Mitä menetän " pelkkien" poikien äitinä?

enkä edes ole nyt varma jos kolmas tulis kumpaa sieltä toivois enemmän,varmaan luonnollisesti ajateltaisiin että tyttö pistäs tulla kun pojat jo on , mutta itse olen naisena itselleni niin itsekriittinen ollut aina että jotenkin en toivois vielä itse tekeväni tähän maailmaan tyttöä kokemaan näitä asioita mitä oon läpi käynyt ... miehille moni asia on tehty niin paljon helpommaksi .

En millään suostu uskomaan, että kaikki tytöt ovat sellaisia luonnostaan?

Äidit taitavat elää omia prinsessaunelmiaan lastensa kautta?



t. yhden pojan äiti

Vierailija:

En millään suostu uskomaan, että kaikki tytöt ovat sellaisia luonnostaan?

Äidit taitavat elää omia prinsessaunelmiaan lastensa kautta?

t. yhden pojan äiti

Siihen kuuluu myös paljon muuta kuin prinsessoja!

ia. Eli menettää ne tyttöjen jutut jotka joutuisi muuten uudestaan kokemaan . Isä voi kyllä menettää tosi paljonkin sellaista mitä ei poikalasten kanssa koeta.

On se vaan ihanaa nähdä miten pikkuprinsessat ovat niin neitejä jo pienestä lähtien. Minä itse rakastan pukeutua kauniisti ja niin myös 2v tyttäreni. Laitamme yhdessä hienoja kampauksia ja " hoidamme kauneuttamme" . On aivan ihanaa pukea pikkuneiti sieväksi ja suloiseksi ja nähdä kuinka hän peilaa itseään onnellisena.



Meillä on jo nyt ihania äiti-tytär hetkiä ja odotan niitä tulevaisuudessa tulevan paljon paljon lisää.



Ihan yhtä rakas on ihana, vahva ja reipas poikani. Mutta Erilaisia asioita me tehdään. Ja hän ei todellakaan ole kiinnostunut vaatteista tms. Ei sille vaan voi mitään että sukupuolet ovat erilaisia jo ihan alusta lähtien.

poikien äitinä on minulle sopivampi :-)

Mielestäni, et menetä mitään ja sano se niille päivittelijöillekin,joille asia tuntuu olevan ongelma. Oma lapsi on aina rakas sukupuolesta huolimatta. Mäen sitten voi käsittää näitä ihmisiä, jotka voivottelee kun jollakin on vain tyttöjä tai vain poikia.

pikemminkin pojalla on erityislaatuinen suhde isäänsä!

Minulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Kyllä tyttöjen kanssa on ihan erilainen suhde. Sitä samaistuu heidän juttuihin ihan eritavalla kuin poikien juttuihin. On ollut kiva lahjoittaa omat vanhat nuket ja barbiet tyttöjien leikkeihein ja sisustaa vanhaa nukkekotiani yhdessä tyttöjen kanssa. Ihana käydä shoppailemassa kaikkia prinsessajuttuja. Ylipäätänsäkin tytöille on paljon kivempia vaatteita ja sisustuskamaa kuin pojille. Tytöt ovat jotenkin tunteellisempia ja auttavaisempia kotona vaikka meillä pojatkin tykkäävät ripustaa pyykkejä tai kattaa pöytää. Mutta tyttöjen kanssa se vain on erilaista. En minäkään kahden pojan äitinä osannut ajatella millaista olisi tytön äitinä enkä ajatellut jääväni mistään paitsi. Isomman tyttöni kanssa käyn yhdessä kampaajalla ja kosmetologilla hoidoissa mitkä ovat todella kivoja äititytär hemmotteluja. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka kauan.

että kun perheessä on molemman sorttisia lapsia, perhe jotenkin tasapainottuu. Poikavauva on yhtä rakas kuin tytötkin eikä oikeastaan poikkea ainakaan nyt pikkulapsena paljonkaan. Tytöissäkin on isot erot myös sisaruksilla. Yksi tytöistä on todellinen prinsessa tyyppi ja yksi kävisi rasavillin sorttisena poikanakin ihan täydestä. Ehkä otteet ovat tällä pojalla ronskimmat.



