vain" kotona paljon paremmin). Olen etsinyt osa-aika töitä, jotta voisin yhdistää työn ja perheen mahdollisimman hyvin, mutta omalta alaltani osa-aikatöitä ei ole kovin helppo löytää.



Yksi syy, miksi haluaisin tehdä ainakin jonkin verran töitä on juuri oma äitini, joka oli lapsuudessani aina kotona. Tuntui, että hänen elämänsä pyöri vähän liikaakin meidän lasten ympärillä ja vaistosin, että hän ei välttämättä ollut aina ihan tyytyväinen siihen, että ei ollut löytänyt koskaan sitä omaa alaansa.



Sanoin aina teininä, että jokaisella äidillä pitäisi myös olla se kuuluisia " oma elämä" . Se, että äidillä ei ole muuta elämää kuin lapset, ei ole välttämättä kenellekään hyväksi, ei ädille eikä lapsille.



Itse haluan antaa omille tytöilleni mallin, jossa perhe on aina ykkönen, mutta jossa vanhemmilla on myös omat työnsä, joihin tuntevat innostusta. Haluan, että myös omat lapseni löytävät oman, itselleen mieluisan ammatin, ja saavat siitä iloa elämäänsä ja parhaiten turvaan tämän siten, että näytän itse siihen esimerkkiä.



Tottahan on se, että vanhemmat tekevät ihan liian pitkiä työpäiviä, mutta se ei aina ole vanhempien vika, monet tekisivät mielellään lyhyempiä päiviä ja osa-aikaista viikkoa, jos se vain olisi mahdollista.



t. sparven rv 39 ja tytöt synt. -02 ja -04

möhköläinen:

Sitten siihen tosiasiaan, että todella suomessa on lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Ihan tutkittu asia, ei mikään tuttavapiirin otos.

Toki on, mutta tuskinpa se johtuu siitä, että leikki-ikäiset lapset viedään muutaman kerran viikossa päiväkotiin nauttimaan samanikäisten kavereiden seurasta sillä aikaa kun äiti on vauvan kanssa kotona!

Miksi se on muka hirveän paljon eri asia, että joku on 3 kertaa viikossa kerhossa ja joku muu puolestaan osapäiväisesti tai osan viikkoa päiväkodissa, jos tämä sopii perheelle paremmin? Tuskin kukaan kotona vauvan kanssa oleva äiti pitää isompia lapsiaan päiväkodissa klo 7-17 joka päivä, en ole ainakaan koskaan tällaiseen törmännyt. Kyllä minun kokemukseni mukaan isojen sisarusten hoitopäivät ovat aika paljon lyhyempiä, ja usein niitä ei edes ole sitä viittä päivää viikossa vaan esimerkiksi vain 2 tai 3.

Kyllä nykynuorten pahoinvoinnin syy on enemmän vanhempien liiallisessa alkoholin käytössä ja työelämän kovissa vaatimuksissa ja erityisesti siinä, että kouluikäiset (ja erityisesti murkut) eivät ole tarpeeksi yhdessä vanhempiensa kanssa ja että perheeltä puuttuvat yhteinen aika ja yhteiset harrastukset kuin siinä, että lapset ovat pienenä päiväkodissa.

Tutkimusten mukaan valtaosa lapsista ja nuorista voi paremmin kuin koskaan ennen. Mutta sitten se pieni vähemmistö, joka voi huonosti, voi entistä huonommin. Rohkenisin väittää, että tämä pieni vähemmistö ei tule niistä perheistä, joissa vanhemmat oikeasti yrittävät tehdä perheensä tilanteeseen sopivan ratkaisun, oli se sitten lasten hoitoonvienti tai kotihoito, vaan kyseessä ovat sellaiset perheet, joilla oikeasti ei ole resursseja edes pohtia, mikä lapsille olisi parasta. Varmasti yksi tärkeä syy tämän vähemmistön pahoinvoinnin lisääntymiseen on halpa viina, ei suinkaan päivähoitotekniset ratkaisut.

möhköläinen:

Sitten siihen tosiasiaan, että todella suomessa on lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Ihan tutkittu asia, ei mikään tuttavapiirin otos.

.

Valitettavasti huonosti voivia lapsia löytyy hyvinkin paljon ns " hyvistä perheistä" . Siihen en ota kantaa, että johtuuko päivähoidoista tai mistä mutta ihan miettimisen arvoinen asia. Ja suurin osahan miettii lasten parasta ja hyvin perustein vie hoitoon. Mutta kyllä on niitä jotka tekevät lapset ja antavat toisten kasvattaa. Omat urat ja muut mielenkiintoisemmat asiat menevät lasten edelle. Tämä on nyt sitten sitä ääripäätä, enkä todellakaan halua yleistää!

Keinojakin löytyy, mutta harvoin päättäjillä on tahtoa toteuttaa kaikkia keinoja kun rahareikiä on muitakin.



Hyvä systeemi on esimerkiksi kerhotoimintaan panostaminen. Tiedänpä sellaisenkin kunnan jossa kunta järjestää kotona hoidetuille lapsille kerhotoimintaa johon lapsen voi viedä sopimuksen mukaan 1-5 kertaa viikossa. Kerhon kesto on 3 tuntia. Tuonne kerhoon vieminen ei vaikuta kotihoidontukeen vaikka kunnan järjestämää onkin ja antaa kotiäideillekin mahdollisuuden saada vähän omaa aikaa tai aikaa vauvan kanssa.



Avoimiin päiväkoteihin voitaisiin myös panostaa enemmän. Se lisäisi äitien kontakteja muihin äiteihin ja tietysti myös lasten kontakteja muihin alueensa lapsiin. Enkä nyt tarkoita tosiaan panostusta seurakunnan perhekerhoja tai MLL:n perhekerhoja kohtaan joissa vanhat luokkakaverit äideiksi tultuaan vertailevat Nico-Petteriensä taitoja ja vaahtoavat Reimatecien uusista väreistä. Ei voisi vähempää kiinnostaa!



Nykyisellään kotiäiti voi jäädä vähän ulkopuolelle ja ilman vertaistukea jos aika menee vauvan kanssa kotona vanhempien lasten ollessa hoidossa. Kotona viihtymiseen ainakin itselläni on vaikuttanut suuresti se, että minulla on ollut paitsi ystäviä niin myös omaa elämää, siis asioita joita olen voinut tehdä itsekseni tai muiden äitien kanssa. Ei kotiäidin elämä ole minusta sitä, että koti kiiltää puhtauttaan ja lapset ovat tukka suittuina isäänsä vastassa kun hän töistä kotiin saapuu ja istuu valmiiksi katetun pöydän ääreen.



Isompien lasten ollessa pieniä olin kotona liki 4vuotta ja sen jälkeen lähdin opiskelemaan ja työelämään. Se oli kuulkaa yhtä nautintoa kun pääsi töihin ja opiskelemaan, sai haasteita ja vessan oven takana ei kukaan huutanut äitiä! Nyt odotan taas innolla kotiin jäämistä, vaikka välillä oli päiviä jolloin olisin voinut lähteä Timbuktuun, niin oli kotona vietetty aika sittenkin arvokkaampaa kuin työssäkäynti.



Pointtini siis kuitenkin oli se, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rinnalla pitäisi kehittää muita tukimuotoja jolloin kotiäideillä olisi sellaisiakin vaihtoehtoja joiden ansiosta he itsekin voisivat halutessaan osallistua enemmän kotiseinien ulkopuoliseen elämään.

Tosin minun ei tarvitsisi pohtia, koska kunta on päätöksen tehnyt puolestani. Lapsemme on kohta 4-vuotias ja vuoropäiväkodissa. Kuten tuossa joku jo mainitsikin, siellä ei saa olla minuuttiakaan ylimääräistä.



