Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kukaan muu tunne sääliä näitä " tappajaäitejä" kohtaan?
07.08.2007 |
Kun kuitenkin on erittäin todennäköistä, että nämä tappamiset tapahtuvat syvässä psykoosissa, johon on johtanut ties miten kauan jatkunut masennus je henkinen tasapainottomuus.
Tuskin kukaan tappaa lapsiaan kylmän järkiperäisesti ja siksi kun on niin äärimmäisen paha ihminen.
Kun äiti sairastuu hyvin vakavasti mieleltään, on kai selvää, etä lapset ovat silloin suuressa vaarassa. Ei siksi, että äiti on paha, vaan koska yleensä lapset ovat osa äitiä niin syvällä tavalla, että äiti vetää heidät tuhoon mukanaan väkisinkin.
Täällä huudellaan aina miten sairas tuollaisen ihmisen täytyy olla. Niin hän onkin sairas, mutta se ei välttämättä ole hänen syynsä sen enempää kuin muidenkaan.
Itse olen kokenut synnytysmasennuksen ja vaikka se ei minulla koskaan noin vakavaa ollutkaan, voin etäisesti aavistaa, mitä se on, kun sekoaa. Todella sekoaa.
Sen sijaan, että haukut näitä äitejä ja hämmästelet heidän " pahuuttaan" jälkeenpäin, käännä katseesi ympärillesi. Kysy tuntemasi äidin vointia. Jos huomaat jotain hälyttävää tarjoa tukeasi, ole läsnä. Helpommin sanottu kuin tehty, niinkuin kaikki tärkeä yleensä on tässä maailmassa.
Meillä naisilla on äiteinä niin kova työ, että ei ole ihme, jos mielenterveysongelmia, todella pahojakin, ilmenee yhdellä ja toisella. Tuomitsemme, haukumme, vaadimme ja edellytämme toisiltamme järjettömiä, ja jotkut eivät kaikkea sitä painetta kestä.
Ympäristö kun välittäisi, niin ehkä joku näistä surullisista tapauksista olisi jäänyt toteutumatta.
Kommentit (55)
eikö ole saanut apua ennenkuin tilanne meni noin pahaksi että riisti hengen omilta lapsiltaan?! Varmasti tuntee mieletöntä tuskaa ja kärsimystä loppuelämänsä ja millään ei saa tekoaan tekemättömäksi eikä lapsiaan takaisin vaikka apua saisikin nyt mielenterveydelleen!!
Ei siinä paljoa tarvita kun on oikein väsynyt ja kaikki voimat pois ja hermot tiukalla että napsahtaa! Ja tuo voi sattua kelle tahansa! Kukaan ei voi sanoa ettei mulle voisi ikinä näin käydä, jos olosuhteet tekee tuollaisen tilanteen. Kaikilla ei ole tukiverkkoa joka vahtii lapsiasi koska vain haluatkin, tai jos olet sairaana. Joidenkin pitää yksin käydä töissä, hoitaa siinä samalla lapset ja koti ja kuunnella ja kestää lasten uhmat ja kiukut.
Äitejä pitäisi auttaa heti eikä vasta jälkeenpäin! Uskaltakaa hakea ja pyytää apua jos tuntuu ettei jaksa ja kuunnelkaa ja auttakaa jos joku lähipiirissänne pyytää apua!!!!
Voimia ja jaksamista kaikille äideille! Ja älkää aina arvostelko vaan kaikkien äitien pitäisi puolustaa toisiaan ja olla samassa rintamassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä osin, että olen itse sairastunut pienten lasten äitinä masennukseen. Ja masennus ei ollut kovin lievä. Kyllä siinä tuli mieleen mitä kamalampia asioita, joita ei nyt jälkikäteen ymmärrä. Miten mieli voikaan sairastua niin pahasti. Valitettavasti masentunut ihminen, joka tekee näin lapsilleen on todella pahasti masentunut, joka on johtunut kuukausien jopa vuosien väsymyksestä, vastoinkäymisistä, sairauksista ja taustalla on lähes aina tukiverkon puuttuminen.
