Syöttekö aina koko perhe yhdessä säännöllisinä ruoka-aikoina?

noista perheen ruokailuhetkistä. Pahaa ruokaa ja nihkeä tunnelma.

joten menisi aika mahdottomaksi, jos jokainen söisi milloin huvittaa...

kun nuorimmainen aloitti päivähoidon. Nyt meillä on säännöllinen päivärytmi ja vapaat viikonloput. Tähän asti lapsia hoidettiin kuopuksen astman takia kotona ja päivärytmi oli sen seurauksena epäsäännöllinen. Mutta parempi epäsäännöllinen ruokarytmi ja hengittävä lapsi kuin säännöllinen ateriointi ja säännölliset sairaalareissut...

kiireettömästi ja nimenomaan ruokailuhetkeen keskittyen (ei siis kännyköitä ym pöytään)



Ihan päivittäin tämä ei onnistu, sillä silloin tällöin joko minun tai mieheni työpäivä venyy, mutta useampana päivänä viikossa kuitenkin onnistuu ja viikonloppuisin aina.

Hyvää ruokaa ja mukava tunnelma. Olemmekin aikamoisia herkkusuita sekä meidän perheen aikuiset että lapset. Onneksi on liikuntaharrastuksia, ettei olla ihan tankkeja kukaan.

Nälkään kuoltaisiin jos odotettaisiin, että kaikki ovat yht aikaa kotona

lapsuudenkodin koko perheen yhteisistä ruokahetkistä. Parhaamme mukaan yritämme itsekin koota koko perheen ruokapöydän ääreen päivittäin. Ihan aina se ei onnistu, mutta onnistuessaan on todellakin päivän yksi parhaista hetkistä. Siinä syödessä on hyvä keskustella itse kunkin päivästä, miten on mennyt koulussa, päiväkodissa ja töissä.



Milloin koko perhe on yhdessä jos ei ruokaillessa?

Päivällä olemme töissä ja lapset hoidossa.

Kotiin tultua lapsilla on harrastuksia joinakin päivinä. Jos ei ole, ensimmäinen kysymys on: saako jo mennä hakemaan sitä ja sitä kaveria. Sisälle lapsia on lähes mahdoton saada, ellei nyt ihan kaatamalla sada. Ja itsellä on päivällisen valmistelua ym. puuhaa juuri siellä sisällä.

Päivällinen on siis oikeastaan se ensimmäinen _rauhallinen_ yhdessäolon hetki meidän päivässämme. Silloin ei ole kiire mihinkään eikä ole lupa mennä kavereille eikä pörrätä ulkona, ei myöskään soittaa mitään soitinta tai katsoa lastenohjelmia (ovat jo loppuneetkin silloin) tai mitä tahansa muuta huomion pois suuntaavaa toimintaa. Päivällisestä se illan yhteinen oleminen alkaa, ja sen jälkeen voidaan pelata jotain peliä tai vain olla.

Ja yöllä kaikki nukkuvat omissa huoneissaan. Lyhyeksi se yhdessäolo tosiaan jää.

Tämä koskee siis tietenkin vain arkipäiviä. Viikonloppuina on onneksi aikaa pötkötellä kiireettä vierekkäin ja vain olla.

28 millainen perhe on yhdessä vain ruokaillessa????

Nälkään kuoltaisiin jos odotettaisiin, että kaikki ovat yht aikaa kotona

sovittelee menonsa sen mukaan. Ei tartte kenenkään kuolla nälkään.

Kun perheeseen kuuluu kaksi työssäkäyvää vanhempaa + koululainen + päiväkoti-ikäisiä niin todellakin se ainoa rauhallinen hetki päivässä on illallinen ja iltapala ja iltasatuhetket. Muun ajan vähintäänkin koululainen on joko harrastuksissaan tai ulkona omien luokkatoverien kanssa.



Ruokapöytään jokainen tulee ja keskittyy edes hetken olemaan vain ja ainoastaan perheen kanssa. Kaverien soitot, lelut, lastenohjelmat ym kaikki on kiellettyjä silloin kun istutaan syömään.



Olemme kokeneet sen todella tärkeäksi, että silloin on aikaa puhua siitä, mitä koulussa on tehty tänään, miten eskaripäivä on mennyt, mitä ja kenen kanssa kuopus on leikkinyt päiväkodissa jne.

