Kysymyksiä aiheesta taapero hoidossa ja vauva kotona
Hei!
Onko ketään tehnyt sellaisia järjestelyjä, että taapero puolipäivää hoidossa? Meille tulee toinen vauva ja esikoinen on niin kovin viihtynyt hoidossa, että haluaisin hänen pääsevän leikkimään ikätoveriensa kanssa ainakin n. 2-3h / pv. Kun kotona on vastasyntynyt vauva, niin tuskin ehdin koko aikaa puistossa tm. olla.
Meillä hoito alkanut todella hyvin ja taapero on alkanut kehittyä kovasti ja nauttii telmiä ikäistensä kanssa. Olisin kiinnostunut kuulemaan vastaavanlaisia kokemuksia!
Kommentit (95)
Taaperoikäinen ei tarvitse ikäistänsä seuraa, vaan äidin. Me päiväkodin työntekijät emme voi ymmärtää näitä äitejä, jotka tuovat taaperonsa hoitoon, kun itse ovat kotona. Mitä pieni lapsi saa päiväkodista sellaista, mitä ei saisi leikkipuistossa tai perhekerhoissa yms? Saisitte nauttia kiireettömistä aamuista ja tehdä mitä huvittaa. EI VOI YMMÄRTÄÄ! t Lastentarhanopettaja
tämä viestiin vastannut lastentarhanopettaja voisi osoittaa vastauksensa omina mielipiteinään eikä kaikkien päivähoitotyöntekijöiden mielipiteenä.
täältä löytyi ainakin yksi joka oli erimieltä asiasta. lapsi tarvitsee myös virikkeitä ja sosiaalisetkin taidot opitaan pienenä, eli osa-aikainen hoito ei ole huono asia.
osa aikaisen hoidonkin voi järjestää kiireettömien aamujen kanssa. joka päiväistä hoitoa en ehkä suosittelisi sillä äidinkin kanssa on varmasti kiva olla. kuitenkin kuten kysyjä mainitsi, aina ei vauvan kanssa pysty lähtemään ulos, tai leikkimään taaperon kanssa.
suosittelisin että jos itsestä sopivalta tuntuu niin pitää taaperoa muutamana päivänä viikosta osan päivää hoidossa. voihan tämänkin muuttaa myöhemmin jos siltä tuntuu.
hoitoon on kuitenkin oikeus! päätökset tehdään jokaisen perheen tilanteeseen parhaiten sopivina. ovatpa työhönsä leipääntyneet lastentarhanopettajat mitä mieltä tahansa.
Ymmärrän kyllä näkemyksesi, mutta vielä paremmin ymmärrän Onnimannin tekstiä ;)
Kyse ei ole lainkaan siitä, että laittaisin esikoisen hoitoon kokopäiväisesti. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja voin kyllä sanoa, ettei meidän taaperolle todellakaan riitä vain äiti, vaan hän kaipaa ja mielestäni myös tarvitsee muiden lasten seuraa! Lapsi on niin innoissaan nytkin hoidosta, kun saa peuhota ja leikkiä muiden kanssa. Hän on nyt perhepäivähoidossa. Mielestäni olisi väärin lastakin kohtaa se, ettei hän enää uuden vauvan syntymän myötä pääse leikkimään ikäistensä kanssa. Kyllä tapero kaipaa leikkiseuraa.
Pienen vauvan kanssa on vaikea suunnitella kaikkea menoa puistoon, kerhoihin jne. kun taapero viuhtoo vieressä. Ja niin kuin Onnimanni kirjoitti, että koliikki tm. vauvan kanssa menee aikaa niin paljon vauvan hoitamiseen, että siinä sivussa on vaikea olla puistossa ja etsiä esikoiselle leikkipaikkoja jne. Musta osittainen hoito, tai vaikka nimikkeellä, kerhohoito, on parempi ratkaisu.
Mun mielestä lasten päivähoito on hyvä asia ja päin vastoin on hassua, jos äiti on lapsen kanssa kotona aina kahdestaa (jos vaikka esikoinen) 3v asti. Eri asia on, jos on muitakin sisaruksia ja siten leikkiseuraa. Tosin taaperolle ei ole vielä sylivauvasta leikkikaveria. Lapsi ei opi jakamaan leluja, olemaan toisten seurassa jne. Tämä mun mielipide, joka ei tarkoita klo.7-17.00 pitkiä hoitopäiviä.
Osittaisessa hoidossa lapsi juuri saisi leikkiseuraa ja koko loppupäivän äidin syliä ja huomiota.
