Miksi mun lapsen nimeä ei voida lausua oikein ?!

Jos olet tarkka nimen lausumisesta, niin sinun pitää antaa lapsellesi sellainen nimi, jota ei lausuta väärin.



Meidän pojasta ei tullut Topiasta, koska puolet ihmisistä lyhentäisi sen Topiksi. Ja minä en halunnut lapsesta Topia.

Sen vielä ymmärtää, että nimi lausutaan vähän väärin, niin kuin tässä tapauksessa, mutta ei sitä saa kukaan alkaa mielivaltaisesti lyhennellä/pidennellä!

Oman poikani nimi on Jan, isänsä on norjalainen. Suomessa jatkuvasti kutsutaan nimellä Jani. Itse olen kieliasioissa pilkunviilaaja, mutta ei kai auta kuin antaa periksi. Lisäksi lasten sukunimi alkaa kirjaimilla skj...suhuässänä lausutaan, mutta suomalainen lausuu just kuin se kirjoitetaan. Ei voi mitään ap. Toisaalta vaikka puhunkin kuutta kieltä, ymmärrän miksi Jenny on suomalaisille vaikea lausua " oikein" . Nimen lausuminenhan riippuu kielestä. Englantia äidinkieleltään puhuva henkilö lausuu tyttäresi nimen erilla lailla. Samoin kuin hän luulee poikani nimeä tytön nimeksi, Jan on joissakin maissa tytön nimi.

Vierailija:

Sen vielä ymmärtää, että nimi lausutaan vähän väärin, niin kuin tässä tapauksessa, mutta ei sitä saa kukaan alkaa mielivaltaisesti lyhennellä/pidennellä!

Lempinimet ei ole mitään loukkauksia.

Ei mun mielestä oo mikään maailmanluokan rikos lyhentää pitkää nimeä. Niin suomessa tehdään, sillä suomalaiset ovat laiskoja lausumaan. Sama laiskuus kääntää sen Jennyn Jenniksi. Istuu paremmin suomalaiseen suuhun.



Tuossa Jennyn kohdalla kyse on ihan suun lihaksiston harjoituksesta ja suomen kieleen kuuluvasta vokaalisoinnusta. Eli suomea puhuttaessa suun lihakset joutuvat tekemään varsin vähän töitä. Jos vertaatte vaikkapa englannin kieleen, niin suu joutuu enkkua puhuttaessa liikkumaan paljon enemmän. Ja jos suu ei liiku ja lihaksia ei käytetä, niin englanti kuulostaa siltä tankerolta, niin kuin se suomalaisten suussa kuulostaa. Ja Jenni siis ääntyy vähemmällä lihastyöllä kuin Jenny.



Ja vokaalisointu kuuluu suomen kieleen. Vokaalisoinnun mukaan samassa sanassa ei voi olla sekä etu- että takavokaaleja. E ja i ovat kuitenkin keskivokaaleja, jotka periaatteessa sointuvat sekä etu- että takavokaalien kanssa. Kuitenkin e ja i valitsevat mieluummin parikseen takavokaalin kuin etuvokaalin. Y on etuvokaali, ja siksi sen yhdistäminen e:n kanssa ei tue vokaalisointua yhtä hyvin kuin i:n yhdistäminen e:n kanssa. Eli Jenni on suomen kielen mukainen, kun taas Jenny ei niinkään. Siksi Jenni tuntuu suomalaisen suussa enemmän kielen mukaiselta kuin Jenny.

Miekin annoin lapselle liian hienon nimen, en jaksa sitä aina itekkään sanoa oikein D-kirjain taipuu usein T-kirjaimeksi : DDDD

Kukaan ei lausu sanaa kesy kesi eikä sanaa kevyt kevit.



Se on vaan tavallista että Jenny äännetään Jenni ja monissa muissakin nimissä oletetaan että lopussa oleva Y lausutaan I:ksi.

Jenni on uusi nimi Jennyyn verrattuna.

Tunnen useita Jennyjä, jotka ovat kaikki kaksikielisistä perheistä. Kaikki lausutaan i:llä! Samoin minusta on outoa, että esim. Jimmy lausutaan niin kuin kirjoitetaan.



Mitenköhän mammat mahtaisivat lausua ranskassa asuvan ystävättäreni Jacques-pojan nimen, jos he joskus muuttaisivat Suomeen :) Äiti on syntyjään suomalainen, mutta asunut valtaosan elämästään Ranskassa.

