KULTAISET 60-LUKULAISET VIIKOLLE 32

Lämmintä, ihanaa! Mökkeillään päivät appivanhempien mökillä, joten verkkoilu jäänyt minimiin :) Lueskelin viime vkon pinon illalla, mutta enää en muista.....



Ullrike kirjoitti hienisti elokuusta, sen muistan. Minusta elokuu on kuin muumimamma, täynnä keittiötä ja säilöntää :)



Mutta nyt taas laittamaan päivän retken kamppeet kasaan.



Kaikille kaikkea hyvää!

Olipa ankeaa lähteä töihin. Sää mitä mainioin ja muutenkin työmotivaatio jäi jonnekin jo kauan sitten.



Ei tässä auta muuta kuin sopeutua. Kohtahan sitä voikin alkaa laskemaan jo äippäloman alkamista.



wemppa

Pikkulikka on hoidossa, jäi yllättävän " kivuttomasti" viikonlopun jälkeen, esikoinen on mummulla ja mies töissä. Ja missäs mamma, no koneella tietty. Olen katsastellut urakalla eri rekrytointifirmojen sivuja ja mitä pidemmälle olen päässyt sitä epätoivoisemmaksi olen tullut. HUH!

Olen selittänyt asian itselleni niin, että parempi tuo tiniäinen on nyt saada rauhassa totutettua päivähoitoon, kuin sitten kiireessä kun/jos satunkin saamaan töitä. Olen lupautunut olemaan käytettävissä nopealla aikataululla, joten eipä tästä duuniin lähdetä jos lapsi raivoaa jaloissa. Sanokaa, että puhun ihan viisaita.. jookos :))



Tätsy on edelleen poissa, samoin se eilinen kaamee hedari, huh. Luulin jo että aivot paukahtaa otsasta ulos kun niin paljon sattui. Eipä ole kyllä oireitakaan, ennemmin tää oireettomuus kertoo tätsyn lusmuilusta nurkan takana kuin raskaudesta. Noh, katsotaan vielä päivä tai kaksi.



Emmille tuhannesti plussapöllyjä :) Olisihan se ihanaa jos näin pian tulisit uudelleen raskaaksi (vai olisiko?)!



Wempalle tsemiä töihin :) Vaikka lomakampa jo hupeni niin voit alkaa viritellä sitä äippälomakampaa.... On se ihana laskee päiviä (sitten kun niitä ei ole enää niin monia kymmeniä) milloin pääsee laittamaan kaikkea vauvalle valmiiksi ja odottamaan itse hoohetkeä :)))



Pinkertonille mukavaa mökkeilyä!!



Minea: olipa mukava kuulla sinusta :) Sä taidat kanssa kohta alkaa piinaileen, hih taas me piinasiskot piinataan suht' samaan aikaan :)))



Jos taas jatkaisi tässä huonossa omatunnossa rypemistä, johan tässä jo olikin tauko :)



Ihanaa viikonalkua kaikille, ja te jotka palasitte lomalta hommiin, niin muistakaa " pehmee lasku" , ettei mene ekana päivänä ihan överiksi :))



ANI

Anille peukutetaan oikein roimasti nyt. Voi kun täällä ihan sun puolesta jännittää ja kihelmöi. Ja eikös se niin ole että silloin kun sitä vähiten odottaa eli kun hakee töitä tms niin silloin se iloinen tärppi käy.

Toivotaan että niin olisi käynyt. Koskas sinulla on testipäivä? Äläkä koe huonoa omaatuntoa että veit tyttösi hoitoon. Kyllä hänelle tekee ihan mukavaa olla ikäisten seurassa ja samoin sinä saat katsella työpaikkoja rauhassa. Loppujen lopuksi silloin kun minä vein omat tytöt hoitoon niin se suurin kärsijä olin minä en tytöt. Kun menin hakemaan niitä hoidosta niin aika pian alkoi kuulumaan " joko sinä nyt tulit" .