Ymmärrän miksi tämä äiti tappoi lapsensa, mutta en hyäksy. Kammottavaa että ymmärtää, mutta kun on itse käynyt pohjalla tietää, ettei elämä ole aina niin mustavalkoista.
Luoja äitiä auttakoon.
Pedofiilillä ja psykoosiin joutuneella äidillä on eroa. Kuten tekstissäni kirjoitin, syyntakeisuutta voidaan johonkin rajaan asti määrittää.
On vähän eri asia olla pedofiilisiä taipumuksia omaava henkilö, joka kykenee aivan kylmäverisesti hyväksikäyttämään ja tappamaan lapsia pitkäjänteisten suunnitelmien pohjalta ja elää sitten elämäänsä eteenpäin kuten ennenkin.
Sitten on nainen, jonka eri syyt, henkiset ja fyysiset sellaiset, ovat ajaneet masennukseen ja mielenterveyden järkkymiseen, joka sitten pahimmillaan johtaa siihen psykoosiksi kutsuttuun tilaan, jolloin ihminen todella on aikalailla syyntakeeton, eikä enää ole yhteydessä todellisuuteen.
Minä tunnen siinä kohtaa sääliä, en Jammun tapauksessa, vaikka loppujen lopuksi voitaisiin ajautua keskusteluun siitäkin, mitä hän käytökselleen voi, vai voiko mitään. Voisiko hän olla erilainen jos yrittäisi? Siinäpä mietittävää, mutta siitä voidaan keskustella toiste.
Todellakin, jos jokainen ihminen voisi hallita itsensä täydellisesti ja jos jokainen myös tietäisi, että jaahas, jouluun mennessä taidan olla seonnut lopullisesti, jollen nyt kilttinä tyttönä (tai poikana) haen heti apua, niin mitäpä ongelmia maailmassa enää olisi?
Kun se ei ole, eikä tule olemaan niin yksinkertaista, siinä kaikki.
T: Se, jonka tekstiä lainasit, en muista numeroa
sita tuntee vain kauheasti saaliksi niita lasten kohtaloita.
Synnytyksen jälkeinen masennus käyty läpi esikoisen aikana ja olin silloin todella pohjalla. Kyllä siinä epätoivossa voi tehdä mitä vain. Nyt kaikki on hyvin kuopuksen jälkeen onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tiedän, että lähipiirissäkin on ollut (synnytys)masennusäitejä, mutta olen kyllä normaalista poikkeavasta käytöksestä havainnut, että nyt ei ole kaikki kohdallaan ja tarjonnut apua esim lastenhoitoa, että äiti pääsee välillä hengähtämään jne..
En ole itse kokenut niin en voi tietää, mutta vaikka äiti olisi miten pohjalla, niin eikö silti tunnu pahalta surmata omat lapset tms. Tai siis en vaan voi käsittää miten joku pystyy sellaiseen, oli masentunut tai ei.
Olen itsekin ollut elämässäni tilanteessa jossa ei tuntut olevan mitään pakokeinoa kuin tappaa itsensä ja lapset. En onneksi näin tehnyt ja minulla oli onneksi YSTÄVÄ joka auttoi.
nim. väkivaltaisen narsistin uhri, nykään onnellinen ja tasapainoinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla ei tunneta sääliä edes niitä äitejä kohtaan joiden lapsi on kuollut tapaturmaisesti...
Ja vastaus: Tunnen.
en käsitä miten joku ei tunne sääliä. ei aivan helposti kukaan lapsiaan tapa. pahasti äidillä naksahtanut, eikä naksahdus yleensä tapahdu pelkästää omasta syystä ja tahdollisesti..säälin todella äitiä, koska jos on esmes joutunut psykoosiin, herää siitä vielä ja aivan helvetinmoista on pikkuhiljaa tajuta mitä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tappaminen on ollut vihoviimeinen konsti yrittää löytää joku ratkaisu :((
Luulee raukka olevansa " normaali" äiti, vaikka todellisuudessa on empatiakyvytön p****.
Tuollaiselta " ihmiseltä" kun erehtyisi apua hakemaan, kun maailma on kaatumassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen ilmapiiri on koventunut ja kaikilta vaaditaan liikaa. Heikkoutta ei hyväksytä, avun pyytäminen ja antaminen on kiellettyä. Kaikki ei jaksa, usea sairastuu ja seuraukset nähdään tässä. Surullista.
