Läpsäytys ja lastensuojelu

25§ Ilmoitusvelvollisuus jne...

Siinä sanotaan että ovat viipymättä velvollisia ilmoittamaan, vaikka lapsi ei haluaisi. Myös pelkästä huolesta ilmoitetaan, eli jos lapsi herättää sinussa vain huolen, on velvollisuus tehdä ilmoitus.

jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä



tässä ei puhuta yksittäisistä ilmoituskynnyksen ylittävistä teoista vaan siitä harkinnasta, joka liittyy ilmoituksen tekemiseen, eli jos työntekijä katsoo lastensuojelutarpeen selvittämisen olevan perheelle tärkeää



Jos työntekijä ei näin arvioi, hänen ilmoituskynnyksensä ei täyty. Eri työntekijöillä voi olla eri kynnys tehdä ilmoitus ja se on lainmukaista

vuoden alussa kun tuo lakimuutos tuli. Mutta ehkä tämä koulutuksen järjestämä yliopistollinen sairaala sitten ottikin jonkun puoskarin luennoimaan aiheesta (mulla on se laki +muu materiaali tässä vieressä) kaikkitietävän av-mamman sijaan.

NÄIN ON!!!

.

Että ylipäätään heillä on lapsia mukanaan ja kotona.

Aivan varma asia on se, että siellä kuritetaan lapsia - homma ei todellakaan ole tälläistä kuuman puuron ympärillä tanssahtelua, mitä meillä täällä Suomessa harrastetaan. Eikä kukaan puutu asiaan. Muutenhan me oltaisiin rasisteja.

28

Toisaalla sanot että suomalaiset eivät osaa ilmaista tunteitaan ja lastensuojelu puuttuu pikkuasioihin. Ja toisaalla että ranskalaisissa perheissä osataan tämä tunteiden näyttäminen johon kuuluu luontevasti läpsäyttely. Mutta se on paha että maahanmuuttajat kurittavat lapsiaan.

Kyllä sieltä tukea saa. Ei kannata jättää kertomatta, että ei meinaa jaksaa.

Apua saa. Terapiaa, lääkkeitä, lapselle terapiaa, tukihoitajia, tukiperheitä.

Ei lapsia heti olla viemässä pois ja syyllistämässä.



Sitten vasta jos tilanne on todella paha, on selvää laiminlyöntiä, välin pitämättömyyttä ja lapset kulkee likaisina resuisina ja vanhemmat ryyppää/käyttää huumeita, jättää laskut maksamatta, jättää liian pienet lapset yksin kotiin ja huutaa lapsille vaan ja mättää turpiin, eikä myönnetä mitään kenellekään että olisi mitään ongelmia.



On tietty ihmisiä, jotka ylireagoi, mutta valtaosa ihmisistä on kuitenkin järki päässä ja mitään päätöksiä ei tehdä yhden ihmisen mielipiteen tai kuulopuheen tai luulojen takia, kyllä kaikki vaatii huolellista tutkimista.

Vähän siis ylireagoinnin makua, mutta toisaalta on hyvä että päiväkodissa ovat huolestuineita jaksamisestasi. Mutta voisivat valita sanansa toisin, ja kysellä tietysti että jaksatteko. Toisaalta, jos joku ei tiedosta voimavarojensa vähäisyyttä, niin tuo on yksi keino herätellä ite jo miettimään asioitaan. Ja siinä mielessä päiväkodilla on oikeus ja hyvä että onkin, että voivat ilmottaa lastensuojeluun.

Ei se lastensuojelu ole välttämättä mikään mörkö mitä tulisi pelätä. Sieltä voi saada ihan oikeasti apua, eikä heti olla vaan sakottelemassa tuhmia vanhempia ja käsketä olla antamatta tukkapöllyjä enää...

Jos itse läppäsisin poikaani se alkaisi varmasti nauramaan ja innostuisi vaan entisestään hakkaamaan minua. Sen sijaan otan aina lyövästä kädestä kiinni ennenkuin se osuu minuun tai potkaisevasta jalasta. En laske irti ennenkuin lupaa lopettaa. Jos silti jatkaa lähden pois ja jätän lapsen yksin. Luulenpa, että tuo kädestä kiinni ottaminen ja siitä pitäminen on suurempaa väkivaltaa kuin läppäseminen. Monesti kannetaan tai talutetaan rimpuilevaa poikaa väkisin. Revitään irti toisen lapsen kimpusta. Pidetään väkisin paikoillaan.

Meillä on 4 poikaa, joista yksi on erityisen uhmakas ja hänen suhteen on monesti mietitty mitä saa tehdä ja mitä ei. Joskus vaan on pakko puuttua.

