Lue keskustelun säännöt.
Syöttekö aina koko perhe yhdessä säännöllisinä ruoka-aikoina?
16.10.2008 |
Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että vaikka meillä lapselle annetaan ruokaa fiksusti ja oikeina ruoka-aikoina, meillä harvoin istutaan koko porukka pöydässä. Vanhemmat syövät mitä sattuu ja usein illalla tietokoneella tai jopa telkkarin ääressä. Annamme siis huonon mallin. Pitäisi varmaan terästäytyä ja syödä itsekin ateria-aikoina ja vain sellaista, minkä lapsenkin katse kestää (ts. ei salaa sellaisia herkkuja, joita ei anna lapselle)
Kommentit (103)
niin aika mahdoton sanoa, että yhdessä syödään esim. kello 18.00. Joku on töissä ja joku opiskelee. Toisilla on jo iltaharrastukset menossa. Minä jatko-opiskelen 18-21. Meillä on ruoka 16-18 ja onneksi kukaan ei koskaan joudu kuitenkaan syömään yksin. 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuntuu siltä että siihen panostaakin silloin enemmän. Viittaan nyt tällä vaikkapa tämän ketjun ruokailuteemaan.
Tämä nyt on pieni otos, mutta naapurin kotiäidin lapset ovat joskus meillä ruoka-aikaan, ja heille näkyy olevan ylivoimaista noudattaa edes alkeellisia pöytätapoja. Luulisi että kun on niin paljon aikaa ruokailla yhdessä monta kertaa päivässä, harjoiteltaisiin myös pöydässä käyttäytymistä. Mutta ilmeisesti hekin syövät jokainen silloin kun huvittaa...
kuinka vähän jotkut syövät. Aamiaiseksi kahvia ja hedelmä ja työpäivän jälkeen teetä ja voileipä eikä koko iltana mitään muuta.
Alkaa vähän ahdistaa omat viisi isoa ateriaa (myös puuro-, leipä-, kahviaamiainen) päivässä. Ihme on, että olen normaalipainoinen tästä huolimatta.
Syödään kyllä yleensä yhdessä, mutta ruoka-ajat eivät ole mitenkään erityisen säännölliset. Vaihtelee sen mukaan miten on nälkä, mitä tekee mieli ruuaksi ja keitä on kotona. Jos väsyttää, saatamme syödä vain leipää tms. pientä jokainen silloin kun nälkä yllättää, yleensä kyllä tekee mieli jotain kunnon ruokaa ja silloin syöntiajankohta riippuu ruuanvalmistukseen kuluvasta ajasta ja siitä joutuuko käymään kaupassa vai ei (meillä on kauppa parinsadan metrin päässä joten siellä käydään lähes päivittäin).
On varmaan ihan hyvä jos on säännölliset ruoka-ajat, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi niiden fiksaamista tyyliin ruoka aina kello 17.30 tms.
mutta haluaa edes kerran päivässä koota rakkaansa keskusteluyhteyteen. Aika sairasta, vai mitä? Totta kai vietämme muutenkin aikaa yhdessä, mutta arjen kaikessa tohinassa ei oikein muuten tule pysähdyttyä kuuntelemaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ruokailuhetki on meidän perheelle enemmän kuin vain mahan täyttämistä.
Se on yhdessäolemista, keskustelemista, hyvien pöytätapojen opettamista, toisten huomioimisen opettamista, toisten odottamisen opettamista jne.
Ja minusta on mukavaa, että me voimme esim mennä kaikessa rauhassa koko perheen kesken (8-, 6-, ja 3-vuotiaat lapset) ravintolaan ja lapsemme osaavat istua kaikessa rauhassa ja nauttia kolmen ruokalajin illallisen häiritsemättä muita ravintolan asiakkaita. Tiedän tämän olevan käsittämätön ajatus niille perheille, joissa sännätään pois ruokapöydästä 10 minuutissa.
42, jos elämä pyörii ruoan ympärillä ja koko perhe-elämä, niin on se ihan suhteettoman sairasta.
Olette just niitä tyypillisiä äitejä, jotka kuvittelee, että hyvään äitiyteen riittää ruoan jatkuva tuputtaminen ja kattiloiden kalistelu. Ahdistavan typerää!