Eli hoitajat ovat tasan tarkkaan vanhempien työaikojen mukaan, olivat ne mitkä tahansa. Ja kun äiti jää kotiin, menettää paikan. Minua surettaa se kovasti, koska siellä ovat lapsen AINOAT saman ikäiset kaverit. Meillä ei ole suvussa eikä kaveripiirissä saman ikäisiä eikä naapurustossakaan.



Toinen lapsi syntyy tammikuussa ja olen melko ahdistunut tulevasta tilanteesta. Ylienerginen poikamme kiipeilee pitkin seiniä jos ei pääse toisten lasten kanssa riehumaan.



En oikeastaan hyväksy kaiken kattavaa subjektiivista päivähoitoa (erityistapauksissa kyllä), koska sen kustannukset kunnalle ovat huikeat. Ja kun kaikki täälläkin kirjoittaneet haluavat lapsen jatkavan osapäiväisesti klo 9-13, niin se käytännössä vie kokonaisen paikan. Ei sille iltapäivälle löydy juuri kysyntää. Mutta kerhoja pitäisi olla enemmän.



Olen kysellyt kerhopaikkoja seurakunnalta mutta vastausta ei ole tullut. Nekin kai täytetään kesän lopulla kuluvaksi vuodeksi. Ja me tarvitsisimme ensi vuoden alusta paikan.

Sitähän ajavat nyt eduskunnassa. Varsinkin, että työttömät vanhemmat eivät saisi enää ilmaista päivähoitoa tai jos kotona on äiti/isä. Korkeintaan osa-aikaista. Subjektiiviseen hoitoahan tulevaisuudessa käyttäisivät vain he, joilla on joku ongelma, esim. päihteet tai mielenterveys. Muistaakseni muutoksia on luvattu jo ensi vuodelle.

Meillä lapset ovat olleet päivähoidossa koska olen tehnyt töitä ja opiskellut viime vuodet, tosin molempia vain osa-aikaisesti. Esikon otin kotiin odottaessani toista lasta, mutta koska hänellä on kehitysviivästymiä, suosittelivat hoidon jatkamista kehityksen hyväksi.



Nyt on koulu käyty ja kolmatta odotetaan, esikko on jo eskarissa joten jatkaa siellä, 3,5v kuopus lopetti päivähoidossa ja käy nyt seurakunnan kerhossa. Itse työskentelen samalla tässä kotona, koska meillä on oma yritys. Kuopus on seurallinen, mutta viihtyy myös kotona ja haluaa olla äidin kanssa ja herätä ilman kelloa.



Minä haluan olla kotona. Olen siis lapsemme omaishoitaja (vaikka palkka ei päätä huimaakaan) mutta työmäärä on kyllä huomattava. Elämänarvot muuttuivat täysin kun kehitysvammainen esikko syntyi, tärkeältä tuntui saattaa hänet mahdollisimman hyvään elämään. Minua väsyttää pelkkä ajatus siitä, että heti opintojen päätyttyä jatkaisin töihin ja rehaisin koko jengiä hoitoon ja takaisin. Sitten yrittäisin järkätä esikon lääkärikäyntejä ja viikottaisia terapioihin kuskaamista. Töiden jälkeen odottaisi sitten kaupassa käynnit ja siivoamiset sekä pari koiraa. Ensi vuonna sitten saammekin vielä käyttää useita tunteja esikon läksyjen kanssa.

Ei kiitos. Mies nauttii kun saa yrittäjänä vapaasti päättää työpäiviensä pituuden eikä ole kiinni meidän aikatauluissa. Näin jatketaan, jos vain rahat riittää.



