Teenköhän ihan väärin, kun kiellän lasta turhan kiukuttelusta?

Täytyy myös opettaa miten niihin vastoinkäymisiin pitäisi suhtautua jne.

Kyllä ne ajallaan oppii kertomaan mikä on oikeasti hätänä. Kyllä sen kiukuttelun taustalla aina jotain on, vaikka sitten vain väsymys.

Meillä 3- vuotias ei puhu kunnolla ja joskus olen tehnyt väärin kun lapsi vaan vinkuu ja vinkuu eikä häntä ymmärrä. Silloin pitäisi vaan jaksaa kuunnella ja ymmärtää mitä lapsi haluaa kertoa, nurkkaan laittaminen tai poistaminen paikalta on väärin vaikka lapsi hermostuu koska lapsihan ei tee mitään pahaa tai ole ilkeä. Yritä itse selittää jotain tärkeetä niin että ihmiset huutaa: " Mitä sää Maija oikein vikiset" !



Olen miettinyt tilanteita ja koitan tosissani olla pitempi pinnasempi ja ymmärtää tilannetta pikkusenkin puolelta: hänhän vaan koittaa selittää jotain itselleen tärkeää, sitä ei silloin pitäisi rankaista.



Sama juttu on kun lapsi itkee jotain: Annan itkeä, koitan sanoa ei hätää ja itke vaan. En että älä itke. Haluan opettaa että jos sattuu niin saa itkeä, ei tukahduttaa kyyneliä.

Lapsi kiukuttelee niin kauan kunnes saa tarvitsemansa. Se ei välttämättä ole se keksi, jota luulet hänen haluavan. Se voi olla myös se, että häntä katsotaan kunnolla ja kuunnellaan, mikä on hätänä. Lapselle pitää sanoittaa hänen tunteensa: Kuulen, että kitiset ja näen, että olet hätääntyneen näköinen. Mistähän mahdat olla hädissäsi? Haluatko tulla äidin kainaloon?

Vierailija:

Sama juttu on kun lapsi itkee jotain: Annan itkeä, koitan sanoa ei hätää ja itke vaan. En että älä itke. Haluan opettaa että jos sattuu niin saa itkeä, ei tukahduttaa kyyneliä.

Onhan lapsen etu tulla ymmärretyksi. Itse sanon omille lapsille esim. että " meidän perheessä ei saa asioita kiukuttelemalla" . Ei kiukuttelu aina tietenkään lopu silti heti, mutta eipä sitä kiukuteltavaa asiaakaan kuulu ennekuin kiukku on ohi. Kyseessä tällöin vähän isompi lapsi esim. 4v.> ja aiheena jokin muu kuin väsymyksen tai nälän aiheuttama kiukku.

Mutta ei se ole niin kamalaa, sillä vaikka tuon karikon välttäisitkin, niin sitten on olemassa jokin muu juttu, jota et edes huomaa, ja siinä menet syvälle metsään aivan täysillä, etkä huomaa edes jarrutella.

..turhaan? Kyllä monesti lapsi kiukuttelee ihan turhaan ja samoin myös me aikuiset =)

- jos lapsi kiukuttelee ettei halua esim. nukkumaan tai että tukka pestään niin on se aika turhaa kuitenkin sillä tehtävähän ne on.

Jos lapsi on väsynyt ja kiukuttelee siksi, eikö se ole silloin aika turhaa. Kiukuttelu ei auta asiaa eteenpäin, joten onko silloin edes kyse tunteiden ilmaisemisesta, joka pitäisi sallia. Siis joku muu ratkaisu kehiin, mutta ehkei ole ihan tunteiden tukahduttamistakaan sanoa lapselle, ettei auta itku markkinoilla...

Jos kiukku johtuu siitä että lapsi on väsynyt tai nälkäinen niin sitten kannattaa laittaa lapsi lepäämään tai antaa ruokaa eikä ruveta tappelemaan. Samalla voi verbalisoida tämän tilanteen: niin, mä ymmärrän että sua harmittaa kamalasti kun oot niin väsynytkin eikä ehditty syödä kunnolla. Lapsi saa sanoja tunteilleen.



Rauhoittumisjäähy on kuitenkin mielestäni ihan ok jos ihan joka kiukunpuuskasta ei sinne joudu. Joskus lapsi tarvii sen breikin. Jäähyn jälkeen on sitten hyvä keskustella siitä mikä lasta kiukuttaa. Tunteita saa ilmaista mutta ei ihan miten tahansa, ja lapselle on hyvä opettaa pikkuhiljaa niitä vähän rakentavampia tapoja.

Sää kiellät lasta itkemästä? Mun vanhemmatkin teki niin. Itse muistan miten pahalta tuntui kun vaikka olin kaatunu ja sattui ja siihen vaan todetaan: " Älä itke!" Miksi ei saisi itkeä jos itkettää.



Olen näin äitinä ajatellut sitäkin ja myönnän että silläkin toisaalta halutaan lapsen lakkaavan itku. Mutta eikö olisi kannattavampaa jos lapsi saisi itkeä itkunsa eikä lopettaa kesken? Näin minä olen ajatellut ja sanon lapsilleni: " Itke vaan!"



