Hermostuisitko sinä, jos miehesi ja anoppisi toimisivat näin?
Meillä mies pyysi äitinsä neuvoa olkkarin verhoista. Yhdessä kävivät mallailemaan verhoja. Kun tulin paikalle, tokaisin etten ollut vielä edes ehtinyt ajatella asiaa enkä ollut varma halusinko verhoja ollenkaan. Sanoin, että halusin ajan kanssa miettiä. Poistuin huoneesta ja kun tulin takaisin, anoppi oli ripustanut verhot paikalleen.
Vedin herneen nenään ja sen huomasi kyllä anoppikin.
Kommentit (21)
Olisi se aikamoinen tapaus jos anoppi laittaisi verhot ikkunaamme ilman mun suostumustani. Se on tiedän koti, sinun ja miehesi. Mitä se anoppi siellä hyysää? Hoiteleeko se anoppi-armas teillä muutkin sulle kuuluvat jutut, vai jättääkö sentään seksin sun hommiksesi? <D
Anopillasi taitaa olla hieman sairas suhde poikaansa. Aikuisen miehen annetaan elää omaa elämäänsä omassa suhteessaan ja kodissaan ja äitykkä käy sitten silloin tällöin kyläilemässä ja juttelemassa kuulumisia. Ei enempää sotkeudu teidän asioihin.
jos hän haluaa mallata verhoja niin hänellä on siihen oikeus
ap saa ne sitten otettua pois jos eivät ole hyvät
On ihmisillä pienet ongelmat.
Taustalla vain on aiempiakin tapauksia, esim. ko verhojen kankaan osto aikanaan, kun anoppi oli mukana. Hoiti puolestani kotimme sisustuksen kuvailun kangaskauppiaalle yms, joissa tunsin varpailleni astuttavan.
Anoppi sinänsä on ihan mukava ihminen, olen vain tarkka reviiristäni ja mielestäni kodissani on tasan kaksi ihmistä, joiden välillä neuvotellaan kaapin paikka - minä ja mieheni.
ap
Mutta että kysyy ennemmin äitinsä neuvoa kuin keskustelee sinun kanssasi..? Huh huh! Kyllä suuttuisin!
Kotinne sisustaminen on sinun ja miehesi reviiriä, ei anopin. Eli jos miehesi haluaa mallailla verhoja mallaa ne sinun kanssasi. Sinuna olisin poistunut verhokangaskaupasta, kun anoppi alkaa tehdä ostoksia teille. Todellakin astuu varpaillesi, on aika opettaa hänelle rajat ennen kuin on liian myöhäistä.
Vierailija:
Taustalla vain on aiempiakin tapauksia, esim. ko verhojen kankaan osto aikanaan, kun anoppi oli mukana. Hoiti puolestani kotimme sisustuksen kuvailun kangaskauppiaalle yms, joissa tunsin varpailleni astuttavan.Anoppi sinänsä on ihan mukava ihminen, olen vain tarkka reviiristäni ja mielestäni kodissani on tasan kaksi ihmistä, joiden välillä neuvotellaan kaapin paikka - minä ja mieheni.
ap
Vittu mitä uunoja taas täällä. Jos jotakuta taas syytätte, sniiin syyttäkää niitä nyhveröitä äijiänne.
Minä olen useinkin kysynyt äitini mielipidettä jostain sisustusasiasta, samoin tiedän monen ystäväni tehneen. Uskon myös, että moni täällä palstailevakin käyttää äitiään makutuomarina.
Miksi mies ei saisi tehdä samaa? Kysehän siis oli vain siitä, että mies äitinsä avustuksella kokeili, mikä ripustustapa näyttäisi parhaalta. Kangas oli valittu jo aiemmin, ja sitä oli ap valitsemassa. Ymmärtäisin suuttumuksen, jos anoppi olisi ostanut ominpäin verhot ja pultannut ne kattoon kiinni, mutta nyt on kuitenkin kyseessä ap:lle mieluinen kangas ja ripustus, joka on helppo muuttaa, jos ensimmäinen yritys ei miellytä.
Minusta, ap, siis vedit herneet nenään turhasta.
Kysehän oli kuitenkin sinun valitsemastasi kankaasta?
Anoppi ja appi kalusti kotimme ollessamme häälomalla.
punaruskeat nahkasohvat, välissä laminaatti pöytä sotkasta. ikkunalla tekokukkia ja ehkä noin 40 posliiniesinettä kirjahyllyssä.
keittiössä vihreä muovimatto ja kelta oranssipunaruutuiset verhot joissa kirjavia kukkia.
Lisäksi appeni ja anoppimme olivat pedanneet petimme heidän vanhoilla lakanoilla. ripustaneet heidän entisiä verhojaan ikkunoihimme.
olkkariin he olivat rakentaneet pesänurkan heille itseilleen kun tulevat kylään niin saavat siinä majailla. petinsä viereen olivat hankkineet itseilleen vaatekaapin vaatteilleen.
olohuoneeseen appi ja anoppi olivat myös hommanneet TV-tuolit.
suuttuisitteko tästä. mä vähän hermostuin.