Keväällä kiinnostuin yhdestä työpaikasta, joka olisi vastannut koulutustanikin. Mutta ensin olisi pitänyt kouluttautua eri paikkakunnalla ja työkin olisi kokopäiväistä, välillä 9-20. Mies ensin sanoi, että hae ihmeessä, jos olet kiinnostunut. Mutta myöhemmin, kun kysyin mitä oikeasti on mieltä, hän avautui ja sanoi että sitten saisi heittää firmalle hyvästit kun hänen työpäivänsä katkeaisi lasten aikatauluihin ja hoidosta hakemiseen ja kaiken lisäksi hänelle jäisi hoidettavaksi kaikki muu paperityö minkä minä hoidan nyt. Sitten vielä kodinhoito ja koirat ja ostokset. Ainut plussa minkä mies keksi, oli se, että voisimme maksaa lainaa nopeammin takaisin.

Olen tyytyväinen, että mies oli tuota mieltä. Itse kun olen välistä epävarma omasta riittävyydestäni, kun olen " vain" kotona. Odotankin, koska mies räjähtää että menisit sinäkin töihin kun niin monta vuotta käytit koulun käymiseenkin... Vaikka ei koskaan ole noin sanonut.



Välillä aina teen paperille laskelmia paljonko " tienaan" näin ollessani omaishoitaja ja firman asioiden hoitaja kotona. Ja toiselle paperille lasken millaista palkkaa saisin, jos olisin töissä, siitä sitten vähennän lasten hoitomaksut ja jos haluaa oikein selvän eron, voi miinustaa myös ulkopuolisen kotisiivoojan liksan... Näillä sitten todistelen itselleni että olen tarpeellinen kotona (olen vähän hassu!). Koska oikeasti haluan olla kotona.

Että tuo riittämättömyyden tunne kumpuaa ihan varmasti siitä, että äitini on vähän väliä lupaamassa minua töihin jollekin tutulleen tai sitten soittelee että nyt lehdessä haettaisiin sinne ja sinne töihin. GRRR! Ja lupaa että " kyllä me autetaan sitten lasten kanssa jos saat töitä" vaikka tiedän kokemuksesta, etteivät ehdi auttelemaan vaikka aina niin lupaavat.

Nyt täytyy lähtee hakeemaan koirien kanssa kerholaista ja laittamaan ruokaa.

meillä 2,2 vuotias esikoinen jatkaa ainakin osapäiväisenä hoitoa.

Meillä kun isä on kaikki illat töissä, niin päivällä haluan saada omaa aikaa vauvan ja kodinhoidon kanssa.

Ja kyllä minustakin on hienoa kuinka jotkut hoitavat kaikki lapsensa kotona, mutta minusta siihen ei ole. Ja on törkeää jos jonkun mielestä se on melkein ehto sille että lapsia tehdään. Lapselle on kuitenkin parempi, että sillä on jaksava vanhempi kun lapsi on kotona.



Tällaisia ajatuksia mm. herätti tämä ketju...



eve 20+

Kun pikkukakkonen syntyi jatkoi esikko (5v) tarhassa 10 pv/kk. Meille tämä järjestely sopi todella hyvin. Esikko sai jatkaa omien kavereidensa kanssa leikkimistä muutamana päivänä viikossa ja niinä päivinä sain minä levätä aina kun vauva nukkui. Lisäksi esikko sai kotipäivinä olla täysillä mukana vauvan hoidossa ja hänen nukkuessaan touhuta äidin kanssa " isojen juttuja" .

Kesän olin kotona molempien lasten kanssa ja kun pikkukakkonenkin osasi jo liikkua itse löytyi lapsille jopa yhteistä tekemistä mukavasti.



Esikoinen aloitti juuri esikoulun ja pikkukakkonen meni tarhaan, kun äiti palasi töihin. Kun kolmas syntyy maaliskuussa, niin eskarilainen jatkaa hoidossa kesälomaan saakka (juttelimme asiasta lapsen kanssa ja hän sai itse olla vaikuttamassa päätökseen). Pikkukakkosen osalta emme ole vielä päätöstä tehneet. Hän on vauvan syntyessä vasta hiukan yli 2v, joten kotihoito tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta. Pelkään kuitenkin oman jaksamistani, jos uusi tulokas on kovin itkuinen ja valvottaa kovasti. Onneksi on vielä aikaa miettiä!