;=) salamana
Tuskin kukaan lastentarhanopettaja vie oman lapsensa hoitoon, jos on itse kotona. Ja tämä ei ole vaan minun mielipiteeni, vaan jokaisen työntekijän, joka työpaikallani työskentelee.
lukiessani keskusteluanne puhui aiheesta mieheni kanssa joka on päiväkodissa töissä! ja hän on aiheesta eri mieltä kuin bubi, ja tiedän että monet heidän työpaikallaan ovat samalla linjalla mieheni kanssa...
En oikein voi ymmärtää noin mustavalkoista ajatusmaailmaa. Meillä ainakin on kiireettömät aamut joka päivä. lapsi menee hoitoon vasta 9-9.30 maissa. Ja nimenomaan äidin ja vauvan seura ei riitä hänelle! Ja nimenomaan sairaan vauvan, koska hän osaa jo sanoa, että jatkuva huudon kuunteleminen rasittaa häntä. Miten lastentarhanopetteja arvostaa omaa työtään NIIN VÄHÄN, että lapsen pitäisi sen sijaan, että leikkii ohjatusti ikäistensä kanssa tyytyväisenä kyyhöttää neljän seinän sisällä vauvan huutoa kuunnellen??????
miten huono omatunto onnimannilla onkaan... Mulla on kyllä oikeus sanoa mielipiteeni, niinkuin sullakin!
Mulla ei ole huomo omatunto muuten yhtään. Mä olen lasteni kanssa niin paljon, että musta on vain hyvä, että viettää jonkun tunnin muussakin seurassa. Tekee hyvää lapselle. Keskieuroopassa kaikki lapset käyvät osapäivähoidossa oli äiti kotona vauvan kanssa tai ilman vauvaa. :) Siis vain pyörittelisi peukaloitaan. Suomessa vain on hassu ajatusmaailma, että lapsi kärsii muusta kuin perheensä seurasta. olen asunut niin kauan ulkomailla, että mua ei saa enää suomalaiseen muottiin. Tiedän muuten monta lastentarhaopettajaa, joka on kotona ja lapsi osapäivähoidossa...
Toivottavasti omat lapseni eivät joudu Bubin päiväkotiin, jos he joskus päiväkotiin menevät. Kasvatusalan ammattilaisen näkemys ei mielestäni saa olla mustavalkoinen.
Mun esikoinen oli koliikkivauva, ja olisi ollut täysin mahdoton ajatus lähteä johonkin puistoon tai ylipäätään mihinkään, kun huusi siihen tahtiin sekä kantoliinassa että vaunuissa. Kävelin ensimmäiset kuukaudet makuuhuoneen ja olohuonee väliä vauva kantoliinassa huutaen. Lisäksi hän sairasteli, ja olisipa ollut mahdoton istua niissä lukuisissa tutkimuksissa, jos niissä kymmenissä odotushuoneissa olisi joutuunut huolehtimaan vielä vilkkaasta, jokapaikkaan ehtivästä taaperosta. Jos kakkonen olisi ainut vauvani, saattaisin jopa erehtyä ajattelemaan Bubin tavalla. Sen verran helppohoitoinen vauva kuopus oli.
Onneksi kasvatuslalla työskentelee (kaveripiirissäni) myös joustavasti ajattelevia, ihania ja sydämellisiä ihmisiä.
Mikä ihme tätä kulttuuriamme vaivaa? Kärsi kärsi, saat kirkkaamman kruunun. Miksei asiat saisi joskus mennä aavistuksen helpommin? Voi miksi ei? Miksi täällä täytyy selvitä yksin, jos ei koe yksin selviävänsä. Joku täällä kertoi eri kullttuurista tulevasta miehestään ja hänen suvustaan: koko suku oli äidin apuna. Mielestäni ongelma ei ole helppoon elämään tottuneet hemmotellut äidit. Näitä lienee on, mutta vielä yleisempi taitaa olla ajatusmaailma, että kaikesta on selvittävä yksin. Muuten on luuseri, yhteiskunnan loinen.No, taisi mennä aiheen vierestä. Anteeksi ap.
ja nyt ei ole oma lehmä ojassa, koska itse otin esikoisen pois hoidosta kuopuksen synnyttyä. kaikki vain eivät ole kuten minä, eikä kaikkien perhetilanne ole sama. En uskaltaisi lähteä suoralta kädeltä tuomitsemaan muiden ratkaisuja.
