Voiko vaimoa " pakottaa" lähtemään töihin?
Meillä ongelmana on se, että perheen ainoa ns elättäjä on allekirjoittanut, eli isä. Nettotulot/kk ovat n 2300, ja sillä pitäisi kolmihenkinen perhe elää. Mitään muita tukia ei saada kuin lapsilisä joka sisältyy em summaan. Vuokra tulee ensi vuodesta lähtien nousemaan n 1000 ¿:oon, ja kysymys on, voiko vaimoa " pakottaa" lähtemän töihin, jos perhen yhteinen etu vaatii? Lapsemme on 6-vuotias ja käy joka päivä esikoulua. Päivähoito järjestyisi varmasti.
Vaimon työssäkäyntiä on tähän asti estänyt vääränlaine koulutus työmarkkinoihin ja hieman kehno terveydentila. Hanttihommia hän ei pystyisi tekemään, mutta jotain konttorihommia kyllä. Tietokonetta hän osaa käyttää siinä missä muut. Hänellä on lisäksi erinomainen kielitaito (Suomi, ruotsi, englanti kiitettävästi, saksa, ranska hyvin) Ikää on valitettavasti jo 44, mutta kuvittelisi että työvoimapulasta kärsivästä pk-seudulta jotain työtä löytyisi rouvalle.
Mitä mieltä olette asiasta? Voiko vaatia molempien vanhempien työssäkäyntiä jos perheen rahatilanne vaatii, ja työttömyys- ja muita korvauksia yhteiskunnalta ei ole saatavissa, koska tulorjat niihin ovat niin toivottoman alhaiset pk-seudun elinkustannuksiin verrattuna? Me elämme aika vaatimatonta elämää, emme matkustele ulkomailla, suurimmat menoerät ovat asuminen, ruoka, lääkeet, vaatteet, auto (7 vuotta vanha Corolla). Säästöön ei jää juuri mitään, ja vuokrankorotuksen jälkeen alkaa talous mennä pakkasen puolelle.
Jos mielestänne ei voi pakottaa vaimoa töihin, niin mitkä muuta ratkaisua ehdotatte? En haluaisi missään nimessä lähteä omille teillenikään rakkaasta perheestäni.
Kommentit (62)
Aloittaa sen pelkäämisen sitten, kun on vuoden päivät hakenut täysipainoisesti töitä. Pääkaupunkiseudulla on nyt niin paljon työtä tarjolla, että takuulla saa jos haluaa.
Vierailija:
Aloittaa sen pelkäämisen sitten, kun on vuoden päivät hakenut täysipainoisesti töitä. Pääkaupunkiseudulla on nyt niin paljon työtä tarjolla, että takuulla saa jos haluaa.
Tarkoitin vieroksumisella lähinnä sitä että jos ihminen on ollut n. 7v kotona ja tykästynyt siihen kotona olemiseen niin tosiaan voi olla melko korkea kynnys lähteä töihin. Johtuu se kynnys sitten laiskuudesta, pelosta tai mistä hyvänsä.
Ap:n vaimoahan en tunne, mikä se syy hänellä sitten on.
Tarkoitus ei siis ollut loukata.
Tsemppiä tosiaan ap:lle.
Siihen kaatuu joidenkin lapsensa kouluikään kotona hoitaneiden töihinpaluu...
Jos sinun tulosi eivät yksinään riitä, niin sitten muksu mielestäni pannaan hoitoon. Kysehän ei ole kuitenkaan mistään pikkuisesta enää, vaan jo eskarilaisesta.
Miksi vaimosi ei halua töihin? Eikö kotona oleminen pitkästytä?
teistä,että appi sitten osaksi kustantaa heidän elämäsnsä. Vaimo vetoaa terveydentilaansa, ettei pysty käymään töissä kun hartiat menee jumiin, auriko paistaa niin että tulee auringonpistos jne ja ne kaikki taas aiheuttavat hänen perussaisraudelleen kauheasti haittaa :) Heillä 2 lasta ja toinen tosiaan jo koulussa, toinen kohta eskarissa.
Heillä vain kävi niin, että mies ei enää jaksnut yksin kantaa kaikkea vastuuta ja paloi työelämässä loppuun ja ovat molemmat nyt sitten kotona ja en usko että sellaista päivää tuleekaan, että vaimo todella lähtisi töitä hakemaan - aika vaikea saadakkaan, kun ei koskaan ole töitä tehnyt (tai no lukion jälkeen yhden vuoden ja siitäkin on jo 17v aikaa!!)