Kaikki ei myöskään tee pilipalityötä, jossa olennaisinta on olla paikalla kello 8 - 16.

Mutta aina se ei onnistu. Ei oteta siitä stressiä, jokainen kuitenkin mahansa täyteen saa. Meillä esim. torstai on päivä kun melkein jokainen syö omaan aikaan, se johtuu koulupäivän pituudesta ja harrastuksista. Viikonloppuisin ollaan aina samojen patojen äärellä koko perhe.

niin eli pointti on se, että jos lapset on pitkät päivät hoidossa ja harrastaa paljon, edes se ruokailu pitää rauhoittaa.



Meillä lapset on lyhyen päivän hoidossa ja koulussa, harrastukset ja kaverit on iltapäivissä ja koko viikonloput on rauhoitettu perheelle, joten ei ole pakko esittää joka päivä hysteerisesti onnellista perhettä se pakkohetki siinä pöydässä.

Minusta on mukavaa tehdä ruokailusta yhteinen hetki. Silloin käydään läpi päivän asioita ja jutellaan. Lapset oppivat samalla pöytätapoja ja keskustelutaitoja, sekä sen, että ruokailu on mukava tapahtuma.



Omassa lapsuuskodissani ei syöty yhdessä, se tuntui minusta kurjalta. Samoin minulta jäi oppimatta luonteva käytös ruokapöydässä, se piti opetella aikuisena.

niin eli pointti on se, että jos lapset on pitkät päivät hoidossa ja harrastaa paljon, edes se ruokailu pitää rauhoittaa.

Meillä lapset on lyhyen päivän hoidossa ja koulussa, harrastukset ja kaverit on iltapäivissä ja koko viikonloput on rauhoitettu perheelle, joten ei ole pakko esittää joka päivä hysteerisesti onnellista perhettä se pakkohetki siinä pöydässä.

Parempi kai että edes joku hetki rauhoitetaan. Eri asiat on tärkeitä eri ihmisille.

Taisi kirjoittajalla kalikka kalahtaa, kun toisille ihmisille tärkeitä arjen loistohetkiä aletaan nimitellä "hysteeriseksi esittämiseksi". Jos teillä ei kaikesta tuosta vapaa-ajasta huolimatta haluta syödä yhdessä niin mikäs siinä! Ehkä ruoka ei näyttele elämässänne isoakaan roolia. Sehän on kai aika tyypillistä suomalaista suhtautumista aterioimiseen. Onko ruokailu sitten teille vain keino täyttää vatsa?

No toivon mukaan mikään perhe ei ole yhdessä VAIN ruokaillessa, mutta aika monen perheen arkea on se, että koululaisilla on omat menonsa harrastusten ja kaverien kanssa, vanhemmilla taas omat harrastuksensa, luottamustehtävänsä ja työnsä jolloin se ruokailu voi todellakin olla YKSI niistä hetkistä joita yritetään vaalia, jotta perheellä olisi jotain tapoja ja traditioita yhteen kokoontumiseen.



Ja eikös ruokailu ole siihen aika luonnollinen hetki.

Jos perhe on niin kiireinen, että tunti päivässä on yhteistä aikaa ja sillä sitten pädetään, niin eiköhän se kalahdus osunut ihan muualle...



Niin, minulle ruoka on todellakin _vain_ ruokaa, ei arjen loistohetki tai (perhe-)elämän suurin täyttymys. Aika sairas suhtautuminen sinulla!

koska kyseessä on todellakin niin paljon enemmän kuin vatsan täyttäminen.



Ruokailun aikana keskustellaan päivän kuulumisista, kasvatetaan nuorimmaisia kauniisiin pöytätapoihin ja odottamaan kunnes muut ovat lopettaneet ym ym ym



Ei ihme, että pöytätavat ovat joiltain lapsilta kadoksissa. Missä niitä opetetaan, jos ei perheen yhteisellä ruokahetkellä.

millaista yhteistä aikaa te sitten vietätte koko perheen kanssa arki-iltoina? Telkkarin katselua ei todellakaan lsketa.

ja koko perhe-elämä, niin on se ihan suhteettoman sairasta.



Olette just niitä tyypillisiä äitejä, jotka kuvittelee, että hyvään äitiyteen riittää ruoan jatkuva tuputtaminen ja kattiloiden kalistelu. Ahdistavan typerää!