Kysymyksiä aiheesta taapero hoidossa ja vauva kotona

oon seurannut tätä keskustelua vähän toisella silmällä, mutta mua ei lakaa ihmetyttämästä tuo vaatimus subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta.



Siis ketkä muut tai mikä muu ryhmä (työssäkäyvät miehet, nuoret aikuiset, nuoret, vanhukset) on valmis luopumaan itselle neuvotellusta edusta????? ensin maksaa sikana veroja ja sitten haluaa, että luovutaan yhteiskunnan tarjoamasta palvelusta?? ootteko te ihan sekaisin :) :) :)



koko ajan puhutaan, että lapsiperheitä ei tueta tarpeeksi, ja sitten täällä äidit toitottaa se vähäisenkin tuen poistamisen puolesta. Miksi te ette vaadi enemmän päiväkoteja, enemmän hoitajia ryhmiin tai pienempiä ryhmiä, laadukkaampaa ohjausta, parempaa ruokaa, kivempia tarhatiloja, joustoa työpaikoille, että lasten ei tarvitse olla niin kauan hoidossa per päivä, pidempää isyyslomaa, että isä voi olla kotona vuavan synnyttyä ja näin se esikoinenkin olla kotona pari ylimääräistä viikkoa? (hhhmm.... pitäisikö siirtyä lapsiperheiden edunajajaksi :))



Täällä tuntuu kirjoittelevan kaksilapsiset perheet (äidit). pahiten subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta kärsisi esimerkiksi nelilapsisen perheen äiti (ja perhe), joka ei voisi viedä 5- ja 6-vuotiaita lapsia päivähoitoon saamaan niitä paljon puhuttuja virikkeitä, tai ainakaan paikan löytyminen ei olisi varmaa. Tai lapsi heitettäisiin ulos tarhasta kesken vuoden, kun jonkun työssäkäyvän lapsi tarvitsisi paikan. tai siirrettäisiin toiseen päiväkotiin.



Toinen asia, mitä en ymmärrä on se, että tuntuu, että innokkaimmat kotihoitajat eivät kuuntele lapsiaan ollenkaan, vaan ohittavat lapsen mielipiteen päivähoidossa olemisesta sillä, että " ei lapsi voi tietää mikä sille on hyväksi" . Eli jos lapsen mielestä päiväkodissa on kivaa, siellä on kavereita, saa leikkiä ja tarhatätikin on kiva, niin tätä ei tarvitse kuunnella. Mitä lapsilähtöisyyttä tämä on?



Sen sijaan lapsi kyllä tietää, jos päivähoidossa on kauheaa, ja tällöin lasta voi uskoa. tuntuu tosi epäloogiselta...



En yritä sanoa, että kukaan lapsi ei kärsi päivähoidon aloittamisesta, vaan kaikki pienet ihmeet suhtautuvat yhtä iloisesti ja sosiaalisesti päivähoidossa oloon. Jäjrestelmässä on varmasti paljon vikaa, mutta eikö olisi parempi tarttua ongelmiin kuin hylätä koko ainutlaatuista subjektiivista päivähoito-oikeutta? ihmettelen intoa päästä eroon itselle suunnatusta palvelusta ja lapsen mielipiteen huomioimatta jättämisestä.



tulipas romaani, olisi paljon muutakin sanottavaa, mutta vaikenen.



a.

Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää tuota India69:n kommenttia subjektiivisesta hoito-oikeudesta ja noista varojen leikkauksista. Että tuhlataan kun kerrankin jotain saadaan? Kun yleensä meitä vain ryövätään? Aika surullista tuollainen kadehtimiseen pohjautuva ajattelutapa minusta. Toivoisin myös perehtymistä käytännön tasolla noihin perintövero- sun muihin juttuihin hieman paremmin ennen kuin alkaa mesoamaan niiden epäoikeudenmukaisuuksista.

Tässä on tullut mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Meidän ratkaisu on ollut pitää lapset kotona, esikoinen kävi 3 vuotiaana kerran viikossa srk kerhossa 2,5 h/krt ja nyt tulevana syksynä (esikoinen 4 v) 2 kertaa viikossa. Yhdessä käydään perhekerhossa, puistoissa yms. sekä kyläillään muiden samassa tilanteessa olevien luona. Esikoinen tykkää, ja tämä sopii meille.