PAHA ihminen yrittää peitellä jälkensä. PAHA ihminen siis toimii järjestelmällisesti ja järkeväksi. Täysin nurkkaan ajetun/ajautuneen ihmisen teko on erilainen. Kuten tämä, ruumiit olivat asunnossa. Äiti ei siis yrittänyt/eikä varmasti kyennytkään millään tavoin peittelemään tilannetta.
Sensijaan jos nyt huomattaisiin, että ne Madden vanhemmat ovatkin syyllisiä lapsensa kuolemaan, niin heitä kohtaan en tuntisi sääliä. Ihminen joka pystyy vetämään tuollaista roolia oman lapsensa tappamisen jälkeen (millaista roolia Madden vanhemmat ovat vetäneet) on PAHA.
PAHA oli myös se nuori äiti, joka poltti lapsensa ja yritti väittää sitä onnettomuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen äidiksi haluava pitäisi laittaa johonkin luonne-/stressitestiin ennen lasten hankkimista.
Ainahan näitä lapsensurmaajia on ollut, mutta empatiaa ei minulta tuolle äidille löydy. Olisi tappanut itsensä, eikä viattomia lapsiaan.
se on yllättävän vaikeaa, tappaa itsensä onnistuneesti.
joitakin kohtaan voin tunteakin, kuten ehkä tätä aasialaistaustaista, jolla on saattanut olla hyvinkin vaikeata... (suku luultavasti kaukana, onko ketään ystäviä ollut..?), mutta esim. sitä ronjaa, joka poltti lapsensa, en sääli tippaakaan. sehän ei osoittanut mitään katumuksen merkkejä.
tuolla vaan joku sanoi että olisi edes itsensä tappanut. ja 15 kommentoi että satoi hyvinkin yrittää ja että ei se niin helppoa ole sekään.
mutta kyllä minä säälin. aika vihoviimeinen keino " päästä ongelmistaan" .
onko äiti tappanut lapsensa mielenhäiriössä vai harkiten esim. sen takia, ettei isä saisi lapsia.
Haluaisin kuitenkin sanoa kaikille teille, joilla ei mielen sairauksia ole tai ole ollut, että voitte olla onnellisia ja kiitollisia! Samaan hengenvetoon sanon, ettette myöskään voi olla varmoja, ettette koskaan sairastu. Tai ettei joku läheisenne tai oma lapsenne koskaan sairastu. Sairaan mielen logiikka ei ole koskaan normaali, eikä ihminen aina mahda ajatuksilleen tai teoilleenkaan itse mitään. Terveiden ihmisten on niin helppo hurskastella ja kauhistella, kun ei ole tarvinnut kokea todellisuudentajun pettämistä.
Olen hyvin surullinen lasten, äidin ja isän puolesta. Selvästikään läheisten ja yhteiskunnan tuki ja apu eivät ole riittäneet. Tai sitten kukaan ei ole huomannut mitään. Voi myös olla, että äiti on tehnyt tekonsa harkiten. Siinä tapauksessa toivon, että hän joskus ymmärtää tekonsa hirveyden ja katuu sitä pitkinä vankilavuosinaan.
Alue: Aihe vapaa
JOS yksikin tämän ketjun tappajaäitejä säälivä ihminen vastaa, että ei löydy Jammulle sääliä, niin tekopyhiähän te olette, varsinkin jokainen joka on " säälimättömiä" haukkunut.
JA siinä olen kyllä samaa mieltä, että ihmisten sietäisi pikkasen nöyrtyä siinä tilanteessa, kun tuntuu ettei enää jaksa. Jos se Porvoon äitikin olisi niin tehnyt, niin perhe ehkä eläisi... En jaksa kyllä sääliä ketään, ei se mitään auta. Autan niitä joilla hädän huomaan , ja hymyilen tuntemattomillekin, mutta itse kannan vastuun omasta elämästäni, ja oletan muiden tekevän samoin.
T: Itsekin mielenterveysongelmista kärsinyt äiti.
Vierailija: