Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko vaimoa " pakottaa" lähtemään töihin?
23.08.2007 |
Meillä ongelmana on se, että perheen ainoa ns elättäjä on allekirjoittanut, eli isä. Nettotulot/kk ovat n 2300, ja sillä pitäisi kolmihenkinen perhe elää. Mitään muita tukia ei saada kuin lapsilisä joka sisältyy em summaan. Vuokra tulee ensi vuodesta lähtien nousemaan n 1000 ¿:oon, ja kysymys on, voiko vaimoa " pakottaa" lähtemän töihin, jos perhen yhteinen etu vaatii? Lapsemme on 6-vuotias ja käy joka päivä esikoulua. Päivähoito järjestyisi varmasti.
Vaimon työssäkäyntiä on tähän asti estänyt vääränlaine koulutus työmarkkinoihin ja hieman kehno terveydentila. Hanttihommia hän ei pystyisi tekemään, mutta jotain konttorihommia kyllä. Tietokonetta hän osaa käyttää siinä missä muut. Hänellä on lisäksi erinomainen kielitaito (Suomi, ruotsi, englanti kiitettävästi, saksa, ranska hyvin) Ikää on valitettavasti jo 44, mutta kuvittelisi että työvoimapulasta kärsivästä pk-seudulta jotain työtä löytyisi rouvalle.
Mitä mieltä olette asiasta? Voiko vaatia molempien vanhempien työssäkäyntiä jos perheen rahatilanne vaatii, ja työttömyys- ja muita korvauksia yhteiskunnalta ei ole saatavissa, koska tulorjat niihin ovat niin toivottoman alhaiset pk-seudun elinkustannuksiin verrattuna? Me elämme aika vaatimatonta elämää, emme matkustele ulkomailla, suurimmat menoerät ovat asuminen, ruoka, lääkeet, vaatteet, auto (7 vuotta vanha Corolla). Säästöön ei jää juuri mitään, ja vuokrankorotuksen jälkeen alkaa talous mennä pakkasen puolelle.
Jos mielestänne ei voi pakottaa vaimoa töihin, niin mitkä muuta ratkaisua ehdotatte? En haluaisi missään nimessä lähteä omille teillenikään rakkaasta perheestäni.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muita realistisia vaihtoehtoja teillä on? Onko vaimollasi mitään käsitystä taloudestanne?
Kerro hänelle, että joko hänen täytyy mennä töihin tai sitten jostain pitää säästää, esim. etsitte pienemmän asunnon, jossa vuoka on pienempi.
Jostain kyllä luultavasti pystyisitte säästämäänkin, luulisin. Meitä on isä, äiti ja kolme lasta. Nettotulomme ovat 2400¿, josta asuminen vie 1100¿. Hyvin tullaan toimeen. Tosin meillä ei ole autoa, vaan työsuhdeauto, eli kulkeminen sujuu sillä.
missään nimessä en pystyisi elättämään koko perhettämme.
Elämänlaatuun kuuluu mielestäni turvallisuuden tunne ja jos taloudellinen tilanne on epävakaa, aiheuttaa se vääjäämättä ristiriitoja vaikka suhde olisi kuinka varmalla pohjalla tahansa.
Kyllä molempien osapuolten pitää huolehtia osaltaan taloudellisesta turvasta, jos tilanne niin vaatii.
Jos vaimosi on hyvä ihmisten kanssa, niin kannusta osa-aikatyöhön myyjäksi. Siinä hyvä alku ja teille hieman lisää rahaa.
Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta elää toisen siivellä. Eikä kenelläkään toisaalta ole velvollisuutta toista elättää! Kotiäitiys on kyllä hieno juttu silloin kun se talouden puolesta onnistuu, mutta valitettavasti aina ei ole näin. Vaimosi vaikuttaa vain haluttomalta töihin kun noita tekosyitäkin tuntuu löytyvän.
Toisaalta ketään ei voi vasten tahtoaan töihinkään laittaa... Joten taitaa olla vakavan keskustelun paikka. Kysymyshän on pohjimmiltaan teidän erilaisista tarpeista. Vaimo olisi ilmeisesti valmis muuttamaan ahtaampaan ja halvempaan asuntoon? Ja elämään sitten hyvin niukasti. Silloin tuollakin rahalla tulee toimeen. Mutta jos itse työssä käyvänä haluaisit hieman enemmän ( MInkä hyvin ymmärrän, onhan lapsi jo 6 v ) olis varmaankin tarvetta hieman patistella...