Haluan kuitenkin huomauttaa parista asiasta:



a) joku perusteli lapsen hoitoon viemistä sillä, että hoidossa luodaan kaverisuhteet ja koulussa muilla on sitten jo kavereita... hmm... siis, onko ihan varmaa, että asutte samassa paikassa vielä kun lapset menevät kouluun? Kannattaako tässä vaiheessa jo tuollaista miettiä? Oma lapsuudenperheeni muuten muutti peräti kahteen otteeseen ala-asteaikana, ja kummallakin kerralla loin uudet ystävyyssuhteet ilman kauheita ongelmia. Eihän se ole tavoiteltavaa, että muutetaan, mutta elämä vie kummallisiin ratkaisuihin, ja niistäkin selviää, eikä kaikkeen voi eikä kannata varautua jo vuosikausia aiemmin.



b) minulla on edessä töihinpaluu vuoden vaihteessa. Jo nyt on käynyt ilmi, että lähipäiväkotiin emme lapsia saa (jos ei tule peruutuksia, muuttoja tms.), ja päiväkodin edustajan kommentin mukaan (en toki voi tietää, onko totta) tämä johtuu siitä, että päiväkodissa on niin paljon " virikepaikkalaisia" . Nyt edessä lienee se, että minä (miehen työaikojen vuoksi mies ei pysty osallistumaan lähes koskaan) kuljetan talvella lapset 10 km/suunta totaalisen väärään suuntaan työmatkaani ajatellen (eli siis ajan lähes 40 km ylimääräistä joka päivä) ja tästä syystä tietenkin lasten hoitopäiväkin pidentyy. Panee hiukan miettimään subjektiivisen päivähoidon mielekkyyttä...?



Toisaalta, kyllä yli 3 v lapsi mielestäni tarvitsee välillä jo ikäistensä seuraa, eli jos kerhoja tms. ei lähistöltä löydy, niin en voi tuomita päivähoitoonkaan viemistä. Tässä julkinen valta voisi kuitenkin tulla vastaan ja pitäisi kehittää enemmän puistotätitoimintaa ja avoimia päiväkoteja yms. ratkaisuja, jolloin resurssit eivät olisi varsinaiselta päivähoidolta pois. Mutta niin kauan kuin näin ei ole, itseäni hiukan pännii nykyinen tilanne...



Niin, ja vielä, joku taisi kysellä, mikä muuten on ero, jos vie lapsen hoitoon alle 3-vuotiaana, ja lähtee töihin, tai että vie lapsen hoitoon ja on kotona vauvan kanssa. Kyllä sillä on lapsenkin kannalta vissi ero: kun äiti lähtee töihin, joutuvat kaikki perheen lapset hoitoon eikä kukaan voi tuntea itseään syrjityksi. Jos lapsi viedään hoitoon, mutta sisarus saa jäädä äidin kanssa kotiin, voi olo olla aika lailla toisenlainen...?



No taisin ruveta paasaamaan. Jokaisella on oikeus tehdä kuten parhaaksi itselleen ja omalle perheelleen näkee. Ja taisi oma kommenttini jo mennä ap:n aihealueesta hiukan ohikin. Ja sitä paitsi onhan subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa toki hyvätkin puolensa, en kiistä.

mutta mistä kerhoista te puhutte vaihtoehtona päiväkodille? Kun joku mainitsi, että kerhoissa keskitytään leikkimiseen ja sosiaalisen toiminnan opetteluun. Mulle tulee kerhoista mieleen vaan musiikkileikkikoulu (onko se kerho :?) tai joku liikuntaharrastus lapsille... Mutta onko olemassa jotain sellaisia kerhoja joihin voi mennä vaan leikkimään ohjatusti? Avoin päiväkoti kai olisi sellainen mutta sellaista ei meidän paikkakunnalta löydy.

Me asutaan Espoossa, ja täällä on seurakunnan kerhoja,joista en itse tiedä koska emme ole kristittyjä emmekä niitä käytä, mutta ovat siis 3-5/6 vuotiaille ja kaiketi 2-5 krt viikossa ihan kerhosta ja lasten iästä riippuen.



meidän kolmevuotias esikoinen aloittaa nyt kunnan järjestämän kerhon, joka on 3-5 -vuotiaille kotihoidetuille tarkoitettu, maksu jotain alle 100¿/kk eikä vaikuta kotihoidontuen saamiseen. Espoossa näitä järjestetään kunnan päiväkodeissa ja asukaspuistoissa ainakin. Tässä linkki nettisivuille



http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;10672;10682;10687 Näihin on haku keväällä ja päätökset tehdään toukokuussa, mutta hakea voi ympäri vuoden koska seurakunnan kerhoista tulee päätökset myöhemmin, ja peruutuksia voi tulla.

