olen onnellinen avioliitossani tuon ensimmäisen ja viimeisen kanssa. kamalaa seurata täälläkin

se ero on kuin huonossa suhteessa eläminen.

On sitä helppoa tulla tänne narisemaan kun itsellä ei ole mitään kokemusta muusta.

mutta ymmärrätkö, ap, että moinen on kuin lottovoitto? Et voi dissata toisia, koska kaikille ei vain koskaan tule kohdalle noin hyvää suhdetta. Tajuatko?

Eihän ihmissuhde mistään tuurista ole kiinni, vaan omista valinnoista ja panostamisesta!

Rakastavat miestään. Uskovat ja luottavat häneen - tottakai, sitähän rakkaus on! Kaikki asiat on aina puhuttu, on ollut tyyntä ja myrskyä kuten elämään kuuluukin.



Sitten... Mies pakauttaakin ilman mitään ennakkovaroitusta, että haluaa eron. Tai tuletkin eräänä päivänä vain tyhjään kotiin. Tai mies ryyppääkin itsensä kunnon humalaan ja hakkaakin sinut henkihieveriin.



Syytät itseäsi. Haet merkkejä. Mitä minun olisi pitänyt huomata? Ei kukaan tuosta vain halua erota? Ei kukaan tuosta vain hakkaa henkihieveriin, edes humalassa?

Ja olihan niitä merkkejä... Sitä vain ei tullut nähneeksi. Ei huomattu tai haluttu huomata. Kaikenhan piti olla hyvin...



Ap. Elämä on täynnä yllätyksiä.

Kahdeksan vuotta naimisissa. Olemme siirtyneet vastikään suhteessa jotenkin uudelle tasolle - kaikesta voi puhua! Mies on paitsi Rakas, myös paras kaveri. Pitkässä suhteessa se on tärkeää.



Mutta ymmärrän, että esim. väkivaltainen, jatkuvasti riitoja aiheuttava, alkoholinhuuruinen suhde ei ole hyvä paikka kenellekään - ei aikuiselle, eikä lapselle! Itsekin lähtisin sellaisesta pois, rohkeuttahan se varmasti vaatii repäistä itsensä irti, vaikka olisi kuin huono suhde. Sitä varmasti aina vain toivoo, että muutos vielä tulisi. Ettei tarvitsisi erota...



Minua ei ole koskan lyöty. Eikä tarvitsisikaan kuin kerran lyödä. Ei ole koskaan kyllä meinattukaan lyödä. Olen onnellinen tästä avioliitosta ja siitä, että vuosi vuodelta on mukavampaa yhdessä, ja että vaikeistakin hetkistä on selvitty ja jaksettu löytää rakkaus senkin jälkeen. Tai : ei se ole siinä välissäkään mihinkään kadonnut.

Mä luulen että jos on monta suhdetta takana niin sitä helpommin aina eroaakin uudestaan ja etsii jotain täydellistä.



Itse olen taistellut myös suhteeni eteen, suhde on hyvä, turvallinen, tukeva, rakastava. Olen erittäin tyytyväinen etten jaellut pimpsaani useammalle miehelle.



Jos en olisi nykyistäni tavannut niin luulen että olisin onnellisesti yhdessä jonkun muun kanssa ja pitkään jo ollut. Siinä oli hyvää tuuria että se eka oli kunnollinen ja rakastava, voi olla että olisin muutaman muunkin suhteen joutunut läpi käymään ennen kuin olisin löytänyt jotain yhtä hyvää jos en miestäni tavannut olisi.



Mutta siis minusta ihmisestä näkee jo ystävyysvaiheessa, ennen seurustelua ja seksiä, noin yleensä luonteen ja suhtautumisen ja kyvyn rakastaa jne. Ei tarvita useita suhteita ihmistuntemusta kasvattaakseen vaan sitä voi tehdä jo lapsuudesta lähtien ja ihan kavereita ja luokkakavereita jne tarkkailemalla.

Ja haluaisin itsekin olla tuossa tilanteessa.



Minulla on mies, joka myöntää valehdelleensa minulle ennen naimisiinmenoa melkein kaikesta, jotta saisi minut naimisiin kanssaan. Nyt voi kuulemma " puhua vapaasti" -- ja minä en tiedä kuka tuo ihminen on, jonka kanssa olen naimisissa ja jonka kanssa piti olla samat arvot, samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja haaveet, samanlaiset kasvatusideologiat.

Yhtäkkiä minulla onkin mies, jota " ei huvita" (kuten hän aina sanoo) huomioida minua, hoitaa lapsia, osallistua kotitöihin. Hän valehtelee rahan käytöstään jne.



En tiedä, miten olisin voinut tietää, että hän järjestelmällisesti minulle valehtelee?

Olen ollu onnellinen AVOliitossani 9 vuotta. Mitä sitten?



Vanhempani oli onnellisia 23 vuotta naimisissa kunnes isäni päätti että onni on toisen naisen kanssa ja ero tuli. Mitä sitten? Äitini on onnellinen, isäni on onnellinen. Eipähän ole onnettomia yhdessä ja se on parempi!



En halua että mieheni olisi onneton kanssani. Vaikka ero olisi surullista niin parempi se kuin olla yhdessä. Ei sitä tartte lähteä suhteesta niin ettei oltaisi koitettu parantaa oloa!! Minä teen töitä liittoni eteen, samoin mieheni. Mutta pitää ymmärtää ettei kaikki ole sen yhden ihmisen varassa. Onnellinen voi olla muutenkin!