Kannusta ja korosta, kuinka tärkeää se teille ja taloudellenne olisi.
TOISAALTA: onhan vaimosikin tavallaan pakottanut sinut perheen ainoan elättäjän rooliin, joten...
Ikävää, jos noin perustavaa laatua olevista perheen ratkaisuista ei päästä yksimielisyyteen. Noin järjen tasolla ajatellen vaimollesi olisi todella hyvä juttu mennä nyt töihin. Lapsenne on jo eskarissa. Ja vaimosi ei ainakaan NUORENNU tuosta, joten luuleeko hän, että työllistyminen on muutaman vuoden päästä jotenkin helpompaa kuin nyt? Vai aikooko hän olla kotona, työttömänä eläkeikäänsä saakka? Kysypä tätä häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vaimo olisi ilmeisesti valmis muuttamaan ahtaampaan ja halvempaan asuntoon? Ja elämään sitten hyvin niukasti. Silloin tuollakin rahalla tulee toimeen. Mutta jos itse työssä käyvänä haluaisit hieman enemmän ( MInkä hyvin ymmärrän, onhan lapsi jo 6 v ) olis varmaankin tarvetta hieman patistella...
Meillä on sen verran erikoinen tilanne lisäksi, että vaimo haluaisi muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen 100 km päähän pk-seudulta. Sieltä löytyisi hänen sukunsa omistama tyhjänä oleva vanha pieni talo jossa asumismenot olisivat vain sen verran mitä lämmitys ja kunnallistekniikka ja verot kustantaisivat. Talo on kyllä tosi vaatimaton ja vaatisi kalliin remontin jotta täyttäisi nykyajan vaatimukset. Lisäksi työmatkakulut noususivat minun kohdallani luokkaan 500 ¿/kk, ja työmatka pitenisi n 1,5 tuntiin/suunta. Tämä on se akilleen kantapää. Minä en halua pk-seudulta pois mistään hinnasta, ja hän ei haluaisi muuttaa nykyisestä rivitalokämpästä kerrostaloon, jolloin vuokra pienenisi.
t. keskustelun aloittaja
Vaimo haluaa maalle halpaan kämppään ettei tarttisi mennä töihin. Sillä eihän siellä varmasti sille töitä löytyisi? Sinun taas pitäisi raahautua hervoton työmatka ja käydä lähinnä kotona nukkumassa. Pääkaupunkiseudulta löytyisi takuulla töitä kielitaitoiselle ihmiselle, eikä tuo ole vielä ikä eikä mikään. Eikun muija töihin! Tai sitten joustat ja elätät vaimon edelleen ja kuljet sen pitkän työmatkan kesät talvet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin rahat on aina olleet yhteiset ja se maksaa kenellä on rahaa. On koettu kituuttavia opiskeluaikoja, yltäkylläisiä kahden työssäkäyvän aikuisen aikoja, vaimolla parempi liksa -aikoja, äitiyslomaa, isän hoitovapaata jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on muitakin vaihtoehtoja. Vaimosi voi esim. alkaa säästää tekemällä ruoat itse ja leipomalla, sekä hankkimalla halvempia vaatteita tai ompelemalla itse.
Keskustele hänen kanssaan.
Erona vain että minä (vaimo) elätän perhettä ja olen niin vihainen ja kyllästynyt tilanteeseen.
Mietinkin että voisinko pyytää miehen suvulta myötäjäisiä näin jälkikäteen. On se iso asia ottaa toinen ihminen " ristikseeen" ja kun mennään naimisiin niin eipä sitä tule mietittyä vuosien ja vuosien kitkuttamista.
Itse harkitsen eroa, asia on syönyt pahasti suhdettamme. Naisena kuitenkin haluan huolenpitoa ja tunnen että minua hyväksikäytetään.