Hienosti kirjoitettu Liinanen, olen täysin samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa kun että onpa pelottava tarhatäti. :)
Eli itse asun myos ulkomailla ja tata palstaa lukiessani (varsinkin tallasia keskusteluja seuratessani) olen moneen kestaan ihmetellyt, etta miten ihmeessa se lapsen osa-aikahoito (aidin ollessa vauvan kanssa kotona) koetaan Suomessa niin ihmeen kamalaksi.
Meille on tulossa vauva uusi maaliskuussa ja itse ainakin aion pitaa esikoisen osa-aikahodossa 10h/viikko. Esikko on silloin 2v3kk. Se on taalla asuinmaassamme pikemminkin saanto kuin poikkeus ja moni sita ihmettelisi, jos sita en tekisi. Mies tekee 12h tyopaivaa, joten ihan itsekkaasti vain oman jaksamisen ja esikoisen virikkeiden ja seuran saannin takia nain aion tehda.
Lisaksi monet aidit taalla laittavat lapset esikouluihin muutamaksi tunniksi paivassa (joka paiva) jo 2,5v lahtien, vaikka itse olisivat kotona ja viela maksavat siita maltaita (yleensa yksityiskouluja). Tassa maassa ollaan sita mielta, etta sosiaaliset taidot ja hyvat tavat opitaan jo nuorena, oli se sitten vain lelun jakamista tms. Ja ihan tasapainoisia, onnellisia, hyvin perhekeskeisia ja aarimmaisen hyvakaytoksisia lapsia naistakin kasvaa.
Niin kuin joku edellinen kirjoittaja totesi, Suomessa aiti on heti huono aiti, jos laittaa lapsensa vahaksikaan aikaa paivakotiin leikkimaan muiden lasten kanssa, jos on itse kotona. Mutta eiko se vauvakin ansaitse kahdenkeskeista aikaa aidin kanssa, ihan niin kuin esikko on saanut aikoinaan?
Meille on kuukauden sisällä tulossa toinen lapsi. Esikoinen on kesäkuussa täyttänyt kolme ja ehti melkein kaksi vuotta olla loistavalla perhepäivähoitajalla. On aina tykännyt olla siellä, varmaan yhden käden sormin laskettavissa itkuiset jäämiset.
Olin kyllä ajatellut, että jäisi kotiin kuopuksen synnyttyä, mutta pidin hoitopaikan vielä varmuuden vuoksi. Sainkin kehoituksen verenpaineiden nousun ja supistelun vuoksi viedä lapsen toisinaan hoitoon, mutta hänpä ei haluakaan mennä!
Tykkää siis olla hoidossa, mutta väkisin pitäisi viedä, kun tietää, että äiti on kotona. Joten en tällä viikolla ole vienyt kuin kerran. Ensi viikolla menee varmaan muutamana päivänä. Hoitopaikka on tarkoitus irtisanoa, kunhan vauvan kanssa on kaikki kunnossa.
Kannattaa siis jutella myös lapsen kanssa ja kuulostella hänen tuntemuksiaan. En halua häntä pakottaa hoitoon. Lapsi ymmärtää kyllä, kun on " pakko" mennä hoitoon ja äiti on töissä, mutta ei ymmärrä sitä, miksi hänen pitäisi mennä hoitoon, kun äiti on kotona. Mutta lapset ovat varmasti erilaisia. Joku haluaa hirveästi hoitoon joka tapauksessa. Monilla paikkakunnilla on myös paljon erilaisia kerhoja, joihin voisi lapsen viedä.
onnimanni2:
" En oikein voi ymmärtää noin mustavalkoista ajatusmaailmaa.Meillä ainakin on kiireettömät aamut joka päivä. lapsi menee hoitoon vasta 9-9.30 maissa. Ja nimenomaan äidin ja vauvan seura ei riitä hänelle! Ja nimenomaan sairaan vauvan, koska hän osaa jo sanoa, että jatkuva huudon kuunteleminen rasittaa häntä. Miten lastentarhanopetteja arvostaa omaa työtään NIIN VÄHÄN, että lapsen pitäisi sen sijaan, että leikkii ohjatusti ikäistensä kanssa tyytyväisenä kyyhöttää neljän seinän sisällä vauvan huutoa kuunnellen??????