Sisustaa kyllä surutta poikiensa asunnot ja laittaa joulukoristukset yms... Ja paapattaa poikien puolisoillekin, jos eivät tarpeeksi usein (=kerran viikossa) siivoa melkeinpä katosta lattiaan. Huih, onneksi olen itse saanut pesäeron äitiini, enkä missään asiassa kysy edes mielipidettä, kun tiedän että jyrää ylitseni hyvin äkkiä jos vaan saa edes vähän saumaa.
siis mitenkään vähättelemättä.
Teidän kodissa sinä ja miehesi päätätte verhojen laittamisen, ei anoppi....
Anopille ei kannata antaa periksi pienissä asioissa.
Muuten se kierre alkaa, ja lopulta anoppi päättää huonejärjestelynne kokonaan....
siis tämä on vain mielipide.
Mun anoppi on just sellainen, kun olen sietänyt sitä kilttinä tyttönä, vieraskoreana.... kymmenen vuotta, niin nyt se on ihan TÄYSPOMO meidän perheessä....
verhokangas oli ostettu jo aiempaan kotiin, jossa verhot olivat ikkunassa. En kuitenkaan enää halua niitä uuteen kotiimme.
Voiko tuollaisen jälkeen olla enää edes väleissä?
ap
Äitini tuntuu unohtaneen olevansa isoäiti, käyttäytyy kuin lapseni olisi hänen. Jatkuvasti vaatii tapaamisia, suuttuu jos en anna lasta hoitoon, yrittää määräillä miten lapsi tulisi kasvattaa, " vahingossa" sanoo itseään lapsen äidiksi yms. Aivan ihana että haluaa olla lapsen elämässä mukana, mutta menee jo liian pitkälle. Välillä " vitsailee" että ottaisi lapsen huoltajuuden (tiedän ettei onnistu), sanoo että lapsen olisi parempi olla hänellä..
Olen jo nyt ottanut etäisyyttä, lähinnä vain yhdessä käymme. Olen myös yrittänyt puhua äidilleni, mutta ei tunnu viesti menevän perille. En kuitenkaan kokonaan haluaisi välejä katkaista, mutta en keksi mikä muukaan auttaisi? Miten näennäisesti terve nainen voi alkaa käyttäytymään noin?
Vierailija:
Äitini tuntuu unohtaneen olevansa isoäiti, käyttäytyy kuin lapseni olisi hänen. Jatkuvasti vaatii tapaamisia, suuttuu jos en anna lasta hoitoon, yrittää määräillä miten lapsi tulisi kasvattaa, " vahingossa" sanoo itseään lapsen äidiksi yms. Aivan ihana että haluaa olla lapsen elämässä mukana, mutta menee jo liian pitkälle. Välillä " vitsailee" että ottaisi lapsen huoltajuuden (tiedän ettei onnistu), sanoo että lapsen olisi parempi olla hänellä..Olen jo nyt ottanut etäisyyttä, lähinnä vain yhdessä käymme. Olen myös yrittänyt puhua äidilleni, mutta ei tunnu viesti menevän perille. En kuitenkaan kokonaan haluaisi välejä katkaista, mutta en keksi mikä muukaan auttaisi? Miten näennäisesti terve nainen voi alkaa käyttäytymään noin?
Vierailija:
Anoppi ja appi kalusti kotimme ollessamme häälomalla.
punaruskeat nahkasohvat, välissä laminaatti pöytä sotkasta. ikkunalla tekokukkia ja ehkä noin 40 posliiniesinettä kirjahyllyssä.keittiössä vihreä muovimatto ja kelta oranssipunaruutuiset verhot joissa kirjavia kukkia.
Lisäksi appeni ja anoppimme olivat pedanneet petimme heidän vanhoilla lakanoilla. ripustaneet heidän entisiä verhojaan ikkunoihimme.
olkkariin he olivat rakentaneet pesänurkan heille itseilleen kun tulevat kylään niin saavat siinä majailla. petinsä viereen olivat hankkineet itseilleen vaatekaapin vaatteilleen.
olohuoneeseen appi ja anoppi olivat myös hommanneet TV-tuolit.
suuttuisitteko tästä. mä vähän hermostuin.
Ne vervot varmaan saa siitä pois jos ovat rumat, vai? Itse tuossa tilanteessa pohtisin asiaa ihan rauhassa, ja jos verhot ei kelpaa juttelisimme miehen kanssa ja vaihtaisimme ne. Siinä se. Ilmeisesti et osaa merkata reviiriäsi riittävästi, koska anoppisi huseeraa siellä.
Meillä jos anoppi tulis verhoja mallaamaan ja ripustelemaan ni sais kyl satikutia. Mun reviirillä ei kukaan muu vehtaa, ei edes mies!!!!!