Mitä me vanhemmat voisimme yhdessä tehdä koulu/päiväkoti/eskarikiusaamisen estämiseksi?

kotona kertoa kiusaamisesta, miten pahalta se uhrista tuntuu ja mitä pitää tehdä jos näkee kiusaamista (kertoa asiasta heti, puolustaa kiusattua). Pitää korostaa sitä että kiusaaminen on raukkamaista ja tyhmää ja miettiä yhdessä miltä esim. tuntuu jos jää yksin eikä kukaan tahdo leikkiin mukaan...

Jos lapsellasi on riittävän hyvä itsetunto, ei se välitä, jos kiusataan.Kiusaajat yleensä lopettaa, jos ei ole huomaavinaan.

Ite puutun pihassa muidenkin käyttäytymiseen, meillä on ainakin sellanen sopimus vanhempien kesken, että saa ja pitää puuttua, jos näkee jotain sopimatonta käyttäytymistä.Mutta totuus on se, että kaikkeen ei kannata puuttua, pieniin kinoihin yms, koska silloin lapsi ei koskaan opi selvittämään riitojaan itse.

se kuuluu vaan niin osana pakettiin. Jos luovutaan tästä ja keskitytään enemmän ryhmätoimintaan ilman kilpailuelementtiä oltaisiin menossa oikeaan suuntaan.

voi tehdä mitään. Täälläpäin opettajat pelkää vl-mafiaa eivätkä uskalla tosissaan puuttua kiusaamiseen kun uskovaisen perheen lapsi on ilkeä kiusaajapenikka.

koulutettu henkilökunta ja sopivat ryhmäkoot. Häiriköille omat pienryhmät. Kiusaamisesta tehtävä heti loppu, kun siitä lapsi puhuu. Vanhemmat, jotka eivät reagoi, yritettävä ryhmän painostuksella saada mukaan.

saaneet, missä on parempia ja parhaita. Mielestäni jokaisen kotona voitaisiin harjoitella häviämistä, yrittää kertoa lapselle ettei tavarat ja pärjääminen ole niitä asioita joilla pitää rehvastella. Myös tytöt tekevät tuota KOKO ajan.



Sättiminen, aliarvioiminen, toisen mielipiteiden kunnioitus ovat asioita joita voi kotona kertoa.



Tosi asia on se, ettei opettajat huomaa todellisia kiusaamistilanteita. Itse olen muissa tehtävissä koululla ja näen jatkuvasti näitä ryhmätilanteita joissa joku itkee ja joku on hyökkääväinen... puutun tietysti niihin. Opettajan mielestä kiusaaminen on vain lyömistä.

joka järjestäisi yhteistä toimintaa. Ei sen niin kovin ihmeellistä tarvitsisi olla, syksyllä vaikka pihaleikkejä, retki metsään tms. Tai kirpparitapahtuma, talvella vaikka luistelua ...mielikuvitus rajana. Pääasia, että kynnys osallistua olisi matala, ts. ei esim. maksullista tai mahdollisimman edullista.

Joulun alla voisi olla vaikkapa yhteinen askartelu/joululaulu tilaisuus.



Kun aikuiset ja lapset yhdessä osallistuvat ja oppivat paremmin tuntemaan toisiaan kiusaaminen vähenee, uskon mä.

Vierailija:

Olen oikeasti miettinyt tätä ja tullut siihen tulokseen, että kyllä me vanhemmatkin voimme siihen vaikuttaa. Mitä, jos me kaikki vanhemmat + opettajat ja muu koulujen hlökunta päättäisimme nyt että ketään koulunsa / eskarin aloittavaa ei tulevana kouluvuonna kiusata? Puhuisimme lasten kanssa kiusaamisesta / kiusatuksi tulemisesta, etenkin kiusaajien vanhemmat hakisivat merkkejä ja puuttuisivat heti kun niitä löytäisivät. Puhuisimme keskenämme ja tutustuisimme toisiimme ja toistemme lapsiin. Eihän ole kiusaajankaan etu olla kiusaaja joten samassa veneessä loppujen lopuksi ollaan kiusaajat ja kiusatut... Mitä sanotte? Mitä voisimme oikeasti tehdä ja miten? Kuulostaa utopialta ja ehkä se sitä onkin mutta kuitenkin..?!

