Kuulostaako tämä masennukselta?
pitkään aikaan ei ole oikein mikään innostanut, ei jaksa lähteä mihinkään, pelkästään lasten vieminen pihalle tuntuu raskaalta. Väsyttää, vaikka nukun 8-9tuntia. Päätä särkee, niskat jumissa ja kipeät, joudun ottamaan särkylääkettä joka päivä. Koko ajan tuntuu synkkenevän. Elämässä ei ole enää oikein mitään iloa, lasten kanssa oleminenkin tuntuu todella rankalta enkä jaksaisi yhtään niiden kiukuttelua. tänään aamulla oli todella kurja olo ja itkeskelin jo heti aamusta, havahduin miettimään että olenkohan masentunut vai meneekö tämä vaan ohi kun tarpeeksi sinnittelee?
Ulkona on ihana ilma, aurinko paistaa, mutta ei kiinnosta. Sataisipa mieluummin vettä niin olisi syy nyhjätä täällä sisällä. Päivän kohokohta on se kun saan kuopuksen tunniksi päiväunille. Tuntuu että en jaksa enää kauaa.
Kommentit (8)
Joka tapauksesas kuulostaa siltä, että olet VAKAVASTI oman ajan tarpeessa. Ota sitä.
istutat sen alas ja sanot, että sulla on asiat huonolla tolalla. Sitten sovitte, että sulla on mielellään jo tämä ilta vapaata, mutta jokatapauksessa huomisilta. Ja vapaa tarkoittaa vapaata! Lähde jonnekin kotoa, jos vaan pystyt. Sitten keskustelette miehesi kanssa, että miten elämä jatkossa järjestetään siten, että molemmilla on omaa aikaa tarpeeksi. Eli jos sulla on tietty määrä vapaailtoja, niin sitten miehelläsikin. Seuraavaksi varaatte myös sulle (ja miehellesikin jos tämä kokee olevansa sen tarpeessa) kokonaisen viikonlopun itselle. Taas on hyvä idea lähteä jonnekin, jollei lapsi ole ihan tosi pieni.
mulla oli tuossa keväällä samanlaiset fiilikset ja tuntui että koko ajan kiikun siinä rajalla että sekoanko vai en. Lapset vaan tappelee, oma terveys reistailee ja kaikenlaista muuta. Alkukesästä kävin kerran psykologilla/psykiatrilla mikä olikaan juttelemassa kun mulla alkoi kaikenlisäksi paniikkihäiriöt uudelleen. Niistä olin jo pari vuotta suht terve. Nyt meen viikon päästä uudelleen ja sitten katotaan jatkoa tarviiko käydä vai ei. Koko viime vuosi oli henkisesti tosi raskas. En jaksanut innostua enään oikein mistään. Mulla polvi reistailee, paha ihottuma joka kutisi niin että melkein täytyi ottaa haarukka avuksi raapimiseen sekä meille tuli vuokra-asuntoon kaksi meistä riippumatonta vesivahinkoa joulun aikaan. Ensin vesivaraaja ja sitten astianpesukone. Sitten keväällä mun jokavuotinen kärsimys, siitepölyaika. Ruoka-aine allergiat on pahentunut kuopuksen syntymän jälkeen ja välillä oli aika jolloin en uskaltanut syödä mitään.. koko ajan oli nälkä. Nyt oon onneksi löytänyt muutamia ruokia joita voin pistellä menemään, terveellisyydestä en tiiä.
Olin itseni kanssa välillä niin kovilla etten jaksanut yhtään muiden kitinöitä enkä mitään muutakaan. Välillä tuntui että parempi kun kuolisi pois.
Nyt kesä on helpottanut oloani paljon ja se että ihottuma rauhottui ja polvikin oli jonkun aikaa kunnossa (nyt taas oireilee). Sain uuden pyörän ja oon ottanut omaa aikaa köyden pyöräilemässä kaverini kanssa.
Kaikkien noiden lisäksi meidän suvussa on alkanut olemaan ongelmia joita kaikkia ei haluaisi edes kuulla. Asumuseroja ja pettämistä ym..
Hae jutteluapua jos yhtään tuntuu ettet jaksa yksinäsi märehtiä. Siinä ei ole mitään hävettävää vaikka varaat ajan psykiatrille tms.. saat oman mielesi kuntoon ja kaikilla on parempi olo. Omaa mielenterveyttä ja jaksamista osaa arvostaa vasta kun sen on menettämässä! Vaikka joutuisit olla töistä tai muualta pois se on siltikin parempi asia kuin se että sekoaa lopullisesti ja on sitten sen takia pois töistä loppuelämän. Joskus vaan itsestä riippumattomia asioita kasaantuu kerralla ja ei niitä aina jaksa jos ei saa apua. Tuo ammatti-ihmisellä käynti selventää asioita ja antaa suuntaa millä lähteä purkamaan vyyhtiä.
Voimia ja valoa elämään sulle!!
meillä on kaksi tosi vilkasta ja energistä lasta ja hoitopaikkaa saa harvoin että päästäis kahestaan miehen kanssa jonnekkin. Ollaan keväällä käyty yksi viikonloppu viiden avioliittovuoden aikana kahestaan reissussa sekä yhden kerran kahestaan päiväseltään häissä! Loman tarvekkin alkaa nakertaa voimia. Mulla ainakin olis niin kova tarve vaan saada rauhassa syödä ja nukkua! Ja kun joskus sais siivottua rauhassa ja niin että siisteys säilyisi eden pari tuntia!
ja olen itse lähtenytkin kaupoille tms. mutta se on vain pienen pieni hetkellinen helpotus eikä juurikaan oloani piristä, seuraava päivä ei tunnu yhtään sen paremmalta. kuopus on vasta vuoden, ja on todella kiinni minussa, en voi jättää sitä yöksi mihinkään. minun pitäisi kai varata lääkärille aikaa, mutta en pääse sinne kun ei ole ketään katsomassa lapsia sillä aikaa ja niiden kanssa lääkärissä käynnistä ei tule mitään. täytyy odottaa että anoppi tulee sukuloimasta joskus loppuviikolla.
ap
Täällä seinäjoella aiankin on ja sinne voi viedä lapset ilmoittamatta lääkäri ja kauppareissujen tms ajaksi! Maksaa kahdelta lapselta 4,5 e tunti. Yhdeltä lapselta 3,5e tunti.
Kannattaa käyttää tuollaista hyväksi jos ei ole lapsenammaa! Itekkin vasta kerran käyttänyt ja ajattelin joskus ostaa itselleni pari tuntia vapaata ja viedä lapset sinne. Tykkäsivät olla tosi paljon ja esikoinen aina mainitsee kun ajetaan sen ohi että tuolla oltiin leikkimässä ja siellä oli sitä ja tätä...
Mulla juuri omat lapset oli ainoa ilo. Oma aika vaan ahdisti.
Lääke auttoi, ja oman miehen läheisyys.
Kannattaisikohan kysyä apua vaikka neuvolasta?