Tyttäreni teki tänään positiivisen raskaustestin, olen ihan shokissa

Todellinen onnen täyttymys. Kiitos tyttärellesi heidän puolestaan!

Vierailija:

Meille raskaus selvisi vasta kun se oli jo puolenvälin ylittänyt reippaasti. Tyttöni olisi aloittanut nyt yhdeksännen luokan.

Tottakai asia on järkyttävä,mutta toisaalta yritä suhtautua siihen rauhallisesti, keskuskelkaa kaikki vaihtoehdot läpi. Mutta jos tytäresi päättää pitää vauvan niin auta mahdollisimman paljon ja ole mukana raskaudessa. Tyttösi tarvitsee sinua nyt enemmän kuin enään ikinä.

Meillä kyseessä kaksosraskaus ja vauvat on päätetty antaa adoptioon. Näin tytär halusi ja haluaa vielä, tosin synnytyksen jälkeen on vielä mahdollisuus muuttaa mieltään.

hänen on elettävä nuoruuttaan edes hetki, mutta entä sitten 5vuoden päästä? Hän EI voi enää ikinä saada lapsiaan takaisin. MUISTAKAA SE!!!!!

Vai tässä tapauksessa taisi raskaus tulla ilmi liian myöhään?



Omalla kohdallani ihmettelin suuresti esim. omaa äitiäni, joka olisi varmaankatkaissut välit minuun ja manannut alimpaan helvettiin, jos olisin tehnyt abortin, mutta lapsen antamista adoptioon suositteli oikeen lämpimästi.



Musta se tuntuisi pahemmalta hylkäämiseltä synnyttää lapsi ja antaa pois. Jos abortoi, ei ole sitten lasta kyselemässä, että miksi mun äiti hylkäsi mut. Noh, kukin tekee mitä tykkää.



Ja muuten, olin jo 20-vee kun oma yllärivauvani syntyi.

Olen varmaan julma, mutta maailma on niin paljon täynnä lapsia, joille ei ole antaa aikaa ja rakkautta. Tyttäresi on vielä lapsi, eikä hänen kuulu ottaa sellaista vastuuta.



Ainoa mikä " lapsesta luopumisessa" tosiaan on, että se on ikuinen päätös. Takaisin ei tehtyä saa ja aina pelottaa sellainen, et sit kun oiskin yritystä saada lapsi alulle, niin sitten se ei aina olekaan mahdollista...



Nyt vähän eksy aiheesta... mut tsempit sinne, teette mitä teette...

mietityttää vain, miten päätös vaikuttaa sitten nuoren myöhempään elämään

luulisi tuon ikäisellä olevan muuta puuhaa kun panot tai luulisi ainakin tietävän ehkäisystä... hohhoijaa.

pakko olla provo, ei jaksa.

itse ainakin toitotan näitä ehkäisyasioita todella huolella. oppilaillani siis tieto pitäis olla teoriassa , mutta käytännön toteutushan on sitten jokaisen oma asia..pitäsköhän kertoa näitä varoittavia esimerkkejä?

Kotimaiseen adoptioon on todella pitkät jonot. Hieno ratkaisu kaikkien kannalta, jos tyttäresi on varma, että haluaa luopua vauvoista.

Vierailija:

Meillä kyseessä kaksosraskaus ja vauvat on päätetty antaa adoptioon. Näin tytär halusi ja haluaa vielä, tosin synnytyksen jälkeen on vielä mahdollisuus muuttaa mieltään.

Haisee Porvoon tuulet otsikkoon asti. Keksi jotain uutta.

Ei tässä puhuta turhien tavaroiden viemisestä uuteen kotiin vaan ihmisistä.



Ei adoptio todellakaan ole vain hienoa vaan kipeä ja vaikea asia, jota kaikki osapuolet käsittelevät vielä pitkään. Lapsetkin elinikänsä.



Mitenkään adoptiota kritisoimatta, mutta oikeasti voisi hieman sananvalintoja miettiä.

--

olette ihan sairaita





ap

Vierailija:

olette ihan sairaita

ap

Tietysti on mahdollista, että tyttären lapsen isä on isäpuoli, mutta eiköhän kuitenkin ole aika paljon TODENNÄKÖISEMPÄÄ, että se on joku ihan muu...

joku opettaja, rippikoulun isonen (tai vielä pahempaa: joku seurakunnan työntekijä), urheiluvalmentaja tms. Kyllä se tietysti voi olla tuo 22-vuotias kaverikin.



Eihän tuo tieto isästä tietysti välttämättä sinulle kuulu (vaikka minun mielestäni kyllä kuuluu), mutta tieto lapsesta kuuluu minun mielestäni myös vauvan tulevalle isälle!

Elämä yllättää joskus. Itse olin 21-vuotias. Melko aikaisin tulin äidiksi, mutta hyvin meni.

Vaan kritisoitiin ajatusta, jonka mukaan adoptio olisi jotenkin erityisen hieno ja jalo asia kaikille osapuolille. Kyllä se on vaan paljon, paljon muutakin.



Toivottavasti kukaan adoptioon ryhtyvä ei ajattelisi noin yksioikoisesti. Mutta sehän on yksi adoptioprosessin tarkoituskin.

isää hän ei minulle suostunut paljastamaan, suutun kuulemma jos kertoo??!?? En siihen sen enemmän puuttunut tai kysellyt, yritän vain olla tyttäreni tukena. Hän on vahvasti sitä mieltä ettei vauvan kanssa pärjäisi eikä ole vielä valmis äidiksi. Mieheni oli aivan äimistynyt kun kuuli ja on todella vihainen tytölle, yritin selittää hänelle ettei tässä auta nyt vihainen olla. On ollut todella ihana isäpuoli ja ymmärrän että on vihainen mutta hän ei vain ymmärrä ettei se tässä tilanteessa enää auta MITÄÄN.

Tyttö meinaa antaa lapsen adobtioon, kysyi myöskin meiltä että voisimmeko me kasvattaa lapsen, iso päätös tuollainen, tyttäreni kuitenkin asuu kotona vielä aika pitkään ja en osaa edes kuvitella millaista olisi kasvattaa oman lapsen lasta omana, tytöllekkin varmasti aika hankala tilanne olisi, huoh!







ap







ap

Vierailija:

isää hän ei minulle suostunut paljastamaan, suutun kuulemma jos kertoo??!?? En siihen sen enemmän puuttunut tai kysellyt, yritän vain olla tyttäreni tukena. Mieheni oli aivan äimistynyt kun kuuli ja on todella vihainen tytölle, yritin selittää hänelle ettei tässä auta nyt vihainen olla. On ollut todella ihana isäpuoli ja ymmärrän että on vihainen mutta hän ei vain ymmärrä ettei se tässä tilanteessa enää auta MITÄÄN.

ap

Reps kops ja kaatui ;-)

Mutta lupaan silti seurata tän sun provosi loppuun :D :D :D