Mitä me vanhemmat voisimme yhdessä tehdä koulu/päiväkoti/eskarikiusaamisen estämiseksi?

Eli isä käy koululla riehumassa. Jatkossa jos tuota poikaa kiusataan, on hyvin todennäköistä, ettei hän sitä kerro......

Näissä asioissa paljastuu se, onko omaan lapseen (ja myös omaan itseen) oikeasti kontaktia. Ja tän palstan perusteella suuri osa äideistä on ihan bimboja kaiken muut kuin reimateccien ja oikeassaolemisen suhteen. Suuri osa aikuisista tuntuu olevan kaksinaamaisia paskanpuhujia, tietenkin aina oikeessa ja vähän parempia kuin muut.



Ei siinä aina todella auta muu kuin opettaa omalle lapselleen hienotunteista sovittelutaktiikkaa ja paikalta poistumista. Suurin este koulukiusaamisen poistumiselle on oikeesti vanhemmat- joita ei kiinnosta todellisuus vaan oma oikeassaoleminen.

tyylin:sä et saa tulla tänne jne. eivätkö vanhemmat tajua vai välitä, että se on sitä tietä koulukiusaamiseen

Vierailija:

kyseessä oli joku asenneartikkeli, missä painotettiin kodin vastuuta, eikä sysätty vastuuta tai kiusaamista kouluun, ikäänkuin se tapahtuisi vain koulussa. Nämä kiusaajat kun kiusaavat yleensä ihan joka paikassa, vapaa-ajalla jne. eli pitäisi puuttua kiusaajiin, eikä kiusattuihin.

Vierailija:

Olen oikeasti miettinyt tätä ja tullut siihen tulokseen, että kyllä me vanhemmatkin voimme siihen vaikuttaa. Mitä, jos me kaikki vanhemmat + opettajat ja muu koulujen hlökunta päättäisimme nyt että ketään koulunsa / eskarin aloittavaa ei tulevana kouluvuonna kiusata? Puhuisimme lasten kanssa kiusaamisesta / kiusatuksi tulemisesta, etenkin kiusaajien vanhemmat hakisivat merkkejä ja puuttuisivat heti kun niitä löytäisivät. Puhuisimme keskenämme ja tutustuisimme toisiimme ja toistemme lapsiin. Eihän ole kiusaajankaan etu olla kiusaaja joten samassa veneessä loppujen lopuksi ollaan kiusaajat ja kiusatut... Mitä sanotte? Mitä voisimme oikeasti tehdä ja miten? Kuulostaa utopialta ja ehkä se sitä onkin mutta kuitenkin..?!

Ja esimerkiksi täällä vauva palstalla olla mollaamatta toisia ihmisiä. Lisäksi meidän kannattaa ymmärtää myös se, että ylilyöntejä sattuu. Ja pieni lapsi on vasta pieni lapsi. Ja myös sen, että ihan tavallisessa kanssakäymisessä toinen voi kokea asian epämiellyttäväksi ja toinen tilanteen ok:ksi.

Ehkä tärkeintä on muistaa, että kaikki ovat jonkun lapsia ja tärkeitä ihmisinä, omina itsenään.

En lukenut ketjua läpi.

Vierailija:

Ja esimerkiksi täällä vauva palstalla olla mollaamatta toisia ihmisiä. Lisäksi meidän kannattaa ymmärtää myös se, että ylilyöntejä sattuu. Ja pieni lapsi on vasta pieni lapsi. Ja myös sen, että ihan tavallisessa kanssakäymisessä toinen voi kokea asian epämiellyttäväksi ja toinen tilanteen ok:ksi.

Miten tämän asian saisi kaikkien kaaliin? Siis että ihmiset on niin erilaisia, eikä kaikesta kannata heti vetää hernettä nekkuun?

Pitää lapsi normaalina! Kiusaajan puheelta kuulostaa. Mitäs itse ovat niin kummallisia, kyllähän sellaisia saakin kiusata. Kerronpa sinulle, että jotkut ihmiset ovat luonteeltaan, temperamentiltaan ujoja ja arkoja, siihen ei mikään " normaalistaminen" tehoa, eikä tarvitse tehotakaan. Ihmisillä on oikeus olla sellaisia kuin he ovat, vaikka hissukoita, kunhan eivät vahingoita muita.



Hygieniasta ilman muuta tulee huolehtia. Se on totta, että joitakin lapsia kiusataan sen takia, että vanhemmat eivät huolehdi heistä. Muistan omilta kouluajoiltani tällaisia. Julmaa; ei huolehdita kotona hygieniasta eikä kunnollisista vaatteista, lapsi joutuu melkeinpä huolehtimaan itse itsestään, ja kun se ei täysin onnistu, kiusataan koulussa. Näissä ei ollut lapsen luonteesta kyse.