Asetutuitteko kiusatun puolelle?



On todella tärkeää opettaa omalle lapselle, että kiusaamista ei saa katsoa sivusta. Valitettavasti tämä maa on täynnä vanhempia, joilla on omassa elämässään niin paljon ongelmia, ettei heitä voisi vähempää kiinnostaa miten oma lapsukainen pärjäilee koulussa. Sen takia valitsen asuinaluueni niin, etten joudu pistämään lapsiani pahimman ongelmalähiön tai ökyalueen kouluun.

koko koulun yhteisiä tapahtumia. Ekaluokkalaisille annetaan *isonen* 4-6 luokkalainen jolle voi kertoa jos kiusataan. Ei toimi vaan.



Poikaani kiusasi ADHD kakara jota ei saanut kuriin koulun reksi, ei omat vanhammet, ei luokanopettaja...ei ketään. Kiusaamista jatkui ja jatkui vuodesta toiseen, kunnes tein rikosilmoituksen. Perhe tajusi laittaa talonsa myyntiin ja tiistaina tämä ADHD lapsukainen ei enää ilmaantunut poikani luokalle.

Että ihan sinun ansiotasi oli, että laittoivat talonsa myyntiin. Oletko tosiaan noin lapsellinen, että luulet, että kun vähän pelottelet, niin joku muuttaa pois. Tuollaiset uhoajat eivät ainakaan kiusaamista poista.

kyseessä oli joku asenneartikkeli, missä painotettiin kodin vastuuta, eikä sysätty vastuuta tai kiusaamista kouluun, ikäänkuin se tapahtuisi vain koulussa. Nämä kiusaajat kun kiusaavat yleensä ihan joka paikassa, vapaa-ajalla jne. eli pitäisi puuttua kiusaajiin, eikä kiusattuihin.

vastaaja 17 totesi ei omena kauas puusta putoa.

1) kasvattamalla omat lapsensa kohtelemaan toisia kauniisti, ymmärtämään erilaisuutta, olemaan armollisia. Opettamalla kohtelemaan toisia kauniisti ja kohteliaasti, vaikka toinen ei miellyttäisikään, opettamalla nielemään ikävät letkautukset

2) opettamalla oma lapsi jämäkäksi, ts. että osaa sanoa toiselle, ettei salli ikävää käytöstä, ettei halua leikkiä näin

3) opettamalla oma lapsi leikkimään sovussa, joustamaan sääntöjen suhteen, rohkaisemalla ottamaan kaikki mukaan yhteisleikkeihin



4) rohkaisemalla oma lapsi kertomaan aikuiselle, jos itseä tai jotakuta muuta kiusataan (ja kuitenkin opettamalla raja myös siihen, ettei kerro ihan jokaisesta rapsahduksesta (kannella), ettei käy Pekka ja susi -ilmiötä



Muuta ei oikein voi tehdä, vastata voi vain omasta lapsestaan. Yhteisjuttuihin osallistuvat harvoin ne lapset ja perheet, joilla on ongelmia.



Ja sitten on pakko luottaa siihen, että koulu ja opettajat tekevät parhaansa. Valitettavasti vanhemmille ei voida kertoa salassapitovelvoitteen takia, miten asioita on hoidettu toisten lasten osalta. Ja oleellista on sekin, ettei opeteta lapsia omalla mallilla siihen, että toisista aikuisista tai lapsista voi puhua pahaa ympäri kyliä.

Meillä tyttö on joutunut sekä kokemaan kiusaamista, että kiusannut/ syrjinyt muita lapsia.



1. Kun lapseni on sanonut jotakuta luokkakaveria tyhmäksi tai ärsyttäväksi, olen pohtinut lapsen kanssa mistä hänen tunteensa johtuvat ja miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Esimerkiksi silloin kun joku on seurannut lastani ja " tunkenut" leikkeihin -olen kysynyt onko tällä lapsella muita kavereita? Onko hän yksinäinen ja vailla huomiota muilta? ja selittänyt, että toisen käytös voi muuttua, kun hän pääsee mukaan leikkiin.