Meidän ongelma tapaus on jo 7-vuotias.



Jotenkin vaan tuntuu tämä nykyajan "lasta ei satuttaa, menevän liiallisuuksiin". Tietenkään ei saa piiskaa antaa tai lyödä muuten. Mutta se on ihan eriasia kuin läppäsy, joka ei edes lasta satu tai on sitten tosi herkkä lapsi.

Selvästi kadut tuota läppäsyä ja se tuskin tulee toistumaan, joten kyllä minusta päiväkodissa olivat suorastaan ilkeitä.

koska minäkin koulutan tästä samasta asiasta julkisen sektorin työntekijöitä

vuoden alussa kun tuo lakimuutos tuli. Mutta ehkä tämä koulutuksen järjestämä yliopistollinen sairaala sitten ottikin jonkun puoskarin luennoimaan aiheesta (mulla on se laki +muu materiaali tässä vieressä) kaikkitietävän av-mamman sijaan.

kiva olisi tietää sen kouluttajan nimi?

Olenko minä sanonut, että se on paha, kun maahanmuuttajat kurittavat lapsiaan? Minä olen sanonut, että ulkomailla (temperamenttisempien ihmisten keskuudessa) tämä lasten kasvatusasia handlataan mielestäni meitä melankolisia kansoja paremmin, koska siellä osataan (keskimäärin) näyttää tunteita muutenkin paremmin.



Kommentillani siitä, ettei kukaan ole kiinnostunut (Suomen ls) puuttumaan mamuperheiden kurittamispolitiikkaan, sillä he saattaisivat helposti leimautua rasisteiksi, tarkoitin sanoa, että tässä maassa on muutenkin paljon sellaista ulkokultaisuutta ja hurskautta, mitä olisi ihan hyvä kitkeä (eikä ainakaan omalla toiminnallaan lisätä). Onko se oikein, että toisille sallitaan jotakin sillä varjolla, että he ovat temperamentiltaan keskimäärin terveitä ihmisiä? Meille muille ei sallita sillä me olemme oireilevia suomalaisia; meillä ei pysy homma hanskassa? Heti, jos puhutaan lapsen kurittamisesta (tai kuten tässä; *vahingossa* hellästi läpsäisemisestä) automaattisesti oletetaan, että "nyt siellä on haettu metrinen koivuniemenherra metsästä ja sillä annettu oikein isän kädestä" - mikä tietysti olisi / ja on toimintana tuomittavaa, mutta näinhän se ei enää varmastikaan ole. Miksi moinen mielleyhtymä edelleen vielä 2000 luvun Suomessa? Ymmärrättekö te, että tämän hetkinen laki on suoraa seurausta lähimenneisyyden yleisestä kyvyttömättömyydestä näyttää ja osoittaa tunteita? Ymmärrättekö te, että me olemme kansakuntana mieleltämme varsin sairasta porukkaa (pitääkö kaivella tilastoja siitä missä mittakaavassa maassamme käytetään mielialalääkkeitä, jotta selvittäisiin edes ihan alkeellisesta arkielämästä?). Tässä varjossa olemme kykenemättömiä kohtaamaan tämänkaltaisia kysymyksiä (kuten esimerkiksi kysymys siitä, miten mieleltään terve ihminen / eläin kasvattaa jälkeläistään *oikein*) sillä olemme niin vieraantuneita jo siitä mikä olikaan normaalia ja oikein. Normaalia ja oikein on osata tunteita kaikkia ihmiselle (ja myöskin eläimelle) ominaisia primitiivisiä tunteita; ja normaalia ja oikein on myöskin osata näyttää niitä jälkeläisille - osata peilata normaalia tunneskaalaa oikein.



Kummasta on enemmän harmia lapselle pitkällä aikavälillä ajateltuna; siitä, että hän on joutunut kasvamaan lapsuutensa syvästi masentuneiden vanhempien kanssa, jotka ovat lääkityksellä selvitäkseen työelämästä - lapsi on jäänyt lähes kokonaan tunnetasolla kohtaamatta. Silti häntä ei kuriteta - (eiväthän vanhemmat omaa tarpeeksi tunteita raivostuakseen / suuttuakseen). Vai lasta esimerkiksi (hellästi) tukistetaan joskus silloin, kun ei puhe ja kieltäminen riitä ja lapsi ei tottele niistä huolimatta. Lapselle näytetään myös paljon rakkautta ja hellyyttä, ja hänellä on tunne siitä, että häntä rakastetaan. Tilanteet ja asiat myöskin selvitetään jälkikäteen, ja pyydetään puolin ja toisin anteeksi.



Ei voi muuta kuin ihmetellä edelleen tätä vääristymää ihmisten ajattelussa.



