Syöttekö aina koko perhe yhdessä säännöllisinä ruoka-aikoina?
Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että vaikka meillä lapselle annetaan ruokaa fiksusti ja oikeina ruoka-aikoina, meillä harvoin istutaan koko porukka pöydässä. Vanhemmat syövät mitä sattuu ja usein illalla tietokoneella tai jopa telkkarin ääressä. Annamme siis huonon mallin. Pitäisi varmaan terästäytyä ja syödä itsekin ateria-aikoina ja vain sellaista, minkä lapsenkin katse kestää (ts. ei salaa sellaisia herkkuja, joita ei anna lapselle)
Kommentit (103)
Mies puuttunut viimeisten n. 10 vuoden aikana ehkä pari kertaa ja itse vain ollessani synnytyssairaalassa.
En tullut edes ajatelleeksi, ettei joissain perheissä syötäisi yhdessä?!
Milloin sitten teillä muilla on koko perhee koolla, jos ei ruokapöydässä?
päivätyösi ja urheilusi jälkeen. Onko tuo tunti itse asiassa se ainoa aika, jonka lastesi kanssa päivässä olet??
Ja miten se liittyy tämän ketjun aiheeseen?
Mies puuttunut viimeisten n. 10 vuoden aikana ehkä pari kertaa ja itse vain ollessani synnytyssairaalassa.
En tullut edes ajatelleeksi, ettei joissain perheissä syötäisi yhdessä?!
Milloin sitten teillä muilla on koko perhee koolla, jos ei ruokapöydässä?
iltaisin muutenkin kuin ruokapöydässä :-) Toki syödäänkin yhdessä, mutta se ei ole ainut paikka, jossa ollaan perheenä yhdessä. Ja meillä pystytään asioista puhumaan muuallakin kuin ruokapöydän ääressä.
Mun mies tekee paljon matkahommia, eli ei ole paikalla.
ei olisi tullut mieleenkään mennä omin päin kaapeilta rohmuamaan jotakin omien aikataulujen mukaan. Menot sovitettiin ruoka-aikojen mukaan.
Yritän pitää samaa tapaa omassakin perheessäni, mutta aina se ei onnistu. Useimmiten kyllä.
Tuntuisi oudolta, jos meidän lapset (3 ja 5 v) söisivät omin päin jotakin ja me aikuiset jotakin muuta joskus toiste. Helpompaa ja kätevämpää kun on kaikilla samaa ruokaa samaan aikaan.
Eli nämä perheen yhteisillä ruokahetkillä leuhkijat on vain uusi muoto 90-luvun kännykkävanhemmista.
Lapsille annetaan omien rientojen lomasta tunti laatuaikaa ja sillä nyt sitten kerskutaan.
Mutta sen verran pitää puolustaa näitä jotka ei syö, että kyllä mekin puhutaan muuallakin kuin vain pöydän ääressä. Ihan vaan vaikka sohvan ääressä tai automatkalla. Ei sitä ruokaa tarvitse välttämättä olla siihen että saadaan kaikki koolle ja puhuttua, sitä voi tehdä muuallakin.
Eli nämä perheen yhteisillä ruokahetkillä leuhkijat on vain uusi muoto 90-luvun kännykkävanhemmista.
Lapsille annetaan omien rientojen lomasta tunti laatuaikaa ja sillä nyt sitten kerskutaan.
Sillä jos vastaa rehellisesti kysymykseen (minäkin vastasin kyllä), se on sinusta leuhkimista. Outoa! Olisiko sinusta ihan oikeasti jotenkin parempi vaihtoehto se, ettei syötäisi yhdessä? Mitä järkeä siinä olisi, jos elämä on näin helpompaa?
- pitää ateriayhteyttä jotenkin sairaana
- halveksii ihmisiä, jotka haluavat säännöllisesti kokoontua perheensä kanssa yhteen ruokailemaan (sisältää keskustelua ja sitä "tankkaamista")
- ei itse ole vieläkään vastannut kysymykseen, että millä tavoin he sitten viettävät aikaa _koko_ perheellä mukavasti yhdessä ollen ja keskustellen, jos kerran rukapöytään istuminen on kulissia (Ja tosiaan, kuten joku jo sanoi, tv:n ääressä istumista ei lasketa.)
et siis tunne perheenjäseniäsi niin paljon,
että osaisit olla heidän kanssaan muutenkin kuin tankaten??
