Oletko itse iltatähti? Millaisia ajatuksia?

jouduin niin paljon ottamaan vastuuta itsestäni ja ymmärtämään vanhoja vanhempiani ja kuuntelemaan jo pienenä isojen sisarusten jutut, mitkä ei olisi edes lapsen korviin saaneet joutua. Jouduin ymmärtämään isot sisarukset ja vanhempani.

Totta kai olen sosiaalinen ja empaattinen. Mutta ei, en tosiaan itse tee yhtään iltatähteä pelastamaan vanhempien avioliittoa tai pelastamaan äitiä vanhenemisen pelosta ja olemaan se viimeinen hätähuuto ennen vaihdevuosia ja kuoleman lähestyessä.

itse en ole iltatähti, mutta tätini on. Oikein sympaattinen ja sellainen kaikkien kanssa toimeentuleva tyyppi. Parempaa ystävää ei vois ihmiselle toivoa eli tätini on myös paras ystäväni.Kuulema se on niin, että juuri ne iltatähdet ovat sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeentulevia ihmisiä, vaikka kyllähän sekin riippuu niin monesta asiasta.

Kuulema se on niin, että juuri ne iltatähdet ovat sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeentulevia ihmisiä

Se vielä unohtui mainita, että olin lapsena todella pahoillani myös siitä, kun isovanhempani olivat jo joko kuolleet tai sitten vanhainkoti-iässä. En voinut kertaakaan mennä "mummolle tai papalle" kuten muut kaverini

Itse erittäin sosiaalinen ihminen, ja uskon sen johtuvan siitä että leikkikaverit haettiin pihalta naapureista, eikä kotiinjäämisen ja sisarusten kanssa leikkimisen mahdollisuutta ollut.

Mulla taas on edelleenkin molemmat mummat ja paapat hengissä, vaikka 15 vuoden ikäero siskoon onkin!

Vaikka tässä olenkin melko suorasanaisesti lytännyt koko iltatähti-idean, niin toki vanhempienkin ikä vaikuttaa, samoin ikäero sisaruksiin. Minulla oli sekä vanhat vanhemmat, että 12 vuoden ikäero sisareen. Jos edes vanhemmat olisivat olleet nuorempia tai sisar pienemmällä ikäerolla, ei tilanne varmasti olisikaan ollut niin kamala.



- 8

En tiedä, ehkä se murrosiän kapina jäi kapinoimatta kun vanhemmat olivat jo sen verran iäkkäitä, että esim. isällä oli ensimmäinen sydänkohtaus ollut... Myös isosisarukseni syyllistivät minua, jos yritin kapinoida, niinpä se sitten jäi. En tiedä sitten oliko hyvä vai huono asia? Isovanhempia ei koskaan ollut siinä mielessä, että olisin heidän kanssaan aikaa viettänyt, isänäidin olen nähnyt, en muita.



Ja vielä tuosta isosiskon holhoavuudesta, johon sitten myöhemminkin joku tarttui. En osaa oikein pukea tätä sanoiksi, mutta edelleen, vaikka olen kohta itsekin 50-vuotias, emme ole suhteessamme tasavertaisia aikuisia, vaan se asetelma on jotenkin kummallinen.

Nosto

Nosto

nosto

[quote author="Vierailija" time="12.10.2012 klo 13:38"]

Oletko ollut lapsuudenperheesi iltatähti?
Millaisia ajatuksia lapsuudesta jäi?
Miten koit ikäeron sisaruksiin jne?

[/quote]

Olen iltatähti. Äitini oli 47 minut saadessaan.

Nyt olen 29-vuotias kolmen lapsen äiti.

Lapsus oli hieno. Jos jotain niin koen luultavasti päässeeni kaikessa vähän vähemmällä kuin vanhemmat sisarukseni. Hemmoteltukin taisin aikanaan olla. Välit sisaruksiin ja etenkin sisarusten lapsiin ovat hyvät.

Voisin hyvin kuvitella hankkivani itsekin iltatähden lähempänä viittäkymmentä.