Luin illalla pikaiseen meidän viikon pinon ja taas dementia vaivaa mitä piti kommentoimani. Vauva-arjessa ainakin ihania kuulumisia;senniina,ihanaa että pesispelit on saatu onnistuneesti käyntiin. Itse ainakin molemmilla kerroilla olen jännännyt kuinka siinä eka kerralla käy mutta onneksi on kenttä toiminut ja kotipesä löytynyt....

Emmilläkin tiinuska jo kääntyy,hurja kuinka aika menee nopsaan. Niin ja mahdollista että pikkukaveri olisi jo tilauksessa. Kuulostaa ihanalle.

Teti,ihana että teillä arki alkaa saada rytmiä ja uusi vauva myös siellä mielessä. Ihan samaa minäkin mietin eli hoitovapaata äippäloman jälkeen. Voi olla etten raaski taloudellisessa mielessä olla poissa pitkäään minäkään töistä. Sitä kun on säännölliseen rahan tuloon oppinut niin kuinka sitä osaa olla...

Ja pinkerton lomailee pesueen kanssa,ihanaa tällä säällä. Vauvan hoito on helppoa tällaisilla keleillä kun ei tarvitse paljon päälle laittaa. Tosin ei se liian kuumakaan mukavaa ole.

Wemppakin on palannut sorvin ääreen. Oletkos vielä lomalla ennen äippälomaa? Sinulla alkaa olla viikkoja jo yli puolen välin vai?

Toisin kun isotikru,minusta tuntuu että raskausaika menee liian nopeaan, surettaa jo etukäteen.



Omassa navassa ei mitään uutta.Ristiselkään jomottaa issiastyyppisesti välillä mutta sen kestää. Ei passa jäädä paikalleen se on pahinta. Tänään onkin sitten taas neuvola,voi olla että vaaka heilahtaa kesäherkkujen jäljiltä. Joka päivä on tullut päivittäinen jäätelöannos nautittua mutta siitä ei voi luopua.



Nyt on pakko jatkaa työntouhua että saisi jotain näkyvääkin aikaiseksi.

-pietu ja pulla 25+6

Pietu: En ihan vielä ole puolessa välissä, mutta melkein. Ja en ole enää laittanut viikkoja nimimerkin perään, kun en ole varma kumpi on oikein 19+2 vai 19+6. Mun pitää neuvolatädin pyynnöstä (ja hänen sijaisen merkinnöistä johtuen) tarkistaa se ensi viikolla kun käyn sairaalassa rakenneultrassa ja lääkärillä. Mutta totta kuitenkin, että puoliväli häämöttää... Oli viikot sitten kummat tahansa.



ANILLE HURJASTI PLUSSATUULIA!!!



wemppa

Mamma täällä vaan istuu ja ihmettelee ja hiki valuu...



Toki päivän hyvät työt on tehty kun pari koneellista pyykkiä kävin pyykkituvalla pyörittämässä ja leikin parturi-kampaajaa kun leikkasin esikoiselle 1 mm siilin ja kuopuksille polkkikset...jälki ei vaan ole mitään ammattimaista mutta välttää..



Wempalle ja Pietulle jaksuja sinne töihin ja kohtahan saadaan ruveta laskemaan kuinka paljon jäljellä työpäiviä on ennen äippäloman alkua..



Ani se piinaa edelleen vautsi vau.. pitää olla ihan hissunkissun niinkuin Wempan kanssa aikoinaan niin tulee mitä toivotaan...



Nyt mietin että mitäs sitten tekisin...siivoaminen ei näillä keleillä kiinnosta vaikka nurkat huutaa imuria .. kait mä laitan makarooniloodan uuniin..tikrunpentu murisee jo että olis aika saada sapuskaa...



Palaamisiin..



Isotikru

Kuuma on, ja en yhtään tykkää .. Tai tykkäisin, jos saisi olla veden äärellä ja pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntuisi. Kateeksi käy Senniina, etkös sinä asu siellä veden äärellä ? Ootko käynnyt jo uimassa, siis synnytyksen jälkeen ?