4

Lapsella on erilaisia kiukkuja. Jos lapsi vastustaa rutiineja, niin toimii rauhallinen ja selkeä periaate, että huutaa saa niin paljon kuin huvittaa ja ilmaista pettymystään, mutta asiat hoidetaan aikuisen johdolla, koska ne kuuluu hoitaa niin kuin aikuinen on päättänyt. Ja piste.

Mankuva, uliseva " rasittava" lapsi on munkin mielestä vailla jotain. Meillä koululainenkin saattaa heittäytyä aivan lapslliseen kiukkuun ja itkuun ja rauhoittuu siitä että hänet nappaa syliin ja antaa olla pieni ja turvassa. ja vähän vaikka kovistelee siihen hellyyteen.

Jos lapsi on satuttanut, pettynyt tms, on ihan luonnollista että hän itkee ja saa turvallisen sylin ja lohdun.



Miks nää asiat on nykyään (tai on ne varmaan ollu ennenki...? niin vaikeita? Kaikessa mahdollisessa lapsi tarvii reilun, turvallisen aikuisen joka on valmis lohduttamaan ja suojelemaan häntä. Ja kaikessa mahdollisessa hän tarvitsee saman aikuisen opettamaan kuinka ihmislaumassa pärjää, ja kuinka ylipäätään hengissä pysytään.

Meillä oli lapsi hoidossa. Ei puhu kunnolla ja hermostui kun muut eivät ymmärtäneet mitä halusi. Heitti lelulla toista lasta. Tekikö lapsi väärin?



Musta kyseessä on kuitenkin lapsi joka ei osaa sanoa mitä haluaa, muut eivät ymmärrä ja lapsi turhautuu ja purkaantuu väärin. Tottakai tarttee lapselle selittää että Marttaa sattui kun heitit junalla mutta pitäähän lastakin ymmärtää ettei hän tiennyt tapaa päästä tilanteesta pois. Vai?



Onko lapsen satuttaminen pahansisuista vai turhautumista. Meillä on kotona lapsia seuraamalla muutenkin huomattu että kun toinen ei saa jotain toiselta lapselta niin puree tai tuuppaa. Siis taas menee turhaantumiseen kun ei saa/ymmärretä.



4

Jollei halua että lapset oppii että hellyyttä saa ulisemalla ja rääkymällä (kun se ei tulevissa ihmissuhteissa pidäkään aina paikkaansa) niin kannattaa antaa niille positiivista huomiota ja hellyyttä silloinkin ja erityisesti silloin kun käyttäytyvät hyvin.

Kyllä silloin voi käskeä lopettamaan ulinan ja käskeä puhumaan normaalilla äänellä.

se että ihminen parisuhteessa ei enää mangu ja ulise perustuu tasan siihen että on lapsena saanut tehdä niin. Mä tiedän monta esimerkkiä, että mitä enemmän on vaiennettu ja komennettu olemaan kunnolla ja hiljaa, ja on saanut kokea, että se " " ulina" ei oo tärkeetä, eikäsitä odteta todesta, niin sen ahdistuneempia, estyneempiä on aikuisena.

Näin se on. Lapsi ei ole mitkään koira josta kuritetaan sisäsiisti ja hiljainen ja thats it.

Mut omapahan on lapses.

että mitä enemmän lapsi rääkyy, sen enemmän häneltä puuttuu tunnetason tyydytystä. Eli sen epävarmempi hän on siitä että kelpaa, riittä, hänet hyväksytään, häntä rakastetaan. Ja siihen hakee vastausta. Ja siihen nimenomaan pitää vastata lempeästi. Kokeile joskus, mitä seuraa kun suurimman raivon hetkellä otat syliin, pidät siinä kunnes raivo helpottaa (mikävoi kestää kauan, esim, puol tuntia) katselet lasta silmiin ja olet hänelle rakastava, hyväksyvä vanhempi..



Lapsellasi tulee olemaan huomattavasti onnistuneempi tulevaisuus ainakin ihmissuhteiden osalta.

Kannattaa opettaa lapselle tapoja ilmaista tarpeitaan normaalilla volyymilla, antaa hänelle sanoja tunteille. Ja hellyyttä VOI lapselle henkistä väkivaltaa tekemättä antaa silloinkin kun lapsi ei ulise ja mangu.

Lapset itkee ja huutaa ja rimpuilee siinä niin kauan että oksentaa. Varmaan tosi turvallinen olo juu.

Sillä on voimia varmasti kohta yhtä paljon kuin mulla. Enkä tiedä mitä järkeä on väkisin pitää kiinni, jos toinen haluaa omaa tilaa vähän jossain tilanteessa. Eri asia on jättää yksin.

Ajattele oikeesti; aikuinen on sua isompi, se on sun turva ja myös auktoriteetti;sä saat olla pieni ja tuulettaa tunteitasi turvallisesti. ja sut halutaan pitää lähellä, vaikka olet ihan raivona- eli myös ne tunteesi hyväksytään. Kysymys on läheidyydestä. jos lapsi oksentaa läheisyydestä, niin joko hän on saanut läheidyyttä liian vähän, tai sitten häntä on kohdeltu niin huonosti, että hän voi pahoin kyseisen henkilön läheisyydessä.



Olen ihan puhtaasti kyökkipsykologipohjalta liikenteessä, mutta olen kyllä tosissani tätä mieltä.