Vierailija:

väkivaltaa kokeneelle? Kiusaaminen on pahimmillaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kiusoittelu on täysin eri asia kuin kiusaaminen, ja siihen voi suhtautua kevyesti.

Kiusoittelu on täysin eri asia kuin kiusaaminen, kyllä, mutta kiusoittelu saattaa muuttua kiusaamiseksi, jos kiusaaja huomaa, että kiusoittelu tehoaa.

En ehdota, että tietyn kiusatun (henkistä tai fyysistä väkivaltaa) kokeneen lapsen tai hänen ympäristönsä tulisi suhtautua asiaan kevyesti, ei missään nimessä. Kun kiusaaminen on muodostunut ongelmaksi tietyn lapsen kohdalla on välttämätöntä, että kiusattua autetaan ja ongelma ratkaistaan parhaalla mahdollisella tavalla - ikävä kyllä se on harvinaisen vaikeaa.

Mutta se, että kiusaaminen on kansallisella tasolla Suomessa suurempi ongelma kuin muualla saattaa (ja vain saattaa, tämä on vain yksi näkökulma asiaan) liittyä jollain tavoin siihen, että vakava luonteenlaatumme edesauttaa harmittoman kiusoittelun muuttumista vakavaksi kiusaamiseksi.

Mutta kuten sanottu, tämä on vain yksi näkökulma, jonka tarkoitus on herättää ajatuksia, enkä väitä, että osuisin tässä edes lähelle oikeaa. Kunhan on tullut pohdittua.

Ap olen kanssasi samaa mieltä, paljon voi vanhemmatkin tehdä.

Mutta, olen myöskin ajatellut, miksei kouluissa voisi olla välitunnilla jotain ohjaajia (kouluavustaja tms.) joka leikittäisi lapsia. Olen kuullut, että jossain onkin tälläistä toimintaa, mutta esim. oman lapseni koulussa ei ole.

Pihalla ei ole oikein mitään tekemistä ja lapset norkoilevat kuka missäkin. Lapset eivät edes oikein osaa mitään pihaleikkejä, tai ainakaan suurin osa ei tunnu osaavan. Siksipä voisi olla aikuinen, joka ohjaisi. Välituntivalvoja pihalla onkin, mutta tämän lisäksi voisi olla tälläisiä avustajia.

Tiedän koulun, jossa hetken aikaa tälläistä kokeiltiin kouluavustajan avulla ja vastaanotto lapsilta oli loistava, he innostuivat kovasti ja yhteishenki kasvoi. Harmi vain kun avustajan pesti päättyi, lapset olivat jonkin aikaa jatkaneet yhdessä leikkimistä, mutta pikkuhiljaa oli se hyytynyt.



Niin, että ehdotelkaa lastenne vanhempainyhdistyksissä yms. koulun jutuissa tälläistäkin toimintaa.



Ja mikä estää, että vaikkapa päiväkodinkin pihalla/leikkikentällä tms. voisi joku sunnuntai järjestää yhteisiä pihaleikkejä vanhempien voimin. Sovittaisiin joku aika ja kaikki halukkaat saapuisivat paikalle.

Kiusaamista on niin monenlaista. Olet oikeassa, joskus kiusoittelu muuttuu kiusaamiseksi. Esimerkiksi poikajoukko huomaa, että joku vilkas poika hermostuu herkästi ja hänen kiusoittelustaan tehdään viihdettä, joka muuttuu kohteelle raskaaksi. Mutta sanoisin kyllä tuossakin, että kiusaamisesta on aina vastuu kiusaajilla, se on heidän vikansa. Vähän sama kuin raiskauksissa.. Voihan siihen vaikuttaa se, että kulkee minihameessa yöllä, mutta ei se missään tapauksessa ole raiskatun syy.



Suomalaisessa totisessa mielenlaadussa olisi kyllä korjaamista ylipäänsä, siinä olet oikeassa!



Tietääkö kukaan, miten ja millaista kiusaamista esiintyy muissa maissa? Kaikkiallahan sitä varmaan on.



Minusta asennekasvatusta tarvittaisiin enemmän. Jos vanhemmat kunnioittavat kaikkia ihmisiä, lapsetkin oppivat? Kaikille vanhemmat eivät opeta, joten asennekasvatusta tarvittaisiin myös kouluihin. Ainakin minun kouluaikanani kiusaamisesta ei puhuttu koulussa juuri koskaan.



Kouluissa pitäisi kiinnittää asiaan todella paljon huomiota ja pitää vaikka kiusaamisen vastainen teemapäivä?! Siis että opettajat tekisivät selväksi, että kiusaamista ei tässä koulussa sallita. Omana aikanani ei tullut mieleenkään kertoa kiusaamisesta opettajille. Meillä oli sellainen kuva, että mitäs he siitä välittäisivät, vaikka siitä kertoisikin. Jo ala-asteella annettiin kuva, että kielijät ovat niuhoja - niin ovatkin pikkuasioissa, mutta väkivallasta olisikin saanut " kieliä" .



