~~~3-kuumeilijat viikko 33

Tervetuloa Jaffa76 ja HannaMarika!



mp73: kiva kuulla kuulumisiasi



mylove77: minusta sitteri oli järkevä ostos, olisin ehkä itsekin langennut. Sehän oli lähes ilmainen.



Emma04: Mulla testailu alkaa varmaan ensi viikon sunnuntaina. Toivottavasti kuullaan sinulta plussauutisia sitä ennen :)



okkete: älä menetä toivoasi. Toivoa on niin pitkään kuin täti pysyy poissa



72mama: mulla kans aina hermo kireällä ennen ovista, liekö sitten hormoonit vai mikä? Sitten kun ovis ohi, olo on taas ihan ok. Ennen kuukautisia taas sitten pingahtaa helposti.



ON: kävin gynellä valittamassa ovis/kk-kipuja. Tutkittiin ultralla ja otettiin papa. Ei löytynyt mitään vikaa. Papan tuloksen saan ens viikolla. Sitten sanoi että pitäs tikuttaa ovista, niin näkyis onko kipu missä vaiheessa ovulaatiota.

NYT TARKKANA: Gyne sanoi ettei oviksen aikaan saa ottaa muuta kipulääkettä kun parasetamolia. Jos ottaa ibuprofeenia, se voi vaikuttaa ovulaatioon siten ettei se tapahdu täydellisesti. Hyvä tietää kun on noita oviskipuja.



Viola kp 16/29-30

Menkat alkoi (kaksi päviää liian aikaisin..) ja oikeastaan hyvä niin. Minun aikani ei ole vielä raskautumiselle. Ja ennen kun suhde on kunnossa. Hyvään suuntaan se on nyt menossa, mutta katsotaan nyt vielä. Olen siis ajatellut asioita ihan vakavasti.

Ehdotin miehelle, että jos keväällä yritettäisiin, mutta ei innostunut asiasta, joten jäädään odottelemaan vielä. Eihän tässä mikään kiire ole. Ja hormoonit näyttävät olevan vielä sekaisin.



Minä siis jään kuumeilemaan, mutta kaikille muille tsemppiä ja plussatuulia! =) bd bd bd bd

Kauhia ukon ilma oli täällä viime yönä!!! Tanner oikein tärisi ja jylisi kauhean kauan, ihme ettei muut meidän perheestä heränneet. Tosin esikko oli mummolassa, yökylässä, joten siitä en vielä tiiä.



Sinäänsä kohtalon ivaa, että tuo pienokainen nukkui eka kertaa moneen viikkoon puoli viiteen syömättä, ja tämä ukkonen herätti minut puol neljän aikaan!! Milloinkahan tämä äiti saisi nukkua oikeesti??? No ehkä sitten kun lapset muuttaa pois kotoa =)



Mylove77: miekin olisi sortunut, jos en muuten niin olisin voinut vedota, että voi viedä lahjaksi (täyty ehkä jyskässä pyörähtää), sen verta edullinen on ollut.



72mama: se on kovin epäreilua, kun toiset tulee ajatuksen voimalla raskaaksi ja toiset sitten ei millään tai ainakin hyvin pitkän prosessin jälkeen!!



Viola: Tuo täytyy muistaa tuo parasetamol juttu!! Katsotaan maltanko sunnuntaihin asti, vai testailenko aiemmin.



Näin muuten synnytys unta viime yönä =) *hih*



Joo työmiehet tuli kahville, täytyy mennä



-E-

Toukotuhisijoihin oon kirjotellu nyt aktiivisemmin (jos aktiivisuudesta voi puhua...) mut aattelin nyt tännekin jotain laittaa.



Nyt on kp 10/?? yk1 (eli pillerit jääneet vasta vähän aikaa sitten pois). Eilisiltana olin suunnitellu peittojen heiluttelua mut mies ei innostunu :( Väitti olevansa väsynyt eli piti tää arvata: heti ku pitäis ruveta tositoimiin ni ei kiinnosta. No, en sitten itekään jaksanu innostua, ja rupes tuntumaan väkinäiseltä. Sanoin miehelle aamulla et haluisin välillä töistä pois, muttei se onnistu pyhällä hengellä... No, eipä tässä välttämättä oo vielä ollenkaan otollinen aika (paitsi sillon ku tärppäs kuopuksesta ni ovuloin uskomattoman aikasin ku ilmiselvän ovisliman huomasin jo kp10:ssä). Eli: nyt pitäis vaan jotenkin ottaa rauhallisesti ja miettiä vähän aikaa muita asioita, etten tapa kiinnostusta sekä iteltäni että mieheltä.



Tänään meen lenkille, ja mullahan on muutenkin menossa kuntoilu-painonpudotusprojekti. Jokunen kilo pitäis saada pois ennen tärppiä. Eli eihän tässä oikeesti oo hirveä kiire mut ku kyllästyttää töissäolo...

Mitä tämä nyt on, ensinnäkin yritys aloitetaan vasta jälkitarkastuksen jälkeen syyskuussa (Mulla oli siis keskeytynyt km rv 18+) ja toisekseen olen yleensä hyvinkin järkevä ihminen... Juu siis reilut 2 vuottahan tuota keskenmennyttä toivottiin mutta käytin e-pillereitä ennen tuota ja ne taitaa sotkea mun kehoni toiminnan hyvinkin tehokkaasti.

Mutta nyt pelkään raskautumisen kestävän jos onnistuu lainkaan ja toisekseen jos onnistuu mua kammottaa jo odotus etukäteen, kuinka mä voin luottaa neuvolaan jos vauva on hiljainen. Kun jotain vikaa siinä kumminkin on tai kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Toimiiko ultra varmasti vai onko doppler kunnollinen.

Voi kiesus tätä mielenmyllerrystä. Onko tämä normaalia vai olenko mä hysteerinen??? Vai ostanko mä kotiin ultran ja alan opetella sen käyttöä =D Uskomatonta mitä sitä miettii....



Kajahtanut Rilla-ma-rilla

toivottavasti teitä onnistaa pian. itsellä oli ennen esikoisen syntymää kaksi keskenmenoa ja ei ne ikinä ole kivoja=(



itse painin tällä kertaa ihan erilaisten ongelmien parissa. haluaisin kovasti kolmannen lapsen siis vauvakuume kova mut en taitais kuitenkaan olla vielä valmis joten jos vaikka jaksais ens kesään jaksaa odottaa ennen kuin rupeaa uutta yrittämään.



meillä siis 1v9kk tyttö ja 3v poika ja ei oo niitä mummoja tai muita jotka välillä hoitais joten täytyy malttaa odottaa et nuo lapsukaiset vähän kasvaa...MUT VAUVAKUUME ON KYL NYT IHAN LIIAN KOVA;)



TSEMPPIÄ KAIKILLE KOLMATTA YRITTÄVILLE=)

Piinaavaa odotusta, että koska sitä voisi tai uskaltaisi tehdä testin. Ajattelin pystyä odottamaan aina 7.9 asti, hui! Kun jo nyt ehkä vois testissä näkyä, jos nyt edes oon ovuloitunut. En meinaan tunne erilaisempaa kipua, eikä vuotoni ole erilaista. Onko jotain muita merkkejä ovarista ku kipu ja vuodot? " Täytyy" siis pupuilla koko kuukauden, kun ovarista ei ole tietoa. Aiemmissa raskauksissani ei ole ollut raskausmerkkejä vasta, kun testien tekemisten jälkeen, oiskohan psykologinen juttu? No aika moni muukin täällä piinaa, joten kestämisiä kaikille!

*haukotus* ei meinannut millään päästä aamulla ylös sängystä, siellä oli lämpöistä ja mukavaa :)



Eilen illalla taas miehelle narisin vauvakuumettani (mikä on ihan järjetöntä ja jonka ihan oikeasti sain laskemaan, kunnes eilen lapsia hoitoon viedessäni siellä oli yksi äiti viimeisillään raskaana, pöh) ja keksin nimiä vauvalle (fiksua) ja mies sitten sanoi, että kyllä; vauvat on suloisia, mutta sitten kun se on sen ylivuoden, niin tarvitaan tilaa ja rahaa ja niitä meillä ei ole :p joo, tiedän tuon itsekin ja tuolla itseäkin järkeilenkin.

Nyt jos pysyisi täältä kokonaan pois, mitä mä itseäni täällä kiusaan tälläsillä jutuilla, kun tiedän, että me ei kolmatta kuitenkaan hankita, vaikka vauvakuume olisi millainen :( No, täytyy nauttia näistä kahdesta jotka jo on ja yrittää keksiä muuta mietittävää.