Vierailija:

Ei mun mielestä oo mikään maailmanluokan rikos lyhentää pitkää nimeä. Niin suomessa tehdään, sillä suomalaiset ovat laiskoja lausumaan. Sama laiskuus kääntää sen Jennyn Jenniksi. Istuu paremmin suomalaiseen suuhun.

No minä olen kaksikielinen englanti-suomi ja aika montaa muutakin kieltä puhun, joten kieli kyllä taipuu. (Tai puolikielinen...) Ja minusta on niin NOLOA että jonkun nimi on JennYYYYY millään kielellä, että en vaan kehtaa päästää sitä suustani pelosta/toivosta, että olin sittenkin ymmärtänyt väärin. Kun se on niin juntti nimi ja juntimpi ääntäminen! Ihan kuin pyydettäisiin lausumaan nimi Mico että [miso]. Paljon mieluummin sanoisin Jennyn muodossa [dzeni].

Nimi ei ole suomalainen, ja kaikilla kielillä, joissa tuo nimi esiintyy, se lausutaan i lopussa.

ja suurin osa myös sanoo sen JennY,ei vaikeata

Jenni on JennI mut Jenny on Jenny,mitä vaikeaa siinä on?

Keskivokaalit taipuvat periaatteessa molempien kanssa. Mutta kun e:n pariksi on vaihtoehtoina y ja i, niin e valitksee parikseen mieluummin i:n, joka on ääntymispaikaltaan lähempänä e:tä kuin y.

Ovatko kesi ja kevit olemassa olevia sanoja? Jenni on olemassa oleva nimi.

Vierailija:

En usko että Jennyn lausumisessa on kyse vokaalisoinnusta

Kukaan ei lausu sanaa kesy kesi eikä sanaa kevyt kevit.

Se on vaan tavallista että Jenny äännetään Jenni ja monissa muissakin nimissä oletetaan että lopussa oleva Y lausutaan I:ksi.

et VOI vaatia muita lausumaan lapsesi nimeä haluamallasi tavalla. Se on asia, jota voit yrittää muuttaa, mutta et voi suuttua mikäli se ei onnistu. Itse lausuisin nimen, kuten sinäkin tai kysyisin, miten lausutaan (täällä kun samaisen nimen kantajat todellakin lausuvat sen eri tavoin) Ei auta, ei.

Omat muistiinpanot ovat aika sekavat, kun joka toisen nimen perään täytyy laittaa lausuntaohjeet itseä varten. Voin sanoa, että nimien kirjo on aikamoinen.

älä koskaan anna lapsellesi nimeä joka taipuu tai josta voi lyhennellä sellaisen nimen jota et halua!!! yksinkertaista mutta totta!! MUUTEN ON IHAN TURHA MÄRISTÄ..

On pötyä että sen lausuminen olisi suomalaisten suulihaksille vokaalisoinnun vuoksi vaikeaa. Tottumuksesta tai preferenssistä on kyse eikä vokaalisoinnusta tässä tapauksessa.

Itse asun Australiassa ja täällä kysytään ihan tavallisistakin nimistä, että miten lausutaan/kirjoitetaan. Nimi Jan on kyllä mun mielestä Suomessa vähän hassu jos ei ole ruotsalaisia tms sukujuuria. Koska se on oikeesti aika vaikea lausua suomalaiselle (ja itsekin puhun viittä kieltä, ettei oo siitä kiinni). ja kun esim. jo kaikissa taivutusmuodoissaan se i tulee väkisten sinne perään: janille, janin, janista, janilta....Mieheni kaveri on Jan, mutta hänellä onneksi on lempinimi, joka ei liity etunimeen millään tavalla, joten ei oo tuota ongelmaa :-) Jan-nimessä muuten vielä sekin, että osa haluaa, että se lausutaan Jan ja osa, että se lausutaan Jaan.

Mitenhän kaikki Jennyjen, Henryjen, Harryjen ja Nellyjen äidit oikein jaksavat.



Ja kuinka tosiaan se Jan tulisi lausua? Ja älkää ihmeessä lausuko Idan nimeä Iida =)

Me annoimme espanjalais-suomalaiselle pojallemme (espanjalaisen) nimen, joka lausutaan tismalleen niin kuin kirjoitetaan. No eikös suomalaiset leiki kielitaitoista, ja venyttää toiseksi viimeistä tavua nimestä, kun kuulostaa sillä lailla muka espanjalaisemmalta... Joitakin saa hienovaraisesti korjata lukemattomia kertoja ennen kuin menee perille.