Isompien lastemme päivähoito-oikeus vauvan synnyttyä??
Isompien lastemme päivähoito-oikeudesta vauvan synnyttyä??
Mites teidän päiväkodissa on toimittu jos teille on tullut perheenlisäystä ja isommat lapset ovat olleet hoidossa? Onko ehdotettu vanhempien lastenne päiväkodista pois ottamista, osapäivähoitoa tms.?
Meillä päiväkodin johtaja vähän niinku yks kantaan ilmoitti että " varataas teille aika keskusteluun kun meillä on sellanen leikkikoulu johon varmaan pistätte vauvan syntymän jälkeen lapsenne eli tammikuussa" ?! Eli meidän pitäisi tuon tokaisun perusteella ottaa 4- ja 5 -vuotiaat lapsemme jouluna pois päiväkodista, jossa heille on tutut ryhmät, lapset ja aikuiset kun meillä kuitenkin 5-vuotias aloittaa eskarin heti syksyllä samassa päiväkodissa ja paluu päiväkotiin on edessä nyt 4-vuotiaallakin 01/09 kun vauvamme on 1-vuotias ja minä menen töihin. Eli toinen lapsistamme on puoli vuotta näin erossa tutuista kavereistaan, toinen lapsistamme vuoden...sittenhän joudun hakemaan kolmelle lapselle samasta lähipäiväkodista paikkaa, mitä varmasti ei voida enää siinä vaiheessa meille luvata ja taata. Nyt paikat pysyisivät eikä turhia ruljansseja tulisi, hoitopaikkaahan haetaan jopa neljä kuukautta ennen suunniteltua aloittamishetkeä. Ei tunnu olevan mitään mieltä.
Mehän olemme ajatelleet mieheni kanssa kuitenkin vähentää lastemme päiväkodissaoloaikoja vauvan synnyttyä, ei enää siis 5 pvää/vko 8-16 kuten työssäkäyvät toimivat vaan esim. 3pvä/vko esim. 09-13.00 (osapäivähoito) joka sopii meille ja lapsillekin. Näin lapset saavat ikäistään leikkiseuraa ja riittävästi sosiaalisuutta, säilyttävät tutut kaverit ja minä saan olla osan viikosta rauhassa vauvan kanssa ja levätäkin mahdollisesti:)
Ketä tällainen päiväkodin puolelta tullut ajatus palvelee? Ei ainakaan lapsia. Pojallamme on ollut muutenkin, sanoisinko, ehkä lieviä vaikeuksia hankkia ystäviä ja kavereita, kun hän on niin rauhallinen ja ujohko, tyttö vasta tulee siihen ikään kun kavereita aletaan hankkia, taas pitäisi lasten stressata, saako niitä kavereita vai ei. Muutto kunnasta tulee ihana satavarmasti jos " pakottavat" meidät ehdottamaansa ratkaisuun. Eiks vanhemmilla ole oikeus päättää, millaista hoitoa perhe tarvitsee? Kuka ajattelee perheen jaksamista? Vaua voi olla koliikkilapsi, miten käy peheen jaksamisen jos kolme lasta häärää siinä ja nukkua ei saa? (En ole koskaan uskaltanut ottaa unia niin että lapset jäävät hereille. Meillä ei vanhempien aikaa korvata piirretyillä vaan lasten kanssa ollaan ja touhutaan, aktiivisesti).
Maksamme täyden hinnan päihoidosta tulojemme perusteella. Kyllä sillä perusteella jotakin palveluakin pitäisi saada? Vai mitä olette mieltä.
Asutaan siis pk-seudulla.
Kommentit (49)
Itse olen ollut kotiäiti kohta 13v ja kaikki 6 lasta olen kotona hoidellut ja samalla toiminut perhepäivähoitajana. Omaan mieleeni ei tulisi viedä lapsiani hoitoon sillä lapsella on oikeus kotihoitoon ellei vanhemman terveydellientila tms. ole esteenä.....
Kyllä nuo ovat ihan normaali lapsia näinkin ja eivät ole ylimääräisiä virikkeitä tarvinneet, päinvastoin. Olen yrittänyt suojella heitä " viriketulvalta."
Mutta kukin tekee mielensä mukaan ja jokaisella meistä on varmaan oma käsitys onko suotavaa pitää lapsi hoidossa vaiko ei.
Rapuäiti ja lapset 12, 10, 8, 6, 1v ja kuopus 3 viikkoa
rapuäiti:
Kyllä nuo ovat ihan normaali lapsia näinkin ja eivät ole ylimääräisiä virikkeitä tarvinneet, päinvastoin. Olen yrittänyt suojella heitä " viriketulvalta."