Meillä lapset syntyneet 2v2kk:n ikäerolla ja koska olin esikoisen jälkeen ollut tosi kipeä, kovasti pelotti mitä tapahtuu pikkukakkosen synnytyksessä ja erityisesti miten pärjään yksin kahden pienen kanssa.



No, kuopus meinasi syntyä jo ennen sairaalanpääsyä ja tosi nopeasti, eli itse synnytyksessä en ehtinyt väsyä ollenkaan ja olin heti tosi hyvässä kunnossa. Sairaalassakin odotin vain koska pääsen kotiin ja elämään sitä omaa elämää :-)



Vauva ei ollut tississä pahemmin kiinni ja esikoinsenkin reaktiot olivat kohtuullisen mietoja. Oma mieli ei myllertänyt ja vauvakaan ei ole pahemmin valvottanut, syönyt kyllä öisin usein mutta valvottamiseksi lasken vain nukkumattomuuden/ yöhuutamisen.



Toki esikoisen uhma oli/on hankalaa, erityisesti koska olen 24/7 lasten kanssa miehen töiden takia. Mutta koskaan en olisi uskonut että voisi olla näin ' helppoa' .



Halusin vain sanoa, ettei toisen lapsen saaminen välttämättä ole ollenkaan hankalaa. Ei sitä sitä virikehoitoa tai kotonapitämistä tarvitse etukäteen päättää. Tilanteen mukaan, mille on tarvetta. Lasten tarpeiden ollessa pääasiana päätöstä tehdessä!



Poikasten_Äiti ja Poikaset 3v3kk ja tasan 1v ja unelma kolmosesta :-)

Kyllä täällä Hämeenlinnassa(asukkaita lienee n. 50 000) toimii ainakin seurakunnan kerhot, liikuntapäiväkerho, MLL:n touhukerhot, musiikkileikkikoulu. Nämä olen itse todennut. Sen lisäksi on vielä urheiluseurojen järjestämät tanssi, jumppa ym. toiminta, joka taitaa tosin painottua ilta-aikaan ja joihin ehkä vaaditaan 4-5vuoden ikä. Mutta ensiksi mainittuihin pääsee jo kolmivuotiaat mukaan.



Itse päivähoitoasiasta vielä sanoisin, että mielestäni poliittisten päätösten ei pitäisi antaa vaikuttaa oman perheen päätökseen. Tarkoitan sitä, että EI sen vuoksi, että minulla on oikeus viedä lapsi hoitoon, pitäisi sitä tehdä. Mutta jos esikoinen on jo vaikka 4-5 vuotias ja kovasti kaipaa kavereita päivisin, eikä esim. kerhoja tai pihakavereita päivisin ole tai äiti on ihan uupunut, niin ymmärrän, että joku haluaa viedä lapsensa hoitoon. Mutta jos joku vanhempi vie lapsensa hoitoon siksi, että on subjektiivinen päivähoito-oikeus, niin voisi kysyä, missä on lapsen oikeudet???



Olen myös edelleen sitä mieltä, että lapsen kanssa voi asiasta keskustella. Toki vanhempien on tehtävä päätös ja kannettava siitä vastuu, ei sitä voi siirtää lapselle. Mutta jos haluaisin viedä lapseni vain " virikehoitoon" ja joudun lapseni sinne pakottamaan, niin ei sekään liene oikein.



Valitettavasti päivähoitopäätöksissä joutuu myös monesti pohtimaan vanhempainvapaan/hoitovapaan jälkeistä elämää ja liian usein joutuu " jättämään" lapsen hoitoon sen vuoksi, että saa pidettyä hyvän hoitopaikan. Kyllä mekin olemme tätä joutuneet pohtimaan. Ja tuntuu erittäin omituiselta ja ikävältäkin, että päivähoitotoimistosta todetaan jo nyt, että hoitopaikan saaminen vuoden vaihteessa 2009 tulee olemaan vaikeaa ja luultavasti ette saa lapsia lähipäiväkotiin, koska kausi alkaa elokuussa. Pitäisikö siis mennäkin puolivuotta aiemmin töihin vain siksi, että saa lapsille mieleisen hoitopaikan??? Kunnilla olisi toki huomattavasi parannettavaa päivähoitopolitiikassaan

ja me ainakin suunnittelemme asumisemme nimenomaan sitä silmällä pitäen että esikoinen pääsee oman eskariryhmänsä kanssa samaan lähikouluun. Tämä on minulle tosi tärkeä asia juuri oman lapsuudenk okemukseni vuoksi.



