Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun isä ei tunnu välittävän lapsesta?

Vierailija
08.08.2007 |

Lapseni ei ole koskaan ollut erityisen läheinen isänsä kanssa eikä heillä ole näitä tavanomaisia " viikonloppu kahdessa viikossa" tapaamisia vaan näkevät noin kerran kahdessa viikossa yhden illan ajan. Tämä tlanne on alkanut vaivaamaan minua; lapseni ei puhu koskaan isästään eikä ota häntä innolla vastaan. Ei kaipaa isänsä seuraa.



Arjessamme on mukana isäpuoli, jonka kanssa lapsi viettää paljon aikaa. Lapsen oikea isä ei koskaan esim. pyydä lasta yökylään (vain illaksi) ja lapsen perushuoltokin on vähän niin ja näin. Isää kiinnostaa enemmän kaikki muut asiat. (viina, naiset) Isyyttä hän ei ole myöskään tunnustanut enkä häntä siihen pakottanut.



Nyt olen kyllästynyt. Minusta tuntuu, että isästä on pelkkää haittaa. Että miksi hän ylipäänsä tulee, kun ei saa aikaan muuta kuin surua? Olen aivan varma, että tulevaisuudessa hän tulee särkemään lapsensa sydämen. Onnellinen on lapsi, jolla on isä mukana arjessa. Ei lapsi, jonka isä tulee joskus kylään kun kiireiltään ehtii. En varmaan ikinä anna itselleni anteeksi, että olen lapseni tällaiseen tilanteeseen laittanut, en minäkään tällaista elämää kuvitellut.



Tuntuu, että kaikki olisi paremmin, jos isä vain katoaisi. Onko huono isä parempi kuin ei isää ollenkaan (..ja kunnollinen isäpuoli)?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli ns. viikonloppuisä. Isäni perusti uuden perheen, jossa minä kävin vierailuilla. Hän toki rakasti ja rakastaa minua yhä, mutta katkeruutta oli silti ilmassa. Tunsin lapsena aina jääväni kakkoseksi, olin vain se jämälapsi entisestä liitosta. Mietin, että mikä minussa on vikana jnejne.. Isäni yritti kyllä parhaansa, mutta silti välit häneen ovat edelleen laimeat.



Minulla ei ole kuitenkaan kokemusta siitä minkälaista on olla " isätön" , joten en voi tietää onko se vielä " pahempaa" . Toisaalta jos mieheni adoptoisi tyttäreni, hänellä olisi isä. Oikea isä on sitä mieltä, että haluaisi tunnustaa isyyden joskus myöhemmin, ehkä silloin kun hän on paremmassa työssä, saa enemmän rahaa ja mitälie.. Perinnönjakoa en ole edes viitsinyt ajatella, koska isä ei ole hyvätuloinen ja hänen vanhempansakin on suurissa veloissa. Enkä usko, että omaisuus pelastaisi muutenkaan mitään, ei se raha lohduta.



Olen aikaisemmin yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin tukea lapsen ja isän suhdetta ja tullut ihan hyvin toimeen lapsen isän kanssa, vaikka takana on vaikeita aikoja. Hän ei ole epärehellinen vaan tulee silloin kun lupaa ja tulee oikeastaan aina omasta halustaan. (en pyydä häntä tulemaan vaan hän kysyy, että pääsisikö katsomaan) Hän ei vain olisi koskaan halunnut lasta eikä koe olevansa tarpeeksi " vanha" isäksi, itse päätti kuitenkin olla elämässämme mukana. Kunpa vain tietäisin, että aikooko hän vielä kasvaa isäksi vai ei? Väheneekö tapaamiset pikku hiljaa vai miten?



-AP

Vierailija
2/11 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tosiaan tiedä mitä tehdä, vai tehdäkö mitään. Sydän murtuu lasten puolesta kun välillä kysyvät saako mennä iskän luokse :,(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isä oli mukana ekat kolme vuotta laiskasti. Sitten heitti pyyhkeen kehään. Parempi joku äijä kylässä silloin tällöin, kuin kadonnut isä.



Ja 4-vuotias ei todellakaan ole mitenkään kypsä päättämään. Mieti asiaa rauhassa ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Kouluikäisenähän lapsi voi itse soittaa ja mennä kylään.



Etkä sinä saa päättää 4-vuotiaana hänen puolestaan piste

Vierailija
4/11 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä se sellainen isä on, joka ei halua isyyttään edes tunnustaa, ei koskaan vie lastaan kotiinsa, ei ota yökylään, ei tutustuta lasta isovanhempiinsa? Miten tärkeä on veriside? En voi olla pohtimatta näitä asioita, lapseni parastahan minä ajattelen.