Plussatuulia kaikille :) Saas nähdä pysynkö täältä pois, yritän nyt ainakin.

HannaMarika: jos olet epävarma ovuloitko, kannattaa ostaa ovulaatiotestejä. Testeillä voit sitten suurinpiirtein määrittää monentena kp:nä yleensä ovuloit.



Rilla-ma-rilla: Kun elämä järkkyy, ihmisestä tulee epävarma ja sitä huomaa että elämää ei voi hallita. Sinulla on nyt sellainen vaihe että et pysty elämän epävarmuutta ja hallitsemattomuutta hyväksymään. Mieli palautuu kyllä pikkuhiljaa ja opit luottamaan siihen että elämä kantaa. Monia asioita pystyt hallitsemaan, mutta et kaikkia. Tiedät ettei murehtimisestasi ole mitään hyötyä. Asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen murehtipa niitä etukäteen tai sitten ei. Mieli on siitä ihmeellinen asia että vaikka tiedostaisitkin tämän, se kulkee omia polkujaan. Keskenmenon jälkeen onkin varmaan hyvä miettiä mitä haluaa ja kuka oikeasti on. Jos ajatuksesi käyvät sinulle sietämättömiksi, niin kannattaa käydä neuvolassa niistä puhumassa.

Äläkä jätä miestäsi ajatuksiesi ulkopuolelle vaan keskustele hänen kanssaan peloistasi, hän varmasti osaa sinua rauhoittaa.

Nyt reilu viikko siitä kierukan poistosta ja mies ressu on varmaan kohta helisemässä, kun vaimo ois aina valmiina;-) Käskin kyllä ottaa tilanteesta kaiken irti, ainakin meillä on aika harvoin asiat näin päin..

Meillä ei meinaa painostava ilma millään hellittää, pojat alkaa olla jo aika kräniä, kun on öisinkin melko lämmintä sisällä ja unet sitä sun tätä. Ei tässä helteessä muuten mitään pahaa ole, kun ois vain uusi talo jossa koneellinen ilmanvaihto pitäisi tuvan viileänä. No ehkä joskus.

Jotenkin vähän " turtunut" olo tähän vauvakuumeeseen, kuume ei ole mihinkään laskenut, mutta kun siitä tuli arkipäivää ei sitä jotenkin alku innostuksen jälkeen itse jaksa hehkuttaa. Toisten plussa uutiset kyllä jaksaa vatsanpohjaa kutkuttaa..

Tsemppiä muille kuumeilijoille...

Ei taida meikäläisellä tämä olotila paljon helpottaa... Mutta päivä kerrallaan.



Axuliina, mulla on ollut ihan sama kierukan poiston jälkeen, eli haluja on paaaljon enemmän. Luulen että vauva-yrityksellä on jotain vaikutusta, mutta ei voi olla pelkästään sitä. Ehkä se hormonikierukka kuitenkin heikensi haluja? Ja mä ainakin lihoin ihan kunnolla, meinaan nyt on alkanut paino pudota, osin sen takia että ei ole enää mitään mielitekoja. Itse ainakin syytän tuota kierukkaa kun ne mieliteot oli ihan samanlaisia kuin raskauden aikana. Enää ei ole mitään!



rilla-ma-rilla eipä ole ihme että sulla on tuollaisia ajatuksia, aika ainoastaan auttaa. Tsemppiä!



72mama, kp 10/28 yk4

Huoh että osaa pientä ihmistä väsyttää. Eilen olin niin energinen ja hyväntuulinen, mutta loppui se lyhyeen, kun kävimme kova äänisen keskustelun appini kanssa, käytöstavoista. Hän on sellainen perheenpää, jolle kukaan ei sano mitään vastaan ja hän laukoo vittuiluja ja valituksia kaikille. Mut mie olen sitä mieltä että minun kodissani ei mulle tulla päätä aukomaan! Pitkä ja vaikea tarina, ei siitä sen enempää, ottaa vain tosi paljon voimille, kun taistelee tuulimyllyjä vastaan, jostain päivän selvästä asiasta, mutta kun ihminen ei osaa tuijottaa kuin omaa napaa ja olettaa maailman pyörivän siinä hänen ympärillään.