Senniina tuli vielä mieleeni, kun aattelin tulevaa matkaa mieheni kotimaahan. Siellä kun ihmiset rakastavat kaikkia lapsia niin, että sylittelijää, halijaa, paijaajaa jne löytyy joka naapurista ja ihan ventovieraistakin kadulla niin jotenkin kauhistuttaa mennä sinne niin pienen vauvan kanssa, koska siellä on sellainenkin ikävä seikka kuin ' ihmiset ketkä ruokkivat muiden lapsia, eli omalta lautaselta nakataan vain suuhun' Nyt olenkin miehelle jo teroittanut, että muistaa kun/jos sinne menemme ettei ketään muu kuin minä/hän ruoki lastamme ja vain me valmistamme myös hänen ruokansa. Suuttukoot anoppi ja puolivaltakuntaa, mutta näin on näreet.



Ani siellä siis edelleen jännätään .. Voi kun tulisi plussa +++ Eikö ole kiva, että tyttö jäi hyvin mielin päikkäriin. Ja olettehan te sitten illalla yhdessä :-)) Taitaa nuo lasten päivähoitoasiat olla enemminkin äidin huoli ja murhe ja i k ä v ä . Lapset pärjäävät kun saavat olla muiden lasten parissa, siellä ei ainakaan tekeminen lopu kesken ja saa uusia kivoja/vähemmän kivoja kavereita. Nauti nyt kun et ole vielä töissä ja saat hieman levähtää ja olla yksin kotona.



Isotikru edelleen lomailee vaikka kuullosti kyllä siltä, että tuosta on lomat kaukana. Ensin pyykätään ja sitten vielä imuroidaan kaiken päälle ;-)) No onneksi tikrunpennulla on asiat hyvin, hän siellä vielä köllöttelee ...



Wempalle ' halit' kun töihin jo jouduit :-// Musta tuntuu, että ihan juuri äsken jäit lomalle, mihin se aika oikein menee ?? Ja pian on puolväli sielläkin. Milloin on rakenne-ultra ??



Ja eikös tänään elsamarja käynnyt Nlassa, ja oliko siellä ihan ultra vaiko vain kuunneltiin ääniä ?? Käy kertomassa kuulumiset ja onko vauvanalku isompi kuin luulit ? Jännä tilanne on tuokin.



Täälläkin jännittää, ja menekin heti anin kysymykseen, eli oltaisiinko onnellisia, jos nyt olisin JO raskaana. Siis tavallaan olisin todella onnellinen, siis olisin onnellinen, mutta asioillahan tuppaa olemaan monta näkökulmaa. Olen jotenkin aatellut, että odotellaan ensi huhtikuuhun kun tiinu on 1v, saa hän olla vauva ihan rauhassa, kun muistelen omaa raskauden alkuaikaa niin aika kamalat ne ensimmäiset kolme kuukautta olivat, pelkkää oksentamista ja kuvotusta, joten mietin, että miten jaksaisin vauvan ja alkuraskauden kanssa(?) Mutta toisaalta olisi kiva jos tulisi niin pieni ikäero :-)) Töissäkin olisi mukava olla vaikkakin satunnaisesti, mutta itse raskaushan oli aivan ihanaa ja se masu oli The best !!! Joten onhan siinä hyviä kuin myös huonojakin puolia, mutta jos nyt sattuisin olemaan raskaana niin vauva on tervetullut.



Ostin tänään apteekin oman testin ja siihen ei mielestäni piirtynyt minkäänlaista viivaa, ei edes haamujen haamua, mutta kp:kin vasta 25/25-28. Miksi ostin testin. Koska tänään on ollut sellainen flunssainen olo ja kurkkukipeä, kuten tiinustakin, ja päätä jomottaa. No pianhan se saadaan tietää olenko vaiko en. Ja saattaahan nuo hormoonitkin olla edelleen epävireessä ..(jänskättää, mutta en piinaa ;-)) )



tiinulla on kuuma, meni yöunille, koska tämä himputin ilma tekee hänestäkin väsynneen. Tänään tuli ensimmäinen ns. kakka> siis normaali kakka sellainen tiivis/kova versio :-)) Siinä sitä sitten miehen kanssa ihailtiin(heh) Ja kääntyilty on, ja koko ajan pitäisi yrittää mennä masulleen, kun nukahti lattialle niin unissaan kääntyi masulleen ja kasvot jäivät täkkiä vasten, hui.. Mitä jos tekee sen yöllä omassa sängyssään ? Tuohan on hengenvaarallista, miten sitä uskaltaa edes nukkua ..