2. vetoan lapseni tunteisiin ja muistikuviin kiusatuksi joutumisesta. Jos lapseni yrittää syrjiä muita ja jättää leikin ulkopuolelle, muistutan häntä siitä, miltä hänestä on joskus tuntunut kun on jäänyt ulkopuolelle. Olen myös kuvaillut, kuinka hauskaa minulla oli lapsena, kun leikimme koko pihan lasten kesken pihapelejä yms.



3. Olen selittänyt lapselle, että kiusaaminen johtuu yleensä kiusaajan pahasta olosta; kysyin lapseltani, että tarvitseeko hänen mielestään sellaisen ihmisen kiusata muita jolla on itsellään kivaa ja hyvä olla? Samoin olen kysynyt häneltä, auttaako se jos oman kiukuspäisyytensä takia alkaa kiusata muita? onko olo silloin parempi?



4. Olen selittänyt, etteivät toiset lapset välttämättä ymmärrä, että käyttäytyvät ärsyttävästi. Silloin porukasta jättämistä parempi vaihtoehto on ottaa toinen mukaan. Voi vaikka itse neuvoa, minkälaisen roolin toinen voi ottaa leikissä, jolloin auttaa toista käyttäytymään mukavammin.



En nyt ihan täysin näillä sanoin, mutta kuusivuotias tyttöni on kyllä ymmärtänyt kaikki sanomani asiat, ja ymmärtämystä on lisännyt se, että olemme pohtineet tunteita yhdessä.

että hakee lääkärintodistuksen ja tekee rikosilmoituksen. Sitten tulee vasta kuri kun pelätään, että joutuu omasta pussista maksaan jotain.

Näin se vain menee.

1. opeta lapsellesi sosiaalisia taitoja ja tue empatian kehittymistä

jonkun vielä heikommassa asemassa olevan kuin itse. Miten tähän nyt sitten puuttuu, kun vanhempien ensin pitäisi tavalla tai toisella saada vahvistettua oman lapsen opiskelutaitoja ja itsetuntoa, ettei tarvitsisi omaa pahaa oloa purkaa toisiin.

1. opeta lapsellesi sosiaalisia taitoja ja tue empatian kehittymistä. Mitä paremmin lapsi huomaa miltä toisista tuntuu, sitä epätodennäköisemmin hän kiusaa ja sitä todennäköisemmin hänesta kasvaa sosiaalinen ja heikompia kiusaajilta puolustava. Ja mitä sosiaaalisempi lapsi, sen epätodennäköisempää joutua kiusatuksi.



Sosiaalinen lapsi on tärkeässä roolissa esim. luokan kiusaamiskuviossa; kiusaamisen sivusta seuraajat/hiljaiset hyväksyjät voivat omalla toiminnallaan lopettaa kiusaamisen. Mitä vähemmän sivusta seuraajia sitä todennäköisemmin aikuiset ovat perilla luokan todellisesta tilanteesta ja voivat lopettaa kiusaamisen.



2. Pidä lapseen riittävän läheinen kontakti, aika monet vanhemmat eivät tunne lapsiaan niin hyvin, että tietäisivät huolista. Jos lapsi kertoo kiusaamisesta, älä reagoi " voi herranen aika" ja ota heti raivolla yhteyttä opettajaa" , voi olla ettei lapsi jatkossa uskalla kertoa.



3. Ole yhteydessä muihin vanhempiin ja opettele tuntemaan lasten kaverit. Ja jos kiusaamista ilmenee, älä mene huutamaan lapsille suoraan, että " älä kiusaa" , vaan keskustele asioista aikuisten kanssa.



Lapset pelästyvät, jos aikuinen raivostuu kiusaamisesta ja sen jälkeen eivät välttämättä kerro näkemäänsä ja kuulemaansa!



t. opettaja

Minusta jokaisen aikuisen, joka näkee kiusaamista, pitää puuttua asiaan!