Rilla... (anteeksi liian pitkä nimi kiukkuiseen päähän) voimia sinulle, en voi kuvitellakkaan miten pahalta sinusta tuntuu!! Koeta ajatella että sillä oli jokin tarkoitus että kävi niin kuin kävi ja niin ei toiste tule tapahtumaan. Itselläni on kaikki keskenmenot olleet sen verran aikaisia, että ei ole " tarvinnut" muuta tehdä kuin surra, mutta ystäväni on ollut samassa tilanteessa (heillä on kuusi ihanaa lastakin!!!) En usko että kannatta ultraustaitoja rueta kuitenkaan harjoittelemaan =) Mutta puhu asiasta miehesi kanssa ja neuvolassa. Itse olin pojan raskauden aikaan ihan hysteerinen (melkein kirjaimellisesti) ja kävin käytännössä melkein joka viikko neuvolassa, minulle sanottiin että sitä varten täällä (neuvolassa)ollaan että jos ei muuta osata tehdä niin huojennetaan äidin mieltä, kuunneltiin sydänäänet ja ultrattiin silloin tällöin (terkka osasi tehdä sen, joten ei lääkäriä tarvittu). Huojensi mieltä aivan hirveästi!



Oma napaa nippailee edelleen, testit polttelee takataskussa, huomenna,viimeistään sunnuntaina täytyy tehdä. Muuten oma mieli alkaa olla sekava. Meille ei tosiaan lapset ole pelkällä ajatuksen voimalla tulleet ja nyt sitten kauhistuttaa, jos tärppäsi jo nyt, jotenkin sitä on valmistautunut siihen vähintää vuoden, jopa parin odotteluun, niin vähän kauhistuttaa. Sinäänsä tyhmää, kun ei ole vielä testiä edes tehnyt =)



Hyvin sekavissa tunteissa -E-

Täti saapui eilen. No, oli vasta eka yritys niin ei vielä harmita. Suutuin niin pahasti anoppiin että onneksi en lyönyt sitä. :) Poikani puhúu paljon vauvoista, myös anoppini kuulleen. Siitähän anoppi intoutui taas paasaamaan pojalle että ei äiti halua enää vauvoja kun sillä on jo kaksi lasta. Että äiti on niin väsynyt että ei jaksaisi enää hoitaa vauvaa. Minä en ole IKINÄ sanonut anopille etten jaksaisi hoitaa lapsiani tai että en haluaisi enempää kuin kaksi lasta!!! Tämä tapaus on just sellainen määräilevä ja päällekäyvä... Luulee saavansa päättää kaikesta, jopa meidän lapsiluvustamme. Hyvänä esimerkkinä on kun odotin kuopusta niin anoppi sanoi että sitten et enää enempää lapsia tee... Kivaa.

ja taisi olla joku muukin... Kyllä anopit on sitten kivoja :-( Itseäni harmittaa välillä ku appivanhemmat pyörii meidän kotipiirissä joka arkipäivä, aamusta iltaan (sukupolvenvaihdos tehty eli täytyyhän sitä poikaa käydä vahtimassa et tekee töitä eikä lorvi, ja kun kaupungissa ei oikein viihdytä...) Meillä kun kuopus syntyi niin taisi anoppi puhua vähän siihen sävyyn et nyt on oikein hyvä ku on 2 lasta, ettei enempää tarvi, mut korjas kuitenkin et tehkää vaan lisää lapsia... Aatteli kai et loukkaannun vielä moisista vihjailuista ku piti mieltä muuttaa. Nyt anoppi varmaan aattelee ettei meille tuu enempää lapsia, tai ei ainakaan pitkään aikaan, ku laitettiin hoitoalustakin jo kokonaan pois vessasta. No, mitäpä se siellä teki enää ku kuopus on jo 2 v.



Ai että, taas oli Hesarissa lastentarvikeliikkeiden mainoksia, ja taas jotain vaunuja tarjouksessa! Voi että ku vois jo ostaa uudet vaunut muttei siinä mitään järkeä olis näin aikasessa vaiheessa. Entiset vaunutkin pitäis ensin myydä pois. On ne jo aikansa eläneet eli ei mitkään uudet enää, vaikke olekaan ikivanhat.

Naapurin rouva totesi hyvin vähän aikaa sitten, kun juteltiin, että " anoppi on aina anoppi, vaikka olisi hyväkin anoppi" . Eli pieni kitka siinä aina kuitenkin on.