Ymmärsit juuri päinvastoin. Kun meillä ainakin se elämä pyörii juuri niin monen muun asian ympärillä! On ne mainitut työt, harrastukset, ystävät, liikunta ja luottamustehtävät. Ruokailu on ihana osa elämää ja on mukavaa kun voi nauttia siitä perheensä kanssa. Minusta taas surullista on suhtautua ruokaan vain polttoaineena. Elmämässä on niin paljon nautinnon lähteitä, joista hyvä ruoka on yksi, todellakin vain yksi.
Mutta yhtä kaikki meille yhteinen päivällisruokailu on paljon muutakin kuin ruokaa: se on sosiaalinen tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuiset syövät lämpimän ruoan jo päivällä, eivätkä halua toista. Lapselle ei tehdä erikseen lämmintä ruokaa, vaan lämmitetään aiemmin tehtyä ruokaa mikrossa. Meillekään ruokailu ei ole perhe-elämän kohokohta, vaan vatsan täyttämisen paikka.
Iltapalan aikaan lapselle annetaan puuroa. Itse emme halua iltapuuroa, ja jos pöytään laittaa esiin muuta, lapsi tietenkin syö mielummin muuta. Toki jompikumpi aikuisista on läsnä ruokailutilanteessa, mutta ei välttämättä itse syö.
ehkä pitää terästäytyä tämän asian kanssa,
ap
Mun mielestä on ihana vaan olla kaikki yhdessä, ei me mitään vakavia puhuta. Lähinnä miten meni koulussa juttuja tai jotain. Meillä puhutaan autossa yleensä kahden kesken ne kaikkein mieltä painavimmat jutut. Ja muuten pitkin viikkoa aina kun on tilaisuus. Mitään varsinaisia palavereja meillä ei pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi kuuntelu ei muutoin toimi. Ja jos kerran ruoka on noin tärkeää, tuskin te aterioillakaan mitään kuuntelette, kunhan teeskentelette.
kuinka vähän jotkut syövät. Aamiaiseksi kahvia ja hedelmä ja työpäivän jälkeen teetä ja voileipä eikä koko iltana mitään muuta.
Alkaa vähän ahdistaa omat viisi isoa ateriaa (myös puuro-, leipä-, kahviaamiainen) päivässä. Ihme on, että olen normaalipainoinen tästä huolimatta.
Mutten puuroa tms. aamulla, koska aamulla ei ole nälkä jos on illalla syönyt hyvin.
Keski- ja Etelä-Euroopassa on aina tajuttu tämä: päivän pääateria syödään illalla. Meitä pohjoisen maatalousyhteiskunnan kasvatteja on opetettu uskomaan ihan toisin, ja katsokaa nyt kuinka sairaita ja lihavia me suomalaiset keskimäärin olemme!
Kun syö illalla hyvin, nukkuu hyvin eikä aamulla ole vielä nälkä. Lounaalla syödään taas tukevasti, jolloin töistä tultua välipala riittää. Sillä jaksaa ulkoilla ja urheilla töiden jälkeenkin, ja sitten on taas ihanaa saada tukeva päivällinen kun on jo oikea nälkä liikunnan ja ulkoilun päätteeksi. Toimii - kannattaa kokeilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka paikalla olisi välillä vain yksi vanhempi. Ovat oppivaisia ja viisaita lapsia, eivät tarvitse alkeellisten taitojen oppimiseen lavasteita tai kahta vanhempaa.
tilanteilla on tapana muuttua lasten kasvaessa. Esim se nyt lapselle annettava iltapuuro ei välttämättä enää koululaiselle maistu, jolloin tilanne muuttuu taas.
Mutta kannattaa miettiä sitä, haluatteko tehdä iltaruokailusta hetken jolloin pelkästään lapsi syö, vai haluatteko TE että se on perheen yhteinen hetki. Itse ainakin uskon lapsen oppivan esim kauniita pöytätapoja vanhempien esimerkin kautta parhaiten ja koen itse yhteiset ruokahetket siksi tärkeiksi.
Ihan joka ilta meidän perheessä tätä yhteistä hetkeä ei pystytä järjestämään, mutta aina kun mahdollista, pyrimme siihen että ruokailuhetki olisi nimenomaan perheen yhteinen kiireetön hetki.
aikuiset syövät lämpimän ruoan jo päivällä, eivätkä halua toista. Lapselle ei tehdä erikseen lämmintä ruokaa, vaan lämmitetään aiemmin tehtyä ruokaa mikrossa. Meillekään ruokailu ei ole perhe-elämän kohokohta, vaan vatsan täyttämisen paikka.