Minusta ongelma on sekin, että eivät opettajat oikeasti välitä, koska kukaan kiusaamishelvetin läpikäynyt ei itse ala opettajaksi. Eivät he tiedä, miltä kiusaaminen päivästä toiseen tuntuu.

Espanjalaisen mieheni kanssa pohdin ajoittain tätä suomalaista kiusaamiskeskustelua, koska vastaava keskustelu ja itse konseptikin puuttuu hänen kotimaastaan.



Yksi kiusaamiseen johtava tai sitä pahentava tekijä on mielestäni tämä suomalainen, vakava luonteenlaatu. Me suomalaiset olemme aika herkkäpintaisia, otamme itseemme ja jäämme helposti pyörittelemään mielessämme jokaista loukkausta tai nololta tuntunutta tilannetta - niin lapsena kuin aikuisenakin. Turhia murehtiessa epävarmuus kasvaa ja vuorovaikutus vaikeutuu, alkaa kierre.



En tarkoita tällä, että kiusaaminen pitäisi kuitata olankohautuksella. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaiselle tekisi hyvää oppia suhtautumaan keveästi elämään ja noihin kurjempiinkin tilanteisiin. Omille lapsilleni pyrin opettamaan kunnioittavaa suhtautumista kaikkiin ihmisiin ja tähän saakka näyttää sujuvan hyvin. Samalla viljelen mielelläni runsaasti huumoria ja erityisesti haluan opettaa lapsia nauramaan myös itselleen. Se auttaa monessa asiassa elämässä eteenpäin.

ei nykyvanhemmat jaksa kasvattaa. Useimman kommentti on: se kuuluu ikään.

Kun ei tajuta, että se olisi vanhemman tehtävä ohjata oikeaan käytökseen.

Mutta kyllä sen jo täältä palstalta näkee, että täysin utopistinen ajatus.



Toivottavasti seuraavat sukupolvet kaikesta huolimatta olisivat fiksumpia.

koti-kouluyhdistys yhdisti vihdoin vanhemmat, ja saimme "häädettyä" koulusta jo useamman vuoden koko koulua kyykyttäneen häirikkölapsen. Tyttäreni oli varsinkin tämän lapsen uhri.



Opettajat eivät voineet tehdä enää enempää asian hyväksi, olivat välillä pitkällä sairaslomallakin asian vuoksi, rehtori ei nähnyt mitään ongelmaa, vaan suojeli ko.oppilaan perhettä...



Meidän vanhempien pinna katkesi vihdoin ja veimme asian kunnanvaltuustoon saakka ja herättelimme kunnanpäättäjiä meidän koulun "oppimisidyllistä". Saa nähdä, miten uusi lukukausi alkaa, kun häirikkölapsi on pois ohjailemasta kaverisuhteita ym.



Minä ainakin puutun jokaiseen tapaukseen, jonka tyttäreni minulle kertoo, ja kerron eteenpäin kouluun.

Minusta suurin mitä me vanhemmat voimme tehdä on, kasvattaa lapset hyväksymään erilaisuutta.

Usein kiusaamiset alkavat siitä, että joku on vähän erilaisempi kuin muut ja siihen riittää joskus vain sekin, että jollakin ei ole esim. 49 € Lego-reppua. Ja jos mietitään mistä tälläiset ajatukset lasten päähän tulevat, niin ei voi vanhemmat katsoa kuin peiliin.



Ei voi kun toivoa, että vanhemmat eivät siirtäisi näitä täälläkin ilmeneviä (vain yksi ainoa merkki on ainut oikea, muut ovat säälittäviä ja köyhällistön käyttämiä) asenteita lapsiinsa, sillä ratkastaisiin monta kiusaamistapausta.

silloin lapsella ei ole tarvetta tuntea ylemmyyttä kiusaamisen kautta

Olen miettinyt tätä asiaa todella paljon, entisenä koulukiusattuna ja pelännyt tyttäreni puolesta, että hän joutuu joskus samaan. Sitä pelkoa kyllä todennäköisesti ei ole, hän on isokokoinen ja todella temperamentinen luonteeltaan (eli jos pitää tehdä jakoa, niin ennemmin "kiusaaja-tyyppiä" kuin kiusattua).