Olen iltatähti ja eroa minun ja sisaruksista seuraavan välillä on 14 vuotta. Minun ja vanhimman ikäero 22 vuotta. Ihan pienenä oli kivaa olla hemmoteltu, mutta kaikki muuttui, kun vanhin sisaruksista meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa ollessani 4-vuotias. Tämä ensimmäinen lapsen lapsi oli äidilleni kaikki kaikessa ja minä koin jääväni syrjään. Jos tämä äitini lellikki halusi omakseen jonkun minulle mieluisan lelun, hän myös sai sen, vaikka nostin millaisen metelin.

Kun tämä lellikki meni kouluun, sain huomata sen etten osannut mitään, lellikki osasi kaiken. Vähän vanhempana minut mollattiin niin, etten hakeutunut koulun jälkeen opiskelemaan vaikka päätä olisikin ollut lukea. Nyt aikuisena olen alkanut taas opiskelemaan ja olen huomannut, että minähän opin mitä vain. Itsetuntoni on alkanut nyt vasta palautua. Niinpä en suosittele iltatähden hankkimista kenellekään, ellei ole varma että niiden lapsen lapsien tullessa osaa olla tasapuolinen ja pitää kuitenkin sen oman lapsen ykkösenä.

Minusta se on lapselle epäreilua.



Muilla sisaruksilla on yhteiset lapsuusmuistot, joista itse on ulkopuolinen.



Vanhemmat eivät jaksa samalla tavalla kuin nuorempana (mistä vanhemmat sisarukset muistuttavat tämän tästä)



Toisaalta sisarukset ovat kateellisia, kun vanhemmilla on mahdollisuus panostaa iltatähteen esim. taloudellisesti enemmän.



En suosittele iltatähden hankkimista kenellekään.

ikäeroa seuraavaan oli 15 vuotta. Harmitti, kun kukaan ei enää tuntunut olevan kauhean kiinnostunut ja olin yksinäinen lapsi ilman seuraa. Kuulemma ensimmäisellä kolmella oli paljon seuraa toisistaan ja vanhemmat jaksoivat vielä katsoa perään ja kiinnostua ja huolehtia ja leikittää.



Minä menin vähän niinkuin rutiinilla, enkä kokenut koskaan oloani kovin erikoiseksi. Kukaan ei esim. koskaan vaivautunut pelaamaan kanssani lautapelejä. Isompien kanssa olivat tehneet kaikkea kivaa, ainakin valokuvien perusteella. Välit sisaruksiin on asiallisen etäiset.



Menin ehkä jo liian rutiinilla ja rennoin rantein.

mielestäni vieläkin holhoavat minua ja ikää minullakin on 50v

En tiedä, ehkä se murrosiän kapina jäi kapinoimatta kun vanhemmat olivat jo sen verran iäkkäitä, että esim. isällä oli ensimmäinen sydänkohtaus ollut... Myös isosisarukseni syyllistivät minua, jos yritin kapinoida, niinpä se sitten jäi. En tiedä sitten oliko hyvä vai huono asia? Isovanhempia ei koskaan ollut siinä mielessä, että olisin heidän kanssaan aikaa viettänyt, isänäidin olen nähnyt, en muita.

Ja vielä tuosta isosiskon holhoavuudesta, johon sitten myöhemminkin joku tarttui. En osaa oikein pukea tätä sanoiksi, mutta edelleen, vaikka olen kohta itsekin 50-vuotias, emme ole suhteessamme tasavertaisia aikuisia, vaan se asetelma on jotenkin kummallinen.

sit' en ymmärrä että miten vanhemmat ei muka iltatähden kanssa jaksa tehdä suurinpiirtein samoja jutuuja kuin aiksempien lasten. Kyllähän mummot ja papatkin jaksaa antaa edes vähän ajastaan lapsenlapsilleen touhuilla ja sellasta niin miten sitten ei omalle lapselleen sitä vähää. Minkä ikäisiä ne teidän vanhemmat on olleet?

valvoa yöt oman lapsen kanssa, hoitaa joka päivä 24/7 sitä lasta, kuunnella ne kiukut ja vekslata käytännön asiat, kuin sitten isovanhempana ottaa kerran kuussa yökylään ja leikkiä pari kertaa viikossa jokunen tunti. Kun silloin voi keskittyä vain noihin asioihin.

