Mitä me vanhemmat voisimme yhdessä tehdä koulu/päiväkoti/eskarikiusaamisen estämiseksi?

Olen oikeasti miettinyt tätä ja tullut siihen tulokseen, että kyllä me vanhemmatkin voimme siihen vaikuttaa. Mitä, jos me kaikki vanhemmat + opettajat ja muu koulujen hlökunta päättäisimme nyt että ketään koulunsa / eskarin aloittavaa ei tulevana kouluvuonna kiusata? Puhuisimme lasten kanssa kiusaamisesta / kiusatuksi tulemisesta, etenkin kiusaajien vanhemmat hakisivat merkkejä ja puuttuisivat heti kun niitä löytäisivät. Puhuisimme keskenämme ja tutustuisimme toisiimme ja toistemme lapsiin. Eihän ole kiusaajankaan etu olla kiusaaja joten samassa veneessä loppujen lopuksi ollaan kiusaajat ja kiusatut... Mitä sanotte? Mitä voisimme oikeasti tehdä ja miten? Kuulostaa utopialta ja ehkä se sitä onkin mutta kuitenkin..?!

ja siten koittaa luoda sellaiset kontaktit että kiusaamista ei ala tapahtua. Helpomminhan sitä lapsi vähän tuntemattomampaa kiusaa.

Meillä 3-vuotias tyttö, ja naapurin 4-vuotias kiusaa aina lastani: repii lelut käsistä, haukkuu tyhmäksi ja tönii. Lapset ovat lapsia, mutta jos omani käyttäytyy noin niin kyllä puutun asiaan ja sanon ettei niin saa tehdä jne. Naapuri taas vain kohauttaa olkapäitään kakaransa käytökselle. Jos jo alle kouluikäisenä oppii, että muita saa kohdella kuinka haluaa niin uskon siinä olevan pohjaa sille, että alkaa pahemminkin kiusaamaan. Eli varhainen puuttuminen " ongelmakäytökseen" on minun reseptini.

Se on ihan varma.

Mullakin on ystävä, jonka mielestä " pojat on poikia" ja lapset selvittäkööt riitansa keskenään. ON varmasti helppokin olla sitä mieltä, kun oma 4-vuotias on 115cm pitkä ja painaa yli 20 kiloa ja on tosi raju luonteeltaan. Eli " pärjää" varmasti.

Mä en pitkään jaksanut edes nähdä niitä, kun en jaksanut koko ajan olla sydän syrjällään koska sen kersa taas paiskaa oven mun lapsen sormille tai sen pienempi puree mun pienempää... Nyt huomaan onneksi, että mun esikoinen on alkanut pärjätä tuon raisun jättiläisen kanssa, ei voimalla, mutta mielikuvituksellaan ja puheella. Olen siitä varsin iloinen, että tuo meidän kirppukin pärjää ja mainiosti. Ja vielä niillä paremmilla keinoilla.

Vierailija:

Meillä 3-vuotias tyttö, ja naapurin 4-vuotias kiusaa aina lastani: repii lelut käsistä, haukkuu tyhmäksi ja tönii. Lapset ovat lapsia, mutta jos omani käyttäytyy noin niin kyllä puutun asiaan ja sanon ettei niin saa tehdä jne. Naapuri taas vain kohauttaa olkapäitään kakaransa käytökselle. Jos jo alle kouluikäisenä oppii, että muita saa kohdella kuinka haluaa niin uskon siinä olevan pohjaa sille, että alkaa pahemminkin kiusaamaan. Eli varhainen puuttuminen " ongelmakäytökseen" on minun reseptini.

Kun omaa poikaani kiusattiin eskarissa (poikani oli uusi ryhmässä) otin yhteyttä lto:n, varhaiskasvatuskeskuksen johtajaan ja sitä kautta kiusaajan vanhempiin. Pojat otettiin " puhutteluun" ja kiusaaminen loppui. Kiusaamiseen on puututtava välittömästi kun sitä havaitaan. Harmi sinänsä etteivät kaikki vanhemmat " usko" omansa kiusaavan ketään, vaan kuittaa asian " kuuluu lapsuuteen, karaisee" , tms.

Ongelma on varmaankin ne vanhemmat jotka viis veisaavat lastensa kiusaamisesta. Pitäisi varmaan voimakkaammin tuoda esiin ne negatiiviset seuraukset joita kiusaaja kantaa aikuisiällä; syrjäytymisvaara, huono itsetunto jne. - näistä pitäisi valistaa paljon enemmän jotta kiusaajien vanhemmat heräisivät tekemään asialle jotain!! ap