28

Normaalia ja oikein on osata *tuntea* kaikkia ihmiselle ominaisia primitiivisiä tunteita. <- Näin toisen kappaleen lopussa piti lukea.



28

että ilmoitus on tehtävä siinä kohden, kun tuntuu, ettei voi enää itse auttaa perhettä.



t. sosiaalialalla työskentelevä

vaistomaisesti mieli käydä idioottimaisten aikuisten päälle, mutta joudun vähän näitä vaistojani rajoittaa, koska minunkaan vaistomainen toiminta ei ole aina kovin järkevää.

vaan rajojen asettamista.

Lyöminen ei sitä ole.

kyllä päiväkodeissa lapsia nostellaan jäähyille, pidetään väkisin kädestä, kannetaan kainalossa pihalta jne. Missäs fantasiamaailmassa sinun lapsesi ovat hoidossa vai etkö koskaan viivy siellä tarpeeksi pitkään nähdäksesi sen?

Ja toisille tulee helpommin mustelmia kuin toisille. Minulla tarvitsee painaa vain kevyesti sormenpäällä ja saan mustelman.

Päiväkodin työntekijät selvittävät lasten väliset asiat.



Ilmoittaako ne päiväkodin tädit sitten lastensuojeluun siitä, kun

ne lapset siellä keskenään päiväkodissa nipistelevät, purevat, lyövät tai potkivat toisiaan päivittäin?

[/quote]

Miksi lapset saavat lyödä toisiaan?

välillä aikuisilta, välillä lapsilta



lastenvälinen väkivalta kuuluu myös lastensuojelun piiriin, mutta yleisenä käytänteenä lastensuojelu puuttuu vasta yli 10-vuotiaiden lasten pahoinpitelytapauksiin (siis lasten välisissä tapauksissa)



esim. lasten keskinäinen seksuaalinen väkivalta on lastensuojeluilmoituksen ja toimenpiteiden aiheuttaja

Tämä on totta. Entisessä työpaikassani eräässä päiväkodissa kahvihuoneessa oikeen hyväntahtoisesti naureskeltiin, kuinka tomera somaliäiti oli laittanut villihkön poikansa kuriin päiväkodin tätien läsnäollessa läpsäisten avokämmenellä pojan kasvoille. Ei puhettakaan että siitä mihinkään olisi ilomoiteltu. Mutta luulen, että eri asia olisi ollut, jos kyseessä olisi ollutkin suomalaisäiti...

Että haluan tuoda toisenlaista näkökulmaa asiaan.

Miksi Suomen lastensuojelun toimenpiteet kohdistuvat vain suomalaisiin perheisiin? Muiden kulttuurien perheet (ja vanhemmat) vain noudattavat "omaa kulttuuriaan" ja "tapaansa kasvattaa" - vai oletteko kuulleet, että esimerkiksi somalilapsi olisi huostaanotettu vanhemman läpsäisemisen takia? Ja aivan varmasti on läpsäisty! Ja tarkoituksella - ja useasti.

Tämä on niin kaksinaamaista ja juuri niin hurskasta, että oksat pois ja pala latvaa! Itse en enää aio palata tähän keskusteluun ennenkuin tässä on jotakin järkeä. Tälläisenään tämä tilanne ei ole järkevä, mutta ymmärrän hyvin myös ne syyt miksi ei tästä aiheesta pystytä vielä keskustelemaan järkevästi (yleisellä tasolla).

28

Meidän perheestämme ei tietääkseni ole koskaan tehty mitään ilmoitusta mihinkään, mutta voinko tietää tämän varmasti? Eli jos lapsi sanoo hoitopaikassa jotain ja täti päättää ilmoittaa lastensuojeluun, onko hänellä velvollisuus ilmoittaa teostaan meille?



Meillä on nimittäin lapsi, joka on keksinyt ruveta uhkailemaan, että sanoo hoitopaikassa vanhempiensa olevan alkoholisteja. Yrittää kiristää meitä tällä tavalla, jos emme vaikka suostu antamaan hänen katsoa jotain tiettyä telkkaohjelmaa tms. Meillä ei ole vähäisintäkään alko-ongelmaa; lapselle on kerrottu että tällainenkin ongelma on tässä maailmassa olemassa, ja jotenkin hän on siitä sitten tällaisen uhkaussysteemin keksinyt. Erittäin kiva tilanne.

vaan pienestä lumipallosta tulee jättimäisen iso lumipallo. Tavallisesta perheestä tulee ongelma perhe.

jouduttiin tapaturman vuoksi lastensuojelun syyniin ja voin sanoa, että siellä tehdään syytömästäkin syyllinen.