Teidän tilanteessa neuvoisin vaimoa asiakaspalvelualalle, varmasti kielitaitoisena jossain tärppää. Mistä asioista hän on kiinnostunut, jospa sen alan liikkeestä löytyisi hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vaimo töihin ja kahden palkalla pystytte asumaan rivarissa ja pitämään
ok-talon vapaa-ajanasuntona. käy ihan kateeks!
Niin pystyisimme. Meillä on lisäksi toinen vapaa-ajan asunto saaristossa, mutta se on minun mutsini omistuksessa.
Se hänen sukunsa omistama talo oli hänen mummolansa ja siihen liittyy rakkaita muistoja, ymmärrän, mutta sen perheasunnoksi muuttaminen olisi liian vaativa homma meikäläiselle. Periaatteesa appiukosta olisi apua remonteissa, mutta meilllä on aika erilaiset näkemykset millainen lopputulos pitäisi olla, ja se on lisäksi appivanhempieni hallinnassa, joten en voi vaikuttaa toteutukseen millään tavalla. Ja se työmatka Helsinkiin pännisi enemmän kuin mikään muu. Herätys olisi ennen kuutta jos pitäisi ehtiä puoli yhdeksäksi. Vaikka alkumatka sujuisi kepeästi moottoritietä niin loppumatka köröteltäsiin 20 km/h kehäykkösen ruuhkassa päästä päähän.
Olen yrittänyt jo jonkin aikaa suostutella rouvaa katsomaan osa-aikatöitä tai vastaavaa. Hän ei ole mikää bisnesnainen vaan pesunkestävä humanisti, ja arvostan paljon sitä että hän on kasvattanut lastamme koko sydämen edestä.
t. Keskustelun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänen on mentävä vaikka työnhakukurssille, jos hänestä tuntuu, ettei hän oikein osaa lähteä työnhakuun.
Eli jos vaimo saa hommattua duunia niin sitten remppa ja kunnostus alkaa.
Miten olisi hakea duuniin vaikka johonkin kouluun (amk/yliopisto/amkk etc.) konttorihommiin.
Eräs tuttu on jonkun firman vastaanottovirkailija. Siis se, jolle ilmoittaudutaan, kun mennään yrityksen tiloihin ja tarvitaan nimilappu sekä isäntä hakemaan aulasta. Työ on kuulemma mukavaa ja tuttu teki aiemmin huomattavasti vaativampia hommia. Halusi vaan vaihtaa vähemmän stressaavaan, kun taloudelliset kysymykset eivät heillä olleet tärkeitä. Jutun idea on siis se, että tuollainen homma vaatii kielitaitoisen henkilön, jolla ei tarvitse ilmeisesti muuten olla kovaa koulutusta. Koska palkka ei ole erityisen iso, sopivia ihmisiä on vaikea löytää. Tyypillisesti kielitaitoisilla henkilöillä on muutenkin hyvä koulutus ja he vaativat kovaa palkkaa.
vaimo ei oikein tajua missä mennään. Toki on hyvä, että hän on panostanut lapsenhoitoon niin paljon, mutta eikö nyt olisi jo aika alkaa panostamaan myös koko perheen hyvinvointiin? Myös miehen siis. Eihän hän voi kohtuudella vaatia, että sinä ajat sellaista työmatkaa loppuelämääsi hänen leikkiessä kotileikkejään? Lapsikin on jo pian kouluiässä. Vakavan keskustelun paikka. Kerro hänelle faktat ja että sinä et halua muuttaa tällä hetkellä. Ehkä voitte sitten vanhempina tehdä siitä talosta itsellenne eläkeläismökin:)
Kyllähän monikin mielellään olisi kotona jonkun muun elätettävänä, mutta kun se ei aina oikein onnistu. Sinä olet kiltisti tähän asti vaimon elättänyt, pojot siitä. Mutta olisi varmaan jo aika toisenkin hankkia, helpottaisi se elämä sitten sinullakin.
Vaimosi kuulostaa vähän työtä vieroksuvalta tyypiltä, joita tuttavapiirissäni löytyy kaksi, naisia molemmat.
Esitä vaimollesi laskelmat että konkreettisesti näkee miten perheenne talous menee pakkaselle jos ei toinenkin ala osallistumaan perheen elättämiseen. Normaalijärjellä varustettu ihminen asian kyllä ymmärtää.