Kaikenkaikkiaan olen yllättynyt, että näin harva näyttäisi tietävän, että esimerkiksi kaikki lastenpsykiatrit suosittelevat koko perheen yhteistä illallista (ja kyllä, se voi olla myös yhteinen iltatee tms. jos sopii niin aikatauluihin paremmin). Itseasiassa luulin, että kaikki sen tietävät ja pyrkivät siihen, mutta esimerkiksi aikataulut tulevat joskus vastaan. Mutta aika surullista, jos näin tärkeä ei tule jo maalaisjärjellä tai muuten itsestäänselvänä.
En myöskään lue itseäni a) niin kiireiseksi, että on pakko kehittää joku ruokailukulissi kommunikointia varten b) äidiksi, jolle kattiloiden kalistelu on koko elämä.
Olen päivät kotona neljän lapsen kanssa, joten vietän heidän kanssaan paljon aikaa. Lounaan syömme tietysti yhdessä, muttemme mitenkään orjallisesti tiettyyn kellonaikaan, vaan riippuen muista päivän puuhista. Mies kotiutuu neljän jälkeen ja sen jälkeen jompikumpi laittaa ruuan, ja sitten syömme niitä näitä jutellen. Ja ei, ei tunnut kulissilta. Minä ainakin olen kiinnostunut koululaisen päivän kulusta, miehen työjutuista ja kerromme tietenkin pienempien kanssa esim. ketä olemme tavanneet päivällä yms. Uudet saavutukset ja taidot käydään läpi, kerromme hauskoja sattumuksia, samoin jos on tullut harmin aiheita tai epäonnistumisia. Ihan kaikkea tavallista. Jos joku ei jaksa osallistua juttuihin, niin ei ole pakko tietenkään.
Iltaisin minulla on usein harrastuksia tai työjuttuja, mutta yleensä olen ainakin tuon päivällisen ajan kotona, tai sitten tulen jo iltateeksi (tarkoittaa siis pienimmillä puuroa, isommilla teetä tai kaakaota, leipää, hedelmiä, viiliä yms.). Aika harvoin on semmoisia iltoja, ettei kumpikaan näistä toteutuisi, mutta kuten ihan tavallisella järjellä voi päätellä, ei haittaa jos joskus jää ateriayhteys väliin.
No ei kai sentään. Anna lapset pois, jos tuokin on ylivoimaista.
miksi joku tuntee tarvetta korostaa, että on jotenkin erikoisen hienoa rupatella pinnallisia perheensä kanssa. Mikä pointti tämän esiintuomisella on? Myönnät itsekin, ettet todellakaan kommunikoi perheesi kanssa lainkaan!
Arkena juodaan iltatee joka ilta yhdessä sunnilleen samaan aikaan ja jutellaan päivän tapahtumista.
No ei kai sentään. Anna lapset pois, jos tuokin on ylivoimaista.
Eiköhän jätetä tuo ilmeisesti yksi trolli nyt omaan arvoonsa.
Olen kotona kahden lapsen kanssa ja iskä käy töissä. Itse syön lasten kanssa aamupalan arkena, viikonloppuna syödään kaikki yhdessä. Lounasta syön lasten kanssa yhdessä ja aina samaa kuin lapsetkin, jotta oppivat syömisrutiineja. Viikonloppuna lounasta syödään koko perheen kanssa yhdessä.
Välipalan syön myös lasten kanssa.
Päivällistä syödään päivittäin koko perhe yhdessä miehen tultua kotiin töistä noin klo 16.30-17.00 aikaan. Tämä onneksi mahdollista koska mies menee aikaisin ja on aina noihin aikoihin kotona. Viikonloppuisin päivällisen ajankohta voi vaihdella, mutta yhdessä silti syödään.
Iltapuuron pojat syövät kahdestaan ja me autamme minkä tarvii ja syömme miehen kanssa sitten oman iltapalan rauhassa kun pojat nukkumassa.
Koen, että yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeitä ja siksi niistä pidetään tiukasti kiinni. Näin aion tehdä myös lasten kasvaessa.
T 4vja 1v9kk ikäisten poikien äiti rv33
miksi joku tuntee tarvetta korostaa, että on jotenkin erikoisen hienoa rupatella pinnallisia perheensä kanssa. Mikä pointti tämän esiintuomisella on?
En nyt tiedä kuka tätä olisi täällä erityisesti esiintuonut tai pitänyt erikoisen hienona. Tätähän Ap kysyi, vai mitä? Miten tähän voi vastata niin, etti korosta liikaa sinun sietokyvyllesi?
Myönnät itsekin, ettet todellakaan kommunikoi perheesi kanssa lainkaan!