Kuinka kauan isä saa velttoilla? Kuinka kauan hänen pitää saada aikaa kasvaa aikuiseksi? Kuka/mikä saa hänet kantamaan vastuunsa vai saako hän tehdä ihan mitä lystää ja silti olettaa, että täällä hänet otetaan iloisesti vastaan, vaikka edellisestä vierailusta olisi kulunut kuukausi?



-AP

Vierailija
5/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos isäpuoli kerran on olemassa ja tärkeä, luulisi sen riittävän.

Vierailija
6/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on kuitenkin lapselle erittäin tärkeää, että hänellä se läheinen " isä" läsnä.



Se, mitä tulevaisuudessa oikean isän kanssa tehdään, niin on hankala juttu. Et kerro minkä ikäinen lapsi on, mutta hieman vanhempana lapsen omalla tahdolla on tietenkin myös suuri merkitys - haluaako tavata isäänsä? Voihan myös olla, että hieman vanhempana isäkin enemmän kiinnostuu lapsestaan, ken tietää...



Tärkeää olisi kuitenkin, että puhut isän kanssa asiat selviksi. Haluaako tavata lasta? Miksi ei halua olla hänen kanssa enempää? Ei hänen mikään pakko ole lasta tavata, jos ei kiinnosta. Kuitenkin normaali tunteilla varustettu mies haluaa, ja tästä teidän pitää puhua. Hän on kuitenkin lapsen isä (tietääkö lapsi tämän vai miten, kun sanot ettei isyyttä ole tunnustettu?) ja teidän kahden tulee toimia lapsen parhaaksi. Et kerro miehen olevan mikään sosiaalitapaus tai että teillä olisi suuria riitoja lapsen asioista. Puhukaa siis asioista lapsen parhaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos koet nuo vähäiset tapaamiset vaikeiksi niin mietippä mitä on vastailla eskari-ikäisen (tai vanhemman) kysymyksiin siitä miksi isä ei välitä eikä halua ollenkaan nähdä!



Lapselle on kuitenkin turvallisempaa että tietää minkä näköinen hänen isänsä on (sossujen mielestä) ettei mielikuvitus lähde liikaa lentoon.

Vierailija
8/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun hän haluaa tulla kylään, päästän hänet kylään. (kotiimme) Lapsi tietää hänet isäkseen, mutta ei koskaan kysele tämän perään. (lapsi kohta nelivuotias) En raivoa, kitise enkä huuda lapsen isälle, olemme menneet hänen ehdoillaan. Enhän voi häntä pakottaa lastaan tapaamaan. Haluaa kuitenkin tavata lastaan, mutta omilla ehdoillaan eli silloin kun ei ole muuta tärkeämpää. (baarireissuja ymsyms) Minua inhottaa ajatus siitä, että hän häpeää lastamme. Ei koskaan edes kerro ihmisille olevansa isä. Tuntuu pahalta.



Isäpuoli on lapselle paljon tärkeämpi kuin oikea isä. Olen onnellinen siitä, että niin vilpittömän miehen olemme elämäämme saaneet.



Tämä asia tuntuu vain niin vaikealta. Miten tietää, mikä on lapselle parasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemmekin mieheni kanssa keskustelleet siitä, jos hän adoptoisi lapseni. Sitten lapseni ei olisi enää isätön virallisesti, oikea isä kun ei halua isyyttään tunnustaa missään nimessä. (ei halua maksaa)



-ap

Vierailija
10/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysyivät ensin mieheltä luvan. Mutta vaikka olis millainen isäpuoli tahansa niin ei se omaa isää korvaa. Sun tulis mun mielestä kaikin mahdollisin tavoin kannustaa biologista isää pitämään enemmän yhteyttä lapseensa. Jos heität oikean isän yli laidan lapsen elämästä niin todennäköisesti viim. murrosiässä huomaat tehneesi virheen...

T:4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
08.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eroon, jos ei ole tunnustanut lastaan. Teillä kuitenkin näyttää olevan melko asialliset välit, joten etkö voisi kysyä tältä mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Voihan olla että mies tässä tapauksessa kokisi jonkinlaisen " heräämisen" lastaan kohtaan. Varsinkin kun hänellä ei ole mitään juridisia oikeuksia lapseen.



Omakohtainen kokemukseni onkin että jossain vaiheessa se lapsi kärsii kuitenkin(, viimeistään perinnönjakotilaisuudessa). Kai lapsi tällä hetkellä enemmän viihtyy ihmisten kanssa jotka haluavat hänen seuraansa. Ei pieni lapsi väkisin voi luoda suhdetta " isään" , sen lapsi voi tehdä vanhempanakin, milloin yleensä nämä biologiset isätkin kiinnostuvat jälkeläistensä tekemisistä.