Vapaa kasvatus = välinpitämätön vanhempi?

Se ei ole kasvatusteoria tai oikeastaan mitään. Se on vaan sanapari, minkä itse kukin voi ajatella kuten haluaa. Vapaa kasvatus on tässä keskustelussa yritetty selventää. Se joka ei osaa ymmärtää lukemaansa voi kerrata keskustelua ja yrittää ymmärtää uudelleen.

nro 23 on oikeassa

sillä vapaalla kasvatuksella on eri suuntauksia-



-------------

- hälläväliä-suuntaus jättää lapsen heitteille ( eli sitä vanhempien väärinymmärtämää vapaata kasvatusta)



ja



- oikeaoppinen vapaa kasvatus- suuntaus

on luovaa kasvatusta, joka antaa lapselle mahdollisuuksia yrittää ja erehtyä aikuisen seuratessa sivusta - lapsi oppii itsenäisyyttä ja huolehtimaan itsestään

täällä on tämä aihe niin tapetilla että tämä vapaan kasvatuksen nyt jo aikuinen kukkanen voi vastailla jos jotakuta kiinnostaa

Mielestäni ne, jotka noudattavat " vapaata kasvatusta" tietämättä siitä yhtään mitään, jättävät lapsensa vähän niinkuin heitteille. On olemassa asioita, joita lapsi ei kertakaikkiaan osaa yksin ja itsekseen päättää. Perusturvallisuus muodostuu osin juuri lapselle annetuista turvallisista rajoista ja ohjeista. Lapselle tulee opettaa myös tiettyjä sosiaalisia normeja selviytyäkseen yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa.

Emootioiden ohittaminen



Lapsijohtoinen, vapaa kasvatus on sellainen aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on epäjohdonmukaisuus, sattumanvaraisuus ja keskinäinen kilpailu, jonka lapsi voittaa. Lapsi ei saa johdonmukaista kasvatusta ja ohjausta eikä koe toivottuja käyttäytymismalleja. (Rönkä 1989, 11.) Vapaa kasvatus antaa lapselle vapaat rajat. Tällöin lasta ei lainkaan kasvateta. Lapsijohtoinen kasvatus on Arajärven (1988) mielestä lähinnä välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta.



Lapsijohtoisen kasvatuksen johdosta lapsi kokee olevansa aikuista vahvempi. Lapsen mielestä hänen on selviydyttävä kiperistäkin tilanteista itse, koska aikuisesta ei ole apua. Tämä voi aiheuttaa lapselle turvattomuutta, pelkotiloja ja unettomuutta. Toisaalta lapsesta voi kehittyä tyranni, jonka pitää aina voittaa ja olla keskipisteenä. Lapsella tulee yleistä aggressiivisuutta, tyytymättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, koska hän ei voi joka tilanteessa olla keskipisteenä. Hän ei ole oppinut empatiaa, eikä hän ymmärrä toisen kärsimystä. (emt. 100.)



Emootioiden tukeminen



Ohjaava kasvatus perustuu lapsen ja aikuisen tasavertaisuuteen. Ohjaavassa kasvatuksessa toteutetaan myönteisiä perussuhtautumistapoja. Lapselle annetaan turvallisuutta (hyväksyntää), kiintymystä (hellyyttä) ja arvostusta (luottamusta). Ohjaavassa kasvatuksessa aikuisella on kokonaisvastuu lapsesta. Lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa molemmat voittavat. Molemmat osapuolet antavat ja saavat. Toiminnassa korostuvat yhdessäolo, yhteistoiminta ja yhteiset tunnekokemukset.



Ohjaavan kasvatuksen tavoitteena on avoin ja toisia perheenjäseniä arvostava, tunteita aidosti ilmaiseva sekä yhteistoimintaan pystyvä perhe. Aito tunneilmaisu mahdollistaa kasvattajan tulemisen lapselle läheiseksi, aidoksi ja lämpimäksi. Vanhemmat asettavat perusteltuja rajoja lapsen käyttäytymiselle. (Rönkä 1989, 11-12.)

Vapaassa kasvatuksessa lapsen kanssa yhdessä perehdytään asioihin. Lapsen omaa tahtoa kuullaan ja hän saa osallistua itse itseensä kohdistuvaan päätöksentekoon ikänsä vastaamalla kyvyllä.



Kultuinto tuo sinun kommenttisi oli vähän samaa tasoa kuin, että perinteisestä kasvatusta (ihan sama miten sen kukakin nyt mieltää) antavien täytyy olla perehtyneitä ks. kasvatusfilosofiaan tai muuten he vaativat 4 vuotiaaltaan 16 vuotiaan taitojen mukaista käytöstä. Eihän kukaan vaadi liian nuorelta liikoja minkään kasvatuksen nimissä. Sehän se vanhemmuuden vaikeus onkin.



Vapaakasvatus on filosofia, joka kertoo vanhemman suhteutumisesta lapseensa. Miten vapaana tai itselleen alisteisessa suhteessa hän haluaa lapsensa nähdä. Tämä filosofia ei sitten puutu kuitenkaan lapsen kehitykseen ikäkausittain. Miksi oletat vapaakasvattajien olevan niin typeriä, etteivät he muka osaa myöntää lapsen kehitykseen liittyviä realiteetteja vaan yrittävät väkisin pakottaa esim. vauvansa tekemään itseään koskavat päätökset itse?

En tiedä ilmaisinko itseni epäselvästi mutta mielestäni arvostelin juuri sellaisia vanhempia, jotka noudattavat (muka) vapaa kasvatuksen periaatetta tietämättä siitä itse yhtään mitään...

Lisäksi mikä on niiden koko konteksti? Minä esitän myös väittämät, että ks. tekstin kirjoittaja kirjoittaa hyvin pienestä suppeasta näkökulmastaan selkeästi provosoivaa tekstiä, jonka tarkoituksena on mustamaalata vapaatakasvatusta suinkaan puuttumatta kriittisellä kädellä esim. vapaankasvatuksen ja tuossa esitetyn ohjaavankasvtuksen keskinäiseen suhteeseen. Mihin tuossa esitetty ohjaavakasvatus pohjaa lapsikäsityksensä? Jos se pohjaa ajatukseen, että myös lapsen tahto on tärkeä on siinä sama pohja-ajatus kuin vapaassa kasvatuksessa. Tuo teksti on niin kovin mustavalkoinen.



Tosielämässä lapsi joka saa vapaankasvatuksen oppii myös, että muilla himisillä on vapaatahto. Hän(kin) joutuu kohtaamaan sen realiteetin, että viime kädessä jokainen meistä ihmisistä on kykenevä päättämään vain itsestään ja omasta elämästään. Poikkeuksena vanhempi vaikuttaa lapsensa elämään pysyvimmin verraten muihin ihmissuhteisiin, mutta siltikin lapsella kasvettuaan aikuiseksi on vapaatahto ja hän saa/pitääkin irrottautua vanhempansa " otteesta" . Sitä on kasvaminen ja etenkin aikuistuminen.



Toiseksi miksi tekstissä oletetaan vapaakasvatetun lapsen olevan tunneköyhempi, tai ettei hänen vanhempansa toimisi hänen tunnetilojensa peilinä? Kyllä vapaakasvatettullakin lapsella on rajat ja syli. Ei kasvatus ole lainkaan lapselle epäjohdonmukaista. Jo vauvasta lähtien hänen omakin tahtonsa vaikuttaa, mutta vanhemmilla on kuitenkin aina vastuu lapsesta.



terveisin: vapaakasvatuksen " uhri"