Huomenna menen hieman tienaamaan. Itse asiassa on muutama ilta tällä viikolla, mutta ensi viikolla se on ohitse, koska mies ei ole enää kotosalla, joten satunnaisesti viikonloppuisin voin käydä.



Kaikille hyvää elokuista maanantaita + iltaa

t. emmi ja tiinu

Töihin saavuttu taas tooosi pirteenä...



Emmi: Kyllä me aina ollaan rakenneultrassa kysytty sukupuolta, ja varmaan kysytään nytkin. Vastaus on kaksi kertaa ollut " tytöltä näyttää" ja kaksi kertaa eivät ole suostuneet sanomaan mitään. Ja tyttöjä on siis kaikki olleet...



wemppa

meitinkin helteista!



Vointi on hyva; ja lopettelin sitten sunnuntaina jo babydisperiininkin syonnin ja tan viikon jalkeen ' saa alkaa' elamaakin normaalisti (= lue pelit vois alkaa meillapain)

Lekuri kun viime tarkastuksessa sanoi etta kun kuulles meet niin vois sitten vaikka jo tullakin, etta lahtolupa annetaan rv 36+!!

Mulla kun vaan viela ei oo yhtaan kiire paasta masusta eroon, iahillaan sita miehen kans paivittain ja yha useemmin sen suusta tulee etta tan jalkeen heti yritetaan uudelleen; haaveiluks jaa, ei mun fysiikalla enaa enempaa jaksa, kiitosta vaan!

Kaikille plussatuulia!

- levinia ja Hope-neito rv 35+4 -

Niin se tätsy tulla tupsahti kuten arvelinkin. Aamulla kun huussiin hilpasin niin tervehti iloisesti ja hihkaisi " täällä taas ollaan" . Noh, meikäläisen kropalla ja hormonitoiminnalla en kuvitellut muuta tapahtuvankaan. Kaksi clomikuuria vielä olisi ja mietinkin että käytänkö ne nyt vai laitanko energiani ja ajatukseni töiden hakuun/saamiseen ja kenties sitten töissäolemiseen vai jatkanko edelleen tätä saavuttamattoman haikailemista. Siinäpä pulma.



Ja tänään tyttö jäi päiväkotiin ilman itkua mutta ilme vilkuttaessa (tai ensin ei meinannut edes vilkuttaa) oli niin surumielinen että teki tiukkaa etten purskahtanut itkuun. Hän katsoi kuin tyhjyyteen edessään... Mä olen kyllä ihan sydämetön äiti... ei tämmöiselle voi lisää lapsia antaakaan...



Sori omanapainen viesti :(



Levinialla alkaa sitten olla jo kohta lähtölaskennan vuoro :) Ja jos vähän pesispeliäkin harrastaa (lääkärin määäräyksestä ;)) ) niin josko hopeneiti sitten alkaisi luopua yksiöstään. Ihanaa, seuraava kultainen vauva on kohta täällä :))



Wempalle edelleen toivotan työmotskaria.. jospa se viikon mittaan alkaisi löytyä... tai sitten ei ;)



Ja pietukin on palannut sorvin ääreen, kiva kuulla sinusta :) Mitäs neuvolassa sanottiin??? Ei kait se vaaka ihan tappiin asti heilahtanut? ;))



Isotee: makaronlååda se täälläkin tekee kauppansa :) Pikkulikka kun ei hoidossa ole päivällä syönyt niin kotona sitten lååda tekee maistuu enemmän kuin hyvin.



