Olen niin pitkään taistellut laihduttamisen kanssa, että suhteellisuuden tajuni on hämärtynyt.

tapasi ei selkeästikään pitkällä aikavälillä toimi. Päädyt jojoilemaan juuri siksi, että syöt väärin. Et menetä mitään vaikka ottaisit nyt muutaman kuukauden ihan vain perehtyäksesi ravitsemukseen ja selvität miten muuttaisit elintapojasi loppuelämäksesi, jotka olisivat kestäviä koko elimistöllesi ja saisivat sinut voimaan paremmin. Sen jälkeen vasta mieti mitä teet, muuten sinulla hämärtyy lopullisesti mitä on järkevää syödä ja olet kierteessä loppuikäsi.

Voisitko ap kokeilla sellaista, että söisit vaikka yhden lämpimän ruuan päivässä, kasviksia, riisiä ja vaikka kanaa tai jotain muuta lihaa? Miltä kuulostaisi? Ja muutama viipale leipää? Tai jos et leipää halua, niin voithan lisätä jugurttiin leseitä, niistä saa aika helposti kuituja!

Kiva, jos voi olla avuksi! :) Ja tosiaan, tiedän myös itse sen, miten suhde ruokaan voi muuttua väliin paljonkin, " normaalin" taju hämärtyä ja niin edelleen. Ja senkin ymmärrän, että oma tunne kehosta merkitsee enemmän kuin painoindeksi, eli itse voi kokea tarvetta laihduttaa, vaikkei terveydellistä perustetta olisi.



Mutta suhteellisuudentajua tarvitaan myös tässä asiassa, ja siitä haluan muistuttaa - omalla kohdallani puolitoista vuotta jatkunut laihduttaminen, tai oikeastaan elämäntaparemontti, on ollut taistelua kohti normaalipainoa - aloitin painoindeksistä 40. Nyt painoindeksi on 26,5 ja tuntuu aivan mielettömän hyvältä! Eli indeksit eivät kerro missään tapauksessa kaikkea.



Mutta ehkä tekisin sinuna siten, kuin täällä moni on ystävällisesti tai vähemmän ystävällisesti ehdottanut: ryhdy kiinnittämään huomiota ravitsemukseen. Kun elimistösi ryhtyy saamaan oikean määrän oikeita asioita, se kyllä löytää normaalin, hyvän painon ja voit hyvin. Liian vähän syöminen ei laihduta. Tiesithän muuten esimerkiksi sen, että liikunnan jälkeen on hyvä syödä jotain pientä - eikä tämän välipalan poisjättäminen " laihduta" , vaan tekee vain hallaa.



Itse olen ollut myös napostelija. Säännöllinen ruokarytmi ja oman kylläisyyden asteen tarkkailu ovat auttaneet siinä, että verensokeri pysyy tasaisena - ja yllätys yllätys, en olisi itsekään uskonut, mutta tarvetta napostella ei enää olekaan! Eli jos ravinnon saanti päivän aikana heittelee paljonkin, tekee melkein koko ajan mieli syödä jotain. Sen sijaan, jos olo on tyytyväinen ja kylläinen, syöminen tulee mieleen vasta, kun keho seuraavan kerran ilmoittaa nälästä. Eli nälän tunnekin on hyvä kohdata ja tunnistaa (ennen pidin itseni useinkin sellaisessa pöhnässä, että puputin kaikenlaista, enkä edes tunnistanut oikeaa nälkää, vaikka mieli teki syödä), mutta siihen pitää olla varautunut. Vaikka sitten hedelmällä tai ruisleivällä tai aterialla.



No juu... Eniten nautit elämästä, kun et koko ajan ajattele laihduttamista, vaan vaihdat sen " terveisiin elämäntapoihin" . Lycka till!.

Oli mukava lukea! Hyvää jatkoa myös teille!



ap

ap