Oletko ollut lapsuudenperheesi iltatähti?

Millaisia ajatuksia lapsuudesta jäi?

Miten koit ikäeron sisaruksiin jne?

En olisi oikeasti uskonut, että ihmiset kokee iltatähteyden näin negatiivisena asiana.

Itse olen joskus miettinyt, että haluaisin ehkä iltatähden, mutta samalla ajatellut, että ehkä niitä pitäisi sitten kuitenkin tehdä se kaksi, jotta olisi heillä seuraa toisistaan... tai sitten vaan jätän haaveilun tähän.

siskoni 12 v. Vanhempani saivat heidät parikymppisinä, ja minut vähän yli 3-kymppisinä. Pikkulapsiajan elin sisarusten kanssa, myöhemmin olin kuin ainoa lapsi. Vanhemmillani oli parempi rahatilanne kun olin teini ja pääsin matkustelemaan heidän kanssaan. Toisaalta minulla oli tiukka kuri ja pitkälti vanhemmat pitivät minulle samoja sääntöjä kun sisaruksillani oli ollut.



Suhde sisaruksiin on ollut läheinen. Olen viettänyt paljon aikaa heidän luonaan, hoitanut opiskeluaikoinani lapsia jne.



Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että olemme olleet jatkuvasti eri elämäntilanteessa. Nyt kun omat lapseni ovat vielä pieniä, sisarusten lapset alkavat olla nuoria aikuisia. Vastavuoroisuutta lastenhoidossa ei ole ollut. Toisaalta sitten silloin kun heidän lapsensa olivat pieniä, vanhempamme olivat vielä töissä. Minä taas olen saanut eläkeläisiltä apua.

sit' en ymmärrä että miten vanhemmat ei muka iltatähden kanssa jaksa tehdä suurinpiirtein samoja jutuuja kuin aiksempien lasten. Kyllähän mummot ja papatkin jaksaa antaa edes vähän ajastaan lapsenlapsilleen touhuilla ja sellasta niin miten sitten ei omalle lapselleen sitä vähää. Minkä ikäisiä ne teidän vanhemmat on olleet?

valvoa yöt oman lapsen kanssa, hoitaa joka päivä 24/7 sitä lasta, kuunnella ne kiukut ja vekslata käytännön asiat, kuin sitten isovanhempana ottaa kerran kuussa yökylään ja leikkiä pari kertaa viikossa jokunen tunti. Kun silloin voi keskittyä vain noihin asioihin.

nukkuneet yönsä jo ihan vastasyntyneestä hyvin. No tasan ei käy onnenlahjat. En siltikään usko, että vanhemmat vois olla niiin väsyneitä tai vanhoja etteivät jaksa leikkiä lapsensa kanssa. Se lapsi on sitten ollut vahinko jota ei ole edes haluttu, sori vaan.

toki kovasti.

Jokainen iltatähteä haaveileva iäkkäämpi nainen väittää, että on pirteä ja tulee kyllä jaksamaan ja mieskin on aivan innoissaan kun ei tarvitse vaimonsa kanssa viettää kahdestaan aikaa. Ja kyllä isot sisarukset on aivan hurmaannuksissaan kun tulee vauva taloon ja saavat hoitaa sitä. Ja heitä ei väsytä ja he kyllä jaksavat leikkiä ja murrosikäisen lapsen huolistakin kantaa vastuuta.



Ja päälle vähätellään niiden iltatähtien kokemuksia, että sorppa vaan , te taidatte olla vahinkoja kun teistä ei pidetty huolta ja jaksettu teidän kanssanne.



Miksi edes kysytte jos ette halua kuullä mitään negatiivista. Toki se on ihan kiva, että minut on tehty ja saan elää. Mutta ei se iltatähtenä olo ole aina mitään herkkua ollut.