Emmille edelleen lähetän plussäpöllyä :) Ja ihan " oudolta toiminnalta" kuulosti se kun kerroit miten miehesi kotimaassa tutut ja jopa vieraatkin ruokkivat toisten lapsia omalla ruuallaan ja ruokailuvälineillään. Mutta kai se on niin että joka maassa on omat " kuvionsa" , mutta tuollaisen uppoaminen suomalaisen äidin pirtaan ei kyllä onnistu... ei ainakaan minun. Ihan viisaasti olet tehnyt kun olet jo etukäteen " valistanut" miehesi miten toimitaan.



Tänään on tulossa vielä kuumempi päivä kuin eilinen, huoh! Mutta eiköhän tämä kestetä.. kylmää on jossain vaiheessa tulossa ja ne villasukat ja pässinpökkimät saa kaivaa naftaliinista :)



Nähdään taas.. mä täällä jatkan pikkulikan ikävöimistä :)

ANI

Levinia: Vilkutus takaisin. Ihanaa miten pitkällä sun raskaus jo on. Ja mies heti uutta haluaisi... Meillä mies aina välillä mua muistuttaa " että onhan tää sitten viimeinen..."



Ani: Mä en taaskaan olisi tahtonut lukea menkkauutisia. Voi V miten mua ottaa päähän. Ja tottakai sä ansaitsisit lisää lapsia. Ei hoitopaikka ole lapselle pahaksi. Toivotaan, että työpaikka tärppäisi, niinhän siinä kuitenkin käy, että kun saat tiedon tulleesi valituksi, teet hetken päästä plussatestin.

Kiitos motskaritoivotteluista. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa taas alkaa sujumaan.



wemppa

piti tulla vihdoin taas palstailemaan ja kommentoimaan mutta sitterissä istuva heppu vaatiikin nyt seuraa. Nuuh... taitaakin olla plörinät pöksyssä!



isyys tunnustettu ja papin kanssa sovittu ristiäiset. Nimikin on ollut jo jonkun aikaa tiedossa, on salaisuus :)



Muuten voidaan hyvin, poika hymyilee ja on vilkas, huitoo ja potkii ja seurustelee!



Palailen taas paremmalla ajalla.



Anille pahoittelut tädistä, niitä uutisia tässä kävin katsomassa. Ja pippurilla taitaa alkaa olla piina kovimmillaan?

Kiirettä on pitänyt ja sen takia en ole kerinnyt koneelle kertomaan kuulumisia.

Mutta otsikko kertoo jo kaiken, täti tuli kylään aamulla, joten ei oo meidän pakkasukko jaksanut tarrautua kiinni, eikä se lugemössökään ole siis menkkoja pois pitänyt. Tein vielä varmuuden vuoksi testin joka tietysti näytti puhdasta negaa.



Mieli on maassa ja nyt en enempää pysty kirjoittamaan, itku tässä pääsee. Miehen kanssa yritettiin aamulla olla reippaita lasten takia.



Palaan kunhan tästä tokenen, parempaa onnea muille piinailijoille,

murtunut

Pippuri

iso pahoitteluhalaus. Sonjaemmakin joskus kirjoitteli, että hoidon jälkeen aina toiveet on väkisin niin korkealla ja sieltä tippuminen on tosi raskasta.



Ani, pahoittelut tädistä, joka säntillisesti sua kiusaa vaikka tosiaan voisi jättää väliin. Äläkä soimaa itseäsi tyttären hoitoon viemisestä. Sillä on varmasti kivaa siellä kunhan kunnolla alkuun pääsee ja tutustuu muihin lapsiin ja hoitajiin.



Ystävä perheineen lähti Puuhamaahan ja otti meidän pikkumiehen mukaan matkaan, mikä on tosi kiva, koska se on siitä haaveillut suurinpiirtein koko kesän. Ajattelin sen kunniaksi lähteä ajoissa töistä ja mennä uimaan ihan keskenäni, jee!

sanat eivät riitä kertomaan kuinka pahoillani olen :((( Täällä meitä on sitten kaksi, jotka tädin kourissa kärvistelemme, vaikka toisin olisi pitänyt olla. (((((halaa kovasti)))))



Kiitos wemppa, sonjaemma ja ankkis :)) Tasan ei käy onnenlahjat, vai miten sitä sanotaankaan. Mun kroppa ei vaan tykkää noista simpoista.. potkii ne pois jo alkuunsa.. pöh.