Tarkennatko hieman, missä kohtaa?
Minä kommunikoin kaikkien perheenjäsenten kanssa paljonkin, johtuen mielestäni juuri siitä, että olen kotiäiti, eli olen suuren osan päivästä kotona. Lasten kanssa siis ehtii kommunikoimaan yhdessä ollessa pitkin päivää ja miehen kanssa sitten lisäksi iltaisin, kun isommat nukkuvat noin 20.30 jälkeen. Usein istumme yhdessä juttelemassa, minä imetän vauvaa ja mies hieroo jalkojani, tai ihan mitä vaan. Joskus vain istuskelemme vierekkäin ja luemme lehtiä tms. eli silloin emme kommunikoi keskenämme, mutta lähelläolo tekee silloinkin hyvää. (Ja siis näiden lisäksi se paljon parjattu ateriayhteys... :-D)
Nyt tämä meni jo ihan OT, mutta en oikein tiedä tällaista tarkennustako hait?
Minun kysymykseeni (viestissä 93 kolmas ranskalainen viiva) et kyllä vielä vastannut. ;-)
En jaksanut lukea ketjua kuin muutaman viestin. Jäin miettimään, että varmaan ihan hyvä syödä töiden jälkeen vaan välipala, niin jaksaa lähteä lenkille ym. ja sitten illemmalla kun koko perhe on koolla niin sitten kunnon lämmin ruoka, jonka jälkeen iltapesuille ym. Joskus olen tuota yrittänyt itsekin, mutta jos töissä syön välipalan klo 14, niin kyllä minulla on jo karmea nälkä kotona klo 16.30-17.00. Migreeni pukkaa helposti päälle, ja jos syön kaksi välipalaa peräkkäin klo 14 ja 17, niin päänsärky alkaa heti.
Jäin miettimään, että varmaan ihan hyvä syödä töiden jälkeen vaan välipala, niin jaksaa lähteä lenkille ym. ja sitten illemmalla kun koko perhe on koolla niin sitten kunnon lämmin ruoka, jonka jälkeen iltapesuille ym. Joskus olen tuota yrittänyt itsekin, mutta jos töissä syön välipalan klo 14, niin kyllä minulla on jo karmea nälkä kotona klo 16.30-17.00. Migreeni pukkaa helposti päälle, ja jos syön kaksi välipalaa peräkkäin klo 14 ja 17, niin päänsärky alkaa heti.
Luultavasti juuri leivänsyönti saa verensokerin heittelehtimään (ne hiilarit) ja siksi tulee päänsärkyä. Kokeile jotain muuta välipalaa, jospa se auttaisi. Enkä ole mikään karppi, mutta koska lapsuudenperheessäni on diabeetikko, olemme kiinnittäneet aina huomiota hiilareihin ja niiden laatuun. Kannattaa siis varmaan kokeilla jättää nopeat hiilarit pois välipaloilta joksikin aikaa ja katsoa tuleeko muutosta. Paista vaikka pikainen parin munan munakas välipalaksi, aikaa ei mene juuri kauemmin kuin leivän voiteluun.
Ja juothan töissä tarpeeksi vettä? Nestehukka on tavallisimpia päänsäryn aiheuttajia. Jos kyse on migreenistä sairautena, en sitten tiedä...
mitään syvällistä tahi kunnollista kontaktia yhteenkään perheenjäseneesi.
Kaikki puhuminen on rupattelua. Minä rupattelen työkaverien kanssa saman verran päivän mittaan, syönkin yhdessä. Ei se silti mitään aitoa kiintymystä osoita, onpa vain rutiini. Niin kuin sinunkin elämäsi.
93
mitään syvällistä tahi kunnollista kontaktia yhteenkään perheenjäseneesi.
Kaikki puhuminen on rupattelua. Minä rupattelen työkaverien kanssa saman verran päivän mittaan, syönkin yhdessä. Ei se silti mitään aitoa kiintymystä osoita, onpa vain rutiini. Niin kuin sinunkin elämäsi.
93
Viestisi eivät edes liity tämän viestiketjun aiheeseen. Kunhan koetat tökkiä muita jonninjoutavilla piikeilläsi. Miksiköhän?
no miten se sinun jalkahierontasi sitten aiheeseen liittyy??
Itse olet säälittävä säälittävine eläminesi. Eläimetkin pystyvät samaan.
päivätyösi ja urheilusi jälkeen. Onko tuo tunti itse asiassa se ainoa aika, jonka lastesi kanssa päivässä olet??