Miten pärjäätte kodinhoitotuella? Se on niin onnettoman pieni,

1) meillä säästetään, kun luetaan lehdet kirjastossa ja ostetaan jogurtti litran pakkauksissa



tai



2) myykää asuntonne ja muuttakaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon. Kyllä lasten pitää olla etusijalla!

Ei sillä kotihoidontuella pärjääkään, sitkun kotona niin kauan kun voin ja sitten töihin.

maksan kotihoidontuesta perheen ruuat, omat laskut, kirjakerhot yms, nettilaskun, kirjakerhot+omat menot. Hyvin riittää, vaatteet

koDinhoitotukea ja heti! Miten haen ja mistä?

Mutta oikeesti, ilman näsäviisastelua, jos kela maksaa vähän alle 300 miinus verot ja muita tukia ei saa ku lapsilisät, niin ei sillä oikeesti elä!!! Vaikka miten pihi olis. joten turha toitottaa, että lapset pitää hoitaa kotona, kun siitä ei edes kunnolla makseta.

mutta olin kotona 2,5 v koska halusin viettää lapseni pikkulapsivaiheen kotona.



Ei muuta kuin suu säkkiä myöten kiinni,;leivoin itse kaikki leivät, ja pullat, mitään ylimääräistä ei ostettu kaupasta (esim. limsoja, muroja jne). Käytettiin tehokkaasti kaikki tarjoukset hyväksi, tein itse kaikki ruuat, ja halvoista raaka-aineista. Lainasin kirjastosta Pennin venyttäjän oppaan ja muita säästöoppaita (esim. opiskelijoille) ja hyödynsin niiden antamat vinkit omaan kotitalouteen.



En käynyt vuoteen kauppakeskuksissa pyörimässä ettei tullut heräteostoksia tehtyä (tai pahaa mieltä, kun ei jotain pystynytkään ostamaan kun ei ollut rahaa ostaa).



Kaupassa käytiin vain kerran viikossa, ja mietittiin tarkkaan ostoslista, ja ostettiin tuotteita mistä sai halvalla esim. Lidlistä vaipat, saippuat jne



Myin kirpputoreilla turhia romppeita, ja sain niistä yhteensä 1000 euroa rahaa vuoden aikana, niillä sai mukavasti lapsen vaatteita jne hankittua.

Kohtuullinen laina ja hoitovapaan ajan lyhennysvapaata.

Meillä ei ole lainaa, miehellä isot tulot. Kotihoidontuki menee suoraan säästötilille.

Saan kotihoidontuen sekä lisäosan täysimääräisenä, asumistukeakin saamme. Miehellä pienet tulot ja suuri perhe.



Vaan laskin ettei se töihinlähtö mitään taloudellista autuutta tuo.



Nyt vain tingitään, teen keikkahommaa silloin tällöin.

ku ei rahat riitä, niin ei riitä. Joten menen töihin ja olen onnellinen kun rahat riittää kuin että olen kotona ja stressaan et rahat ei riitä. Tämmöstä se elämä välillä on. Onneksi työpäiväni ovat 5-6h ja lapsen pääsee sukulaiselle hoitoon.

Miehesi tienaa siis ainakin yli 3000¿ bruttona?

Kyllä niillä tuloilla pitäisi jo pärjätä.

Vierailija:

Mutta oikeesti, ilman näsäviisastelua, jos kela maksaa vähän alle 300 miinus verot ja muita tukia ei saa ku lapsilisät, niin ei sillä oikeesti elä!!! Vaikka miten pihi olis. joten turha toitottaa, että lapset pitää hoitaa kotona, kun siitä ei edes kunnolla makseta.

miten mainiosti itse pärjäävät, ja sitten samaan hengenvetoon kertovat että miehen palkka on hulppea.



ÖÖÖÖ... Ovatko nämä vaimoihmiset jotenkin yksinkertaisia, vai haluavatko vain itsekeskeisesti päästä kehuskelemaan omalla tilanteellaan??? No huvinsa kullakin, jollekkin tuottaa loppumatonta mielihyvää oman tilanteen erinomaisuuden jatkuva esilletuominen...

Kyllä minä ainakin käyn töissä, ettei tarvitse penniä venyttää ja muuttaa vuokralle. Työtunteja on viikossa 24, joten lasten ei tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.

lainan korkoihin. Ja lainasumma on todella kohtuullinen, elämä vain joskus yllättää isommilla menoilla, joihin ei osannut välttämättä varautua.

Rahanmenoa molemmat.

Eli pitaisi olla kotona silla tuella sanotaan vaikkapa 5-7 vuotta putkeen?

piä.

niin en tässä muuta kuin kertonut oman " selviytymistarinani" , joillakin voi olla niin tiukkaa että vaikka säästäisi joka ikisessa asiassa rahat eivät vain riitä.