Koita nyt ystävä hyvä puhua vaimollesi järkeä, että menisi töihin tai edes koulutukseen - ei voi olettaa että toinen makaa kotona ja toinen raataa itsensä hengiltä :(
PS: hoidin itsekin lapseni kotona siten, että nuorempi oli 3 ja vanhempi 5 kun lähdin töihin ja en kyllä osaisi kuvitellakaan miten tulisimme toimeen ilman omaa palkkaani vaikkei se nyt suuren suuri olekaan (nettona 2000e) ja eipä se nyt lapsillekaan olisi kiva kituuttaa ja kulkea kirpparivaatteissa ihan vaan sentakia, että äiti haluaa olla kotona tai pelkää sosiaalisia tilanteita!!
Isä tosin oli vähän hulttionpuoleinen ja äiti henkeen ja vereen ylisuojelevainen kotiäiti (johtui kai omista huonoista taustoistaan).
Muistan kun aina oli riita tästä samasta asiasta, äiti ei halunnut töihin, isä olis halunnu parempaa elintasoa. asuttiin ankeassa mökissä (70 ja 80-luv.) Itse toivoin koko ajan, että voi kun päästäis kerrostaloon, jossa olis sisävessa... 6-vuotias selviää kyllä hyvin eskarissa ja hoidossa, varmaan kaipaakin normaaleja kontakteja.
Älkää ainakaan mihinkään mörskään muuttako... Jos vaimosi vois aloittaa vaikka puolipäiväisenä jossain mitä nyt sattuu saamaan, siitä on sitten helpompi hakea muualle töihin. Mutta kynnys on varmaan korkea. Onnea teille!
ymmärrän kylä sinua oiekin hyvin. mutta pakottaminen ei ehkä ole oikea keino.. siinä käy helposti niin että vaimosi katkeroituu, kun tuntee, että olet todella pakottanut hänet tekemään jotain mitä hän ei halua.. jospa puhuisitte asiasta kunnolla? kysy onko hän valmis muuttamaan halvempaan/pienempään asuntoon, tinkimään kuluissa ym? vai lähteekö mieluummin töihin. tuosta rahasta sen verran, että meillä on tulot yhteensä 700euroa/kk ja sillä ollaan pärjätty mainiosti=) kolmihenkinen perhe meilläkin=) jostain vain pitää aina osata säästää, ja karsia turhat menot pois=)
eli toivottavasti ap et nyt joudu " pakottamaan" vaimoasi töihin, mutta olen samaa mieltä kanssasi, että korkea aika hänen olisi nyt lähteä töihin! Jos teillä on yksi 6-vuotias lapsi niin ehdottomasti vaimo töihin! Yritä kuitenkin puhua asiasta rakentavaan sävyyn. Jos kielitaito on todella noin loistava niin ihan varmasti pk-seudulta löytyy töitä! Eikö puolipäiväinen työ olisi ihan hyvä ja riittävä ainakin nyt alkuun?
Vierailija:
mitä töitä vaimosi teki ennen kotiin jäämistä?
Hän teki toimittajan työtä yhdelle pikkulehdelle. Ei ollut koskaan vakituisessa duunissa, vaan aina sijaisena tms.
Sen verran täytyy korjata aloitusta, että hän tekee kyllä työtä sen verran että kirjoittaa kotoa käsin ,yhden pakinan viikossa ja silloin tällöin jonkun kirja-arvostelun, kyseiseen lehteen, mutta saa niistä lähinnä huvittavan korvauksen, jotain 50 ¿/juttu tasoa. Kirja-arvostelun kirjoittaminen vaatii, jos haluaa tehdä kunnolla, koko romaanin lukemista kannesta kanteeen ja muistiinpanoja, joten moni ilta menee sen viiskymppisen eteen. .
Kyseinen lehti toimii hänen synnyinpaikkakunnallaan, mutta heillä ei ole vakituista työtä tarjolla hänelle, eikä hän menisi, koska toimittajan työ on liiian raskasta hänen fysiikalleen ja työpäivät pitkiä.
Olen yrittänyt aiemmin suostutella häntä hakemaan toimittajan tai tiedottajan töitä Helsingin seudulta, mutta kynnys työn saannille hyvin korkea kun sitä ikää on, ja työtahti sen mukainen. Ennen lapsemme syntymää hän kävi joissakin työpaikkahaastatteluissakin, mutta ei koskaan tärpännyt.