Minä itse haluan olla lasteni kanssa mutta en vastusta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Minun mielestä sitä paitsi on väärin että oikeus rajattaisiin koskemaan vain sellaisia joilla on ongelmia. Pian ihmiset sitten alkaisivat luokittelemaan muita sen mukaan, että " kotona oleva äiti vie lapsensa hoitoon. Hän on siis jollain tavalla sairas."

AP:n tapauksessa mielestäni lapset ovat varmaan jo tottuneet omiin ryhmiinsä ja rytmiinsä ja jos jatkoa hoidolle on kuitenkin tiedossa, olisi tosiaan fiksumpaa antaa heidän jatkaa samassa paikassa, osa-aikaisena. Kuin vaihtaa uusiin kuvioihin.

Meillä siirtyminen päivähoidosta seurakunnan kerhoon oli helppo, sillä siellä on myös naapurien lapsia ja paikka on pyhäkoulusta tuttu.

Ja Tiiatar, jos jännittää jaksaminen vauvan kanssa, niin miten jos 2v jatkaisi myös kesälomaan saakka, esim. 2pv/vk? Sitten vauvankin kanssa on jo päässyt sinuiksi kun loma alkaa. Tai jos paikan saa teillä päin säilyttää, niin viet sitten jos vauvan synnyttyä alkaa tuntua siltä.

Oli oikein mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää lueskella teidän mielipiteitänne asiasta. Kukaan ei onneksi amatöörimäisesti ruvennut mollaamaan ketään, toki vastaväitteitäkin esiintyi mutta rakentavalla tavalla! Hyvä naiset, hyvä me!!



Huomenaamulla se sitten koittaa, päiväkodin johtajan tapaaminen. Olemme nyt pohtineet ratkaisua ja olemme tulleet siihen tulokseen, että lapsemme jatkavat osa-aikaisena tutussa päiväkodissa, ja jos tämä päiväkoti ei voi meille sellaista hoitosopimusta tarjota, teemme sopimuksen kokopäivähoidosta mutta pidämme lapsia siellä vain tarpeen mukaan, se on meidän lastemme etujen mukainen ratkaisu. En rupea liiaksi pohtimaan, keneltä muulta lapselta se on pois tai miten kunta säästäisi paremmin, siksihän me tähän kuntaan alunperin muutimme kun se mainosti itseään " niin lapsiystävällisenä ja lapsiperheitä ajattelevana kuntana" . Ja tämä ratkaisu on varmasti koko meidän perhettä ajatellen se paras vaihtoehto, ihan jaksamisen kannalta.



Ei ole järkeä, että revimme lapsemme, toisen puoleksi vuodeksi, toisen vuodeksi pois tutuista kavereista ja aikuisista, ja sitten edessä on taas uusien kaverisuhteiden uudelleenrakentaminen ja aloitusstressi vuodenvaihteessa ryhmään palatessa.



Minä itse vietin 3 viikkoa lasten mukana päiväkodissa kummankin lapsen aloittaessa (aloittiat siissaassa ryhmässä), joustin ja avustin, jotta lapsillamme, päiväkodin henkilökunnalla ja meidän peheellä olisi mahdollisuus ajan kanssa tutustua toisiimme, toimintatapoihimme ja kysellä aina mieleen juolahtaessa tärkeitä asioita. Katson, että nyt on heidän vuoronsa joustaa ja ajatella meitä.



Ihmettelin todella, kun ainakin 2 kirjoitti siitä, kuinka vuoropäiväkodissa ei annettu tippaakaan periksi, lapset oli otettava uuden syntyessä pois? Miten tähän voidaan pakottaa? Eikö kaikilla ole tässä kohtaa oikeus käyttää sitä kuuluisaa " subjektiivista päivähoito-oikeutta" ja pitää lapsi päiväkodissa, tai ainakin vaatia, että hoitopaikka järkätään tavallisesta päiväkodista edes osa-aikaisena?



Mielenkiintoinen ja erittäin haastava asia tuli tässäkin keskustelussa esille, nimittäin se, onko kotona olevilla vanhemmilla oikeus pitää lapsensa hoidossa vai ei. Itse olen työskennellyt sosiaalitoimistossa (joku oli kiinnostunut kirjoittajien ammatistakin:) ) ja nähnyt läheltä lastensuojelutyöntekijöiden asiakaskuntaa, perheitä keskellä insesti-epäilyjä, päihteitä, mielenterveysongelmia, lähi-ja parisuhde väkivaltaa ym. pahoinvointia, niin sen perusteella nämä ongelmat huomioiden sanon, että kyllä sille lapselle on todellakin tällaisissa tilanteissa parempi olla sieltä kotoa pois edes hetki, turvallisten, välittävien aikuisten ja normaalien ikätovereiden parissa, nähdä miten asiat pitäisi olla, jotta sillä ihmisellä on edes jotakin eväitä ponnistaa maailmaan kun hän kasvaa aikuiseksi.

Kieltämättä se aiheuttaa aina pahaa oloa kun huomaa, että meillä on näin huonosti ja muilla ehkä noin hyvin, mutta se antaa silti sille lapselle kuvan myös muunlaisesta todellisuudesta, jotta hänellä on eväitä edes ajatella, että voinhan minäkin tavoitella parempaa elämää. Ja sekin antaa vertailukohtaa kun huomaa, että on niitä muitakin perheitä, joissa tapellaan, etten minä ole se " ainoa" jolla on perhe ihan p:stä. On ihan omakohtaisia kokemuksia siis asiasta.



Sitten on tietenkin niitäkin vanhempia, joilla nyt ei mitään sanottavaa ongelmaa edes ole, mutta lapset ovat silti päivähoidossa. Niitäkään en lähde arvostelemaan, heilläkin varmasti on syynsä siihen, miksi vievät lapsensa hoitoon. Ehkä he ajattelevat lastensa saavan siellä esim. ikätovereiden seuraa ja virikkeitä. En usko, että kovinkaan paljon löytyy sellaisia vanhempia, jotka laiskuuttaan vievät lapsensa hoitoon, ettei tarttisi itse niitä hoitaa. Kyllä ne motiivit ihan muualla on. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elävät sitten sen asian kanssa. Uskon kuitenkin, että jokainen ajattelee oman lapsensa parasta, myös ne kuuluisat päihdeäidit, hekin haluavat lapselleen paremman ympäristön, eivät välttämättä itselleen aikaa juoda.



Kaikille lukijoille väriloistokasta syksyä!

Lapset ovat 3pv viikossa 8-16 ja kaksi päivää pienempi kotona ja isompi näinä päivinä pelkästään eskarissa 4h/pvä.

En ole puhunut raskaudesta mitään päiväkodissa, ei asia heille kuulu.

Olen rv 24. He eivät todellakaan voi heittää lapsiani ulos päiväkodista kun vauva syntyy!



Tällainen ratkaisu meidän perheelle sopivin- Äitikin pysyy järjissään kun saa levätä 3pv/vko vauvan kanssa kotona tai tehdä ekskursioita vain yhden lapsen kanssa -luxusta!



Esikoinen on nyt siis eskarilainen ja tuon ikäisen täytyy tottua " kovaan maailmaan" että eskariin on mentävä joka päivä, eihän koulustakaan voi pois olla huvikseen. Pienempi lapsi myös aktiivinen luonteeltaan ja mielestäni tuollainen 3+ -vuotias tarvitsee ikäisiään kavereita, varsinkin meidän " mammanpoika" !



En suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että haluan päästä joissakin asioissa pikkiriikkisen helpommalla... Olen sen ansainnut! Eikä lapsilla taatusti ole päivähoidossa paha olo! :-)