Olen itse vaihtanut myös koulua kai neljä kertaa ennen ylioppilaaksi tuloa ja se oli minusta tosi kurjaa. Toivon, että omien lasteni ei tarvitsisi.



Toki elämässä voi aina tapahtua mitä hyvänsä.



***********************



Haluan kuitenkin huomauttaa parista asiasta:



a) joku perusteli lapsen hoitoon viemistä sillä, että hoidossa luodaan kaverisuhteet ja koulussa muilla on sitten jo kavereita... hmm... siis, onko ihan varmaa, että asutte samassa paikassa vielä kun lapset menevät kouluun? Kannattaako tässä vaiheessa jo tuollaista miettiä? Oma lapsuudenperheeni muuten muutti peräti kahteen otteeseen ala-asteaikana, ja kummallakin kerralla loin uudet ystävyyssuhteet ilman kauheita ongelmia. Eihän se ole tavoiteltavaa, että muutetaan, mutta elämä vie kummallisiin ratkaisuihin, ja niistäkin selviää, eikä kaikkeen voi eikä kannata varautua jo vuosikausia aiemmin.

Minusta on outoa, että eri perheiden hoitoratkaisuista syytetään heti subjektiivista päivähoito-oikeutta, ikäänkuin sen poistaminen tarkoittaisi automaattisesti sitä, että perheet päätyisivät hoitamaan kaikki alle kolmevuotiaat lapset kotona.



Väittäisin, että sen poistaminen tuottaisi samankaltaisia tuloksia kuin tämä tulossa oleva nollamaksuluokan poisto ja pienten ja keskisuurten maksujen korotukset: vain köyhät ja pienituloiset perheet (eli käytännössä yksinhuoltajat, työttömät, matalapalkka-aloilla työskentelevät tai pätkä- ja silpputyöläiset) sekä ehkä myös pienillä paikkakunnilla asuvat perheet " joutuisivat" ottamaan lapsensa, iästä riippumatta, hoidosta pois. Hyvätuloisemmat taas hankkisivat päivähoidon ostopalveluna, jos siihen kokisivat tarvetta. Kysynnän ja tarjonnan laki vaikuttaa tässä.



Eikö ihmisillä ole sen vertaa solidaarisuutta, että voisivat ajatella sitä omaa napaa ja pidemmälle näissä asioissa? Se, mikä on yhdelle perheelle paras ratkaisu, ei välttämättä ole sitä naapurin perheelle, saati jollekin tuntemattomalle palstaperheelle..



Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen täyspäinen vanhempi tekee omien lastensa kannalta omasta mielestään parhaan ratkaisun näissä asioissa - joskus se ratkaisu on myös osa- tai jopa täyspäivähoito - eikä muiden ratkaisut tuomitsemalla saavuteta mitään muuta kuin syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Ja korostan tässä kohtaa että tuomitsemisella en tarkoita oman ratkaisun esiin tuomista ja sen perustelua vaan nimenomaan tällaisia yleistyksiä kuten " alle kolmevuotiaan paikka on kotona" .



Jos Ruotsalaisia tutkimuksia on uskominen, lapset jotka ovat aloittaneet päivähoidossa alle yksivuotiaina pärjäävät tulevaisuudessa parhaiten elämässä, mutta en kyllä ole kuullut täällä yhtään mielipidettä sen suuntaan, että kaikkien alle yksivuotiaiden paikka on päiväkodissa.. Kaiken kaikkiaan uskoisin, että jos lapsi pahasti jostain traumatisoituu tai " menee pilalle" niin kyse on jostain ihan muista asioista kuin siitä, että on joutunut alle kolmevuotiaana olemaan osapäiväisesti päiväkodissa kun äiti on vauvan kanssa kotona.

" Bubi" on saanut täällä kovasti kritiikkiä kommenteistaan...osa sentään on ollut samaakin mieltä.