Tietenkin kun on monta lasta esim. viisi lasta saa kivat rahat jo lapsilisissä, mutta eihän ne kata kuin ruokalaskun, tiedän.

Ja kaikki eivät halua ostaa vaatteita kirpputoreilta, tai nähdä sitä vaivaa että jaksaa mennä myymään kirpparille tavaroita tai vaatteita (tai eivät pysty koska ovat esim Yh: ta).



Mutta tietenkin sanoisin vielä, että jos rahat eivät riitä niin ei muuta kuin töihin! Ja että lapsiluku on jokaisen vanhemman oma päätös, kaikkea ei aina voi saada, jos meinaa hankkia suurperheen, voi olettaa että menot senkun kasvaa, ja että rahasta tulee olemaan tiukempaa kuin pienissä perheissä. Se on valinta kysymys. Jos haluaa ison perheen, niin sitten haluaa, mutta ei pidä olettaa että raha-asiat jotenkin helpottuis tai edes pysyisi samalla tasolla.

kanssa olen ollut sen 3vuotta kotona, 2:n ekan aikana oli iso asuntolaina,puoli vuotta olin lasten välissä töissä, nyt nuorimman kanssa yh, silti 3vuotta olin kotona, olihan se loppu kitkutelua ja centtien laskemista..mutta pärjättiin. se ilo siitä oli ku aloitti työt ,niin tunsi itsensä TOSI rikkaaksi kun sai normaalia palkkaa....



sitä pärjää aina jonkin aikaa pienemmilläkin tuloilla

Saan käteen n 500 euroa kk plus lapsilisät kolmesta eli jotain 300 euroa. Miehelle jää verojen jälkeen n 2000 euroa, yhteensä siis vajaa 3000 euroa ja sillä elätetään kolme lasta + itsemme.



Asumme vuokralla, mutta emme saa asumistukea, koska meillä on omaisuutta sijoitettuna siten ettemme voi niitä käyttää, mutta silti ne lasketaan (mikä on mielestäni ihan ok, kunhan mainisin) Vuokra on 800e/kk eli suurin yksittäinen menoerä.



Ostan jonkun verran lastenvaatteita käytettynä ja kierrätän kaikki pienemmille ja osan myyn esim huutonetissä, mistä saan " lisätienestiä" 30-100 euroa kuussa.



Teen paljon ruokaa itse, tosin en säästääkseni vaan lasten allergioiden takia. Mutta samalla se tuo hieman säästöä. Toisaalta lasten erikoisruokavalio lisää ruokalaskua, koska esim gluteenittomat tuotteet ovat kalliimpia kuin tavalliset. En leivo leipää itse ja syömme aika paljon luomua (mikä maksaa) ja kotimaista, mutta ruoasta tai laadusta en suostu tinkimään.



Lasten harrastuket on onneksi halvimmasta päästä vaikka ei ollla niin päätetty, ollaan annettu lasten harrastaa mitä haluavat. samoin lastenvaatteista en säästä, jos ei käytettynä tai alesta löydy kunnollista päälle panatvaa niin ostan surutta uutta ja laadukasta (=merkkituotteita), vaikka olisi kallista.



Mistä sitten tingimme? Emme matkustele juurikaan. Emme käy ulkona syömässä kuin ehkä kerran vuodessa (hääpäivänä). Emme polta emmekä käytä alkoholia (tosin emme muutenkaan) tai käy baareissa. Värjään hiukseni itse, käyn kampaajalla vain hiustenleikkuussa. Leikkaan itse lasten hiukset. Peruutin kaikki lehtitilaukset ja erilaisten yhdistysten jäsenyydet (mm mll, amnesty, pelastakaa lapset, unicef...) kun jäin hoitovapaalla. Ostamme omat vaatteet pääasiassa alesta, aikuiset eivät onneksi tarvi joka vuosi uutta talvitakkia tai kenkiä, ehtii ostaa sitten keväällä -70% alesta seuraavaan talveen. Liikumme julkisilla tai kävellen milloin mahdollista, koska bensa kallista. Mies tosin kulkee autolla töissä vaikean kulkumatkan vuoksi. Omat harrastukset on " maksuttomia" eli juoksulenkki tai kirjastossakäynti pari kertaa viikossa.



Välillä on tiukkaa, jos tulee yllättäviä menoja, mutta normaali arjessa ei raha puute tunnu. Tosin vararahastoa meillä on säästetty 5000 euroa hoitovapata ajatellen jo työssäollessani eli ennakoitiin tiukat ajat. Tätä käytetään vain äärimmäisessä hädässä ja jos rahaa vileä hoitovapaani jälkene säästössä on niin törsätään se sitten itsemme palkintona tästä tiukasta ajasta :)