Varmaan elämäni onnellisin päivä!!

Se on todellakin ihanaa ja hienoa, kun osaa nauttia elämästä ja perheestä, sekä elämän " yksinkertaisista" asioista.



Itsekin huomaan nauttivani elämästä enemmän, kun on lapsi! Elämällä on tarkoitus!!

Ja sitä tosiaan osaa nauttia elämän yksinkertaisistakin asioista, lapsen kautta. Kun näen hänet onnellisena nähdessä esim. eka kertaa hevosen tms. tuo se ilon mullekin!



Mulla on elämässä joka päivä luksusta se kun mennään puistoon ja poika haluaa keinumaan, koska tykkää siitä ja PALJON! Voisi keinua monta tuntia =)



Ihanaa, kun pienet ilot tuo itsellekin hyvän mielen. Elämä on ihanaa!!

(Tosin viimeinkin vaikeuksien kautta!)

kun yhtäkkiä tajuaa, että juuri tämä hetki on jotain aivan ihanaa...

Vierailija:

ap, tuosta nautin itsekin ENITEN :)

en halua tai tarvitse suurtaa vaan tavallisen arjen rakkaiden kanssa :)

Minulla oli viimeksi käyttörahaa maanantaina. Saan seuraavan kerran rahaa keskiviikkona. Kun nyt tänä aikana liikun lasten kanssa, niin minulla ei ole oikeasti rahaa ostaa yhtään mitään. Olemme käyneet mm. kirjastossa ja kun alkoi tehdä mieli juoda jotakin, tulimme takaisin kotiin.

Kun kotona on jauhoja, niin aina voi leipoa jotain pientä ja siten makeannälkä tulee tyydytettyä pitkin viikkoa ennen kuin rahaa tulee seuraavan kerran.

eipäs sitten ihme jos loppu kuun kituutat ;)

Se on muuten ihan onnellisuus-tutkimuksissakin todettu juttu, että ihmiset, jotka arvioivat itsensä onnellisimmiksi, yleensä osaavat arvostaa (nimeävät onnellisuutensa lähteiksi) ne kaikista arkisimmat asiat.



Usein nämä " kovaa ja korkealta" -ihmiset, jotka joutuvat hakemaan äärielämyksiä onnea tuomaan, törmäävät siihen tosiasiaan, etti mikään riitä. Jos ei osaa olla onnellinen niistä ihan arkisista elämän pienistä asioista, joutuu elämään aika hengastyttävää ja muuten aika kallista ja materialististakin elämää, tai sitten on onnellinen vaan tosi harvoin...



Minä itsekin huomaan nauttivani tosi pienistä asioista: vastakeitetyn kahvin tuoksusta, sateen äänestä, hyvästä romaanista, elokuvaillasta miehen kainalossa, seksistä, hyvän illallisen kokkaamisesta ja syömisestä kynttilän valossa jne. Ja siis en vain pitäväni, vaan NAUTTIVANI täysillä. Usein oikein pysähdyn ihmettelmään, että miten voikin tuntua näin hyvältä ihan perus elämä! (Taustalla masennusta varhaisaikuisuudessa; aika jolloin mikään ei tuntunut miltään tai korkeintaan pahalta). Ja tämä EI TARKOITA sitä, etten osaisi nauttia surffausmatkasta Balille, Louvren taidenäyttelystä, illallisesta michelintähden ravintolassa tms. harvinaisemmasta ja erikoisemmasta, johon välillä tarjoutuu tilaisuus! Tottakai nautin niistä(kin). Mutta kuka oikeasti joka päivä tekee jotain tosi hienoa, erikoista ja huimaa? Ja jos tekee, eihän se enää ole mitään erikoista...Ja onpa tosi kiva, jos sitten on onnellinen vain silloin harvoin kuin tällaista erikoista tekee...



Onnittelut sinulle ap! Olet löytänyt sen tärkeimmän taidon elämässä; pystyt näkemään, mitä kaikkea hienoa sinulla on ihan nenäsi edessä (terveet lapset, hieno mies, arjen kaikki upeat pienet hetket) ja osaat oikeasti nauttia niistä...Jatkakaa samaan malliin!!!



terv: yksi joka lähtee remontoimaan ihanan miehensä ja ihanan lapsensa kanssa uutta - pientä, mutta yhteistä ja omaa - kotiaan, ja nauttii joka hetkestä siveltimien, telojen ja kittien keskellä, musiikkia kuunnellen ja eväitä välillä parvekkeella viltillä syöden...

oikeesti vaan ihmettelen miten voi olla jonkun ELÄMÄN ONNELLISIN pÄIVÄ!! Mites lasten syntymät? Hääpäivä? Joku lomamatka?

Vierailija:

oikeesti vaan ihmettelen miten voi olla jonkun ELÄMÄN ONNELLISIN pÄIVÄ!! Mites lasten syntymät? Hääpäivä? Joku lomamatka?

Mutta minunkin täytyy kyllä vähän ihmetellä sellaisen perheen taloutta, jolla ei ole rannalla rahaa ostaa jäätelöä. 14. kirjoitus kuulosti kieltämättä vähän sellaiselta marttyyri-sepostukselta, että " MEILLÄ on kaikki niin paljon HUONOMMIN kuin TEILLÄ ja SILTI me osaamme nauttia siitäkin vähästä, mitä meille on suotu" ...Itse olen elänyt monta vuotta opiskelevana yh:na kalliilla pk-seudulla, ja rahavarani ovat kuukaudessa jääneet tasaisesti muutaman kympin toimeentulotuen alle. Tiedän kyllä siis, mitä on venyttää penniä tai kun rahat ovat kertakaikkiaan loppu. Silti minulta löytyy toisinaan se jätskiraha! Eihän sitä jätskiä tarvitse ostaa siitä kalliista rantakahvilasta, vaan kaupasta, jossa se tosiaan maksaa muutaman kymmenen senttiä halvimmillaan.



Saa olla kyllä todella poikkeuksellset olot, että noin kurjasti menee! Tai sitten on tehty valintoja, joista ei suostuta luopumaan (oma iso koti tms.) Toimeentulotukeen nyt vähintään ovat kaikki pientuloiset oikeutettuja, ja sillä kyllä pärjää jos budjetoi, eikä asu tai ajele yli varojensa. Olen jopa saanut säästettyä pienistä tuloistani (alle toimeentulotuki) aina välillä johonkin pieneen erikoisempaan...