Ja kyllä minulle tuli oma nuoruus mieleen kun kävin ysiluokkalaisen vanhempainillassa. Siellä oli eräs isä (tiedän perheen, joten tiedän, että on isä, eikä pappa), joka tukka harmaana ja selkä köyryssä köpötteli hakemaan kahvikuppiaan. Ajattelin, että sekin poika ansaitsisi isän, joka jaksaa olla vielä kiinnostunut hänen asioistaan, eikä vain potea omia vanhuudenvaivojaan.

sit' en ymmärrä että miten vanhemmat ei muka iltatähden kanssa jaksa tehdä suurinpiirtein samoja jutuuja kuin aiksempien lasten. Kyllähän mummot ja papatkin jaksaa antaa edes vähän ajastaan lapsenlapsilleen touhuilla ja sellasta niin miten sitten ei omalle lapselleen sitä vähää. Minkä ikäisiä ne teidän vanhemmat on olleet?

valvoa yöt oman lapsen kanssa, hoitaa joka päivä 24/7 sitä lasta, kuunnella ne kiukut ja vekslata käytännön asiat, kuin sitten isovanhempana ottaa kerran kuussa yökylään ja leikkiä pari kertaa viikossa jokunen tunti. Kun silloin voi keskittyä vain noihin asioihin.

nukkuneet yönsä jo ihan vastasyntyneestä hyvin. No tasan ei käy onnenlahjat. En siltikään usko, että vanhemmat vois olla niiin väsyneitä tai vanhoja etteivät jaksa leikkiä lapsensa kanssa. Se lapsi on sitten ollut vahinko jota ei ole edes haluttu, sori vaan.

puusilmäinen idiootti, jos sä et edelleenkään ymmärrä mitä eroa on olla vanhempi ja olla isovanhempi. Et siis oikeasti ymmärrä miten paljon raskaampaa on olla vanha vanhempi tai sitten isovanhempi? Selvä.

Älä ainakaan enempää lisäänny, noilla geeneillä ei kannata.

Ikäeroa sisaruksiin 7-17 vuotta, en oikeastaan edes tunne heitä. Lapsena ei ollut yhteisiä puuhia ja aikuisina ei pidetä edes yhteyttä.



Olin se liima, millä pidettiin paska avioliitto koossa. "Ennen kuin kuopus on aikuinen ei erota." Kiitti vaan vitusti siitä perhehelvetistä, jonka minun niskoilleni vierititte. Olin just se perinteinen "lapsi korjaa avioliiton" -ajattelun uhri. En korjannut, eli epäonnistuinko? Siltä ainakin tuntui.



Vanhemmat olivat auttamattomasti pihalla kaikista lastenkasvatukseen ja nuoruuteen liittyvistä asioista. Minua ei oikeastaan kasvatettu. Sain liihotella miten mielin ilman rajoja, ilman rakkautta. Ilman rahaakin, koska rahat kuluivat ihan muuhun kuin meihin lapsiin.



En ole väleissä vanhempieni kanssa, koska he aiheuttavat edelleen suurta ahdistusta. Se vähättely, syyttäminen HEIDÄN ongelmistaan ja todella nuiva suhtautuminen kostautuivat. Laitoin välit poikki enkä ole sitä hetkeäkään katunut.



Niin, ja joskus vieraille kehuivat, miten ihanaa on kun on tuo iltatähti. Vihasin niitä puheita joka sekunti. Ehkä se ajatus oli heistä ihana, mutta minä en ollut. Onnellisempi olisin ollut vaikka orpokodissa.

Säikähdin jo näistä aikaisemmista viesteistä, että tämä meidän kolmas lapsi olisi ihan tuhoon tuomittu. Hän on vahinko, mutta rakastettu. Isoveljet 9 ja 12v, jotka olen saanut 25 ja 28 vuotiaana, nyt olen 38. Elämäntilanne on aivan eri kuin aikaisempien lasten kohdalla, mutta niinhän se olisi myös jos olisin tässä välissä saanut vielä yhden lapsen? Isoveljet ovat aivan ihastuneita pikkusiskoonsa, samoin mieheni -luulen, että hänestä tulee aika hemmoteltu. Toisaalta siskollani nuorin lapsi on 2 vuotta, ja olemme paljon tekemisissä, joten jonkinlaista samanikäisen yhteismuistojakin pääsee syntymään.