Itse olen lastentarhanopettaja ja tällä hetkellä hoitovapaalla (lapsi 2v 2kk) ja aion olla kotona kunnes lapsi reilut 3v. Jos meille syntyisi toinen lapsi, en pitäisi lastani päivähoidossa, jos hän on noin pieni kuin sinun lapsesi. Ett tosin maininnut tarkkaa ikää, mutta " taapero" antaa vähän vinkkiä lapsen iästä.Hän on siinä iässä kehityksessään, että ei tarvitse todellakaan mitään ihmeellisiä " toimintatuokioita" . Taaperoikäinen lapsi ei myöskään vielä varsinaisesti leiki toisten lasten kanssa.

Toki en väheksy sitä hyvää, mitä päivähoidossa on...asia vain on niin että kaiken saman lapsi voi saada kotona ilman sen kummempaa " panostamista" , tapaamalla muita lapsia pusitossa ym. Ja voithan viedä lapsen parina päivänä johonkin kerhoon.

Uskoisin että taaperoikäinen lapsi on paljon mieluummin kotona äidin ja pikkusisäruksen kanssa kuin isossa päiväkotiryhmässä (vaikka olisikin siellä vain muutaman tunnin). Taapero saattaa myös ihmetellä, miksi äiti vie hänet muualle ja on vauvan kanssa kotona. Ajattelu ei vielä ole niin kehittynyttä että pystyisi asiaa jäsentämään ja se saattaa myös lisätä mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan.

Ja oletko ajatellut sitä rasitusta, jonka joudutte kestämään sairastelujen vuoksi, sillä aivan varmasti taapero sairastaa paljon enemmän kuin kotona ollessaan ja sen lisäksi tuo samat pöpöt vauvallekin!!

Tässä oma mielipiteeni... Sinänsä en ole sitä mieltä, että lapsen kuuluisi olla vain ja ainoastaan äidin kanssa, mutta mielestäni vähempi riittäisi eli juuri vaikka jokin kerho kerran viikossa toisi vaihtelua taaperolle.

Sanoit asian vain vähän kauniimmin kuin minä. En vaan voi ymmärtää näitä äitejä, jotka tekevät lapsia riesakseen, eivätkä hoida heitä pienenä itse. Monet pitävät vielä pitkiä päiviä, lapset seisovat viimeisenä portilla odottamassa. Arrgh! T. Kolmen lapsen äiti, jolla ei edes käväissyt mielessä viedä lapsiansa päiväkotiin alle 3-vuotiaina

vaikka ne välillä saisivatkin elämän " sekaisin" . Eivät toiset asiat sulje toisia asioita pois. En itsekään kannata päiväkotia pienten lasten hoitopaikkana. Omanikin ovat pph:n loman ajan päiväkodissa ja ovat huomattavasti väsyneempiä ja rauhattomampia kuin ollessaan omalla hoitajalla. Sekin on väärin, että virikepaikkalaiset mutkistuttavat päivähoitopaikkaa todella töiden vuoksi tarvitsevien päivähoitoasioita. Tarkoitan tällä sitä, että kunnalla tulisi olla riittävästi resursseja tarjota riittävät ja järkevät palvelut. Mutta on hassua katsoa asioita täysin mustavalkoisesti. Aivan kuin tiedettäsiin, jokaisen perheen henkinen, fyysinen ja taloudellinen hyvinvointi. Eikä " puutteet" jollain osa-alueella estä onnellista lapsuutta tai vanhemmuutta. Lisäksi kunnat ovat jatkuvassa puristuksessa budjettimenojensa kanssa ja toisaalta joissain kunnissa halutaan panostaa enemmän tiettyihin palveluihin. Kohtuutonta on kuitenkin syyllistää vanhempia pelkästään mukavuuden halusta tai typeryydestä haluta ja tehdä lapsia, jos käyttävät monipuolisesti päivähoitopalveluita. Ollaanhan me kaikki kuitenkin veromme maksavia ja pääasiassa työmme hoitavia. Sitä vartenhan niitä palveluja tarjotaan (että teemme uusia veronmaksajia ja pystymme silti käymään töissä ja kartuttamaan siten valtion kassaa) ja tulee tarjota jatkossakin, maalaisjärjellä ja kohtuullisuudella höystettynä.

Elämäntilanteita on aivan yhtä paljon kuin perheitä. Siten myös perusteluja hoitoon viemiselle tai viemättömyydelle. Mustavalkoisuus on raivostuttavaa...toivottavasti siinäkin kyse on vain tietämättömyydestä tai (valitettavasti) kyynisestä elämänasenteesta.