"
Eikö ole vähän mustavalkoista taas ajatella että kotonaolo olisi neljän seinän sisällä vauvan huutoa kuunnellen :)
Miksi ihmeessä taaperon kotona oleminen tarkoittaisi neljän seinän sisällä vauvan huudon kuuntelemista? On taas niin tylsää lukea viestejä, joissa tahallaan unohdetaan esim. muut vaihtoehdot kunnallisen päivähoidon ohella ja liioitellaan taaperon kärsimyksiä ja tylsistymistä kotona.
On asia erikseen jos äiti ei vain jaksa tai kykene hoitamaan molemipia, mutta tuo taaperon kyllästyminen ja karsea elämä kotona... Come on! Jos äiti sellaista pelkää, hän kyllä osaa viedä taaperon ulos vaikka leikkipuistoon, keksiä hänelle kotona tekemistä tai päiväkerhoon tms! Mitenhän ennenvanhaan ovat lapset mitenkään selvinneet kun päiväkoteja ei ollut keksittykään? On toki helppo ratkaisu ajatella että mukula vain tarhaan, mutta jos muuta vaihtoehtoa virikkeellistämiseksi ei löydetä niin on kyse kyllä menemisestä sieltä missä aita on matalin.
Kiva että aiheesta (taas) keskustellaan, mutta toivoisi että keskustelu olisi hieman laadukkaampaa ja asiallista eikä ainoastaan toisinajattelijoiden teilaamiseen keskittyvää! Haetaan tosiaankin ilmeisesti vain puhdistusta omalle omalletunnolle keinolla millä hyvänsä eli älyttömillä stereotypioilla ym.
jossa hän kirjoitti että kakkosellaan oli koliikki ja korvatulehdusputki puoli vuotta eli esikoisen elämä olisi todellakin koostunut paljolti neljän seinän sisällä olemisesta ja vauvan huudon kuuntelusta, plus lääkäreissä ja tarkastuksissa äidin ja vauvan kanssa ramppaamisesta.
en usko, että onnimanninkaan mielestä kaikki lasten kanssa kotona vietetty aika kaikissa perheissä tätä on..
Noin yleisesti niin kuten tämän ketjun yleinen henki on ollut, minustakin kukin perhe tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa ja omasta lähtökohdastaan. Harva äiti tai isä kai tahallaan tekee lapsilleen epäedullisia ratkaisuja..
kiva kertoa esikoisella kun on vanhempi että sinut laitettiin päivähoitoon kun äiti oli vauvan kanssa kotona.
Miksi ihmiset hankkivat lapsia jos eivät jaksa niitä itse hoitaa? Jos lapsi tarvitsee virikkeitä järjestäkää niitä, älkää notkuko vauva-lehden palstalla kaiket päivät.
Toivon että asiaan saataisiin muutos ja minusta subjektiivinen hoito-oikeus pitäisi poistaa. Jos perheellä on todellisia ongelmia voi olla parempi että lapsi on päivähoidossa ja nämä tapaukset pitäisi katsoa tapauskohtaisesti.
Ei ole ihme että päivähoitopaikkoja ei löydy niitä tarvitseville kun äidit pitävät lapsiaan laiskuuttaan hoidossa. Eihän tuo hoitopaikkojen ylläpito ole ilmaista yhteiskunnalle.
Päätin jo, etten jaksa enää kommentoida tätä aihetta, mutta pakko sanoa, että PUIT AJATUKSENI SANOIKSI... ;-)
Meillä esikko hoidossa 3 päivänä kuusi tuntia. Toki ei ole enää mikään taapero vaan vauvan syntyessä 2,5 ja nyt lähemmäs 3,5. Mutta minulla vain järjestelystä hyvää sanottavaa! vauvalla oli koliikki, maitoallergiaepäilyä, jatkuvaa huutoa vaunuissa, korvatulehduskierre (puolen vuoden sisään 6 kuuria), sairaalakäyntejä yms yms. eli vauvan kanssa joutui paljolti olla neljän seinän sisällä ja esikko olisi hyppinyt seinille. Kolmena päivänä sai ikäistään seuraa ja kunnon ulkoilua. Tykkäsi aina mennä, kyseli, milloin pääsee. tarhasta tultuaan oli rauhallinen, kun oli saanut energiat purettua. Neljä kotipäivää oli enempi känäinen ja mustasukkainen, koska turhautui. Enempiä tarhapäiviä en kuitenkaan halunnut. Mutta näin toiminut meillä loistavasti enkä voi kuin suositella. Äidiltä säästy stressi esikon avoimiin päiväkotiin ja leikkipuistoihin raahamiselta huutavan sairaan vauvan kanssa.