Sitä paitsi, vaimosi sosiaalinen elämäkin varmaan vilkastuisi kun tulisi työkavereita jne.
Ei ole minusta normaalia jos halutaan vaan olla toisen elätettävänä.
Vierailija:
Teillä on muitakin vaihtoehtoja. Vaimosi voi esim. alkaa säästää tekemällä ruoat itse ja leipomalla, sekä hankkimalla halvempia vaatteita tai ompelemalla itse.
Hän tekee joskus ruokia itse ja ostaa vaatteita kirpparilta, mutta se ei yksin riitä. Lisäksi lapsen vaatemenot ovat joka tapauksessa suhteessa kalliimmat koska ne kuluvat rikki tai lapsi kasvaa niistä ulos niin nopeasti. Lääke- ja terveydenhoitomenot ovat myös suht kalliit, ja puoskarintaidot sen verran kehnot ettei pysty säästämään niissä ainakaan.
Hänen kirppariharrastuksessaan on se haittapuoli että hän on koukussa kaikenlaisen " retron" keräilyyn, eli ostelee vanhoja käyttö- ja koriste-esineitä joita emme itse asiassa tarvitse, ja joille kaikille ei ole säilytystilaakaan. Toki ihmisellä pitää olla harrastuksensa, mutta voisi hillitä sitä vähän. Omat harrastukseni ovat lähinnä ulkoilupainotteisia, ja joskus, mutta aika harvoin, käyn kavereiden kanssa " yhdellä" .
t. keskustelun aloittaja
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Kävin välillä kotona. En ole ottanut vielä puheeksi, mutta viikonloppuna aion. Silloin kun lapsi on hereillä, ei ole sopivaa keskustella näistä asioista, mutta nyt on pakko.
Mulla on kuitenkin sellainen käsitys ettei hän pysty hakemaan töitä ja hyvin vaikeaksi tulee saaminen olemaan, vaikka olisi muodollisesti pätevä. Työvoimatoimiston palveluja hän ei pidä minkään arvoisena eikä suostu lähtemään työllistymiskurssillekaan, koska on ollut n 10 vuotta sitten sellaisella, ja se oli hänen mielestään turhanpäiväistä.
Itse olen valmis joustaman sen verran että muuttaisimme pienempään asuntoon, mutta pk-seudun ulkopuolelle en suostu lähtemään, ei pelkästään työmatkan pituus, vaan myös kalleus tekee sen järjettömäksi. PK-seudun sisällä pystyy kulkemaan töihin vielä edullisesti joukkoliikenteellä ja kesällä fillarillakin, mutta maalla on pakko kulkea autolla. Auto meillä on lähinnä siksi, että vaimo ei suostu (omien sanojensa mukaan jaksa) kulkemaan asioille kävellen tai bussilla siellä missä nyt asumme.
Hänen yleiskuntonsa on nimittäin tosi heikko ja minä en yksinkertaisesti tiedä millä sen saisi paranemaan. Osittain se on reumatismin (fibromyalgia) syytä mutta osittain siksi ettei hän ole koskaan ollut erityisen liikkuvainen eikä pidännyt urheilusta. Aiemmin hän oli hyvin hoikka, ettei hänen elämäntapansa silloin haitannut ulkonäköä, mutta nyt on vähäsen vatsaa tullut. Periaatteessa olisi jollain jumpalla mahdollisuus kohentaa kuntoa, mutta ei riitä halut eikä aika hänen mielestään. Hän jaksaa muistuttaa minua kyllä että elän epäterveellisesti, mutta mielestäni täytyy aikuisen miehen syödä kunnolla että jaksaa. Muihin ikäisiini miehiin verrattuna olen mielestäni keskivertoa hoikempi.
Kiitos nyt teille kaikille vielä kerran avuista ja neuvoistanne. Oli mukavaa kirjoitella tavallisten fiksujen naisten (ehkä joukossanne on joku mieskin) kanssa ja todeta etä se vika ei ole ehkä pelkästään minussa, etten muka ole tarpeeksi hyvä perheenisä.
Nyt minun pitää tämä päivä tehdä enempi töitä joten en ehdi kirjoittaa niin paljon tänne.
t. keskustelun aloittaja