Tämä menee jo ihan ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta menköön...
Mua nimittäin nauratti, kun esikoiseni aloitti 3 -vuotiaana srk-kerhossa, ja täti kysyi, että onko lapsi ollut päiväkodissa, kun osaa niin hyvin leikata saksilla. Sanoin tädille, että on meillä saksi kotonakin...;-)
Joo, vastustan siis jyrkästi sellaista ajattelua, että päiväkoti voisi tarjota lapselle jotain sellaisia ratkaisevan tärkeitä virikkeitä, joita kotona ei olisi mahdollista saada. Etenkin pienille, alle 3-vuotiaille, normaalitilanteessa kodin rauhallinen ympäristö on kyllä päiväkodin hälyä ja melua parempi kasvuympäristö.
Itse en ole ollut missään muualla kuin srk-kerhossa ennen koulun aloittamista ja olin aina todella sosiaalinen tapaus ja luokkani paras oppilas, eli en ilmeisesti mitenkään kovin pahasti vaurioitunut siitä, että en päässyt päiväkotiin...;-)
Vuorohoitoa tarjoavista hoitopaikoista on todella kova pula, joten siksi kaupungit ja kunnat eivät anna pitää lapsia vuorohoidossa, jos perheen äiti tai isä on kotona. Vuorohoito on yhteiskunnalle paljon kalliimpaa kuin virka-aikana tapahtuva päivähoito, siksi vuorohoitoon ei voi viedä lapsia, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotosalla. Jonot näihin paikkoihin ovat pitkät, siksi systeemin täytyy " elää" jatkuvasti (eli lapsia on välillä kotihoidossa, sitten taas päiväkodissa jne. äitiyslomien ja hoitovapaiden mukaan sekä vanhempien työtilanteen mukaan). Vuorohoitoon siis pätevät vähän eri lait ja säännöt kuin päiväsaikaan tapahtuvaan päivähoitoon.
Minäkään en ole mitään perinteista kotiäitityyppiä, jos sellaista nyt onkaan;) Mutaa minä ajattelen tämän kotiäitivaiheen yhdeksi elämänvaiheeksi: nyt on aika olla kotona lasten kanssa, myöhemmin tulee aika mennä päivähoitoon ja takaisin työelämään. Ei tämä kotiäitiys siivoamisineen ja ruoanlaittamisineen ole minulle mikään elämänpituinen valinta. Äitiys toki on!!!
eli kuten tuossa edellinenkin jo kirjoitti, ei ole subjektiivista oikeutta hoitoon vuoropäiväkodissa.
Meillä lukee jo hoitosopimuksessa, että jos tarve vuorohoidolle loppuu, järjestetään hoitopaikka " tavalliseen" päiväkotiin. Eli hoitopaikkaa ei menetä vaan se järjestetään tarvetta vastaavasti.
Vuoropäiväkodit on tarkoitettu vain ja ainoastaan sellaisille lapsille, joiden vanhemmat tekevät vuorotyötä.
En muista nimimerkkejä yms. mutta tämä juttu että lapset voivat huonommin kuin ennen. Pari kuukautta sitten tuli tutkimus joka meni muistaakseni jotakuinkin näin: Ruotsissa lapset voivat huonommin kuin Suomessa. Yllätyksekseen tutukijat havaitsivat, että Ruotsissa lapset ovat enemmän kotihoidossa kuin siis Suomessa... Vaikka se eka ajatus heilläkin oli ollut, että päivähoidon syytä pahoinvointi ;)
Meillä esikoinen (4v) jää aluksi 2 päiväksi hoitoon, loppuviikko kotona. Katsotaan miten sitten jatko klaaraa.
Leitz kirjoitti:
Pari kuukautta sitten tuli tutkimus joka meni muistaakseni jotakuinkin näin: Ruotsissa lapset voivat huonommin kuin Suomessa. Yllätyksekseen tutukijat havaitsivat, että Ruotsissa lapset ovat enemmän kotihoidossa kuin siis Suomessa... Vaikka se eka ajatus heilläkin oli ollut, että päivähoidon syytä pahoinvointi ;)
Tutkimuksesta muistelemasi tieto ei pidä paikkaansa. Seuraava ote on otettu eduskunnan asiakirja-arkistosta.
