Läpsäytys ja lastensuojelu

mutta sosiaalitoimen on kerrottava ja lastensuojelutarve tutkitaan. Sosiaalitoimen on kerrottava myös ilmiottaja, mikäli ei ole erityistä syytä salata sitä, kuten esim. se, että ilmoituksen kohde olisi tuomittu henkirikoksista ja olisi oletettavaa, että kosto olisi suloinen. Pelkkä pelko ei riitä ilmoittajan tietojen eväämiseen.

Meidän perheestämme ei tietääkseni ole koskaan tehty mitään ilmoitusta mihinkään, mutta voinko tietää tämän varmasti? Eli jos lapsi sanoo hoitopaikassa jotain ja täti päättää ilmoittaa lastensuojeluun, onko hänellä velvollisuus ilmoittaa teostaan meille?

Meillä on nimittäin lapsi, joka on keksinyt ruveta uhkailemaan, että sanoo hoitopaikassa vanhempiensa olevan alkoholisteja. Yrittää kiristää meitä tällä tavalla, jos emme vaikka suostu antamaan hänen katsoa jotain tiettyä telkkaohjelmaa tms. Meillä ei ole vähäisintäkään alko-ongelmaa; lapselle on kerrottu että tällainenkin ongelma on tässä maailmassa olemassa, ja jotenkin hän on siitä sitten tällaisen uhkaussysteemin keksinyt. Erittäin kiva tilanne.

Huh, olisimmeko joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi seuraavasta tapauksesta, jos olisi Suomessa sattunut..? Kommentoikaa, asia mietityttää.



Olimme juuri edellisenä päivänä muuttaneet, ja olin 1v4kk lapsen kanssa uudessa kodissa sitten pahvilaatikoiden keskellä. Lapsi oli tietenkin kiinnostunut laatikoista, mutta poiskaan niitä ei voinut siirtää, niitä oli niin paljon kaikkialla vielä. Sitten jossain vaiheessa, kun olin ensin kieltänyt, että laatikkoon ei saa kiivetä/avata, nappasin häntä ranteista kiinni ja nostin vauhdilla pois laatikon luota. Sattui niin kamalasti, että kyynerpää meni sijoiltaan... Itkimme molemmat, ja olin ihan paniikissa mikä käteen tuli, mitä teinkään lapselle. Pääsimme taksilla lastenlääkärille, joka napsautti kyynerpään paikoilleen, ja käsi oli kunnossa heti. Ihanaa! Oli tietenkin ylilyönti minulta, ja ranteista ei saa lasta nostaa. Ihan normaali perhe olemme, ja lapsi on erittäin toivottu ja hartaasti odotettu. Nyt saa sitten haukkua.

vaikka ei olisi ollut mitenkään vanhemman tekemä, eli siis putoaminen, kaatuminen tai muu onnettomuus. Ne tutkitaan nykyään aina lastensuojelun kautta.



Toisaalta sitä kautta on paljastunut hirvittävä määrä vauvaikäisten pahoinpitelyitä

Tämä on totta. Entisessä työpaikassani eräässä päiväkodissa kahvihuoneessa oikeen hyväntahtoisesti naureskeltiin, kuinka tomera somaliäiti oli laittanut villihkön poikansa kuriin päiväkodin tätien läsnäollessa läpsäisten avokämmenellä pojan kasvoille. Ei puhettakaan että siitä mihinkään olisi ilomoiteltu. Mutta luulen, että eri asia olisi ollut, jos kyseessä olisi ollutkin suomalaisäiti...

*

Että haluan tuoda toisenlaista näkökulmaa asiaan.

Miksi Suomen lastensuojelun toimenpiteet kohdistuvat vain suomalaisiin perheisiin? Muiden kulttuurien perheet (ja vanhemmat) vain noudattavat "omaa kulttuuriaan" ja "tapaansa kasvattaa" - vai oletteko kuulleet, että esimerkiksi somalilapsi olisi huostaanotettu vanhemman läpsäisemisen takia? Ja aivan varmasti on läpsäisty! Ja tarkoituksella - ja useasti.

Tämä on niin kaksinaamaista ja juuri niin hurskasta, että oksat pois ja pala latvaa! Itse en enää aio palata tähän keskusteluun ennenkuin tässä on jotakin järkeä. Tälläisenään tämä tilanne ei ole järkevä, mutta ymmärrän hyvin myös ne syyt miksi ei tästä aiheesta pystytä vielä keskustelemaan järkevästi (yleisellä tasolla).

28

*

Minusta olisi mukavaa - suorastaan äärimmäisen mielenkiintoista - kuulla kommentteja tähän yhteiskunnalliseen dilemmaan. Miksi tämä asia on sallittua maamme maahanmuuttajaperheille, mutta ei meille suomalaisille? Kuinka laajasti esimerkiksi juuri somaliaikuiset / - nuoret oireilevat juuri tämän ruumiillisen kurituksen vuoksi, (jota heidän kotonaan *aivan varmasti* harjoitetaan)? Joutuvatko he syömään esimerkiksi juuri mielialalääkkeitä aikuisina tästä asiasta suoraan (tai välillisesti) johtuvien ongelmien vuoksi? Kuinka usein olet ylipäätään törmännyt esimerkiksi italialaiseen, ranskalaiseen tai somalialaiseen, joka on mielialalääkityksellä, ja on lamaantuneeseen toimettomuuteen asti masentunut ihminen? Ja *kaikissa* noista em. kansalaisuuksista on yleisesti käytössä lasten ruumiillinen kurittaminen yhtenä kasvatuksellisena ojentamiskeinona.