Itse olen henkisesti " kärsinyt" siitä, että joudumme pakosti asumaan paikkakunnalla, jossa ei apua edes lyhytaikaiseen lastenhoitoon ole tarjolla muilta kuin hoitajapalveluiden kautta. En yhtään ihmettele, että joku tilanteessamme veisi lasta oman jaksamisensa vuoksi hoitoon osapäiväisesti. Itse olin ennen vilkasta esikoistamme " tuomitsemassa" vilkkaiden lasten vanhempia huonoista kasvatustuloksista. Olisin kenties tuominnut lapsensa hoitoon vievät vanhemmat myös, jos en olisi itse kokenut tätä elämänvaihetta.



Esikoisemme oli siis hoidossa siihen asti, kun kakkosemme täytti 2kk. Kesä meni auringon voimalla ja nyt esikoinen meni srk:n kerhoon. Toivon, että se riittää hengähdystauoksi itselleni. Voin aivan suoraan sanoa, että itse koen äitiyden kaikessa " yksinäisyydessään" (ei siis todella läheisten apua saatavilla) välillä hyvinkin raskaaksi. Jos tämä järjestely ei toimi, harkitsemme vakavasti päivähoitopaikan uudelleen hakemista.



T: jälleen yksi lto/lo

mitä sä oikeasti tolla tarkoitat? Oletko esim. sitäkin vastaan että mun lapseni käy tukitoimena 2 kertaa viikossa päiväkodissa 6 tuntia per päivä. Tukijoukkoja ei siis muuten ole! Perhepäivähoitoon en missään tapauksessa suostu enään. Koska esikoinen on kehitysvammainen ja ei ainakaan sillä perhepäivähoitajalla saanut apua aikaisemmin. Tarhassa toi asia ois huomattu aikaisemmin! Ja kaikkee muutakin asiaan liittyvää oli.

ja aivan järkyttävää syyllistämistä. Meidän tyttö on vielä kotona (isän kanssa). Päivähoitopaikka on haettu, ja tarvitseekin sen noin seitsemäksi viikoksi ennekuin mun äitiysloma alkaa. lapsen etua ajatellen olemme hakeneet puolipäiväistä paikkaa lähimmästä mahdollisesta päiväkodista. Ja hui kauhistus - jos lapsi hoidossa viihtyy (ikää hoidon alkaessa 2 vuotta tasan) hän myös siellä saa jatkaa 2-3 päivää viikossa vaikka olen äitiyslomalla. Asumme helsingissä, äidinkielemme (minä ja lapset) on ruotsi, ja meillä ei todellakaan ole mitään avoimiä päiväkerhoja, leikkipuistotoimitaa tai seurakunnankerhoja omalla äidinkielellämme. Meidän tyttö menee siis päiväkotiin osiin siitä syystä, että oma äidinkielensä saa riittävästi tukea. Ne 4-5 päivää jotka kotona ollaan, on kuitenkin niin suomenkielisiä (leikkipuisto, piha, koko perhe kun mies kotona) että mun mielestä tämä on meidän kohdalla paras mahdollinen ratkaisi. Sen verran meilläkin pelisilmää on, että jos tyttö ei kertakaikkisesti hoidossa viihdy, niin sitten ei. Aion kuitenkin " markkinoida" hoitoa hänelle erittäin positiivisena asiana.



Ja entisenä yksinhuoltajana (kahdeksan vuoden ajan), niin mielestäni varsinkaan kenekään yksinhuotajan ei tarvitse perustella sitä, että lapsi on hoidossa. Ja muutenkin - äidin jaksaminen on perheessä kuin perheessä äärettömän tärkeä asia.



PS miksi pienillä sisaruksilla ei olisi oikeutta nauttia sellaista jakamatonta huomiota mitä esikoinen ainoana lapsena automaattisesti äidiltä/isältä sai...?

empatia kyvyttömyyttä ja mustavalkoista ajattelutapaa, että huh huh...

Minusta on pelottavaa, että lastentarhanopettajatkin voivat ajatella noin kapeakatseisesti.