Stakesin tilastollisen vuosikirjan mukaan Suomessa on lasten päivähoidon piirissä 0-5-vuotiaista lapsista vain reilut 50 %. Suomessa on kannettu huolta lasten laitostumisesta ja vaadittu esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista joka toisen pääasiallinen hoitomuoto on kotihoito. Kotihoito on sitä yleisempää, mitä useampi lapsi perheessä on.
OECD:n tekemässä varhaiskasvatusarvioinnissa Suomen osalta nähtiin puutteena kotihoidon tuen turvin kotona olevien lasten varhaiskasvatuspalvelujen tarjonnan puute sekä lasten vähäinen osallistuminen varhaiskasvatuspalveluihin.
Muun muassa Ruotsissa 90 % alle kouluikäisistä osallistuu päivähoito-varhaiskasvatuspalveluihin, Norjassa 85 % ja Tanskassa 97 %. Lisäksi tämän vuoden alusta Ruotsissa kaikilla 4-5-vuotiailla lapsilla on oikeus maksuttomaan esiopetukseen. EU-alueen maissa, Suomea lukuun ottamatta, varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen osallistuu yli 3-vuotiaista lapsista yli 80 %.
ja tämä on sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta:
Lasten kotihoidosta maksettavat etuudet merkitsevät taloudellista tukea niille, jotka eivät käytä hyväkseen tarjolla olevaa päivähoitoa. Koska lasten päivähoito on suhteellisen kallista, useimmat suuremmista kunnista maksavat ylimääräistä kotihoidon tukea, jotta vanhemmat eivät käyttäisi kunnallista päivähoitoa. Tämän seurauksena perheiden valitessa työelämään osallistumisen ja päivähoidon välillä nykyisen järjestelmän taloudelliset kannustimet vaikuttavat niin, että vaaka kallistuu siihen suuntaan, että äidit jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan: vain 44 prosenttia 2-vuotiaista lapsista on päivähoidossa (Ruotsissa 85 %).
Nämä ovat valintoja joita en lähtisi perkaamaan saati tuomitsemaan muiden osalta kuin omaltani.
Sen verran kuitenkin otan kantaa, että esim 70-luvulla kun itse synnyin, lapset vietiin hoitoon parin -muutaman kuukauden ikäisenä, jos äiti halusi ylipäänsä säilyttää työpaikkansa. Ainakin minun perheessäni, sekä isän että äidin puolelta, myös isoäidit ja isoisoäidit ovat jokainen tehneet töitä ja rankasti. Aiemmista sukupolvista puhumattakaan. Ne jotka työskentelivät maataloudessa olivat siinä samalla lähellä lapsiaan. Muut eivät. Eikä joudettu miettimään syntyjä syviä lapsen hyvinvoinnin hienosäädöstä, kun aika meni perustoimeentulon varmistamiseen.
Henk koht en kaipaa mitenkään erityisesti noita " entisiä hyviä aikoja" . Niin moni asia on kuitenkin paremmin nykyään. Ainakin meillä lapsi (ja pian toivottavasti toinenkin :)) ovat tärkeimmät mutta meistä vanhemmista ei kumpikaan ole silti pitänyt hoitovapaita.
Viitaten joidenkin kirjoituksiin ylempänä, minunkin mielestäni Suomessa on ihannoitu liikaa kouluikäisten " itsenäisyyttä" , siihen pisteeseen asti että osa lapsista on suurin piirtein heitteillä. Minusta (myös) lasten tultua kouluikään on tosiaan syytä varmistaa parhaansa mukaan etteivät he vietä liikaa aikaa yksin iltapäivisin ja iltaisin, edes murrosikäisinä.f
t Joululahja
- Laskettu aika käsillä 55 min päästä eli huomenna!!, esikoinen 2,5v yhä päivähoidossa lyhyttä päivää, ja onneksi on- kuntoni on ollut yllättävän huono tässä loppuvaiheessa, mm kävelen suht huonosti, en pysty nostamaan vatsalihasrepeämän takia jne, lapsi vielä vaipoissa. Jatko katsotaan sitten myöhemmin, vauvan synnyttyä. Töihin palaan joka tapauksessa suht aikaisin, mies pitää osan vanhempainvapaista.
Moi,
Alkaessani odottaa kolmatta lupasin itselleni että pysyn poissa näiltä palstoilta kun palstalla tuntuu olevan raivostuttavan paljon superäitejä.
Mielestäni koko keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on täysin älytön. MISTÄ kukaan muu kuin PERHE voi itse tietää hoidon tarpeensa?