Kuinka moni meistä suomalaisista nuorista (tai nuorista aikuisista) oireilee? Kuinka moni kokee alakuloa, masentuneisuutta tai tunnekyvyttömättömyyttä?

Miettikääpä ihan todella tätä asiaa ja tätä ongelmaa - ja sitten, kun olette miettineet, tulkaa kertomaan oma ajatuksenne / mielipiteenne / kokemuksenne. Mielenkiinnolla täällä odotan, sillä tämä asia on (taatusti!) laajempi vyyhti asioita, kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää - itseasiassa se on monitahoinen ongelma.

28 (jonka ei pitänyt enää osallistua keskusteluun, mutta joka on äärimmäisen turhautunut siitä tavasta, jolla tätä asiaa (taas kerran) käsitellään)

Lapsen voi nostaa pois kainaloista tai monella muullakin turvallisella tavalla.



Ja muuttoon voi palkata muuttomiehet tai lapselle hoitajan muuton ajaksi. Joka ikinen tajuaa, ettei tuonikäisen kanssa voi elää muuttolaatikoiden keskellä.

elämästään (ja toisten elämästä) uskomattoman vaikeata. Ai että pikkulapsen kanssa ei voi muuttaa? Ja että jokainenhan sen tietää? Käypä kertomassa noin 10 omaan tuttavapiiriini kuuluvalle perheelle, joka on muuttanut ihan sujuvasti pikkulasten kanssa. Vahinkoja sattuu, ja tekevälle enemmän kuin laiskalle, joten on ihan ymmärrettävää että muutosssa/pihatöissä/siivotessa yms. voi sattua lapsellekin vahinkoja ilman että vanhemmat ovat säälimättömiä lapsenhakkaajia... Ja minä olen myös sitä mieltä että lievä fyysinen kuritus sinänsä ei ole ongelma, jos siihen ei yhdisty lapsen leimaamista, nimittelyä tai muuta henkistä alistamista. Kipu kuuluu elämään.

En ole kieltänyt muuttamasta pikkulapsen kanssa.



Totesin vain, että muuttoon on palkattavissa ammattilaisia, jos ei muuten muutosta selviä.



Ja todellakaan ei ole enää normaalia, että oma vanhempi vääntää kyynärpään sijoiltaan. Oli muutto tai ei.



69

Kun otetaan huomioon että jo 5-vuotias ihminen lyö riehuessaan, ongelma on suurempi kuin sinun satunnainen läpsäytyksesi.



Käytkö fyysisesti käsiksi - ehkä lapsi ei tykkää että kosketat häntä ollenkaan kun hän raivoaa, ja siksi läiskii vastaan?



Jos tiedät että kaikki on suhteellisen hyvin, ei ongelmaa. Mutta jos sinulla on isompiakin ongelmia hallita lasta, ja päiväkodin työntekijät välittävät siitä yhtään, he voivat yrittää omalta osaltaan auttaa.

meillä ainakin annetaan tukkapöllyä jos tarve vaatii.Ja itse olen kotona lapsena saanut tukkapöllyä enkä ole siitä mitenkään katkera tai traumoja saanut!Ihme höyrötystä.Ei sitä pöllyä tarvitse niin kovasti antaa että hiukset lähtee päästä.Hakkaminen tai muu pahoinpitely on tietysti eri asia,ja väärin!!!

Mutta ap ilmeisesti on läpsinyt enemmän kuin kerran? On katsottava tilannetta myös kokonaisuudessaan, ja sitä onko perheessä isompikin ongelma - silloin on täysin aiheellista harkita yhteydenottoa lastensuojeluvirastoon.

Mutta ap taitaa tietää itsekkin, että hänellä on kasvatukseen liittyvä ongelma - eikä se ole varsinaisesti se läpsäisy, vaan hallinnan säilyttämisen puute kasvatuksessa. Ketään ei haittaisi tunnekuohussa annettu läpsäisy, jos asiat olisivat muuten hyvin! Koko keskustelussa ei vain ole otettu puheeksi asian todellista ydintä.

miksi se haittaa, jos päiväkodin työntekijät ottaisivat yhteyttä lastensuojeluun? Mahdollisesti saatava apu olisi vain kaikkien eduksi!



Kamalinta on huono kasvattaja, joka ei edes myönnä olevansa itse syyllinen mihinkään isompaan. Pelkkä läpsäisy on pientä, mutta lapsen poikkeavan ikävä käytös kertoo jotain sinustakin.

etkä ajattele lapsen parasta!! Olet itsekäs. Pidät lapsen hyvinvointia tärkeämpänä sitä mitä SINUSTA sanotaan.