Äidille tytöt ovat niitä oman itsen kaltaisia lapsia, eli sellaista samanlaisuuden ja yhteisyyden kokemusta ainakin on äidillä ja tyttärillä. Omasta kokemuksesta osaa usein neuvoa ja ymmärtää monenlaista. POika tarvitsee siihen isän. Äiti on tytön roolimalli naiseuteen ja äitiyteen. Koen tässä eron ajattelussani tyttäriä ja poikaa kohtaan. Poikaa voin vain rakastaa ja hellitellä, mutta en olla mallina, esikuvana, millainen hänen pitää aikuisena olla tai miten asiat ottaa poikana ja miehenä. Tietyllä lailla isän täytyy tuo puoli hoitaa.



Juhliin laittautuminen ja naisten jutut tietysti ovat ja vaateostokset ovat hauskempia tytöille.



Tyttöjen kanssa voi myös tehdä kaikkia naisten perinteisiä juttuja, ommella, neuloa, leipoa, askarrella, käydä taidenäyttelyssä ja vaikka missä nyt vielä isompanakin sellaiselta me naiset -pohjalta. Sellainen sisaruuden kokemus orastaa, vaikka meillä sukupolvien raja pidetään kyllä visusti mielessä ja esillä elämässä.



Mutta älä sure, poikien äitinä elämä on varmasti myös hyvin antoisaa ja pojatkin ovat keskenään erilaisia. Elämässä jokainan saa sekalaisen suoriutumispakkauksen ja kaikkien pakkaukseen ei kuulu tyttäriä. Onnellisuuden avain on osata olla tyytyväinen oman elämän asioihin ja nauttia niistä.

Itselläni yksi tyttö ja kaksi poikaa. Minusta minulla on jollain tapaa parempi suhde poikiini, ainakin vielä. Toki vanhempi pojista jo kaipaa isäänsä eri tavoin, sen huomaa, että hän haluaa isäänsä samaistua. Mutta mieleltämme minä ja vanhin poikani olemme kovin samanlaisia ja meillä on samanlaiset intressit!



Tytön kanssa sen sijaan menee usein sukset ristiin. Mutta liekö sekin johtuu hänen " tuittupää" -luonteestaan? Sama juttu nimittäin isänsäkin kanssa, ei heilläkään suhde pelaa hyvin. Meidän tyttö on erittäin hankala tapaus, epäilemme että hän on jonkinlainen " erityislapsi" koska on niin erilainen.

nimim. kolmen tytön äiti enkä usko menettäväni mitään ilman poikia :)

Tosin olen lueskellut paljon nettikeskusteluja ja huomannut, että isovanhempana usein isän vanhemmat jäävät syrjään. Se on jopa todettu tutkimuksissa, että äidin vanhemmat ovat läheisempiä. Eli todennäköisesti minä vietän enemmän aikaa lapsenlasteni kanssa kuin sinä. Poikkeuksiakin toki on. Ja kun on ystävällinen niille tuleville miniöille, niin voi toivoa, että kelppa mummoksikin.

Ei ole poikien kanssa tarvinnut keskustella piiitkään siitä, mitkä vaatteet laitettaisiin tänään päälle.



Oikeudenmukaisuuden nimessä sanottakoon, että pojatkin kyllä kitisevät, vaikkakaan eivät vaatteista.



Muuten, pojat voivat olla hyvin innostuneita esim. ruoanlaitosta ja käsitöistä. Ainakin meillä on noin. Ovat he innostuneita myös ns. poikamaisista asioista. Ja tyttö on aikamoinen hurjapää.



Menettämistä ei kannata miettiä.

minulla on 3 poikaa ja 1 tyttö.

En todellakaan ole samaistunut barbileikkeihin ja tee kampauksia ja hoida kaunettani tytön kanssa. Koko se maailma on minusta ihan outo.



En koe, että minulla olisi tyttöön mitenkään erityissuhdetta. Rakkaita kaikki 4 lasta on ihan samalla tavalla, jokainen omana persoonanaan.