Ja ihan kun tää päivä ei olis muutenkin mennyt matalapaineen puolelle, niin mä repesin itkuun kun luin tuosta espoolaisäidistä ja hänen tekosistaan. Mulla ei riitä mikään mikrohiukkasosa mun aivoissa ymmärtämään moista. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa, tuo vaan on äärettömän julmaa ja turhaa.



Vaikee päivä takana, ei vaan voi mitään....



ANI

Pahoittelut anille ja pippurille. Niin minäkin monen muun kanssa olin varma teidän plussasta. Kyllä tuntuu pahalta... haleja molemmille.

Eilen oli työkoneen nettiyhteys jumissa ja illalla kävin keräämässä vattuja ja meni sen verran myöhään ennen kun ne oli pakkasessa et en yksinkertaisesti jaksanut koneelle enää.

Neuvola meni maanantaina hyvin. Sydän jyskytti ihanasti,hemppa oli laskenut joten kuukauden kuuri täytyy rautaa popsia. Painoa tullut lähdöstä vajaa 7 kiloa joten grillimakkara ja jäätelö tekee tehtävänsä. No ne on onneksi pieniä murheita. Sf-mitta oli jo 26 eli yläkäyrällä mennään reippaasti,vähän hirvittää mutta katsotaan ensi kerralla josko vähän tasoittuisi. Terkkari kovasti kyseli että tiedetäänkö kumpi tulee mutta me ei haluta tietää,arvuutella voi. Viime yönä näinkin sitten unta että minun vatsan läpi näki vauvan ihan selvästi ja katsottiin kumpi se on niin ei siitä selvää saanut,totesin vain perhelle että tyttö se on. Aika outoja unia alkaa olemaan....

Sonjaemman vauva-aika kuulostaa niin ihanan lutuiselle ja ristiäiset jo tulossa. Aika menee lentämällä.

Nyt on pakko tehdä töitä. Meinasin mennä isännän kanssa ruokatunnilla käymään kelassa viemässä papereita. Mies haluaa pitää isyysloman ja me päätettiin ottaa sitten äitiyspakkaus. Onpahan sitten joka lapsella oma paketti. Ja mukava on saada jotain uutta vaatettakin lapselle.

-pietu ja pulla 26+1

Pippurille:-(

Vaikenen toviksi, kun ne appivanhemmat nyt sit tänään tulee. Tietsikka on huoneessa, jossa he nukkuvat..Kämppää pitää vielä laittaa, joten kiirettä pitää.



Emmille sen verran, että muakin hirvittää, kun Turkissa kuka tahansa hampaaton viiksivallu voi tulla lasta pussailemaan ja ihailemaan vähän liian läheltä. Ihan hyvällä tietty, mutta yööök..



Lämmintä kesän jatkoa ja palailemisiin. Kaikille kaikkea hyvää ja toiv. olis joku plussauutinen, kun seur. kerran pääsen koneelle!

Sormi on aivoja nopeampi joten toi äskeinen karkas:)



Täällä nautitaan kesästä ja kokeillaan palaamista taasen siihen rytmiin missä olimme. Jotenkin noi unet on Pojulla päässy taas lipsumaan ja yölläkin syödään taas kahdesti. No muuten yöt kyllä taas viikon huonosti nukuttujen öiden jälkeen ovat rauhoittuneet. Voi se olla että Poju oppii päivällä kaikkea uutta ja on ollut hieman ylikierroksilla kaikesta oppimastaan. Muuten tämä arki menee ihan mukavasti, mutta en voi sanoa ettei tuo mahan rölly häiritsisi minua. Olen päättänytkin mennä jumppaan kunhan ne tässä alkavat. Tuossa muutaman kilometrin päässä koululla on se jumppa niin ei matkakaan ole pitkä.