Puhuttaessa sp-oikeudesta puhutaan usein juuri näistä " erityis" tai " ongelma-tapauksista" . Miten kenelläkään muulla kuin lapsen vanhemmilla on mahdollisuus arvioida lapsen hoidon tarvetta. Heitänpä pari esimerkkiä omasta elämästäni.
- Vuosia sitten (tällöin 1 lapsi) mieheni oli pari kuukauden ajan työttömänä työnhakijana. Tämän 2 kuukauden aikana hän kävi 15-20 työhaastattelussa (1+toinen kierros), kirjoitti kymmeniä hakemuksia, kävi useissa päivän kestävissä soveltuvuuskokeissa. Ihmettelen vaan missä välissä hän olisi pystynyt hoitamaan tytärtämme kun työnhaku oli todellakin täysipäiväistä.
- Ensimmäisen lapseni aikana kärsin pahasta unettomuudesta. Kun toinen lapsemme syntyi, minun ei olisi tullut mieleenkään ottaa ekaa, hyvin päivähoidossa viihtyvää lasta pois koska pelkäsin että unettomuuskausi tulee uudestaan ja halusin aikaa nukkua. Okei, tätä ei tullut, mutta sen sijaan kakkosemme kärsi jatkuvista keuhosairauksista. Perheemme " näyttää" ulospäin ns. ei-ongelmaperheeltä (asuinalue, koulutus ym.).
Joo, mutta en vain siis ymmärrä miten kukaan muu voi päättää toisen puolesta kuka oikeasti tarvitsee hoitopaikkaa.
Sintagma:
Meille ehdotettiin kerhotoimintaa pari-kolme kertaa viikossa, mutta en usko, että kerhotoiminta edes toteutuu, koska veikkaan, että halukkaita ei ole tarpeeksi. Meidän lapset " jakavat" pk-paikan yhden toisen perheen kanssa, eli meidän lapset ovat pk:ssa ma-ke ja tuon toisen perheen lapset to-pe.
Minulla päätös pitää omat 5v ja 3v tyttöni hoidossa tämän kolmannen syntyessä ovat niin vankkumattomat, että mikään ei niitä horjuta ja syyllisyyttä en tunne yhtään. Perustelut ovat seuraavat:
-lapset viihtyvät päiväkodissa
-lapset saavat jatkaa päivähoitoa tutussa ryhmässä
-lasten tulevat eskarikaverit ja koulukaverit tulevat etukäteen tutuiksi
-lapset ovat samassa ryhmässä, mutta heidän ei tarvitse olla aina vain kahdestaan
-lapsilla on oman ikäistään kaveriseuraa, mitä kotona ei ole päivisin ollenkaan
-lapsille järjestetään sellaista toimintaa (mm. retkiä), jota en kotona pystyisi tarjoamaan
-pystyn toivottavasti tekemään hieman töitä päivisin vauvan nukkuessa
-pystyn lähtemään vauvan kanssa esim. johonkin äiti-vauva ryhmään, mikä taas ehkäisee masentumista ja yksinäisyyttä (asumme uudella paikkakunnalla, josta en vielä tunne ketään)
-pystyn paremmin sekä lepäämään että tekemään kotitöitä
-viimenen pointti on se, että asumme kaupungissa, joka ei maksa kuntalisää, eli jos kaupunki ei halua tukea pienten lasten kotihoitoa, niin saa syyttää itseään, jos pk-paikoista on pulaa
Mitään negatiivisia puolia isojen sisarusten hoitoonviemiselle muutamana päivänä viikossa en keksi, koska joka viikko kolmen päiväkotipäivän jälkeen lapset ovat neljä päivää kotona äidin ja vauvan kanssa. Jos minulla olisi vain tuo pienempi 3v tyttö, niin en veisi häntä hoitoon vaan pitäisin hänet kotona vauvan syntyessä, mutta en voi kuvitellakaan, että hän haluaisi olla kotona, jos isosisko 5v pääsee päiväkotiin. He ovat kuin paita ja peppu, erottamattomat.
Tänäänkin he lähtivät aamulla päiväkodin kanssa " metsäretkelle" . Lapset olivat ihan täpinöissään, kun pakkasivat aamulla eväitä reppuun. Kaikista hauskinta asiassa on se, että he menevät tuohon meidän talon viereiseen pieneen metsään, jossa me tosi usein lasten kanssa olemme " retkeilemässä" . Mutta ilmeisesti rettkeily on paljon hienompaa, kun sinne mennään päiväkotikavereiden kanssa...:-)