Ehkä se riippuu äidistä. Joku haluaa elää lapsuutensa prinsessaunelmaa ja nauttii kun saa tytön kanssa hössätä. Samalla hän ajattelee, että isän tehtävä on vielä pojat pelaamaan jalkapalloa ja kalastamaan.

Sekin passaa jos se tuntuu luontevalta.



Meillä asia menee niin, että kumpikin eli isä ja äiti kulkee kalalla ja kuskaa jalkapalloharkkoihin ja urheilee lasten kanssa. Tyttö varsinkin on innokas kulkemaan kalalla ja urheilemaan.



Kaipa nämä on perheestä kiinni, kokeeko menettävänsä jotain.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastamme niin alkuun toivoin kovasti tyttöä. Kai se on ihan luonnollistakin kahden pojan jälkeen? Kun sitten maha alkoi kasvaa niin sitä vähemmän tulokkaan sukupuolella olikaan enää väliä. Oikein ärsytti ihmiset jotka toivoivat meille tyttöä. Kun minä ajattelin, että kolmatta poikaa rakastaisin yhtä lujasti kuin kahta ensimmäistäkin.



No, ehkä tästä tytöstä tulee sitten shoppailukaverini, pojat eivät vaatekaupoissa tykkää kierrellä ainakaan nyt. Toivon silti, että suhde tyttööni tulee olemaan normaali, en siis halua, että kun olen keski-ikäinen niin olisin tyttärestäni riippuvainen ja sortuisin vaikka miniöiden arvosteluun ja vertailuun tyttäreeni nähden. Näin kun usein pakkaa naisille ja tyttärille käymään.

Vierailija:

On se vaan ihanaa nähdä miten pikkuprinsessat ovat niin neitejä jo pienestä lähtien. Minä itse rakastan pukeutua kauniisti ja niin myös 2v tyttäreni. Laitamme yhdessä hienoja kampauksia ja " hoidamme kauneuttamme" . On aivan ihanaa pukea pikkuneiti sieväksi ja suloiseksi ja nähdä kuinka hän peilaa itseään onnellisena.

Meillä on jo nyt ihania äiti-tytär hetkiä ja odotan niitä tulevaisuudessa tulevan paljon paljon lisää.

Ihan yhtä rakas on ihana, vahva ja reipas poikani. Mutta Erilaisia asioita me tehdään. Ja hän ei todellakaan ole kiinnostunut vaatteista tms. Ei sille vaan voi mitään että sukupuolet ovat erilaisia jo ihan alusta lähtien.

Mua pelottaa että jos saan tytön, alan ajattelemaan näin. Prinsessahörhöilyt ja pinkit kuteet. Hrrr, onneksi nyt on kaksi poikaa, ja koko maailma ihmeteltävänä ja tutkittavana. Ja vaatteet ei todellakaan vois vähempää kiinnostaa poikiani. Miten vapauttavaa! Saan pukea heidät kuten haluan.

Minä ajattelin tismalleen sinun laillasi ennen tytön syntymää. Niin se vaan mieli muuttuu ja AVARTUU kokemuksen myötä. Oletko niitä ihmisiä, jotka periaatteessa vastustavat kaikkea naisellista ja kaunista?

Minusta on mahtavaa, kun meillä on poika ja tyttö " ja koko maailma ihmeteltävänä ja tutkittavana" .

Vierailija:

Mua pelottaa että jos saan tytön, alan ajattelemaan näin. Prinsessahörhöilyt ja pinkit kuteet. Hrrr, onneksi nyt on kaksi poikaa, ja koko maailma ihmeteltävänä ja tutkittavana. Ja vaatteet ei todellakaan vois vähempää kiinnostaa poikiani. Miten vapauttavaa! Saan pukea heidät kuten haluan.

jos mulla olisi 2 poikaa tytön ja pojan sijaan menettäisin todella pippurisen hetimullekaikkitänne -ruutimimmin ;). Riippuu tytöstä mitä menettäisit, villin poikatytön tai keimailevan prinsessan...

villi, rohkea ja tahtova ihana prinsessa-keimailija samassa paketissa :-)