Iltapalan aikaan lapselle annetaan puuroa. Itse emme halua iltapuuroa, ja jos pöytään laittaa esiin muuta, lapsi tietenkin syö mielummin muuta. Toki jompikumpi aikuisista on läsnä ruokailutilanteessa, mutta ei välttämättä itse syö.ehkä pitää terästäytyä tämän asian kanssa,
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ruoka olisi minulle erityisen tärkeää. Ei se ole, vaan se yhdessäolo. Ei me iltojamme kylki kyljessä nyhjätä, kyllä ruokahetki on luontevin hetki kokoontua yhteen.
osaa myös käyttäytyä ruokailutilanteissa, eikä siihen ole tarvittu mitään joka-iltaista yhteistä ruokahetkeä...ja joskus syödään telkkarin äärellä, mutta ei mun lapset silti sitä kylässä tee.
Me laitetaan hyvää ruokaa viikonloppuna, viikolla kukaan meistä ei syö sekä lounasta ja päivällistä. Viikolla syödään yhdessä tosi harvoin, viikonloppuna sen sijaan jokainen ateria, paitsi tietysti jos joku on poissa kotoa. Käydään paljon ravintolassa ja kylässä mun vanhemmilla, jossa on tapana syödä pitkään ja hartaasti.
Meille ruokahetket on sekä tankkaamista (arkena) että sosiaalista kanssakäymistä. Mutta meillä kyllä ollaan yhdessä muutenkin ja koen että nuo pöytätavat oppii lapsi ilman että joka ilta pitää saman pöydän ääreen istua.
Me laitetaan hyvää ruokaa viikonloppuna, viikolla kukaan meistä ei syö sekä lounasta ja päivällistä.
Pitääkö lounaalla pärjätä koko pitkä ilta ja yö? Entä jos koulussa tai tarhassa on ollut inhokkiruokaa?
Me laitetaan hyvää ruokaa viikonloppuna, viikolla kukaan meistä ei syö sekä lounasta ja päivällistä.
Ja entäs jos on ollut alkuillasta urheilutreeneissä - eikö silloinkaan saa enää illalla ruokaa jos on syönyt jo lounaan päivällä?
Aamupala syödään arkena erikseen, minä herään tosi aikaisin ja juon kahvini rauhassa lehden kanssa. Mies vähän myöhemmin. Lapset syö päiväkodissa.
Kaikki kotiutuu normaalisti klo 16 jälkeen ja päivällinen syödään klo 16.30-17.00 aikoihin. Joskus todella harvoin joku ei syö, mies jättää joskus väliin jos on käynyt töissä ruokalassa syömässä ja syönyt liikaa ;) Silloinkin istuu pöydässä seurana. Iltapalaa tarjotaan lapsille klo 19 jälkeen, silloin yleensä aikuiset ei syö. Johtuen siitä, että toinen on joko lähtenyt lenkille tai lähdössä lenkille ja toinen on menossa tuon toisen jälkeen lenkille... Eikä viitsi juosta jos on just syönyt. Aikuiset syö iltapalansa yleensä taiteen sääntöjen vastaisesti telkkarin ääressä... Ja viikonloppuisin myös herkuttelee karkeilla tms. telkkaria katselleessaan. Niin ja hoikkia ollaan.
Viikonloppuisin syödään yhdessä aamupala, lounas, välipala ja päivällinen. Iltapala vähän vaihtelee, joskus jää kaikilta väliin jos päivällinen on myöhemmin.
aamupala, lounas, välipala ja iltapala MUTTA EI kahta lämmintä ruokaa päivässä...siis sekä lounasta ja päivällistä. Päivällisen korvaa iltapala, joka on jotain kevyempää ei mitään perunaa ja kastiketta. Kai mun lapset on jotenkin kummia, kun eivät urheilunkaan jälkeen ala vaatia mitään hirveitä aterioita. Ottavat iltapalaa (johon siis kuuluu esim. voileipää, puuroa tms.)
Jos tarhassa tai koulussa on ollut inhokkiruokaa saa kotona iltapalan, mutta ei mun lapset ainakaan koskaan ole valittanut että inhoavat jotain ruokaa.
Ollaan erittäin terveitä ja normaalipainoisia.
Me todella nautimme hyvästä ruoasta ja yhdessä olemisesta koko perheenä, ja voin ihan hyvällä omallatunnolla nimittää yhteisiä päivällisiä oman arkeni loistohetkiksi. Itse en pidä itseäni tässä suhteessa kovinkaan sairaana, mutta sehän on tosiaan suhteellista ; )