Täytyy tuohon ensinnäkin kommentoida, kun monet on sanonut, että kiusaajalla on aina jokin huonosti ja kiusaaminen kertoo jostakin ongelmasta, esim. kotioloissa ym. Minä en kyllä allekirjoittaisi sitä. Minun ala-asteen käynnistäni teki yhtä helvettiä eräs vuotta vanhempi tyttö. Hän on luonteeltaan sellainen vahva rääväsuu ja tunnen hänet edelleen. Hän ei ole muuttunut tippaakaan, vaikka hänellä on lapsikin! Eli siis puhetyyli on kaikkia halventava, pitää itseään muita parempana jne., eikä hänellä ole ollut (minun tietääkseni) kotona suurempia ongelmia, vanhemmat kyllä eronneet, mutta eivät ole mitään väkivaltaisia juoppoja kumpikaan vaan ihan työssäkäyviä, normaalin oloisia ihmisiä.



On todella tärkeää, että vanhemmat ottavat lapsensa kiusaamisen tosissaan! Vaikka ei tietenkään niin, että mennään aseen kanssa raivoamaan koululle, kuten joku sanoi, mutta kuitenkin niin, että kuuntelee ja kyselee, ottaa tosissaan. Minun äitini oli aikoinaan juuri tuollainen "no lapset on lapsia", "kuuluu ikään" jne. ja se sattuu edelleen, ettei minulla ollut ketään, kenelle olisin voinut puhua. Opettajani oli muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä nainen, jolle ei voinut mitään kertoa.



ja täytyy sanoa tuohon yhteen aiheeseen vielä: en ole koskaan, en siis yhtäkään kertaa kouluni aikana nähnyt kenenkään ulkopuolisen lapsen puolustavan kiusattua. Ainakin minun kouluaikanani kaikki pelkäsi itse joutuvansa sitten kiusaajan kynsiin, niinkuin olisi varmasti joutunutkin, jos olisi puolustanut. Todella hyvä, jos pystyisimme tämän opettamaan lapsillemme, että pystyisi olemaan tarpeeksi rohkea! Vaikkei nyt kiusaajaa vastaan nousisi, niin kertoisi opettajalle tai jollekin muulle aikuiselle, koska kiusattu ei sitä aina uskalla itse tehdä.



Lisää keskustelua ja vinkkejä meille kaikille, miten pystyisimme tekemään tästä maailmasta vähän paremman! :)



T: Entinen koulukiusattu ikuisine arpineen

siis olette varmasti seuranneet av:n keskusteluja... AV-mammat haukkuvat ties ketä ja varsinkin ulkonäköä. MInä olen varma että nämä samat henkilöt haukkuvat lastensa aikana läskit naapurit yms.



Ei se omena kauas puusta putoa....

Aluksi voisi vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja harjoitella omissa sosiaalisissa suhteissaan siihen miten tulla toimeen muiden kanssa. Kiusaamatta, arvostelematta, jne. Jos av:ta lukee, niin täällä toistuu sama juttu kuin lapsilla kouluissa tai paivakodeissa. Jos joku ajattelee, käyttäytyy tai toimii eri tavalla kuin itse, niin loukkaamalla ja solvaamalla yritetään pönkittää omaa egoa. Mustamaalata muita koetaan näennäistä paremmuuden tunnetta. Miten voi opettaa lasta olemaan reilu jos ei itsekkään ole?

Itse olen sanonut lapsille että jos toisia aletaan kiusaamaan niin siitä seuraa mitä ankarimmat rangaistukset. Ja jos joku kiusaa lapsiani, komennan muiden muksuja yhtä sujuvasti kuin omiani mikäli heidän omista vanhemmista ei ole siihen.

Tyttäreni käy 30 oppilaan luokkaa. Henki luokassa on hyvä eikä ketään kiusata, koska me vanhemmat pidämme yhteyttä keskenämme, käymme kylässä toistemme luona, plus lapset kyläilevät toistensa kodeissa. NÄin kaikki tuntevat toisensa ja omat ja toisten muksut, eikä tule omia porukoita. Koulussa on sitä paitsi ehdoton nollatolenranssi siihen mitä kiusaamiseen tulee.

Mitenhän me Suomessa pystyisimme samaan? Muutenkin on tullut tosi hyvää keskustelua! Miten voimme vaikuttaa siihen että koulut todella noudattaisivat nollatoleranssia kiusaamisen suhteen? Tuntuu että koulut toimivat niin niukoilla resursseilla nykyään että monia hyviä asioita on mahdoton noudattaa käytännössä. ap

Vierailija:

Tyttäreni käy 30 oppilaan luokkaa. Henki luokassa on hyvä eikä ketään kiusata, koska me vanhemmat pidämme yhteyttä keskenämme, käymme kylässä toistemme luona, plus lapset kyläilevät toistensa kodeissa. NÄin kaikki tuntevat toisensa ja omat ja toisten muksut, eikä tule omia porukoita. Koulussa on sitä paitsi ehdoton nollatolenranssi siihen mitä kiusaamiseen tulee.