Niin, vaikka ei tämä aihe varsinaisesti minua tai perhettäni edes koske, koska poika ( 1,5 v ) vielä kotihoidossa. Olemme molemmat työelämässä + mies opiskelee, mutta haluamme ja mielestämme se on myös lapsemme edun mukaista, että hoidamme hänet niin pitkään kotona, kuin vain mahdollista. Siis ainakin alle 3- vuotiaana pidän hyvänä, että pyrkisimme järjestämään niin, että hän saa olla kotihoidossa. Eri asia sitten onnistuuko se sinne asti, mutta yritystä on. :)

Mutta se, että itse emme ole vieneet poikaa vieraalle hoitoon, ei tarkoita sitä ettenkö voisi ymmärtää muunlaisiakin elämäntilanteita ja ratkaisuja. Tämä olisi mielestäni hyvä kaikkien muistaa.

Tsemppiä ihmisille erilaisiin elämäntilanteisiin ja voimia elää omien ratkaisujen kanssa muiden tuomitsemisesta ( ? ) huolimatta!

Ja hyvää alkavaa syksyä! :)

Eniten mua tässä ketjussa huvittaa se että monilla näistä suurista tuomitsijoista tuntuu olevan helppohoitoiset lapset. Päivät menee kohtalaisen iisisti, ilman että tarvitsee miettiä, mistä niitä viimeisiä voimanrippeitä löytyy ennenkuin puoliso tulee töistä kotiin oikeasti avuksi. Siinä sitten kokemuksen syvällä rintaäänellä selitetään että hyi hyi, huono äiti olet kun lapsesi tarhaan viet ennenku on 3v. Miksi isiä ei syyllistetä samasta asiasta? Eikös kyseessä ole koko perheen päätös eikä vain äitin päätös? Miksi muuten isovanhemmille hoitoon vieminen on ok, vaikka eikös se niin mennyt että alle 3v PARAS paikka on kotona ÄITIN kans (ei siis isin kans)?

Miksi muuten YKSIKÄÄN tässä ketjussa ei ole uskaltanut sanoa että niin minäkin ennen ajattelin että alle 3v pitää hoitaa kotona, mutta kokemus muutti mieleni. Siis esim toinen lapsi onkin ollut vakavasti vammainen tai muuten paljon vaativa.



Ja sekin vielä että tässä ketjussa annetaan ymmärtää että kaikki kotona olevat äidit vievät lapsiaan päivähoitoon klo 8-17 väliseksi ajaksi viitenä päivänä viikossa. Vaikka kyse voi olla 4:stä tunnista 2 kertaa viikossa.

että jos meille olisi tällä hetkellä tulossa vauva niin laittaisin kyllä tytön muutamaksi tunniksi päivittäin päivähoitoon. Meillä tyttö tykkää kovasti olla tarhassa ja nauttii kavereiden kanssa leikkimisestä, ikää on 2v 10kk. Meillä ei myöskään ole ketään sukulaisia lähimaillakaan joten kaikki päivät olisivat minun huollettava molempia lapsia kun mies on töissä pitkiä päiviä joten hengähdystaukoja ei juuri olisi ja ainakin minä niitä kaipaan. En kyllä todellakaan jaksaisi jos uusi vauva heräilisi yhtä tiheään öisin kuin esikko heräili ja sitten tarvitsisi vielä jaksaa esikon kiukuttelua ja joka asiasta neuvottelemista jatkuvasti. Ei, minä kyllä, olkoon se sitten laiskuuttani tai järkevyyttäni, veisin esikon muutamaksi tunniksi hoitoon ja nauttisin kahdenkeskisestä ajasta vauvan kanssa ja huilaisin itse jos vauva nukkuu. Ja turha keksiä tästä etten rakastaisi lastani, rakastan häntä enemmän kuin mitään, hermoni ja psyykeni eivät vaan yksinkertaisesti kestäisi väsymystä ja kiukuttelua jatkuvasti...

Tarkoitin sitä, että kunnalla pitäisi olla riittävän monimuotoiset päivähoitopalvelut (sisältäen myös eri tahojen järjetämät kerhot), että kenellekään ei tule kohtuuttomia vaikeuksia päivähoidon suhteen. Jos on niin niukat resurssit, että viriketoiminta aiheuttaa suuria vaikeuksia kokopäivähoitoa tarvitseville perheille, ovat resurssit joko liian niukat tai riittämättömästi suunniteltu. Esimerkkinä voisi olla vaikka tuo yhden kirjoittajan tilanne, jossa tulee päivittäin " ylimääräisiä" kilometrejä 40 ja sitä kautta lasten hoitopäivä huomattavasti pitenee. En siis kritisoinut sitä, että viriketoimintaa käytetään.