Voi Emmikös se jo ihan on päässyt piinailu vaiheeseen, peukkuja vaan sinne. Minulle täti eksyi silloin toukokuussa kerran ja sen jälkeen ei ole näkynyt. Varmaan johtuu noista pillereistä, en siis edes epäile olevani raskaana.



Pippurille kovasti lohtuhaleja ja myös muille joita täti on muistanut vierailillaan.



Jaa nyt käy kutsu joten on kai mentävä välipalaa antamaan:)



T: Teti ja Poju, kohta puoli vuotta

Vähän parempi päivä tänään.

Täytyy yrittää kumminkin ajatella positiivisesti että meillähän on kaksi maailman ihaninta lasta, ajatella jos niitä ei olisi. On ne vaan sellaisia taivaan lahjoja.

Suru tulee lähinnä siitä että täytyy se todeta ääneen ettei meille sitä kolmatta lasta tule.

No, päivä kerrallaan, kyllä tämä tästä.



Anin kanssa olen samoilla linjoilla, ettei mun pienet aivonnystyräni voi ymmärtää miten joko voi ottaa hengen omilta lapsilta. Aivan hirvee se Espoon turma! Muut yrittää kaikin keinon saada lisää lapsia ja sitten joku tekee jotain noin kamalaa.



Mutta nyt ulos tuulettamaan vähän ajatuksia lasten kanssa,



Pippuri

Suruvalittelut syvältä sydämestäni teille Ani ja Pippuri. Niin kovasti toivoin minäkin teille onnistumista yrityksessä. Ihailen urheuttasi Pippuri, kun kuitenkin pystyt ajattelemaan positiivisesti ja iloitsemaan jo olevista lapsistasi. Samaa pitäisi minunkin yrittää muistaa.



Anille: Älä ala syyllistämään itseäsi tyttäresi hoitoon viemisestä. Koita ajatella niin, että vaikka hän itkee, kun jätät hänet hoitoon, hän kuitenkin kokee joka kerta iloa, kun haet häntä hoidosta. Jokainen hoitopäivä kasvattaa hänessä sekä luottamusta itseensä, omaan pärjäämiseensä, sekä siihen, että äiti huolehtii ja palaa aina takaisin. ¿Äidit palaavat aina.¿ sanoo usein yksi äitituttuni.



Itse itkin eilisen illan silmäni punaisiksi, kun kävimme mieheni kanssa keskustelua jatkosta ja hän totesi vakaasti, että pidempään hän ei aio yritystä jatkaa. Hän on sitä mieltä, että me emme kerta kaikkiaan tule jaksamaan enää kolmatta lasta, jos vain jatkamme yritystä ja tärppi tulisikin vasta esim. puolen vuoden päästä. Eipä yhtään lisää paineita tähän jännitykseen, kun lasken öitä siihen päivään, jolloin täti tulee, jos on tullakseen. Miehelleni en ole halaistua sanaa maininnut siitä, että ovis oli viisi päivää myöhemmin kuin tavallisesti. Tunnen itseni ilkeäksi, kun ajattelen, että kärvistelköön hänkin puolestaan edes kerran kunnolla piinapäiviä. Hän siis olettaa, että täti olisi tulossa viikonloppuna niin kuin aina ennenkin.



Oma napa on siis mielessä ihan koko ajan. Johtuneeko sitten siitä, että se myös tuntuu koko ajan. On sellainen omituinen jännittynyt tunne alavatsassa. Todennäköisesti se johtuu vain jännityksestä. Tunne alkoi viime perjantaina, eli oletetun ovulaation aikaan. Ekan päivän maha oli oikeasti kipeä, mutta nyt on vain tuo jännittynyt, kova olo. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta hitonkos minä tuolle seepralleni teen. (Siis, lienen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin: Varmin tapa saada ihminen ajattelemaan seepraa, on kieltää häntä tekemästä sitä.)



Huomenna lähden poikien kanssa mökkeilemään ja mies seuraa perjantaina perässä. Tältä viikkoa sanon siis heipat tälle foorumille. Ensi viikolla sitten piinaillaan.



Helteisin terveisin



Ullrike