Meillä omat appivanhemmat on parin sadan kilometrin päässä ja miehen isää vaimoineen tavataan usein ovat oikeinkin ihania( saanoo näin kun ei ikinä " arjessa" kohdata). Päästään aina valmiiseen pöytään ja katsovat poikia hetken, että päästään kahden vaikka taimikauppaan. Miehen äiti on sitten tapaus erikseen, mieheni on isän ja isän vaimon kasvattama poika. Anoppi ei kolmekymppisenä ollutkaan valmis äidiksi ja jätti pienen pojan isälle ja karkasi aurinkoisemmille rannoille. Nyt se sitten käy pari kertaa vuodessa esittämässä Vuoden äitiä ja mummua. Ja kertoo Kun hän teki niin ja näin ja kuinka kaikki oli aikanaan niin raskasta, kun itse oli lapsen kanssa. No mitä se siitä tietää, omansa hylkäsi ja lisää ei ole tehnyt. Nyt on kaikki kuulemma niin helppoa jne.. Onneksi tavataan vain se pari kertaa vuodessa, että ehkä sen kestää;-) Kun mieheni kertoi äidilleen, että saamme toisen lapsen, se ei edes onnitellut. Totesi vain, että luuli meille yhden riittävän.

Siitä kierukka-asiasta. Itsekin olen huomannut, eetä on kevyempi olo ja iho jotenkin puhtaammaan oloinen. On niin ihana katsella kaupoissa odottavia äitejäm kaikki näyttävät niin kauniiltä massuineen. Miten se oma olo tuntuu aina vähän toiselta:(

Mutta iloista ja hauskaa viikonvaihdetta kaikille, itse tuskin maltan poissa pysyä..

Tein nyt sitten vihdoin sen testin ja olin aivan varma että olen raskaana, ja p**kat!!



Edelleen hyvin sekavat tunteet, en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa!



-E- kp37/28-30

Mies tänään ilmoitti että ei haluakaan enää lisää lapsia, kuukausi yritystä takana. Että se siitä sitten...

Minäkin nyt ihan ekaa kertaa uskaltaudun tänne kirjoittamaan=). Meillähän siis on lapset 4v ja 1v3kk ja kauhea vauvakuume sekä mulla että miehellä (miehellä varmaan kovempikin kuume). Mutta mutta.. nyt ei kuitenkaan vielä olla yrittämässä kolmatta, koska vauvakuumeesta huolimatta en vielä haluaisi olla raskaana. Ensin olisi tarkoitus muuttaa isompaan asuntoon ja minun käydä töissäkin jonkin aikaa. Minimiäippäraha ei nimittäin hirveemmin houkuttele!



Nyt vaan tässä ollaan vähän lipsuttu ehkäisyn suhteen.. Tosin sanoen ollaan käytetty keskeytettyä, koska mulle ei hormonaaliset sovi ja kortsu tuntuu inhottavalta. Ja nyt sitten mulla ois kp 25/25-30 ja eilen tuli haaleaa veristä vuotoa. Ovis oli kp 17 ainakin kipujen mukaan, joten eihän ne menkat voi vielä alkaa?! Tai siis tietenkin voi, mutta oudon aikaisin alkais! Kun yleensä mulla menee oviksesta menkkoihin n. 12 päivää, vaihtelee tietenkin jonkin verran välillä. No minä tietenkin aloin kuvittelemaan, että jos se eilinen olikin kiinnittymisvuotoa?! Ainakin ajankohta puhuis sen puolesta. Ja nyt tänään ei oo mitään vuotoa enää tullut. Kellään kokemusta tosta kiinnittymisvuodosta?? Mutta mä kyllä toivoisin, että se EI olisi kiinnittymisvuotoa, en kuitenkaan ihan vielä haluaisi olla raskaana! Jotenkin iski paniikki, kun kuopuskin on vasta niin pieni!! Haluan vaan kuumeilla vielä rauhassa ilman yritystä=).



No nyt en kerkiä muuta kirjottaa,pitää mennä tekee lapsille ruokaa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Hei kaikki 3-kuumeilijat!

Ilmoittauduin joukkoonne viime viikolla. Silloin ilmoittauduin vain enkä kirjoittanut tänne viikkopinoon ollenkaan. Tänä aamuna tein testin ja tulos oli erittäin vaalea viiva! Odottelen muutama päivä ja testaan sitten uudestaan. Jotenkin tuntuu mahdottomalta tämä... Molemmat aiemmat lapset ovat saaneet alunsa ensiyrittämisellä mutta että vielä kolmaskin onnistuisi... Kierukka siis poistettu 16.7. Töissä olen mutta työtehtääviin keskittyminen on nyt tästä syystä hieman vaikeaa!