Pitää miettiä sitä vastaanottovirkailija/aulavahtimestari -vaihtoehtoa, Onhan se tietenkin noloa jos hän ei saa koulutustaan vastaavaa työtä, mutta mielestäni parempaa kuin ei mitään. Jos itse joutuisin työttömäksi nykyisestä duunistani, niin pakkohan sitä olisi lähteä ajamaan taksia tai jotain vastaavaa.
t. keskustelun aloittaja
Mikä siinä fysiikassa mättää? EI muutakuin vaimoke töihin, MARS MARS!
että vaimo on terve...?
Ehkä hän kärsii lievästä masenuksesta (pakolliset hommta pystyy hoitamaan, mutta on sen jälkeen aivan poikki...)
Tai sitten hänellä vi olla paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko tmv. (googlaa) mikä estää hänen töihin menonsa. Moni häpeää/ei edes itse ymmärrä että joku on vikana. Lääkityksellä esim. paniikkihäiriö saadaan aisoihin.
Vierailija:
Ehkä hän kärsii lievästä masenuksesta (pakolliset hommta pystyy hoitamaan, mutta on sen jälkeen aivan poikki...)
Hän kärsii reumatismista, " naisten jutuista" ym ja on joskus hieman masentunut myös. Lapsemme syntymisen jälkeen terveys ja ylseikunto alkoi heiketä. Hän on kuitenkin ihan tervejärkinen ja välkky. Jaksaa myös paiskia jonkun asian eteen, jota häntä kiinnostaa, ihan kunnolla, mutta ei monta päivää yhtäjaksoisesti. Hänen toinen isoäitinsä kuoli jo 5-kymppisenä ja hän pelkää että näin käy hänellekin. Sosiaalisesti ja vieraiden ihmistenkesken ei ole mitenkään poikkeuksellisen ujo, mutta ei mikään suupalttikaan.
Olisi ehkä edellytykset päästä saisraseläkkeelle, mutta toistaiseksi työkkäri je terveyskeskuslääkäri eivät ole puoltaneet sitä.
t. keskustelun aloittaja
Itsekin teen niin. En kehtaa kenellekään, edes miehelleni, kertoa, miten kärsin sosiaalisista tilanteista. Kaupassa käynnitkin ovat yhtä tuskaa.
Vierailija:
Itsekin teen niin. En kehtaa kenellekään, edes miehelleni, kertoa, miten kärsin sosiaalisista tilanteista. Kaupassa käynnitkin ovat yhtä tuskaa.
Anoppini taas pelkää tuollaisia sosiaalisia tilanteita. Hän ei aikoinaan lähtenyt enää aikuisena töihin, ja tytär on tavallaan saanut kotoaan sellaisen " mallin" , mutta muuten anoppini ja vaimoni ovat mielestäni luonteeltaan erilaisia ihmisiä, vaimo tullut enemmän isäänsä.
t. keskustelun aloittaja
7 (myös 14 mainitsi tästä):
Eikä kenelläkään toisaalta ole velvollisuutta toista elättää!
Avioliittolaki 13.6.1929/234
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
---
Että siitä vaan pötyä pöytään ja vähän niinku äkkiä!
nyt yhdessä vaimon kanssa kartoittaa koko teidän perheen tilanne.
Terveys -mitä työtä, kuinka paljon, missä?
Asuminen - taloudelliset kysymykset, kummankin viihtyvyys, lapsen koulu?
Vaimosi ei kuitenkaan ole vielä kovin vanha, ei ainakaan niin, että hänen kannattaisi jäädä kotiin odottelemaan viikatemiestä.
Teidän lapsenne aloittaa kaiketi ensi vuonna koulun ja on yhtäkkiä maailmalla. Auta nyt vaimoasi, se on myös sinun velvollisuutesi aviomiehenä, irtautumaan kodista ja lapsesta terveellä tavalla, sillä se tyhjiö mihin hän tulee putoamaan viimeistään lapsenne itsenäistyessä, ei taatusti ole kaunista katsottavaa=(.
Siis mitä meiltä vaimosi on töihinlähdöstä? Kylllä hänen tulisi nyt ylittää mukavuusalueensa, ja tehdä muutos. Töitä kyllä löytyy
Vierailija: